|
|
27.10.2022 14:07 | Oula Ahlholm | ||
| Neljällä ei liikkuisi mitään. | ||||
|
|
27.10.2022 14:06 | Jyrki Längman | ||
| Kiitoksia täsmennyksistä | ||||
|
|
27.10.2022 13:48 | Esa J. Rintamäki | ||
| Hyvä, Mikko! Halkesin huvittuneisuudesta! | ||||
|
|
27.10.2022 13:46 | Esa J. Rintamäki | ||
| BT 01134 oli vuodelta 1953. Sen aluskehys oli iäkkäämpi: vuodelta 1908, vaunusta O 70'055. Vaunu hylättiin vuonna 1982. |
||||
|
|
27.10.2022 13:41 | Juhana Nordlund | ||
| Tuon TKL:n dieselbussin rekisteritunnus on varmaankin HJ-321. Se taas kuului TKL 115:lle, joka on vuodelta 1950. Se on AEC Regal Mark III Valmetin korilla. Korimalli on varsin pitkälle sama kuin tuossa rollikassakin. Kilpi HJ-321 on vaihtunut myöhemmin IDI-47:ksi. | ||||
|
|
27.10.2022 13:41 | Esa J. Rintamäki | ||
| Tiisseli-Nyssen rekkari EI VOI olla KJ-kirjaimilla, sillä kuvan ottoaikoihin oli voimassa läänikohtainen rekistterikilpikäytäntö. Hämeen läänissä oli käytössä olleet kirjaimet H, I ja N. Kilvet olivat siis mustapohjaisia. Pula-ajan bussit 1945 - 1956 - kirjassa ovat mainitun Nyssen tiedot: HJ - 321, AEC Regal Mark III, alustan numerona E 284. Vuosimalli on 1950. Paikkalukuna 20 + 40 (istuma- ja seisomapaikkoja). Korin on valmistanut Valmet. Auto on Tampereen kaupungin liikennelaitoksen nro 115. K - kirjain kuului Kuopion läänin autoille. Tuohon aikaan läänistä toiseen muutettaessa piti rekisterikilvet vaihtaa. Mainitusta kirjasta ei Kuopion läänistä montaakaan KJ - rekisterikirjaimista linjuria löydy: Yksi Koivurannan nokka - Sisu ja jokunen Kuopion Liikenteen oma korittama. Numerotkaan eivät täsmää. TKL:n johdinauto nro 6 oli HJ - 304. Se on mallia Valmet JC, vuosimallia 1949. Paikkalukuna siinä on 24 + 37. Senkin kori oli Valmetin valmistetta. Trollikan takana olevan auton (missä takapaksin luukku on auki) takaikkunan muoto muistuttaa kovin paljon puukenkä - Austinin (Austin A 40 Hereford) takaikkunaa. |
||||
|
|
27.10.2022 13:32 | Juhana Nordlund | ||
| Täsmälleen vastaavaa ratikkakuvaa ei ole, mutta jonkin verran samantapainen on. Siinä on ratikka kumpaankiin suuntaan, ja loittonevan ratikan perässä menee henkilöauto aivan kuten ylläkin menee loittonevan (johdin)bussin takana. https://jno.1g.fi/kuvat/erikoisteema/tilapaiset/off-topic/ratikat/IMG_17504A.jpg | ||||
|
|
27.10.2022 13:22 | Hannu Peltola | ||
| Tämä kuva tuli satunnaiskuvana. Minulla oli pikkukloppina aivan samanlainen paita ja ihmettelin pikkukuvasta, mistä tällainen kuva minusta oli päätynyt Vorgiin... | ||||
|
|
27.10.2022 12:30 | Mikko Mäntymäki | ||
| Kolmella lähtisi veturit ja vaunut jäisi. Ottakaa tämä huumorilla. | ||||
|
|
27.10.2022 12:00 | Jyrki Längman | ||
| Dieselbussin rekkari näyttäisi olevan KJ-321 ja johdinauton järjestysnumero on 6. Onkohan kukaan ottanut kuvaa samasta paikasta siten että siinä on raitiovaunu suurin piirtein missä johdinauto on tässä kuvassa. Siinä olisi hieno vertailukuva tälle kuvalle |
||||
|
|
27.10.2022 09:07 | Tuomo Kärkkäinen | ||
