??.??.2021 Liittyy kuvan http://vaunut.org/kuva/44841 haasteeseen löytää kuva Seychelleiltä. Tuli yksi niistä harvoista, joista ei ole kuvaa. Kirjan Neil Robinson: "World Rail Atlas and Historical Summary" Vol 7 (2009), s. 65 mukaan Seychelleillä ei ole koskaan ollut minkäänlaisia rauta- tai raitioteitä. Se on tietysti kova väite, kun melkein sissä vaan on ollut. Kävin Guernseyllä asuessani läpi englantilaistaustaisten alueiden peruskarttoja, mutta niistä ei löytynyt mitään. Lähinnä mieleen tulleet vaihtoehdot olivat: - Aldabra (vähän asutusta, mutta muutoin ei mitään) - Desroches, kookosviljelmiä, mutta rataa ei löytynyt - Frarquhar Group, kookosviljelmiä, mutta rataa ei löytynyt - Mahé, satamatyömaa tai lentokenttätyömaa, mutta mitään ei löytynyt Nykyisin, 15v myöhemmin, netissä on niin hyvä kokoelma kuvia ja karttoja, etää pitäisi kai tarkastella uudestaan. Veturitehtaiden luetteloista löytyy Borsigilta 4 Ct (0-6-0T) veturin sarja Decauvillelle ja niistä yhden kohdalla on viite Seychelles. Yksi vetureista meni Ranskan laivastoministeriölle, mutta kolme on edelleen tuntematonta. Borsig 7730-7732/1910. Vetureiden raideleveys on 1000mm, mikä tekee Seychellit erittäin epätodennäköiseksi muutoin kuin ehkä satamatyömaan suhteen. Decauvillen lista (K.W. Clingan & J.G. Lanham, IRS 1995, listaa tunnetut Borsigin Decauvillelle toimittamat veturit ja näille kolmelle annetaan samat tiedot. Itse Decauvillen numerolistalla näitä ei ole tunnistettu (Decauville antoi numeroita useassa numerosarjassa, mikä vaikeuttaa tutkimusta). Borsigin toimittamia vetureita oli jotakin välillä 160-203 kpl kirjan Roger Bailly: "Decauville - ce nom qui fit le tour du monde" (1989) mukaan. Tyhjästä on paha nyhjästä, mutta ohessa Borsigin Decauvillelle toimittama Ct vuodelta 1910. Raideleveys lienee 600mm, mutta näitä voitiin toimittaa eri raideleveyksille, esimerkiksi Argentiinaan melkein samoja metrin raideleveydelle tehtyinä. 1911/13 Decauvillen Reunionin saarelle toimittamat Borsigin Ct-veturit vaikuttavat joka tapauksessa liian jykeviltä Seychelliä ajatellen. Etsintä jatkukoon. Ehkä asiellä olisi ollut joku pieni moottoriveturi.
Kommentit
| 25.04.2021 21:04 | Eljas Pölhö: | Mitä minä teen väärin kun koskaan mun kuvateksteihin ei tule kappalejakoa? Kirjoitan ne kappalejaon kanssa ja muokkaa kuvaa-ruudussa teksti on jaettu kappaleisiin. Älytötä lukea näin pitkää ja polveilevaa tekstiä yhtenä pötkönä. | |
| 25.04.2021 21:20 | Juhani Pirttilahti: | Taitaa olla tekninen seikka, ettei rivinvaihto välity tälle sivulle tulevaan tekstiin. | |
| 25.04.2021 21:38 | Heikki Itävuo: | Kuvassa http://vaunut.org/kuva/126658?u=870&m=1 olen saanut rivinvaihdon ja tyhjän rivin kahdella Line Break -elementillä. Sis kahdesti br kulmasulkeissa. Toimii, jos tätä ennen on tyhjä rivi. |
|
| 27.04.2021 00:24 | Uwe Geuder: | Saan jo huonoa omatuntoa, kun näen, että minun heitosta Eljas tekee kovaa työtä. Mutta kun hän kirjoittaa, että tutki asiaa jo 15 vuotta sitten ehkä asia ei ole niin paha :) Kirjasta Julien François Turgan: Les grandes usines: études industrielles en France et a l'étranger, nide 11, Paris 1878 löytyy tietoa, että yksi Decauville-kenttärata olisi toimitettu Seychellille. Minkälaisia yksityiskohtia ei kuitenkaan anneta: https://books.google.de/books?id=fHgHAAAAQAAJ&pg=RA7-PA42#v=onepage&q&f=false |
|
| 27.04.2021 10:47 | Eljas Pölhö: | Kiitos linkistä, se korvasi kaiken mahdollisen vaivan korkojen kanssa. Nyt harmittaa, etten koskaan ole onnistunut ostamaan tai edes näkemään Decauvillen 1878 tai 1884 katalogeja, joissa tietojen mukaan on luetteloitu asiakkaat (osittain vain alue mainiten).Nyt tuli uutta puhtia selvittää tämäkin asia loppuun. Decauville kehitti kannettavat ja siirrettävät radat 1876. Niistä tuli uskomattoman suosittuja välittömästi ja vuonna 1878 asiakkaita yksistään Ranskassa oli jo 292. Käyttötarkoituksia löytyi maataloudesta, teollisuudesta, rakennustyömailta, sotilasoperaatioista ja jopa tutkimusmatkailijat käyttivät niitä. Ennen vuotta 1878 kaikki Decauvillen kannettavat radat olivat 400mm raideleveyttä ja 4,5 kg/m kiskoilla. Vuonna 1878 ohjelmaan tulivat sitten raideleveydet 500 mm ja 600 mm sekä 6 kg/m kiskot. Ranska otti Seychellit haltuunsa 1756. Englanti valtasi saaret 1811 ja virallisesti niistä tuli Englannin siirtomaa-alue 1814 Pariisin rauhassa (Itsenäistyi 1976). Englantilaiset alkoivat kehittää kookoksen viljelyä, joten jos Seychellin rata on ollut teollisuuden tai maatalouden piirissä, niin silloin jollain kookospalmukentällä. Muut vaihtoehdot ovat pääkaupungin varuskunta tai satamavarastojen ja laiturin välillä. |
