Kommenttihaku
Kaikki kommentit / Hakutulokset
|
24.04.2025 23:04 | Harri Helminen | ||
| Pitkälleppä huoltomies on sähkörellulla tullut, no tuolla mallilla (RENAULT SCENIC E-TECH ELECTRIC 619km WLTP) pääsee helposti Tallinnasta Siilinjärvelle. | ||||
|
24.04.2025 22:07 | Vertti Kontinen | ||
| Kaunista jälkeä! | ||||
|
24.04.2025 20:22 | Jimi Lappalainen | ||
| Km-sijainnille 36+454 sattuu Martinkylän tasoristeys Sipoossa. 28+888 on oikein. | ||||
|
Kuvasarja: Sokeri, Suomen makein seisake |
24.04.2025 19:45 | Markku Naskali | ||
| Vaan onhan sitä junalla päässyt esim. Karkkilaan ja Melliläänkin:). | ||||
|
Kuvasarja: Sokeri, Suomen makein seisake |
24.04.2025 19:01 | Markku Naskali | ||
| Sokerin seisake palveli kaiketi tehtaan työväkeä. Muistan sen 50-60-luvuilta kun kuljin ohi matkalla vaarin luo Saunakallioon. Muistelen että valtion radan lähellä olisi kulkenut kapearaiteinen, vain muistanko jotain muuta paikkaa? |
||||
|
24.04.2025 16:50 | John Lindroth | ||
| Spiegel lehden mukaan DB aikoo säästää digitaalisessa projektissaan "Digitale Schiene" jolta puuttuu 17Mrd Euroa. Tähän kuuluu muutaman keskeisen Digitaalisen projektin peruminen.Ja näinollen tullee käyttämään vanhaa teknologiaa (Spiegel)(Wirtschaftswoche) | ||||
|
|
24.04.2025 16:36 | Esa J. Rintamäki | ||
| Eikä sitä rikitaalista oikeen trenkää joka paikkahan tukkiakkaan!!! Käy viälä väärin. Kaivopuistolaasten hienojen frouvien ny ainakin, notta jos ryssän Puuttiini päättää lojauttaa yrinasehella, niin pahimmas tapaukses näitten rikitaalis-elekrooniset poskenkohottimet laukeaa ihan pirin-pärin! Tuloo rumaa jäläkeä! |
||||
|
|
24.04.2025 15:37 | John Lindroth | ||
| Saksassa ei vanhoja asetinlaitteita välttämätta pureta vaan varustetaan perinteisellä tekniikalla digitaalisen tekniikan sijaan (SWR) | ||||
|
|
24.04.2025 15:31 | John Lindroth | ||
| Saksalaisista asetinlaitteista löytyy netistä oma lista tietoineen (www Stellwerke de) sieltä löytyy mielenkiintoista tietoa eri asetinlaitteiden käyttöönotosta lakkauttamisineen ym. | ||||
|
|
24.04.2025 15:14 | Jonne Seppänen | ||
| Saksassa kyllä pääsee vielä toistaiseksi hyppäämään mukavasti menneiden vuosikymmenten rautatiemaailmaan; kuvan mekaaniset asetinlaitteet torneineen, semaforit, vaihdelyhdyt.. | ||||
|
24.04.2025 15:08 | Kimmo Huhta | ||
| Onko tuo ylimmän kommentin linkin mukainen 18 tonnin rajoitus vielä voimassa, vai onko palattu aiempaan 20 tonniin? | ||||
|
24.04.2025 13:17 | Rasmus Viirre | ||
| Pieksämäki - Parikkala sekä Pieksämäki - Joensuu taisivat olla ”uransa huipulla” vuosina 1939-1945.. Olisihan tuo Rantasalmi-Savonlinna -väli nytkin kiva olla kunnossa. | ||||
|
|
24.04.2025 12:43 | Eemil Liukkonen | ||
| Samaa mieltä Jimin kanssa! Nortin kylmä sinertävä maalipinta on upea kontrasti auringon lämpimille sävyille ja kaikkea tätä koristaa nätti urbaaninen maisema. | ||||
|
24.04.2025 12:38 | Rasmus Viirre | ||
| Jo on Gravitankin ulkoasu kulunut.. Kohta niin kuin osa Dv12-sarjasta. Kertoo kuinka huonosti punainen kestää aurinkoa vastaan. | ||||
|
24.04.2025 12:35 | Rasmus Viirre | ||