| ^Funktionalismia edustava Eero Seppälän ja Otto Flodinin suunnittelema asemarakennus valmistui vuonna 1936. Noin 36-metrinen Aulis Blomstedtin suunnittelema kellotorni liitettiin jälkikäteen suunnitelmiin rautatiehallituksen vaatimuksesta (korkeus katutasosta laskien noin 47 metriä). Torni ja aseman pohjoinen siipi asemaravintoloineen valmistuivat vuonna 1937 (Wikipedia). | ||||
|
|
27.10.2022 08:04 | Teppo Niemi | ||
| Täyttää kovasti O -vaunun aluskehykseltä ja teleinä K5 -telit. | ||||
|
|
27.10.2022 07:46 | Kari Haapakangas | ||
| Mielenkiintoisesti tuo kellotorni on alusta asti uhrattu kaupallisuuden alttarille. Sehän ei tainnut edes kuulua alkuperäisiin suunnitelmiin. | ||||
|
|
27.10.2022 07:16 | Timo Salo | ||
| Paljon tapahtunut kuvien välillä vrt:https://vaunut.org/kuva/155642?u=349 (johdinautojen sähköt tulleet ja kello siirtynyt kesäaikaan jo silloin...:-) ) | ||||
|
|
27.10.2022 06:21 | Juhana Nordlund | ||
| Tätä kirjoittaessani kuvausvuodeksi ilmoitetaan 1965. Oikea ajankohta lienee 1950-luvun alkupuoli. Sekä diesel- että johdinbussi näyttävät kovin tuoreilta, johdinauto on vuodelta 1949 ja kuvan diesel edustaa myös 1940-50-lukujen vaihdetta. Autot näyttäisivät 1960-luvun tilannetta ajatellen todella vanhahtavilta. | ||||
|
|
26.10.2022 23:13 | Heikki Jalonen | ||
| Vaara: mitä tulee höyrykoneen luistinliikuntalaitteisiin, niiden määrä on myriadi ja nimitykset ovat loputon suo. Mutta, antavat kyllä mukavaa keskustelun juurta... Stephensonin järjestelmää voisi nimittää aivan hyvin vaikka William Murdock'in (tai Murdoch, ei kuitenkaan TV-etsivä Murdoch) järjestelmäksi, hänen patenttinsa jo vuodelta 1799. Hän oli Boulton&Wattin miehiä. Vielä paljon myöhemmin (1830-luvulla) Stephensonin koneissa edelleen haarukoitiin tappeja kuin sattumia hernesopasta konsanaan. Kirjailija-runoilija Kipling ei välttämättä tiennyt höyrytekniikasta kovinkaan paljoa, mutta aikansa yhteiskunnasta ja taloudesta sitäkin enemmän. Samoin kiistoista ja patenttiriitelystä, vaikkapa höyrykoneiden luisteihin liittyvistä. Niinpä hän kirjoitti: "Inventions? Ye must stay in port to mak' a patent pay. My Deeferential Valve-Gear taught me how that business lay, I blame no chaps wi' clearer head for aught they make or sell. I found that I could not invent an' look to these - as well." ---Rudyard Kipling: McAndrews Hymn (1894) |
||||
|
|
26.10.2022 22:53 | Jukka Ahtiainen | ||
| Topin kysymykseen, Kati paikallisena on tehnyt. Järjesti myös minulle mahdollisuuden keskustella liikennevaliokunnan jäsenen kanssa. Jätin kuitenkin mahdollisuuden käyttämättä. En osaa sanoa mitä tukea hän on mahdollisesti Hjallikselta saanut. | ||||
|
|
26.10.2022 22:47 | Harri Pesonen | ||
| kiestingin rataa vetureineen...Jopa välillä käytettiin hevosvetoisia kuljetuksia.... | ||||
|
|
26.10.2022 22:20 | Timo Humalisto | ||
| Sumujen silta! | ||||
|
|
26.10.2022 21:23 | Jussi Pajunen | ||
| Millaisilla kamera-asetuksilla kuvasit? On kyllä hieno kuva. Olisi kiva itsekkin onnistua joskus saamaan vastaavanlainen kuva. | ||||
|
|
26.10.2022 20:40 | Ilkka Hovi | ||
