04.04.2026 / Levisham, Yhdistynyt kuningaskunta
04.04.2026 Levishamin asemalla oleva vanha Esson tankkivaunu edustaa varsin vanhaa rakennetta, vaunu voisi hyvin olla 1910- tai 1920-luvulta, mutta varsinainen tankki on jo hitsattu. Perinnetietoisessa Britanniassa on rakennettu perinteisen mallin mukainen tankkivaunu ainoastaan tankin rakennustekniikkaa hivenen kehittäen! Vaunu lienee siis 1940- tai jopa 1950-luvulta. Vaunussa on ainoastaan jalkakäyttöinen vipujarru.
Kommentit
| 09.04.2026 00:09 | Heikki Jalonen: | Vaunun aluskehys ja säiliö voivat tietysti olla aivan eri vuosikymmeniltä, monenlaisten muutosten ja korjausten seurauksina. Höyrylämmitysputkistojen perusteella vaunu on (ainakin viimeisimmän muutoksen jälkeen) kuljettanut raskasta polttoöljyä, harvinaisempi tuote vielä 1920-luvulla. | |
| 09.04.2026 12:14 | Ilkka Hovi: | Vaunun jarrusta. Vanhanmallisen tavaravaunun käsijarrua voidaan käyttää radan vieressä ollen vaunun kummaltakin sivulta. Molemmissa sivuissa on samanlainen jarrun käsikäyttöisen jarrun vivusto. (Näkyy hyvin myös vaunujen malleissa). Vaihtotöissä on katevaa kun ei tarvitse tarkkailla onko vaunun oikealla (tai vasemmalla) puolella. Jalkajarruinen vipujarru olisi sikäli vaarallinen kun pitäisi nousta ylös jarrulle ja pitäisi varoa brittilaistä aukeamaa, ei litistyisi esim laitureiden tai raidetta lähellä olevia esteiden väliin. Lisäksi vanhaan aikaan vaunumiehet kantoivat mukanaa puista tankoa jonka avulla voitiin irrottaa vaunut toisistaan. Tavaravaunut oli kytketty toisiina kolmella lenkillä jotka voitiin nostaa tai kytkeä lenkkiä nostamalla toisen vaunun koukkuun. Vaunujen välien tiukkaaminen kävi myös napakasti jos keskimmäien lenkki oli kolmion muotoinen (pienin sivu jäi päälle). Siksi tavarajunissa oli jarruvaunu viimeisenä. Näin vielä 1970-luvulla. Matkustajavaunuissa oli lenkkikytkin ruuvikirityksessä tai amerikkalaiset automaattikytkimet (eivät sovelltuneet tavarajunakäyttöön). | |
| 09.04.2026 19:10 | Ari-Pekka Lanne: | Ilkka kirjoittaa yllä: »Lisäksi vanhaan aikaan vaunumiehet kantoivat mukanaa puista tankoa jonka avulla voitiin irrottaa vaunut toisistaan.» En ole seurannut niin tarkkaan nykyaikaista junanhajotusta laskumäessä, mutta eikös sen tapaista kepukkaa mahdettu käyttää milleniumilla Turussakin junia hajotettaessa? En äkkiseltään löydä vaunusomesta kuvaa moisesta työvaiheesta. Ylen Ykköseltä kuultiin perjantaina 11/5-2001 ― neljän perjantain mittaisen »Radio Vapaa Tampere» -sarjan toisena lähetyksenä ― Tampereen yliopiston tiedotusopin opiskelijoiden Heikki Heiskasen, Mirkka Isotalon ja Miia Vatkan harjoitustyönä toimittama ohjelma »Mikä on juna?». Opiskelijat haastattelivat Viinikan ratapihalla opastuskonduktööri Harri Rämää, joka kertoi laskumäkityöstä mm. näin: »...samoin löysärit, jotka niistä väleistä, mitkä sitten laskumäellä tullaan katkasemaan, löysäävät ruuvikytkimen, samoin jarrujohdon. Ja päivystysveturi työntää junan laskumäkeen. Lasikuituisella poikkiottoseipäällä näistä väleistä katkotaan. Painovoiman vaikutuksesta lähtee vaunut vyörymään alespäin nopeudella 3,25 metriä sekunnissa...» Kirjan »Vauhtia ja voimaa ― Valtionrautatiet 1862―1987» s. 34 löytyy kuva tällaisen saitan käyttämisestä kuvatekstillä »Kaksivartinen vipu on hyvä apu laskumäkityöskentelyssä. Vaunut voidaan irrottaa toisistaan pitkällä kepillä vivuten tarvitsematta mennä vaunujen väliin kytkinlenkkejä päästelemään.» |