29.08.2014 / Helsinki, Munkkiniemi
29.08.2014 Kulosaaren ratikka ulkoilemassa Munkkiniemessä 29.8.2014. Kuljettaja kävi kääntämässä raudalla vaihteen suoralle vaunun ajettua sivuraiteelle seisomaan.
Kommentit
| 29.08.2022 14:59 | Markku Naskali: | Kulosaaren raitiotiellä on mielenkiintoinen historia. Voisiko joku lyhyesti kertoa. Oli mm. lautta jolla vaunu saatiin kaupunkiin. | |
| 29.08.2022 15:56 | Topi Lajunen: | Täällä jotain: https://www.raitio.org/suomen-raitiotiet-ja-raitiovaunut/helsingin-raitiolinjastohistoriikki/raitiolinjat-vuodesta-1908-nykypaivaan/linjat/b-kb/ |
|
| 29.08.2022 16:42 | Jimi Lappalainen: | EXIF-tietojen mukaan kuva on otettu vuonna 2014, ei 2001. Käsittääkseni vuonna 2001 tätä vaunua ei oltu kunnostettu. | |
| 29.08.2022 16:53 | Hannu Peltola: | Juuri mietin, että onko siitä tosiaan jo yli 21 vuotta, kun tämä vaunu valmistui (ja vieläkään en ole sitä nähnyt luonnossa...) | |
| 29.08.2022 17:10 | Markku Naskali: | Vaunuhan on ns. replika. Mahtaako siinä olla mitään alkuperäisiä tai sen aikaisia osia? | |
| 29.08.2022 18:10 | Juhana Nordlund: | Replikan valmistuminen ja esittely ajoittui loppuvuoteen 2007. Olin itse yhtenä SRS:n edustajana tuohon liittyvässä tilaisuudessa, jonka yhteydessä otin kuvat: https://jno.1g.fi/kuvat/erikoisteema/JNo-vuosikuvastot/2007/2007-11-06/ | |
| 29.08.2022 18:38 | Timo Salo: | Replika tai ei, niin hieno historiapläjäys tuo Juhanan linkki! Nuo hallintalaitteet näyttävät ainakin aidoilta, tai on nähty kovasti vaivaa uskottavan tuloksen aikaansaamiseksi... | |
| 29.08.2022 20:37 | Tapio Keränen: | Korjasin kuvausvuoden. Kiitos, Jimi, tarkkaavaisuudestasi! | |
| 30.08.2022 09:55 | Petri Sallinen: | Mitä vikaa replikoissa on? Jos alkuperäinen on kadonnut, niin replikahan on oiva tapa esittää historiaa — parempi kuin ei mitään. Englannissa on pilvin pimein kiskoliikenneaiheisia toimivia replikoita — esimerkiksi Stephensonin Rocketista tai Great Western Railways -yhtiön seitsemän jalan raideleveydellä toimineesta kalustosta. Joskus modernit ratkaisut ovat sitä paitsi teknisesti mielekkäitä ja helpottavat museorautatien arkea. Vierailin kerran kohteessa, jossa puisten ratapölkkyjen vaihtaminen söi museorautatieyhdistyksen kaikki resurssit. Lopulta päädyttiin siihen, että vain asema-alueilla käytetään puisia pölkkyjä — siis alueilla, joilla pölkkyjen materiaali vaikuttaa interiööriin — muualla puupölkyt vaihdettiin betonisiin. |
|
| 30.08.2022 14:19 | Markku Naskali: | Minä ainakaan en tarkoittanut halveksia replikaa. Totesin vain että ei ollut vanhasta kunnostettu ja samalla pohdin olisiko ollut käytettävissä joitain alkuperäisiä osia. Puukorihan ainakin on täysin uudelleenrakennettu. Tiedän missä. | |
| 30.08.2022 14:49 | Jorma Rauhala: | Tuossa vaunussa nro 1 on kahden Kulosaarenvaunun koreista kaikki puuosat mitä niistä pystyttiin kunnostuksen yhteydessä uudelleenkäyttämään. Samoin vaunun metallinen aluskehys on alkuperäinen. Kyllä tämä on ihan kunnon museovaunu. Vaunusta oli ASEA:lla jäljellä kaikki rakennepiirustukset, joten se mitä piti uudelleen tehdä, pystyttiin tekemään alkuperäisin mittapiirustuksin. Telit ovat Tampellan 1950-lukuiset ja ajokytkin Strömbergin 1940-lukuinen, asianmukaisesti naamioituina. Helsingissä on myös toinen "replikavaunu". Vielä ennen pandemiaa liikenteessä ollut avoperävaunu. Se on täysin uudestaan rakennettu vaunu, ja ainoa mikä on alkuperäistä, on vaunussa oleva Hietalahden telakan valmistuskilpi. Alkuperäisestä vaunusta ei pystytty käyttämään mitään osaa uuteen vaunuun. |
|