| Raiteesta huolimatta onnistunut kuva muiden joukossa, ja niistä suosikkini! Keskimmäisellä raiteella olisi opastin suoraan veturin yläpuolella saattanut häiritä silmääni, ja ulkokaarteessa oltaisiin jo aivan laidalla, kylki vasten tolppaa. | ||||
|
|
24.04.2025 11:46 | Jimi Lappalainen | ||
| Upeat värit! Tästä voisi tehdä vaikka julisteen! :) | ||||
|
24.04.2025 11:44 | Erkki Nuutio | ||
| Kumpikin junista oli normaali miehistöjuna. Junien punaisten tehtävä oli hyökätä saksalaisia vastaan Pasilan alueella. Menestys ei ollut kummoinen ja ainakin jälkimmäisen junan veturin kattila ammuttiin reikäiseksi. |
||||
|
24.04.2025 11:03 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Jouni, Hy konepajan koeajorungossa olleet kEi ja KCik hävitettiin, kun rautatiemuseo oli ikäänkuin antanut luvan romutukselle. Oletettavasti syynä oli se, ettei museolla ollut tilaa näille. Itsekin "ymmärsin" Rk 2053:n saaneen loppunsa siinä samassa. Myöhäistä ryöhäisrä vikapäätöksille. |
||||
|
|
24.04.2025 10:56 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kaksi panssarijunaako, herra Erkki? Vai joukkojen siirtoa, eli jotensakin motivaatiotaan hukkaamaan alkanutta punakaartia? | ||||
|
|
24.04.2025 10:09 | Erkki Nuutio | ||
| Jos tämä rakennus eli vuodet 1907-18, lienee kuva noin 1907 ja noin 1910 väliltä, koska verholaudoitusta hirsien peitoksi ei ole vielä tehty. Saksalaiset etenivät rantaradan eteläviertä ja rantatietä pitkin Huopalahdesta Pasilaan 12.4.18. Epäilemättä Pasilasta Oulunkylään (vajaa 2 km) lähti samalla varmistusosastoja ja vanhempi Oulunkylän asemarakennus paloi ehkä tässä yhteydessä. Pasilan aseman ja varikon valtauksessa saksalaiset saivat Pasilan puolustajien lisäksi vastaansa kaksi Helsingistä hyökännyttä punaisten junaa. Suomen vapaussota VII (Gummerus, 1931) s. 156-, katso myös Lappalainen: Punakaartin sota 2 (Painatuskeskus, 1981) s. 178-182 . |
||||
|
|
24.04.2025 09:07 | Petri Nummijoki | ||
| En tiedä lumiongelmasta mutta erään vanhan lehtikirjoituksen mukaan kaiteiden kanssa oli syytä olla varovainen, koska WC:n tyhjennysputkesta tulevat jätökset osuivat vauhdissa helposti noihin kaiteisiin. | ||||
|
24.04.2025 08:12 | Veeti Pietilä | ||
| Okei! Pitääpä seurata! | ||||
|
|
24.04.2025 07:38 | Veeti Saukkonen | ||
| Itse menen tekemään YouTube videota tuonne lauantaina! | ||||
|
|
24.04.2025 02:45 | John Lindroth | ||
| Tuohon aikaan vielä ikkunarivien yhtenäinen ylälista!Sekä pillit suoraan eteen!Kuitenkin alkuperäisversio! | ||||
|
23.04.2025 23:55 | John Lindroth | ||
| Tuo kuvatekstissä mainittu Man Kiskobussi Vt 4.42 lempinimeltään "Fridolin " on sen ylläpitämältä seuralta annetun tiedon mukaan kärsinyt totaalisen moottorrikon ja tämän vuoksi ei tietoja sen korjausaikataulusta ole nyt tiedossa(Freunde der historischen Eisenbahn e.v.) | ||||
|
23.04.2025 23:24 | Tor Lillqvist | ||
| Joo, olen itsekin joskus miettinyt että Maschenin ratapihaa olisi kiva mennä katsomaan mutta todennut ettei oikein taida olla hyvää siltaa sen yli minne pääsisi. (Tai ties vaikka nyt jo tänä vuonna tuo on auki yleisölle?) Kerran olin Baselin lähellä Muttenzin isoa järjestelyratapihaa ylittävällä sillalla. Se oli mainio paikka, suositelen. |
