21.02.1967 / Jyväskylä
21.02.1967 Ankkaan Vr2 960 oli kaasuvalaistuksen tilalle vaihdettu sähkövalaistus. Kattilan päällä turbogeneraattori siritteli hiljaa ja puhalsi höyryä taivaalle. Veturi odotteli Jyväskylän ratapihan laidalla seuraavaa vaihtotyötehtävää 21.2.1967.
Kommentit
| 21.02.2025 19:19 | Markku Naskali: | Milloin höyryvetureita alettiin Suomessa varustaa sähkövaloin? Ja milloin vaunuissa oli sähkö. 50-luvulla koulumatkoja tehtiin vielä aika usein vaunuissa joissa oli kaasuvalo. |
|
| 21.02.2025 19:59 | Eljas Pölhö: | Sähkövalaistuksen aika alkoi pikkuhiljaa 1929-32 kaudella. Vaunusähkövalaistuslaitteiden hoito-ohje annettiin joulukuussa 1929 (O N:o 1262). Ensimmäinen suurempi tilaus vaunujen sähkövalaistuslaitteista tehtiin Suomen Sähkö Oy Gottfr. Strömbergiltä 1931. Ensimmäisessä vaiheessa päätettiin sähkövaistuksen asentamisesta pikajuniin Hki-Viipuri ja Hki-Turku sekä matkustajajuniin Tornio-Kauliranta ja Kemi-Rovaniemi. Pikajunia varten varustettiin sähkövaloin 15 Ei, 10 Ci, 5 Fo-vaunua ja ensivaiheessa 7 ravintola- ja 5 postivaunua varustettiin läpimenevin sähköjohdoin. Edistys oli hidasta ja sähkövalaistusta alettiin kiirehtiä suuremmassa määrin vasta 1950-luvulla. |
|
| 21.02.2025 20:09 | Esa J. Rintamäki: | Puhumattakaan ensimmäisistä, vuonna 1928 alkaen käyttöön otetuista moottorivaunuista: Mot nrot 1, 2 ja 3. Näissä ainakin oli sähkövalo, myös matkustajaosastoissa. Niin ja myös tämän kokoluokan höyryturbiinigeneraattoreissa kierrosluku oli aivan maan perusteellisen huima: pelkästään veturivalaistukseen käytetyissä kahdessa mallissa 3300 ja 4000 kierr./min. Molempia lajeja löytyi: tasavirtaa tai vaihtovirtaa tuottavia. Keskusjunavalaistukseen tarvittavilla 3000 kierr. min.:sta alkaen. Näin sanoi Ivalon kirja. |
|
| 22.02.2025 12:03 | Petri Sallinen: | Vaunuissa oli kolmenlaisia sähkövalaistusjärjestelmiä. Vaunukohtainen, eli “yksittäisjärjestelmäinen” (luetteloissa tunnuksella Sähk.y) perustui vaunun omaan akseligeraattoriin, joka tuotti suoraan sähköä vaunun valaistusjärjestelmään, kun nopeus oli enemmän kuin 20 km tunnissa. Kun nopeus oli pienempi, tuotti vaunun lattian alle kiinnitetty akku valovirtaa. Akseligeneraattori latasi myös akkua. Suomessa oli käytössä ainakin AGAn ja Asean (BBC-laite?) valmistamia kardaaniakselilla toimivia vaunukohtaisia generaattoreita. AGAn toimittamiin koneistoihiin generaattorit valmisti Elektromekano ja BBC-laitteisiin Suomen Sähkö Oy Gottfr. Strömberg. Ruotsalaisia laitteita otettiin päivävaunuissa käyttöön ensimmäisen kerran vuonna 1933. Lisäksi oli halvempia hihnageneraattoreita, joita valmista ainakin Pintsch. Ensimmäiset hihnageneraattorit otettiin käyttöön vuonna 1930 kokeilumielessä kahdessa makuuvaunussa — myös ensimmäisissä Fo-vaunuissa (22501-22505) oli hihnageneraattori, mutta vasta sen jälkeen, kun vaunuista purettiin keskusvalaistusjärjestelmä vuoden 1953 jälkeen. Lisäksi käytössä saattoi olla englantilaisvalmisteisia hihnageneraattoreita, joihin joissakin dokumenteissa viitattu. Varsinainen vaunujen ”sähköistäminen” perustui kuitenkin keskusvalaistusjärjestelmään. Veturiin sijoitettu turpiini/turbogeneraattori tuotti valaistusvirran koko junarungolle. Vain konduktöörivaunun lattian alla oli kaksi akkua varavirtaa varten. Varavirtaa saatiin tarvittaessa konduktöörivaunun akuista koko junarunkoa varten. Muiden vaunujen läpi sähkö johtui kolmea kaapelia pitkin. Ne ovat varaus-, valo- ja yhteinen paluujohdin. Järjestelmän on kehittänyt saksalainen Fahrzeugsbeleuchtungs AG. Keskusvalaistusjärjestelmä otettiin käyttöön Helsinki-Turku ja Helsinki-Viipuri-pikajunissa sekä Kemi-Rovaniemi junissa. Turpiinigeneraattoreita asennettiin ainakin Hv1-3- ja Hv4-sarjan koneisiin. Ivalon kirjassa on laaja kuvaus keskusvalaistusjärjestelmästä ja piirrokset eri valmistajien turbogeneraattoreista. Vaunuluetteloissa vaunuun rakennettu keskusvalaistusjärjestelmä on merkitty tunnuksella ”Sähk. k”. Listauksien perusteella saa hyvän kuvan siitä, minkälaisissa vaunuissa oli keskusvalaistus — mm. yhdessä Gb-vaunussa. Keskusvalaistukseen innosti sen halpa hinta verrattuna vaunukohtaisiin generaattoreihin ja akkuihin. Keskusvalaistus oli käytössä vuosina 1933-1953, jonka jälkeen järjestelmästä luovuttiin. Em. valojärjestelmien lisäksi vaunuluetteloissa esiintyy tunnus ”Sähk. p.”. Tämä tarkoittaa paristovalaistusta. En tiedä, miten paristovalaistus eroaa muista sähkövalaistusmuodoista. Valtiollinen rautatielaitos otti sähkövalaistuksen käyttöön melko myöhään. Esim. Rauman yksityisradalla ”akkumulaattorivalaistus” otettiin käyttöön jo vuonna 1907. Samanlainen järjestelmä oli käytössä myös Raahen radalla silloin, kun se toimi yksityisratana. |