26.06.1971 Tommolankadun sillalta Heinolan ratapihan länsipuoli: vasemmalla asemarakennus, matkustajalaituri oli ykkösraiteen pohjoispäässä ulottuen vaihteelle asti. Mekaaniset johdot asetinlaitteelta kulkivat tulosemafoorille ja tulokulkuteiden vaihteiden lukituspyörille. Kaikki vaihteet olivat paikallisesti asetettavia. Kakkosraiteen päässä metsän rajassa oli raidepuskin, johon ratapiha päättyi. Kakkos- ja kolmosraiteen välissä oli vesiviskuri. Viitosraiteen varrella oli vaunuvaaka.
31.08.2005 17:29 | Otto Tuomainen: | Kyllä tämän samaksi paikaksi tunnistaa... Raiteisto itsessään on muuttunut hyvin vähän. | |
03.11.2005 17:03 | [Tunnus poistettu]: | Nyt kyllä pitää kysyä Tapsalta, että miten ihmees saat nää mustavalakooset näin hyvän sävykkäiksi ja teräviks. Onko nämä skannattu negasta vai paperikopiosta ja millä pelillä. Erinomaanen laatu näis hienoos kuvis! | |
03.11.2005 17:09 | Tommi K Hakala: | Menneen ajan rauhallinen ja seesteinen meno näkyy tässä kuvassa... Ei riko maisemaa tuulessa pyörivät muovikassit ja sateen maahan liiskaamat kaljapullojen pahvikuoret. |
|
25.02.2011 20:02 | Tapio Keränen: | Vähän myöhäinen vastaus kuvankäsittelykysymykseen: Kuvaushetkellä pitäisi osata valottaa oikein. Joskus se onnistuu, varsinkin jos kohde ei liiku kuten tällaista paikallaan pysyvää maisemaa kuvattaessa. On aikaa lukea valotusmittaria ja etsiä kohteen valoisimmat ja tummimmat pisteet. Niistä sitten pitäisi valita jonkinlainen keskiarvo. Toinen onnistumisen edellytys on negatiivin kehitys. Pitää olla tuoreet kehitteet ja kiinnitteet, oikea lämpötila ja oikea kehitysaika. Skannauksen jälkeen kuvankäsittelyohjelmilla voi vielä yrittää parantaa kuvan sävykkyyttä. Harmaasävykuvassa pitäisi yleensä löytyä kaikki sävyt valkoisesta mustaan. Siinä sen salaisuus! |