||||
|
23.04.2025 23:12 | Otto Tuomainen | ||
| Tämä veturi valmistui vuonna 1988 ja sai Reichsbahnin toimesta numeron 230 001. DB:n aikana numeroksi tuli 180 001. Se siirtyi vuonna 2004 České dráhylle korvauksena Dresdenissä vaurioituneesta veturista. Tässä punaisessa värityksessä 371 201 esiintyi vuoteen 2009 saakka. ČD antoi veturille nimen Gottlieb ja se maalattiin sinivalkoiseksi. Veturi ei ole enää käytössä mutta todennäköisesti vielä olemassa. | ||||
|
23.04.2025 21:47 | Daniel Nironen | ||
| Huhhuh, kun alkaa viikkoja kertyä | ||||
|
|
23.04.2025 20:09 | Heikki Jalonen | ||
| Pamir tosiaan kuului myös P-laivoihin, rakentajana Blohm & Voss (rakennusnumerolla 180), valmistuen 1905, tilaajana F. Laeisz; rikiltään nelimastoparkki. Reederei F. Laeisz'n lipun alla kulki (paljon!) muitakin kuuluisia aluksia, kuten viisimastoinen parkki Potosi (J.C.Tecklenborg, Geestemünde nro 133, 1895, tilaaja Laeisz) sekä kaiken huippuna, täystakiloitu viisimastoinen Preussen (J.C.Tecklenborg, Geestemünde, nro 179, 1902, tilaajana F. Laeisz). Ainutlaatuinen lajissaan, joka suhteessa. |
||||
|
|
23.04.2025 17:52 | John Lindroth | ||
| Heikiltä kiinnostava yhteenveto kiitokset siitä! Hampuri on erinomainen merenkulkukaupunki siellä ollessani vuosia sitten eräässä Kneipessa tuli puheeksi "Pamir"(Rederei Laeisz /Hampuri) jonka kohtalo oli tuhoutua Hurrikaanissa 21.9.1957 sen mukana hukkui 80 nuorta Kadettia miehistövahvuuden ollessa 86.,sen aioheuttama järkytys on jäänyt sikäläisten vanhojen merimiesten ja monien kansalaisten muistoihin.Pamir kuului aiemmin myös ahvenanmaalaisen Erikssonin laivastoon kotikaupunkinaan tuolloin Maarianhamina.Itse kohtuullisen ahkerasti seurailen tuota Elbe joen laivaliikennettä sen varrelle asetetun erinomaisen Web-kamera verkoston kautta. Toukokuun 9-11 päivänä 2025 Hampuri järjestää jälleen tapahtuman "Hafengeburtstag"joka on lajissaan maailman suurin ja numeroltaan jo 836. Tällöin on odotettavissa valtava määrä erilaisten alusten vierailuja sekä muuta korkeatasoista ohjelmaa huipennuksena erilaisten alusten juhlaparaati Elbe joella! Ohjelma löytyy haulla"836th Port Anniversary Hamburg 2025" |
||||
|
23.04.2025 17:39 | John Lindroth | ||
| EFI-Koppi nimitystä olen myös kuullut. | ||||
|
23.04.2025 16:43 | Antti Ojala | ||
| Jimi: En tarkoittanut oikeastaan sijaintia, vaan kulmaa jokeen nähden. Sillan rakenne ei muutu vielä miksikään muutaman asteen kohtauskulmasta. Mutta pelkkää jossitteluahan tämä on perehtymättä arkistolähteisiin. (Muok. poistettu omaa toistoa) | ||||
|
23.04.2025 13:01 | Petri Sallinen | ||