| Muissa kuin ranskankielisissä maissa Walschaert luistikoneiston kirjoitusasu on ilman loppu s-kirjainta Walschaert, koska ranskankielinen äänneasu on ilman loppu s’ää. Eli kun kirjoitetaan henkilön nimi, (Egide Walschaerts) ja kun kirjoitetaan laitteen nimi (Distribution Walschaerts (ranskaksi), Walschaert gear (englanniksi), Walschaert luistikoneisto). | ||||
|
|
26.10.2022 20:03 | Ilkka Hovi | ||
| Kiva kuva ja hyviä sekä oikeita kommentteja. Nyt täytyy muistaa että piirustus on tehty tarjouskyselyä varten joten jos ihmettelen kattilan höyrytilan olevan pieni, voimme unohtaa asian. Tasoluistivetureissa on Britaniassa tapana rullatessa laittaa "paaki keskelle" jotta luistit eivät kulu ja ei tule vastapainetta. Tuollainen luisti joka on "kyljellään" voi olla tilassa jossa "luisti kaatui". Luistit saa luistipintaa vasten ensin avaamalla valtaventtiili ja siirtämällä luisteja eteen / taaksepäin. Varmaan on hyvä myös pitää veturin jarrut kiinnitettyinä. Heusinger ja Waltschaert olivat erilaisia mutta erot muuttuivat samanlaisiksi, että nykyisin voidaan puhua samasta luistikoneistosta. Olen siinä uskossa, että Heusinger luistikoneistoa valmistettiin muutamaan kapearaideveturiin vielä 1920-luvulla. Egide Walschaerts (1820 – 1901) patentoi parannetun luistikoneiston vuonna 1848. Tämä patentti sisälsi kaikki nykyisen luistikoneiston osat. Walschaerts yritti patentoida keksinnön myös Saksassa mutta saksalaisen patentin hakemusta ei hyväksytty. Preussilainen Edmund Heusinger (myöhemmin Heusinger von Waldegg) (1817 – 1886) oli Taunusbahn rautatien Casselin konepajan johtaja ja patentoi oman luistikoneistonsa vuonna 1849. Luistikoneistoa kehitettiin ja lopputulos on Walschaertin kaltainen luistikoneisto. Saksalaiset pitävät Heusingeria ”oikean” luistinkoneiston keksijänä. Herrasmiehenä Heusinger totesi vuonna 1875 kirjallisesti Grand Central Belge rautatien johtajalle Jules Urbanille lähettämässä kirjeessä, Walschaertin olleen ensimmäinen keksijä tälle luistikoneiston mallille. |
||||
|
|
26.10.2022 19:13 | Tapio Arvola | ||
| Kuvassa aurinko paistaa melko korkealta ja aika kohtisuoraan pääraidetta kohti. Jos kuva on Karjaan suuntaan, 30-luvulla tehdyn linjauksen suunta määrittelisi auringon olevan luoteessa. Kello olisi ainakin 20.00, jolloin aurinko on keskikesälläkin jo alempana. Tottolan kuopalta Karjaan suuntaan on ollut ainakin jo 70-luvulla peltoa molemmin puolin rataa. Olisiko vielä 30-luvulla ollut metsää? Jos kuva olisi Salon suuntaan, vasemmalla kohoaisi korkea mäki, josta olisi otettu tai myöhemmin alettu ottaa soraa. |
||||
|
|
26.10.2022 18:40 | Eljas Pölhö | ||
| JOS tämä on Tottola (täysin mahdollista), niin sitten veturisarjan tunnistus toisessa kuvassa epäonnistui https://vaunut.org/kuva/158883 . En ainakaan vielä ole löytänyt yhtään kuukautta, jolloin K1 olisi ollut Turussa tai Karjaalla. "Pääraide" näyttää kyllä epäilyttävän paljon muulta kuin linjaraiteelta. Kuten Tapio sanoon, niin missä puhelinlinjatolpat? | ||||
|
|
26.10.2022 17:18 | Topi Lajunen | ||
| Kahdella veturilla vielä leikitemmin. | ||||
|
|
26.10.2022 15:30 | Mikko Mäntymäki | ||
| Yhdellä pitäisi liikkua 2400 tonnia leikiten. | ||||