| 30.08.2022 15:15 | Esa J. Rintamäki: | Replikoista oma repliikkini: Bm1-moottorivaunun nro 2 hylsy Rto 201 Lv, eli entinen XE 0605 lienee jossain tallessa. Sopiva "moponmoottori" myllyksi (ei kai nyt sentään Bredaa porkkanasta?) ja vaihteistoakin kehiin niin jo vot! Kelpaisi minulle oikein hyvin Mäntän - Vilppulan välillä! Ei ole minkäänlaista järkeä ruveta etsimään maailmalta alkuperäistä moottorinraatoa ja todeta että ei löydy. VR:kään ei uskoakseni vaivautunut säilyttämään laitteita, joita oli vain kahdessa (!) motissa. Olen Petrin kanssa presiis samaa mieltä. |
|
| 30.08.2022 15:59 | Juhana Nordlund: | En minäkään replika-termiä väheksyvässä hengessä käyttänyt. Ja se on totta, että tämä vaunu ei ole "täysreplika", jos tuollaista ilmaisua halutaan käyttää. Vanhojakin osia on hyödynnetty sen verran, mitä oli hyödynnettävissä. Telit ovat kaikkea muuta kuin alkuperäiset tai edes alkuperäisiä muistuttavat. Tämän "puolireplikan" telit ovat Tampella-telit, samanlaiset kuin mitä edellisen kommenttini linkin kuvien viimeisissä kuvissa esiintyy. Ne on vaan naamioitu edes jonkin verran alkuperäistä ilmettä muistuttaviksi. SRS:n sivujen mukaan ajokytkin on Strömbergin valmistetta vuodelta 1948. On siis selviä replikan ominaisuuksia (alkuperäisiä ratkaisuja on korvattu modernimmilla kuitenkin alkuperäinen ilme mahdollisimman tarkkaan säilyttäen), mutta toisaalta alkuperäisiäkin rakenneosia on jonkin verran. Huomattavan hyvä tietopaketti löytyy: https://www.raitio.org/suomen-raitiotiet-ja-raitiovaunut/helsingin-raitiotiet/raitiovaunut-hkl/kalusto/museovaunut/bs-1/ |
|
| 30.08.2022 16:22 | Markku Naskali: | Missä lienee kunnostuksen ja uudelleenrakennuksen raja? En ala kiistelemään kun en asiaa tunne. Miten muuten lienee autojen museorekisteröintejen kanssa olla. Siinähän lienee selvähköt säännöt. | |
| 30.08.2022 16:24 | Hannu Peltola: | Vanha isoisän kirves, jossa terä on vaihdettu kahdesti ja varsi kolmesti? | |
| 30.08.2022 16:29 | Rainer Silfverberg: | Niin on mutta autoja entisöidään alkuperäisiksi siksi että se nostaa niiden arvoa. Vanhoja autoja on todella paljon maailmassa, varsinkin 1960-luvun jälkeen valmistettuja, ja kaikissa kuplavolkkareissa tai escorteisssa ei ole keräilyarvoa ellei niihin ole panostettu ihan vimpan päälle. Raideliikennekulkuneuvoja kunnostetaan enemmän siksi että niillä voi tehdä nostalgia-ajeluja ja silloin sallitaan uusien osien käyttö ja osaan jouduttu ihan liikenneturvallisuusmielessä vaihtamaan komponentteja nykyajan vaatimusten mukaisiksi. |
|
| 30.08.2022 16:45 | Juhani Pirttilahti: | Siinä missä maanteillä tiedetään mikä on museoauto käsitteenä niin raiteilla ei ole samalla tavalla selvää mikä on museojuna. Pykäliin on kirjattu lähinnä helpotuksia tiettyihin nykyajan vaatimuksiin eikä niissä määrätä paljoakaan museaalisuudesta, mikä antaa tilaa luovalle vapaudelle ja myös porsaan mentäviä aukkoja eri asioihin. Kuvan replikana tehtyyn raitiovaunuun ei ole sitäkään vähää pykäliä olemassa. Se on vain raitiovaunu siinä missä muutkin. | |
| 31.08.2022 13:06 | Esa J. Rintamäki: | Autopuolella asiaan vaikuttaa sekin, että ollako ns. "pussihousu", vai eikö olla? Pussihousu = piinallisen tarkka entisöijä, viimeistä ruuvia myöten, ja apinan raivolla. Pussihousuauto onkin suuressa maailmassa ns. Trailer Queen. Esimerkiksi kuulu Bugatti Royale, jolla kukaan ei uskalla ajaa, siksi hintavaksi se on tullut. Esimerkki: joku löytää Yhdysvaltain takametsistä 1950-luvun alkupuolen Buickin, jonka elvyttämisessä riittää työtä. Ja olisihan kivaa päästä sillä tien päällekin. Buickin alkuperäinen Nailhead-moottori on täysin slyyt, eikä Matching Numbers - osia löydy itkemälläkään. Mitä tehdä? Chevroletin pikkulohkoa on sen sijaan maailma