| Aikoinaan liikkuvan kaluston tarkka dokumentointi — ja ennen kaikkea niiden kuvaaminen — lähti viestinnällisistä tarpeista. Rautatietekniikka edusti teknisen kehityksen ja kansallisen insinööriosaamisen huippua. Valokuva oli myös keino markkinoida oman konepajan osaamista potentiaalisille uusille asiakkaille: tällaisia vaunuja ja vetureita me osaamme valmistaa. Yksityiskohtia tuotiin esille maalaamalla veturit mustavalkovalokuvaukseen soveltuvilla maaleilla, jotka voitiin helposti pestä pois ennen varsinaista maalausta. Tällaiset kuvasarjat ovat myös ihanteellisia pienoismallirakentajan lähdeaineistoja, vaikka niiden alkuperäinen käyttötarkoitus oli jotain muuta. Ahkera dokumentointi näkyy erityisesti englantilaisessa julkaisutoiminnassa. Aina vaan löytyy julkaisemattomia kuvasarjoja vetureista ja vaunuista, joiden ympärille voidaan rakentaa uusia korkeatasoisia painotuotteita. Vaikka englantilainen rautatieaineisto ei sinänsä kiinnostaisi, välittyy kuvista myös kuvaajien tapa ajatella kohteitaan — ja niiden dokumentointia. Myös Valtionrautatiet hyödynsi valokuvan voimaa Suomessa. Alansa ykkösnimiltä ostettiin valokuvauspalveluita ja myöhemmin rautateiden palkkalistoilla oli omat kuvaajansa. Esimerkiksi Olavi Karasjoen otoksissa on yhä sitä tuntua, jota rautatievalokuvat parhaimmillaan välittävät — dokumentaarista, mutta myös fiilispohjaista. Kuvia käytettiin mm. VR:n historiikeissa, johon monet asiat tallentuivat. Vuoden 1986 jälkeen tämäntapaista määrätietoista kaluston ja infran tallentamista ei ole enää tehty valokuvauksen keinoin ainakaan VR:n virkatöinä, kun historiikkien julkaiseminen loppui. Tämän aikakauden osalta historiaan onkin jäämässä suuri aukko olipa sitten kyse rautatieinfrastruktuurista tai liikkuvasta kalustosta — elleivät rautatieharrastajat kykene täyttämään aukkoa kuvillaan. |
||||
|
|
23.04.2025 11:52 | Petri Nummijoki | ||
| Eikö koppi ollut konduktööriosaston yleisnimitys eikä mitenkään yksinomaan F-vaunuun liitetty? Kutsuttiinhan EFi-vaunujen konduktööriosastoakin niukkaskopiksi vaunujen hankintavaiheen aikaisen valtiovarainministerin Juho Niukkasen mukaan. Vanhojen kuvien perusteella oli tavanomainen ellei kaikkein tavanomaisin kokoonpano 1960-luvun veturivetoisissa Helsingin paikallisjunissa, että etelän suunnasta katsottuna oli ensin pari 4-akselista päivävaunua, sitten F-sarjan konduktöörivaunu ja tämän jälkeen loput päivävaunut. Esim. https://vaunut.org/kuva/153229. Tietysti on niinkin, että H214 oli yleensä päivän ensimmäinen veturivetoinen paikallisjuna Riihimäeltä Helsinkiin, johon Toijalasta tulevan H232:n vaunujen oli mahdollista ehtiä eli tämä saattoi olla kalustokiertojen puolesta tavallaan paluujuna ns. Toijalan postijunalle H213 (Helsinki-Riihimäki) -> H231 (Riihimäki-Toijala), vaikka H214:n oma lähtöasema olikin Riihimäki eikä Toijala. |
||||
|
|
23.04.2025 10:18 | Erkki Nuutio | ||
| Onko alamäkeä lasketteleva juna koottu kahdelta suunnalta tulleista junista kun on lyhyt pakaasivaunu välissä? Pysäköidyistä autoista mieleeni tulee markkaa venyttävien autonkäyttäjien (katumatta tunnustan) kyky löytää maksuton pysäköinti tarvittavaksi ajaksi. Kuvausvuonna se oli helppoa. Vielä varsin tuoreesti saatoin pysäköidä Hietaniemen hautausmaan reunuskaduille. Siitä sitten taittopolkupyörällä esimerkiksi Pasilaan messuille ja pyörä vaijerilla kiinni sisäänkäynnin palkkeihin Varas joutuisi viemään molemmat, sisäänkäynnin ja pyörän. Tuollainen, täysin kuoletettu Transit-huoltoauto vietiin Metsäkonetehtaan protopajalta kun Valmetin traktoriryhmä, oman hölmöilynsä seurauksena lopetti tehtaan - ja hölmöilynsä peitellääkseen, antoi metsäkoneiden tuoteoikeudet ja tuotannon (tehtaalla oli noin 200 ja lähialueen osatoimittajilla samoin noin 200 työntekijää) Tampereelta Uumajaan vuonna 1983. Nyt koko entinen Lentokonetehtaan alue Härmälässä on muisto vain. |