|
|
26.10.2022 15:04 | Mikko Mäntymäki | ||
| Koneet on joutunut töihin... | ||||
|
|
26.10.2022 14:07 | Erkki Nuutio | ||
| Nummelinin Rantarata -kirjassa on sivuilla 78-79 perustietoa Tottolassa eri aikoina olleista soraraiteista. Vanhimpien soraraiteiden erkanemiskohta 136+858 oli käytössä vuoteen 1932 asti. Välille 136-138 tehtiin rataoikaisu vuosina 1932-1933 ja soraraiteen erkautumiskohdaksi tuli 136+776. Erkautumiskohta olisi siis siirtynyt noin 70 m Helsingin suuntaan, jos itse kilometrit eivät ole liikkuneet rataoikaisujen myötä. Tämä erkautumisvaihde poistettiin lopullisesti vasta vuonna 1993. Soranottoalue aloitti tällöin luontaisen ennallistumisensa. EU:n ennallistamistukien puutteessa maisemointia ei tehty ja liito-oravien kohtaloa murehdittiin korkeintaan viinilasien ääressä. Kirjan valokuvassa vuodelta 1993 muistuttaa linjaraiteen suuntaus ja soraraiteiden sijainti linjaraiteeseen nähden huomattavasti kommentoimaamme vanhaa valokuvaa, kun oletetaan katselusuunnan kuvassa olevan Karjaata kohti. Linjaraide vanhassa kuvassa on tuoreesti pengerretty ja sorastettu, mikä kertonee alueella tuoreesti tehdystä rataoikaisusta (1932-1933), joka ei ole vielä liikennekäytössä. Puhelinlinja lienee vielä oikaisemattomalla radalla (VR 1912-1937 II kuva 92, s. 152). Edellä olevan perusteella puollan siis paikaksi Tottolaa ja arvioin kuvausvuodeksi 1933. Uusia ratoja rakennettaessa olivat Hullujussit ja ratainsinööri Rankan patentoimat itsepurkautuvat Ma-vaunut olleet käytössä jo itsenäisyytemme alussa. Rataoikaisuissa niistä tuskin oli suurta hyötyä. Tämä selittää kuvassa näkyvän työvoimavaltaisuuden, vaunukaluston ja puiset kottikärrytkin. |
||||
|
|
26.10.2022 13:50 | Teppo Niemi | ||
| Paikkaustarpeet olivat kysyttyä tavaraa :( | ||||
|
|
26.10.2022 13:34 | Kari Haapakangas | ||
| Niitä laituriovia ei sitten tullut... | ||||
|
|
26.10.2022 13:32 | Kari Haapakangas | ||
| Pirkanmaalla ovat sentään karsineet tavuja. Työssä tuli Pohjois-Pohjanmaalla vastaan Säynäjäjärvi, joka meinasi aiheuttaa kaikenlaista harmia oikeinkirjoituspuolella. | ||||
|
|
26.10.2022 13:19 | Esa J. Rintamäki | ||
| Huomatkaa, että Dm8:n ulko-ovet ovat vielä tuohon aikaan kahvalla avattavia, vaikka lukitus niissä oli jo alusta alkaen olemassa. | ||||
|
|
26.10.2022 11:35 | Jukka Ahtiainen | ||
| Samoin. Kun vanhemmat möivät asunnon, ostaja epäili rautatien aiheuttavan haittaa. Vastasin sille, että maantiestä olisi enemmän haittaa. | ||||
|
|
26.10.2022 10:47 | Jimi Lappalainen | ||
| Kumpa jostain löytyisi täältä käytönaikaisia kuvia. | ||||
|
|
26.10.2022 10:35 | Rainer Silfverberg | ||
| Paitsi että porkkanat olivat aika hiljaisia junia, sisälle ei kuulunut juuri muuta kuin suhinaa ja vähäistä murinaa. (Asuin Bredantien ja rautatien välissä). | ||||
|
|
26.10.2022 08:45 | Kurt Ristniemi | ||