|
| 27.04.2021 17:52 | Jussi Tepponen: | Voisikohan tässä olla käynyt myös niin, että tuo Decauville-kenttärata on kuitenkin päätynyt mereen Île du Lys:in lähelle? Tämä selittäisi, miksei radasta ole mitään tietoa, koska sitä ei koskaan käytettykään... Silloin tilaajana voisi olla Réunionilla syntynyt ranskalainen Hippolyte Caltaux, joka muutti Seychelleille ja meni siellä naimisiin. Yhdellä purjehdusmatkallaan sieltä Zanzibariin hän löysi kaksi tuntematonta asumatonta saarta, jotka saivat nimet: Île du Lys ja Grande Glorieuse. Nämä saaret hän sai käänteiden jälkeen itselleen ja Ranska omaksi alueekseen. Île du Lys:iltä löytyi suuri varanto guanoa, jota Caltaux päätti ryhtyä kaivamaan. Hän hommasi Decauville-kenttäradan, mutta sitä Réunionilta vuonna 1901 kuljettanut purjelaiva haaksirikkoutui maihinnousun yhteydessä ja lasti mukaan lukien Decauville rata päätyi meren pohjaan. Kyseinen herra ei pienestä lannistunut, vaan tilasi Ranskasta uuden kenttäradan. Sitä kuljettanut laiva upposi joulukuun 8 päivä 1902 saarten läheisyydessä sykloonin iskettyä siihen. Kaveri ei siitäkään ilmeisesti lannistunut, sillä hän sai kuitenkin kaivostoiminnan käyntiin ja pystyi kaivamaan 800 tonnia fosfaattia vuodessa. Tarina ei kerro tuliko saarelle kolmas (tai siis ensimmäinen) Decauville rata. Tarina (ranskaksi) löytyy kirjasta "Les îles Éparses: Histoire et découverte": https://books.google.fi/books?id=Ab4kEAAAQBAJ&printsec=frontcover&hl=fi#v=onepage&q&f=false Lisätietoa Île du Lys:in saaresta: https://fr.wikipedia.org/wiki/%C3%8Ele_du_Lys |
|
| 27.04.2021 19:27 | Uwe Geuder: | > Voisikohan tässä olla käynyt myös niin, että tuo Decauville-kenttärata on kuitenkin päätynyt mereen Île du Lys:in lähelle? Tämä selittäisi, miksei radasta ole mitään tietoa, koska sitä ei koskaan käytettykään Ei kai vuosiluvut täsmä. Caltaux menettii kenttäratoja 1901 ja 1902. Kuvassa näkyvä veturi on vuodelta 1910. Vai olenko sekoittanut nyt jotakin? |
|
| 27.04.2021 20:27 | Eljas Pölhö: | Caltaux löysi saaret 1880 mennessä, joten vanhin kenttärata on samaa aikakautta. Île du Lys on minulla blancona, mutta täytyy sittenkin ottaa se mukaan mahdollisuutena. Suuret kiitokset Jussi, kun toit linkit esiin. Sen sijaan Îles Glorieuses on merkitty radalliseksi paikaksi (isompi Grande Glorieuse tai pienempi Île du Lys). Comores and Mayotte-valtiossa on niiden saarten ollessa Ranskan vallan alla ollut Société Comores Bambao -yhtiöllä plantaaseilla ratoja, joiden tarkempaa sijaintia eri saarten kesken en tunne. Grande Glorieuse liitettiin hallinnollisesti Mayotteen vuonna 1895 (varmaan Île de Lys myös). Ainoa näistä pääasiassa asumattomista saarista/atolleista, jolla on ollut tunnettu, pysyvä pitempi (1,5 km) rata on Juan de Nova (Madagascarin ja Afrikan mantereen välissä). Veturin kuva viittaa aikaan 1910, jolloin sellainen on listattu Seychelleille menneeksi. Se on lievästi epäuskottavaa, koska veturin raideleveys oli 1m, mikä on liikaa kaikille tunnetuille radoille tai rataehdotuksille. Siirrettävä 400mm raideleveyden kiskoelementit sen sijaan ovat hyvin uskottava vaihtoehto. Minä pitäisin luultavana, että veturi on päätynyt jollekin Madagascariin kuuluneelle saarelle, joilla on ollut tunnettuja metrisiä ratoja. Ainoa mielestäni uskottava käyttö Seychelleiilä olisi pääkaupungin satamatyömaa, kuten kuvatekstissä sanoin. Tämän merialueen ongelma on ranskalaisten ja englantilaisten usein antamat eri nimet ja näiden yksittäisten atollien kuuluminen hallinnollisesti milloin Madagascariin, milloin Reunioniin, milloin Seychelleille, milloin Mauritiukselle, milloin Comorokselle, milloin Mayotteen ja milloin suoraan Ranskalle tai Britannian kruunulle. Tilannetta ei helpota, että monesta saaresta/atollista on iät ja ajat kiistelty eri osapuolten kesken. |