||||
|
23.04.2025 08:53 | Jarno Piltti | ||
| Puhelinlinja pääsee tässä oikeuksiinsa! Nämäkin veturit ovat nähneet moisen ilmiön radan varressa arkikäytössä. | ||||
|
|
23.04.2025 08:48 | Jarno Piltti | ||
| Transitin tunnistaa lennosta kuka vaan, siitä tuskin saa pisteitä edes lasten sarjassa. Varmaan aika uusi tässä kuvassa? Koppi ähvän lempinimi koppi havainnollistuu tässä hyvin. | ||||
|
|
23.04.2025 08:24 | Jarno Piltti | ||
| Uskon Petriä sataprosenttisesti, pienoismallin rakentaja varmasti huomaa jos ja kun dokumentoinnissa on katveita. Ehkä ylivoimaisesti suurin osa kuvaajista ei rakenna malleja kuvauskohteistaan? Tämäkin upea kuva tavallaan dokumentoi sen miltä Sm5:n maalipinta (teippipinta?) ja ikkunankehykset näyttää matalassa vasta-auringossa, näkymä jota tuskin pystyy H0:ssa tai N:ssä toistamaan, vai pystyykö? Näkemykseni mukaan korkea tekninen taso on oleellinen osa hyvää junakuvaa, sitten on paljon vaikeammin pisteytettävä tunnelma ja fiilis. Kerran sain selailla ammattivalokuvaajan perhealbumeita. Tämän ammattilaisen albumi oli teknisesti moitteeton mutta kuolettavan tylsä verrattuna edellisen sukupolven laatikkokameralla kuvattuun albumiin. Siinä oli kaikki mahdolliset halvan laatikkokameran virheet, oli valovuotoja, tarkennus kaukana takana ja kohteet eli ihmiset epätarkkana edessä ja kuvissa alivalottuneita tai puhki palaneita alueita, sommitelmat usein amatöörimäisen randomeita. Mutta tätä vanhaa albumia jaksaisi katsella vaikka kuinka pitkään, lopputulos oli aidosti viehättävä! Ammattilaisen kliininen työnjälki teki mieli heittää saman tien roskikseen. Mutta mitä jos kohteena olisikin ollut junat eikä ihmiset… En usko että tämä ilmiö juurikaan toistuu digiaikana, jollain kusisen ooppelin peruutuskameralla kuvattu pikselöinen junakuva tuskin näyttää viehättävältä minkään aikakauden silmissä. Tämä vain osanottona keskusteluun vorkin niin sanotusta tasosta viime aikoina. Niin, ja tämä kuva todellakin niin kuin Arttu sanoi antaa toivoa foorumin tulevaisuudesta. | ||||
|
Kuvasarja: Junakuvia Pm-Jns radalta |
23.04.2025 07:51 | Noah Nieminen | ||
| Hyvä! | ||||
|
Kuvasarja: Junalla Oulusta Hampuriin ja takaisin |
23.04.2025 07:15 | Jari Välimaa | ||
| Koko euroopan rautatiemarkkinat ovat mullistuksessa ei pelkästää Ruotsi tai Tanska. Ruotsilla on vain helpompaa. | ||||
|
23.04.2025 07:12 | Jari Välimaa | ||
| Vai ihan maasturilla... katsoin nopeasti nettiautosta että 13 model S-autoa myynnissä joissa ilmaiset lataukset | ||||
|
|
23.04.2025 06:27 | Juhana Nordlund | ||
| Lisäsin galleriaan verrokkikuvan vuodelta 1963. Silloin rataoikaisu oli jo työn alla ja se erottui siinä tilanteessa ilmasta käsin hyvin. https://vaunut.org/kuva/174040 | ||||
|
|
23.04.2025 05:30 | Jimi Lappalainen | ||