| Kansallisarkistossa on digitoituna ilmeisesti saman suunnittelijan 2-2-0 -tyyppinen matkustajajunanveturin piirustus: Tie- ja vesirakennushallituksen vesitieosaston kartat ja piirustukset E1 (kokoelma) > EI Vesitieosaston EI -sarjan kartat > TVH EI 48:/- - * 1-45. St. Petersburg-Riihimäki järnvägsbyggnad (mm. useita siltapiirustuksia radan varrelta). https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5118527390&aineistoId=799063651 kuva 14. Matkustaja- ja tavarajunanveturien tenderit ovat seuraavina kuvina ja niitä seuraa joukko vaunukuvia. |
||||
|
|
26.10.2022 08:19 | Kari Haapakangas | ||
| Epäilen tuon kyllä olevan sorakuopalle johtava raide, eikä suinkaan pääraide. Aika harva soranottopaikka kuitenkaan sijaitsi radan välittömässä läheisyydessä. | ||||
|
|
26.10.2022 08:16 | Jukka Ahtiainen | ||
| Junan äänen kuuli läheisellä Bredantiellä. | ||||
|
|
26.10.2022 04:51 | Esa J. Rintamäki | ||
| Tässä kuvassa oleva luistinohjausjärjestelmä tunnetaan nimellä Stephensonin luistinohjaus. Tyypillistä siinä on kaksi epäkeskoa puolellaan. Sen kehittänyt Robert Stephenson sai aikaan varsin onnistuneen systeemin. Se oli käytössä jo kuuluisassa Rocket - veturissa vuonna 1829. Robert Stephensonin kehittämää veturimallin perusrakennetta ei ole sen jälkeen kovinkaan radikaalisti tarvinnut muutella. Ehkä Wilhelm Schmidtin tulistajatyyppi lienee ollut viimeisiä isompia peruskeksintöjä. Loput innovaatiot ovat olleet lähinnä täydentämisiä. Stephensonin kattila myös oli loistavaa suunnittelua: perusrakenteessa oleva olennainen keksintö oli veden ympäröimä tulipesä. Walschaertin, toiselta nimeltään Heusingerin luistinohjaus korvasi Stephensonin aika täydellisesti. Nimisotku johtuu siitä, että samoihin aikoihin ainakin kaksi keksijää kehitteli sitä, päätyen samanlaiseen rakenteeseen, muistaakseni toisistaan tietämättä! Walschaertissa on vain yksi epäkesko puolellaan. Eljas mainitsi kuparisesta tulipesästä. Kupari johtaa metalleista lämpöä kaikkein parhaiten. Sen pituuden lämpölaajenemiskerroin on myös sopivan lähellä teräksen vastaavaa arvoa. Kupari = 17,7 x 10 pot. - 6 /°K, hiiliteräs C10:llä vastaava arvo on 14,0. x 10 pot. -6/°K. Eljaksen mainitsemassa selostuksessa käytetyt "parhaat" tarkoittivat otaksuttavasti terästehtaiden kykyä vastata laatuvaatimuksiin. Esimerkiksi fosforipitoisuuden piti olla niin pieni kuin suinkin, sillä se aiheuttaa kylmähaurautta. Samaa tekee rikki. Tuohon aikaan metallurgiset mittaus - ja tutkimusmenetelmät vaihtelivat sulatosta toiseen, vaikkakin vähän. Tässäkin standardointi oli suurena apuna. |
||||
|
|
25.10.2022 23:44 | Lari Åhman | ||
| Todellakin. Tuomas löytää kyllä hienot kuvauspaikat, vaikka sukat kastuisikin. | ||||
|
|
25.10.2022 23:33 | Heikki Jalonen | ||
| Kuva on periaatepiirros, ei detaljoitu valmistuskuva. Höyrykuvun kannessa on väistämättä laippa ja ruuvikiinnitteinen kansi, sitä ei vain ole piirretty toteutusta vastaavasti. Kupuhan pitää avata säännöllisesti valtaventtiilin huoltamista varten, samoin kuin kattilan muuta tarkastamista tehtäessä, tai usein myös venttiilin vuodon nopeaa korjaamista varten; kuluva laite. Kuvun kautta mennään myös lieriöön sisälle silloin, kun tuubit on vedetty pois, mutta ei kattilaa ei pureta muuten. Pitää myös muistaa, että niittiliitosta ei voi avata montaa kertaa, toistuva