väärällään, tehdasuusista kunnostettaviin aihioihin. Lisätarvikepalikkatehtaatkin ovat olleet kovasti tuotteliaita. Nokka-akseleitakin löytyy eri arvoilla väkerrettyjä, joka makuun ja lähtöön, kisaan tai kadulle. Jos teholuokka ja painokin on "vähän sinne päin" ja metallityöt sujuvat, niin eikun heittämään 305 tai 350 Veekasi luvan perästä keulille, lisäksi ruisku ruokkimaan myllyä (polttoainelinja muutenkin viilattu käyttämään E85-bensaa), HEI-virranjakaja vanhan kärjellisen tilalle, pakoputket väännetty rosterista (katalysaattoreineen). Vanhojen jousien tilalle ilmajouset, jos nyt haluaa Buickistaan Low Riderin ährätä tai muutenkin mukavuuden lisäämiseksi. Jarrujen modernisointi nykyaikaiseksi tehostimineen, ohjauksellekin pitää jotain päivitystä tehdä. Pussihousut nyrpistävät kyllä nenäänsä, mutta laite on paljon mukavampi ja helpompi ajaa kuin alkuperäisenä. Turvallisempikin. Tehostamattomilla yksipiirisillä rumpujarruilla taisteleminen on aina turhankin jännittävää, pysähtyykö vaiko ei. Ja kansa peukuttaa ja hymyilee, ottaa kuvia ja kuuntelee moottorin ääntä ihaillen: "hyvin laulelee!" Toisin sanoen, hyvin kelpaa! Rautatiepuolella pussihousuideologia lienee mahdollista ainakin tavaravaunuissa. Henkilövaunut? Ainakin EFi 22395 ei ole pussihousuvaunu, vaan hyvin kelpaa sekin, minullekin, takuuvarmasti! Puhumattakaan Kulosaaren ratikasta. |
|
| 31.08.2022 14:08 | Petri Nummijoki: | Olisiko siistissä alkuperäiskunnossa oleva yksilö arvokkain museoarvoltaan sikäli, kuin sellaista on saatavissa? Piinallisen tarkasti entisöidystä lienee tehty jo alkuperäistä viimeistellympi ja siten epätodellinen. Esan mainitsemalla rosteripakoputkimeiningillä ei ole mielestäni mitään tekemistä teknisen historian taltioinnin kanssa. Saahan sellaista harrastaa mutta ei se anna mitään niille, joita kiinnostaa tietää, millaista entisaikojen tekniikka oli. | |
| 31.08.2022 14:35 | Juhani Pirttilahti: | Voihan sitäkin miettiä missä kontekstissa museaalinen arvo ilmenee. Onko se objektissa itsessään vai objektin kytköksissä inhimilliseen toimintaan? | |
| 31.08.2022 14:47 | Petri Nummijoki: | Ainakin minua kiinnostaa inhimillinen puoli mutta nimenomaan siltä osin, mikä oli esineen aktiviikäytön aikainen kytkös inhimilliseen toimintaan. Sitä ei voi oikein tavoittaa, jos esine itsessään on täysin muuta, mitä alkuperäinen. | |
| 31.08.2022 17:54 | Esa J. Rintamäki: | Museoarvon ja käyttöarvon yhteen sovittamisesta: monikin jannu on ratkaissut asian siten , kuin edellä kerroin. Rajoitteita on, jotkin hyvinkin korkeita ja museaalisuus-kynnys eritoten! Ikuisuuskysymys: ajellako omallaan modernin tekniikan mahdollistamana siistikuorisella vaiko pistää museoon? Molemmissa on puolensa: hyvät ja huonot. Se tekniikan historia onkin pohjimmiltaan työtaitojen tulosten historiaa...? Mielenkiintoista keskustella tästä, kieltämättä. |
|
| 31.08.2022 18:40 | Petri Nummijoki: | Nyt taidetaan puhua jo eri asiasta. Jos kysymys on joiltain ominaisuuksiltaan vanhentuneen laitteen uudistamisesta ajanmukaiseksi, kuten takavuosina linja-autonalustojen uudelleenkorittamisesta niin se ei museoarvoa automaattisesti heikennä. Tosin lopputulos ei silloin vastaa alkuperäistä vuosimallia mutta voi hyvinkin olla säilyttämisen arvoinen uudistamishetken aikakautta kuvaavana. Itse tarkoitan rosteripakoputkimeiningillä tilannetta, jossa vanha ajoneuvo uudistetaan tekniikaltaan alkuperäistä näyttävämmän näköiseksi ja äänekkäämmäksi ilman, että sillä on päivääkään tehty oikeita töitä tai tarkoituskaan tehdä. Toki tämmöistä rakentelua saa vapaasti harjoittaa mutta ei se museoarvoa laitteelle tuo ainakaan omasta mielestäni. |