| Eiköhän Pahakosken silta tehty kapeimpaan mahdolliseen kohtaan. | ||||
|
23.04.2025 03:39 | John Lindroth | ||
| Kiitos sinulle Jouni kun laitoit tuon musiikin tänne!Se on ollut myös yksi osa maailmastani ja koko identiteetintäni oman ammattini ohessa joka tietenkin on ohjannut elämää vaikka en ole sitä koskaan niin esille tuonut! Pääasillesena ovat tietinkin höyryt ja muut junat jotka ovat jatkossakin lähellä sydäntäni ja kaikki te harrastukseen liittyvät kaverini! Mutta tuo laulu ja sen mukana melodiat ,se on siinä!Ja sitten tuo "Nessun Dorma/Non Shall Sleep/Keiner Schlafe/ all Alba Vinceroo!!!. | ||||
|
|
22.04.2025 23:50 | Heikki Jalonen | ||
| Mielenkiintoinen miljöö! Tuo nelimastoparkki "Peking" ansaitsee pari lisätietoa. Alunperin se kuului saksalaisen varustamon Reederei F. Laeisz'in niin sanottuihin "Fliegende P"-laivoihin. Sarjan alusten nimet alkoivat P-kirjaimella, syystä jota voidaan arvella varustamon johtajan rouvan ideaksi... Peking laskettiin vesille Hampurissa 1911, telakka Blohm & Vossin numerolla 205. Alus on niitattua teräsrakennetta. Ensisijainen rahtaustarkoitus oli salpietarin kuljetus Chilestä Euroopan markkinoille. Alus joutui mielenkiintoisiin internointi-seikkailuihin Suuren Sodan seurauksena, mutta palautui lopulta alkuperäisen varustamon käyttöön (takavarikosta Italiasta ostettuna). Aluksen osalta salpietarirahtaus päättyi vuonna 1932, höyrylaivojen ja Panaman kanavan syötyä pitkien reittien purjehtijoiden kannattavuuden. Ehkä myös synteettisen lannoiteteollisuuden kehittyminen oli heikentänyt luonnonsalpietarin markkinoita. Alus myytiin Englantiin ja muutettiin liikkumattomaksi asuin- ja opetustilaksi. Toisen Maailmansodan aikana alus oli Kuninkaallisten Merivoimien koulutusasemana, liikkumattomana. Silloin sen nimenä oli HMS Pekin (siis ilman g-kirjainta). Vuonna 1974 alus myytiin Yhdysvaltoihin. Vuoden 1974 Atlantin ylitys oli sen viimeinen itse kulkema matka isolla merellä, hinattuna tietysti. Alus toimi museoaluksena New Yorkissa, South Seaport-museossa aina vuoteen 2012 saakka. Tuolloin hurrikaani Sandyn aiheuttamat vahingot ja museon rahoitusvaikeudet asettivat laivan jopa romutusvaaraan. Lopulta alus kuitenkin ostettiin takaisin Saksaan. Vuonna 2016 sille tehtiin välttämättömät korjaukset New Yorkissa ja heinäkuussa 2017 se siirrettiin takaisin Saksaan, Brünnsbütteliin restauroitavaksi. Alus ei kuitenkaan tullut enää uivana yli Atlantin, vaan se kuljetettiin syvälastausalus Combi Dock III:n kansirahtina. Vuonna 2017 sellaisia aluksia ja vieläpä riittävän kokoisina oli jo olemassa. Syyskuussa 2020, laajan restauroinnin jälkeen, alus sitten lopulta hinattiin nykyiseen paikkaansa ja avattiin osana museota. Samaan sarjaan (Blohm & Voss nro 200+, 1911...16) kuuluvat museoalus Passat (Travemündessa) sekä Pola ja Priwall (tuhoutuneita). Myös Pommern (Maarianhaminassa) kuului Laeisz'n P-laivoihin. Se oli kuitenkin aikaisempaa vuosikertaa, valmistunut 1903 Skotlannissa, J. Reid & Co-telakalta, alkuperäisenä tilaajanaan Reederei B. Wehnke, jonka sille antama nimi oli "Mneme". Varustamo joutui kuitenkin 1906 Laeisz'n hallintaan ja nimi muuttui Pommerniksi. Venäjän laivaston koululaiva Kruzenshtern (nykyään Kaliningradissa, teoriassa purjehduskuntoinen, käytännön tilanne tuntematon) kuului myös P-laivoihin, nimellä Padua. Se on rakennettu 1926 Wesermündessa (telakka J.C. Tecklenborg). |