tilkkaaminen kuluttaa kovasti levyjä. Tokihan Englannissa oli näppäriä niittipoikia, alle 10-vuotiaat (ja tarpeeksi nälässä pidetyt) olivat ahtaimpiin sisäpuolen kattilatöihin mitä parhaimmin sopivia. Mutta, jopa siellä saattoi olla vaikeutta löytää se vapaaehtoinen joka jää kattilan sisäpuolelle ja työntää se viimeisen niitin reikään... Tuon muotoisten liitosten niittaaminen kun vaatii pääsyn molemmilta puolilta. Varoventtiilin laipan kautta kattilaan ei ryömi kuin korkeintaan viisivuotias, on siinä tulipesän katto niin lähellä. 1860-luvulla sen ikäisiä ei enää saanut käyttää, ainakaan kovemmassa konepajatyössä... |
||||
|
|
25.10.2022 23:23 | Eljas Pölhö | ||
| Kuvan (lakanan) alakulmassa on allekirjoituksena C. Engström, eli kuva voi olla mallikuva siitä mitä halutaan. En heti huomannut ja ajatellut tarkemmin, kun (tuleva) C2 kuva on erilainen ja pohdin kumman laitan. Kuvaan liittyy parikymmentäsivuinen tekninen selostus. Se ei kerro toiminnasta murto-osaakaan siitä mitä Esa kertoi, vaan lähinnä valmistusaineista, aineiston paksuuksista ja ominaisuuksista yms. Sopimus on kirjoitettu koukeroisella käsialalla ruotsiksi ja englanniksi ja tekninen selostus englanniksi. Jotenkin kiinnostaisi kirjoitaa ne puhtaaksi suomeksi ja julkaista ne tavalla tai toisella, mutta mieluummin joku minua teknisempi saisi kääntää suomeksi, jotta tulisi kerralla oikein termein. Lisäkuvia tästäkin sarjasta on kyllä paljon, kuten myös samanlaisia hienoja tarjous-/tarjouspyyntökuvia muistakin vanhoista sarjoista, Niitä ei ole pahemmin julkaistu ainakaan niin, että olisivat tulleet minun eteeni painotuotteissa. Jos nyt luetaan rakenneselostusta, niin esimerkiksi tulipesä oli 1/2" kuparilevystä, kehys parhaasta Staffordshiren raudasta (staffordshire iron), jouset John Brownin parhaasta teräksestä yms sivutolkulla. Varoventtiilistä selostetaan rakenne ja aineet, mutta ei mainita kenenkään patenttia (monissa muissa sarjoissa on mainittu) |
||||
|
|
25.10.2022 22:58 | Jari Kuusinen | ||
| Kyllä tämä on aivan liiaan aakeeta laakeeta ollakseen Tottola. Suomi on ollut näihin aikoihin täynnä soraraiteita joten vaihtoehtoja kyllä riittää. | ||||
|
|
25.10.2022 22:41 | Esa J. Rintamäki | ||
| 4164:stä oli kauan sitten tehty Ttv 4. Sekin lusikkatehtaalla jo aikoja siitten. | ||||
|
|
25.10.2022 22:38 | Eljas Pölhö | ||
| JOS tämä on Tottolasta, niin katseen suunta on kohti Karjaata. Mutta vaikka tämän saa sijoitettua kohtuullisen hyvin Tottolaan, en olisi mitenkään varma siitä. | ||||
|
|
25.10.2022 22:28 | Esa J. Rintamäki | ||
| No jo on! Tämä se on kaikkien konepiirustusten äiti! Ei Aimo Pereen kirjat enää mitään! Höyrykuvussa oleva valtaventtiili on luistimallia. Eli kattilan paine painaa venttiililuistin tiukasti kiinni liukupintaansa. Nykyisin on käytössä lautasventtiilejä, joiden malli on sellainen, että sitä on kevyt käyttää. Kuvasta saattaa äkisti päätellä, että höyrykuvun kansi olisi hitsattu paikalleen, mutta näinhän ei ole. Liitokset noihin aikoihin tehtiin niittaamalla. Niittiliitosten purkaminen jättää siistin jäljen, toisin kuin