14.07.1952 15th Ave W on vilkas katu Seattlessa, mutta sen varrelta aukeaa myös hyviä näkymiä Great Northernin Interbayn ratapihalle. Ratapihaa ohittaa juuri EMD F7 A+B+A -trio ja kaikki ympäristön äänet hautautuvat kolmen EMD 567 -dieselin kuminan alle. Great Northernin alkuperäinen "Empire Builder" -väritys on yksi näyttävimmistä, mitä yhdysvaltalaisissa vetureissa on ollut. F-yksiköihin maalaus sopii erinomaisesti ja erityisesti nämä henkilöjunaveturit, joissa on hopeanväriseksi maalatut telit, ovat upeita. Maalaus tuli GN:llä käyttöön 1941, kun ensimmäiset FT-sarjan veturit saapuivat EMD:ltä. Maalaus oli kuitenkin kallis ylläpitää ja tultaessa 1960-luvulle maalauskaaviota yksinkertaistettiin merkittävästi. Tämä kuva voisi melkein toimia myös F7-veturin tyyppikuvana!
Kommentit
| 14.01.2023 22:58 | Hannu Peltola: | Tämä vuonna 1998 ottamani kuva on melkein samoilta jalansijoilta otettu: http://vaunut.org/kuva/98617?s=1 | |
| 14.01.2023 23:17 | Petri Kiviniemi: | Minkä valmistajan kalustoa? Walthers? | |
| 14.01.2023 23:19 | Hannu Peltola: | Tämä on joko Walthersin tai Athearnin Genesis-sarjan malli. En enää muista kumpi, mutta kumpikin ovat aivan uskomatoman tarkkoja malleja. Huomioi esim. EMD:n logo portaiden oikealla puolella! Ainoa, mikä selvästi mallista puuttuu, on nopeusmittarin kaapeli toiselta akselilta. | |
| 14.01.2023 23:33 | Hannu Peltola: | Veturinumeroinnista voi tietenkin kirjoittaa pari sanaa. Great Northernilla ei ollut alkuaikoina aivan selvää, miten uusia dieselvetureita pitäisi käyttää. Alkuvaiheessa kuviteltiin, että veturiyksiköt olisivat olleet kiinteitä ja ainoastaan tiettyyn käyttötarkoitukseen varattuja. Veturiyksiköt oli numeroitu numerolla ja kirjaimella, esimerkiksi tämä kolmen veturin yksikkö oli numeroiltaan #363-A, #363-B ja #363-C. Kiinteiden veturiyksiköiden käyttö oli kankeaa ja ei mennyt montaakan vuotta, kun GN oppi käyttämään yksittäisiä vetureita rakennuspalikoina tarvittavan vetovoiman aikaansaamiseksi. 1960-luvun loppupuolella saattoi nähdä hyvinkin mielenkiintoisia veturiyhdistelmiä, joissa saattoi olla sekaisin F-, GP- ja SD-sarjojen vetureita. | |
| 15.01.2023 13:43 | Jussi Laukkanen: | Mallin tarkkuus on tosiaan aivan upea. Mainitsemaasi alkuvaiheen numerointitapaan voi olla syypäänä EMD:n myynti-ihmiset. Muistaakseni näkemässäni varhaisessa myyntiesitteessä oli tarjolla kolme veturivaihtoehtoa, jotka koostuivat ohjaamollisten A-unittien ja ilman ohjaamoa olevien B-unittien yhdistelmistä: A-B, A-B-A ja A-B-B-A. Kukin yhdistelmä oli mainoksen sanoin veturi, jossa teholukemana oli aina perusyksikön kerrannainen. Alkuvaiheessa unittien välissä oli kai jonkinlainen tankokytkin, mikä rajoitti liitäntämahdollisuuksia. |
|
| 15.01.2023 13:57 | Hannu Peltola: | Jussi, aivan totta! Selvästi myös EMD mielsi alkuvaiheessa veturiyksiköt kiinteiksi. Vetotanko kytkinten tilalla oli ainakin FT-sarjan vetureissa 1940-luvun alussa. Näitä sai EMD:ltä kahdessa peruskonfiguraatiossa: kolmen yksikön FT A-B-A -veturina ja kahden yksikön FT A-B -veturina, joita useat rautatieyhtiöt kuitenkin käyttivät neliyksikköisenä A-B-B-A -veturina. Vielä F3-vetureissa oli ainakin optiona saatavissa kiinteä vetotanko kytkinten tilalle, mutta en muista, oliko näin vielä F7:ssä. Tultaessa 1950-luvulle kiinteiden vetotankojen käyttö kuitenkin hiipui, kun rautatieyhtiöt oppivat käyttämään vetureita tehokkaammin. |