||||
|
|
22.04.2025 23:34 | Antti Ojala | ||
| Juhanan vanhaan kysymykseen: Vanha ratalinja on lähinnä saappain kuljettavassa kunnossa, pl. Risten vanhan aseman seutu, jota on voimakkaasti muokattu uuteen uskoon kaivinkonein. Vanhan kunnalliskodin kohdalla korkea penger on peräti komea ja sisältää hienosti paikalleen unohtuneen tasoristeyksen, joka kuvastaa 1800-l lopun liikenneturvallisuuskäsitystä. Viljavarastolta länteen linja on kevyen liikenteen käytössä. - Pahakosken silta on asemoitu aikanaan kiintoisasti. Alkuperäinen ratalinja kiertelee mutkitellen kallioita kummallakin puolella siltaa niin, että sillan suuntaus vaikuttaa siihen nähden järjettömältä. Lieneekö lopullista linjausta hahmoteltu jo radan rakennusvaiheessa? | ||||
|
|
22.04.2025 22:58 | Ilmari Tommola | ||
| Itse en kovin mielelläni arvioi kuvan laatua dokumentaarisen merkityksen tai kuvakulmien perusteella, sillä epätyypillisistä tai arkisista kuvista voi löytää omanlaisen näkemyksellisyytensä. Tekninen laatu on minulle selkein "laadun" mittari, mutta sekään ei ole yksiselitteinen: huonolla kameralla voi saada hyviä kuvia ja hyvällä kameralla huonoja kuvia. | ||||
|
|
22.04.2025 22:24 | Petri Sallinen | ||
| Millä tavalla rautatieaiheisen valokuvan "laatu" mitataan? Pitääkö kuvalla olla jotain informaatioarvoa tai dokumentaarista arvoa vai onko laadukas kuva teknisesti tai taiteellisesti "laadukas" — ehkä jopa kumpaakin samaan aikaan? Rautatievalokuvausta on käsitelty useissa kansainvälisten huippukuvaajien teoksissa. Aika monen kuvaajan lähtökohtana on liikkuvan kaluston — vetureiden ja vaunujen — dokumentointi. Muutama ohje on jäänyt mieleen. Otetaan aluksi kohteesta yleiskuva etuviistosta. Sen jälkeen kohtisuorat otokset kummaltakin sivulta, edestä ja takaa. Tämän jälkeen yksityiskohtaisia kuvia varjoon jääneiltä katvealueilta, kuten teleistä ja alustan rakenteista, tekstityksistä ja muista kohteelle tyypillisistä yksityiskohdista. Tällainen kuvasarja dokumentoi yksittäisen veturin tai vaunun melkoisen tehokkaasti. Liikkuvan kaluston kuvaaminen on tietty vain yksi kapea kaistale rautatievalokuvauksen laajasta kentästä. Tällaisten kuvien merkityksen huomaa oikeastaan vasta silloin, kun tutkimuksen kohteena on liikkuva kalusto. Etenkin sen huomaa, miten vähän suomalalaista liikkuvaa kalustoa on kuvattu tässä esitetyillä metodeilla. |
||||
|
Kuvasarja: Junalla Oulusta Hampuriin ja takaisin |
22.04.2025 21:30 | Pietu Tuovinen | ||
| Joo meillekin rupesi Uumajan kolmen tunnin torkkuminen olla vähän liian vähän, mutta kun oli junat ja hostellit varattu niin pakko se oli. Jos SJ:n juna olisi lähtenyt Uumajasta, olisimme saaneet kaksi tuntia lisää aikaa Uumajassa yöpymiseen. | ||||
|
|
22.04.2025 21:12 | Jyrki Talvi | ||
| Komea kuva Ilmari, | ||||
|
22.04.2025 21:07 | Jyrki Talvi | ||
| Komea Idän Ihme valjakko. | ||||