hitsauksella. Kokoaminen sujuu myös siististi ja helposti. Nyt selviää myös tuonaikaisen turbiinisavutorven sisuskalujen malli. Mainitussa turbiinissa (piipun yläpäässä oleva siivikko) poistohöyry ja savu pannaan kiinteiden siipien avulla pyörivään liikkeeseen (eräänlainen sykloni), jolloin kipinät keskipakoisvoiman ansiosta törmäävät piipun ulkovaipan kartioon ja valuvat alaspäin, eli näin toimii kipinänsammuttaja. Samanlainen periaate on Tapani Laaksomiehen Hv3 995:n ja HMVY:n Pikkujumbo Tk3 1136:n "korsteeneissa". Tulipesässä on suosittu niittaamista myös, sen tukemiseksi. Tulipesän katossa on sidepultit ja sankarautoja (oletettavasti 2 tai 3 kpl). Tulipesässä alimpana ovat arina- eli rostiraudat. Ne on tehty helposti vaihdettavaksi. Lieneekö kuumankestävää valurautaa vielä ollut tuohon aikaan olemassakaan? Niiden alapuolella on tuhkalaatikko. Kattilaan on piirretty vaakasuorat tuliputket. Niitä pitkin palokaasut kulkevat kattilasta kohti savutorvea, lämmittäen kattilavettä omalta osaltaan. Kuvan veturissa on siis tuliputkikattila. Laiva- ja voimalaitoskattilat ovat pääasiassa vesiputkikattiloita. Puupolttoisen veturin kuonaus käy helposti: tuhkalaatikon etu- ja takaosan vedonsäätöluukut vaan täysin auki vauhdissa ja ilmavirta hoitaa loput. Piirustukseen ei ole näemmä merkitty alinta sallittua veden korkeutta. Tämä ilmoitettiin kattilan ohjaamon puoleisessa osassa kiinteästi kiinnitetyllä merkillä. Ohjaamossa suunnanvaihtokangen malli on myös hyvin näkösällä. Tällainen on nopea käyttää vaihtotöissä. Tulipesän päällä on jousikuormitteisella vivulla varustettu varoventtiili. Itse venttiili on lautasmallinen. Kas vaan, vanhaa kunnon Ramsbottom-mallista ei tähän veturiin tilattu? Ramsbottomin keksintö on myös jousikuormitettu, aikanaan suosittu varoventtiilimalli. Keskimmäinen pyöräkerta on käyttöpyöräkerta. Sen akselille on piirretty höyrykoneiston luistin ohjaamiseen ja ajosuunnan vaihtoon tarvittavat epäkeskot, etupäähän päin suunnattuine luistin työntötankoineen. Kaareva osa on ylös - ja alaspäin liikuteltava kulissikaari. Toinen epäkesko on eteenpäinajoa varten ja toinen puolestaan vie veturia taaksepäin. Kulissikaaren asemaa säätelemällä hallitaan veturin ajonopeuksia. Höyrykoneen perusperiaatteena on, että luisti kulkee aina jonkin matkaa tai pikemminkin aikaa varsinaisen työsylinterin männän edellä, annostellen halutun määrän höyryä sylinteriin. Höyryä voi päästää vaikka vähän, jolloin luistinohjauksen avulla luisti menee pian kiinni. Nyt sylinterissä olevan höyryn paine painaa mäntää. Tapahtuu paisunta. Männän toisella puolella tällöin on pienempi paine ja kun kattilasta lähteneen höyryn paine on sitä korkeampi, painaa höyry siis mäntää ja männän liike välittyy kiertokangelle ja edelleen pyörittämään veturin pyöriä. Luistin asemaa säätelemällä.voidaan höyryn määrää säätää. Säädetyn höyryn määrän suuruutta kutsutaan täytökseksi. Täytöksen hallinnalla on helppo ajaa tarvittavaa vetovoimaa säätämällä, esimerkiksi parin vaunun kevyttä junaa, kuin myös täyttä tonnijunaa. Alamäissä ei tarvitse kovin kovasti