18.07.2025 Alkuperäinen Fliegender Hamburger edustaa saksalaisen kiskokalustosuunnittelun yhtä tunnetuimmista lopputuloksista! Junayksikkö valmistui vuonna 1932 ja vuodesta 1933 se oli liikenteessä Berliinin ja Hampurin välillä. Juna oli aikanaan maailman nopein aikataulunmukainen junayhteys, Berliinin ja Hampurin välinen 286 kilometrin matka taittui 2 tunnissa 18 minuutissa, keskinopeus oli 125,6 km/h. Parempaan pystyttiin Saksassa vasta ICE-aikakaudella! Fliegender Hamburger eli virallisesti SVT 877 -moottorijuna jäi ainoaksi sarjansa edustajaksi, mutta tämä toimi pohjana SVT 137 eli VT 04 -moottorivaunusarjalle, joita valmistui 33 kappaletta vuosina 1934-1936. SVT 877:ssä oli kaksi moottorivaunua, joissa kummassakin oli 302 kW moottori, liitettynä toisiinsa Jakobsin telin avulla. Moottorivaunun voimanvälitys oli sähköinen ja sen suurin sallittu nopeus oli 160 km/h. Moottorijunasta on säilynyt jälkipolville ainoastaan toisen vaunun moottoripää ja pätkä 2. luokan osastoa. SVT 137 -mooottorivaunuista on säilynyt uksi kokonainen yksikkö, joka on nykyään museoituna Leipzigissä.
Kommentit
| 12.01.2026 01:45 | Esa J. Rintamäki: | Tämä!!! Monet kiitokset, Hannu-serkku! Tästä "Schnelltriebwagenista" eli pikamoottorivaunusta se trendi alkoi ja herätti suunnatonta kiinnostusta rautatiepiireissä ympäri maailmaa. Meidän oma tästä inspiroitunut "Lentävä Tamperelaisemme" edustama konfiguraatio oli aikoinaan alku suomalaiselle kehityskululle: Dm4 + kiitojunarunko, Porkkanat ja nyttemmin Pendolinot. Ja aika pian myös rapakon takana alkoivat mm. "Burlington Northern" kavereineen kiitää kiskoilla. Se vaan, kun dieseljunissa paikkalukuun ei voitu paljoakaan vaikuttaa, niin sitten keksittiin rinnalle mm. LNER:n "Silver Jubilee" ja LMS:n "Coronation Scot" ja Saksassa BR 05 ja 61 Henschel-Wegmann-junansa kanssa. Puhumattakaan sitten myöhemmistä - Jaappanin poikain Shinkansenista! Ja Ranskan SNCF:n TGV... Ja TEE - systeemin (Trans Europ Express) kiitureista! Oman tulkintani mukaan Reichsbahnin 05 002:n ja LNER:n 4468 Mallardin 200-nopeusajot juontavat juurensa nimenomaan tästä. Siitäkin huolimatta että noihin aikoihin yhdelläkin Reichsbahnin Schnelltriebwagenilla päästeltiin koeajoissa noin 230 km/t! Ja jos vielä aprikoiden pengotaan Lentävän Hampurilaisen alkua ja motiivia, niin suuriko oli vaikutus Ernst Heinkelin lentokonetehtaan suunnittelijoilla, mm. Güntherin veljeksillä? Näiden kynän jälkiä oli se yksimoottorinen salamannopea matkustajakone Heinkel He 70 "Blitz", ensilento jo ennen "Hampurilaisen" asettamista yleiseen liikenteeseen (15.5.1933). [Ernst Heinkelin poikkeuksellinen ymmärrys aerodynamiikkaa kohtaan näkyi jo ensimmäisen maailmansodan aikaisissa kaksitasoisissa Albatros-hävittäjissä - uskokaa tai älkää! Ero muihin aikalaisiin on valtava. Verratkaapa vaikka Albatros D Va:ta Sopwith Cameliin.] He 70 oli ollut vastaus Lockheedin varhaiselle matkustajakonemallille, jossa jo nähtiin sileätä pintaverhoilua ja sisään vedettävät laskutelineet. Kömpelömpää muotoilua Lockheed silti edusti Heinkelin "Blitziin"verrattuna. Jatkoahan sitten seurasi: Boeingin model 247 ja monet muutkin tyypit. Aaltopeltiset Fordin "Tin Goose" eli Peltihanhi ja Junkers Ju 52/3m (Tante Ju) jäivät kauneuskilpailussa auttamatta hännille, muista ansioistaan huolimatta. Vai meneekö kilpailuasetelma "henkilöauto vastaan juna" vieläkin kauemmas? Fordin A-mallin (T-hopan seuraajana) tulo markkinoille vuonna 1928 houkutteli ostajia rautatielaitosten edustajien mielestä liikaakin? Chevrolet oli esitellyt uuden suoran kuutosensa vuoden 1929 mallissa. Lentävässä Hampurilaisessa dieselmoottorit (6-syl. Maybach) generaattoreineen olivat kummassakin päädyn telissä. Ratamoottorit olivat keskimmäisessä, Jacobin telissä. Tuo katolla oleva "tötsä" on pakoputki. Huomatkaa muuten kuvan Hampurilaisen vetokoukku! Myöhemmissä junissa vetokytkimet olivat Scharfenbergin mallia. Siten Schnelltriebwageneita voitiin kytkeä yhteisajoon. Ja niin SVT:tä tuli muitakin: der Fliegende Kölner, Bauart Leipzig ja ja Bauart Berlin myös. Joissakin SVT-tyypeissä voimansiirto oli hydraulinen. Kun liittotasavallan Bundesbahn alkoi saada modernimpia moottorijunia käyttöönsä, lahjoitti se vuoden 1959 - 1960 tienoilla ylimääräisiksi jääneet SVT:nsä DDR:n Reichsbahnille. Joihinkin juniin itä-Reichsbahn vaihtoi omat dieselmoottorinsa ja matka jatkui taas. Tämä "Lentävä" junatyyppi on kiinnostanut minua jo kauan. |