02.08.1950 / Snohomish, Wa., Yhdysvallat
02.08.1950 Northern Pacificin Z-4 -sarjan mallet-veturi #4503 on siirtymässä yhdysrataa pitkin Great Northernin radalle Snohomishissa Washingtonin osavaltiossa. Nämä suuret malletit alkavat olla jo 1950-luvulla harvinaisia nähdä liikenteessä. Snohomishissa risteävät Northern Pacificin rata Seattlesta Sumasiin Pohjois-Washingtonissa ja Great Northernin Seattlen ja Minneapolisin välinen päärata. (kuva on pienoisrautatieltäni 28.11.2017)
Kommentit
| 05.12.2017 01:17 | Esa J. Rintamäki: | Katsoin tarkasti tätä kuvaa, ja minun mielestäni Z-3:n tenderi näyttäisi hieman "niukalta"? Käytettiinkö tätä sarjaa vuoristosolarataosilla? Kumma sinänsä, minun viisas kirjani ei mainitse NP:n Z-3:a, mutta tietoja löytyisi Z-5:stä. Kuvan veturi näyttäisi olevan sitä Mallet-sukupolvea, jossa oli kompoundikoneisto. Tulistimen käyttöön oton myötä sitten Malletit rakennettiin tuplakaksoiskoneistoisiksi (= nelisylinterinen yksipaisuntainen). Erittäin sopiva veturikonstruktio Pohjois-Amerikkalaisiin oloihin! Kuvan veturissa on ainakin valtava arina! Malletit eivät olleet niinkään nopeita "juoksijoita", ennemminkin väkivahvoja vetojuhtia. Seikka joka korostui sitten Big Boyssa, jonka vetovoima oli 61,4 tonnia, suurin epävirallisesti saavutettu ajonopeus 129 km/h, mutta erityisen taloudellisesti Big Boy työskenteli nopeudella 48 km/h. Suurin vetovoima oli nopeudella 110 km/h, joten sillä pärjäsi myös raskaissa henkilöjunissa. Tehoa riitti: ilmoitettiin 7 500 hv. Alco rakensi kokeeksi 1936 yhden Garratt-veturin. Se oli virhe. Syy: vetoteho riippui siitä, kuinka täysi lasti sen tendereissä oli. Toisin sanoen tendereiden vajuessa akselipaino (lue: kitkapaino) keveni, ja siten vetoteho aleni matkan kestäessä. |
|
| 05.12.2017 03:59 | Eljas Pölhö: | Sarja Z-4, numerosarja 4500-4503, Alco/Richmond 1923, sylinterit 25&39x32 tuumaa (compound), fillarit 57 tuumaa (1448 mm), paino 246 t, josta vetopyörillä 219 t, vetovoima 48,7 t, lähdössä kaksoiskoneena 55 t, 4-aks tenderi, johon meni hiiliä 14,5/16 t (LeMassena ja Vilain antavat eri tiedot) ja vettä 12000 gallonaa (45 m3, mutta Vilain antaa 58 m3, joka olisi muunnos Imp. gallonasta). Nämä olivat lähinnä apuvetureina (Stampede Pass, Mullan pass, Homestake pass, Bozeman pass) ja siksi pieni tenderi riitti. Sarja Z3 oli numerot 4005-4025. | |
| 05.12.2017 09:39 | Hannu Peltola: | Kiitokset Esa ja Eljas täsmennyksistä. Huomasin. että olin merkinnyt kuvatekstiin sarjamerkinnän väärin, tämä on tosiaan NP:n Z-4, ei Z-3. Veturi on valmistunut vuonna 1923, mutta sen alkuperä on 1. maailmansodan ajalta. Tämä veturityyppi oli USRA:n, United States Railroad Administrationin ensimmäisen maailmansodan aikana suunnitteleman 2-8-8-2 mallet-veturin kopio. Alkuperäisiä USRA:n suunnitelmien mukaisia vetureita valmistui 106 kappaletta ja USRA-kopioita ainakin 114 kappaletta. Alkuperäisversion käyttäjiä olivat N&W, B&O, Clinchfield ja Virginian. Kopioita oli käytössä lisäksi NP:llä, D&RGW:llä ja Interstatella. Z-4 jäi NP:llä vähän täytesarjaksi, aikaisempia 2-8-8-2 malleteja oli vanhemmissa sarjoissa Z-2 ja Z-3 yhteensä 26 kappaletta. MUOKS vielä: Yritin etsiä tietoja tämän veturin nopeudesta, mutta ainoa tieto, minkä löysin, oli, että USRA-tyypin esikuva N&W:n Y-2 -sarja oli nopeampi, kuin "perinteinen" 2-8-8-2 -sarjan veturi. Perinteisten tyyppien nopeus jäi luokkaan 20 mph (32 km/h). Selvästikään tämä ei ollut mikään nopeusihme! |
|
| 05.12.2017 16:33 | Eljas Pölhö: | N&W Y-2 kärsi huonosta höyrystyksestä ja kun yhtiö sai USRA-mallisia (Y-3), niin Y-2:t parannettiin Y-2a:ksi muuttamalla kattilan ja tulipesän mittoja. Sarjan vetureista on heikosti nopeustietoja, kun kaikki viitteet kertovat kuinka painavia junia ne kykenivät vetämään. Virginian USRA n:o 711 teki aikansa ennätyksen, kun se 25.1.1921 yksinään vei 12400 tonnin junan (hiiltä lastina 9200 tonnia; tai metrisinä tonneina 11200 t ja 8300 t) Victoriasta Norfolkiin 200 km:n matkan. Aikaa kului neljän välipysähdyksen kanssa 9 h 50 min (pysähdykset lähinnä vesitäydennöksiä varten). | |
| 06.12.2017 01:44 | Esa J. Rintamäki: | Hei Eljas! Y-2a:n vetopyörien halkaisija oli 1 422,4 mm. Ei välttämättä kovin nopean veturin tuntomerkki? Vetovoimaksi ilmoitettiin 45 t. | |
| 20.01.2018 01:07 | Hannu Peltola: | Uups, olin näköjään merkinnyt epähuomiossa kuvan kuvausajan vuoteen 1953. Tämän kuvan täytyy olla vuodelta 1950, koska #4503 romutettiin jo 26.10.1951! Selasin erinomaista NP-teosta, jossa oli useita kuvia juuri tästä samasta veturista sekä paljon taustatietoja. NP osti nämä veturit ALCOlta vuonna 1923 kappalehintaan $95.025. Z-4 -sarjaa käytettiin tosiaan erityisesti vuoristosolien apuvetureina ja sarjan kotivarikko oli vuodesta 1923 Livingston, Montana. Vuonna 1946 Livingstoniin sijoitettiin apuvetureiksi EMD:n FT-sarjan dieselvetureita ja Z-4 siirrettiin Helenaan Montanaan, josta ne toimivat apuvetureina Helenan ja Butten välisellä vuoristoisella osuudella. NP:n käytäntönä oli putsauksen helpottamiseksi peittää lasilla veturin hytin numerot vuoristossa työskentelevissä höyryvetureissa ja tässäkin yksilössä hytin numerot ovat selvästi lasin takana. Muista NP:n höyryistä poiketen näissä ei ollut tenderissä Northern Pacific -tekstiä. Vuonna 1940 näihin asennettiin korkeampi savutorvi ja buusteri-yksikkö tenderin ensimmäiseen teliin. Buusteri poistettiin 1947, joten sitä ei enää näy tässä kuvassa. Jostain syystä kuvan veturi on eksynyt kotivarikoltaan kauas länteen GN:n Cascade Divisionille! |