paasata menemään: rullaamalla vaan, valtaventtiili hiukan auki ja luistinohjaus aavistuksen verran kulkusuuntaan päin säädettynä, niin oravaa pienemmät eivät imeydy korsteenin kautta kattilaan sisään. Ja ylämäen tullessa teho päälle taas. Höyrykuvusta eteenpäin lähtevä L-muotoon piirretty putki on ns. valtaputki. Sitä myöten höyry kulkee kattilasta luistien kautta sylintereihin. Valtaputki haarautuu kahdeksi, kumpikin putki omalle sylinterilleen. Piirustuksessa haarautumiskohta on putken vaakasuoran osan korsteenin puoleisessa päässä. Sylinterin kohdalle piirretyt ja mustatut suorakaidekuviot kuvaavat luistin aukkoja. Kyseessä on tasoluisti. Näyttää siltä, että reunimmaiset ovat höyryn tuloaukkoja. Keskimmäinen näin ollen olisi poistoaukko. Työnsä tehnyt höyry poistuu luistin poistoaukon kautta korsteenin alapuolella olevaan puhallusputkeen. Mainittu puhallusputki on nimeltään vetopuhallin. Lietsoin - nimitystäkin on käytetty. Myöhemmin vetureihin laitetttiin vetopuhaltimen yhteyteen eri korkeuksille vetosuppiloita. Tästä vetopuhaltimen kehittelystä muodostui jopa oma tieteenhaaransa. Vihje: Kylchap. Sen kautta työntyy poistohöyry siis ulos korsteenin (savutorven) kautta. Sen toisena tehtävänä on synnyttää kohdalla olevaan kattilan kammioon alipainetta, jolloin palokaasut tulevat tulipesästä tähän kammioon ikäänkuin pakotettuna. Tulen palaminen tulipesässä kiihtyy, parantaen kattilaveden keittämistä höyryksi. Kammion nimi on savupesä tai nokikaappi. Halusin tällä tavoin kommentoida kuvaa, ja kertoa eri osien toiminnasta, nuorempien harrastajien tietoon. Niin, ja osa lukijoista lienee muulla alalla kuin teknillisellä. Uskon sepustuksestani olevan hiukan apua...? Virheellisyyksiäni saa toki oikaista. |
||||
|
|
25.10.2022 22:26 | Jorma Toivonen | ||
| Moottorivaunun numero virheellinen. | ||||
|
|
25.10.2022 22:25 | Onni Tikkala | ||
| Hienosti on tosiaan onnistunut. | ||||
|
|
25.10.2022 22:25 | Jorma Toivonen | ||
| Moottorivaunun numerointi hieman "lipsahtanut". | ||||
|
|
25.10.2022 22:05 | Tapio Arvola | ||
| Huomioni kiinnittyi pääraiteen penkan täydelliseen kasvillisuuden puutteeseen. Voisiko Rantarata olla näin vastavalmistuneen näköinen 30-luvulla? Toinen ihmetyttävä asia on puhelinlinjan puuttuminen. Tuolla vaihteen ja kurvin tienoilla on yksi pylväs, joka voisi olla puhelinlinjan pylväs. Jos se on, linja kiertäisi sorakuopan oikealta aika kaukaa, koska kuvassa ei näy muita pylväitä. Jos tämä on Tottolasta, onko kuva pohjoiseen vai etelään? Kurvissa rata näyttäisi menevän pieneen maaleikkaukseen. |
||||
|
|
25.10.2022 21:45 | Eljas Pölhö | ||
| Maaston puolesta tämä sopii Tottolaan paljon paremmin kuin veturin puolesta. Pääradan leikkaus alkaa juuri vaihteen luota, leikkauksen kummun takana on puro, joka alittaa pääradan kaarteessa, sivuraiteen suhde pääraiteeseen on samaa luokkaa kuin 60-luvulla, jolloin kuopan reuna (oikealla kuvassa) oli jo paljon etäämpänä ja sivuraiteita oli enemmän. Veturisarja K1 viittaa kyllä enemmän ensisijaisesti Karjalanradan ja toissijaisesti muun Itä-Suomen suuntaan. | ||||