14.09.1995 / Bochum Hbf, Saksa
14.09.1995 ETA 515 551-0.
Kommentit
| 18.04.2007 08:09 | Tapio Keränen: | Käsittääkseni tämä sarja on ollut sähkökäyttöinen, energialähteenä vaunun massaa huikeasti nostava akusto. Siis akkusähkömoottorivaunu. | |
| 31.12.2025 00:44 | Uwe Geuder: | Pitää paikkansa. Noin 50 tonnia, ilmeisesti lyijyakku? Alussa 50-luvulla akkujen kapasiteetti oli noin 350 kWh. Vuoteen 1965 se kasvoi noin 600:aan. Mutta sen jälkeen vaunut oli vielä käytössä 30 vuotta, ilmeisesti samalla kapasiteetilla. 1995 niiden liikennöinti loppui. Akun elinikä oli vain 4 vuotta, aikamoisia lyijymääriä siihen käytettiin. Olen matkustanut muutama kerta semmoisen kyydissä. Aika verkkaisesti ne kiihdyttivät. Vain 2 kpl 232:sta on museoitu, mutta kun akkuja ei enää saa, niillä ei voi ajaa. |
|
| 31.12.2025 06:54 | Esa J. Rintamäki: | Herr Uwe, onko akkujen oltava nimenomaan alkuperäisen tyyppisiä ja mallisia? Hmm, akselipainon säilyttämisen suunnitellussa arvossaan jotenkin ymmärrän, mutta silti? Entäpä jos tyrkkäisi koneen akkulaatikoihin satamiljoonaa kuulolaitteenpatteria, tyyppiä 13 tai 675? Onhan sähkö sähköä, riippumatta siitä miten sitä synnytetään? Eboniittisauvalla kotikissan turkkia vastakarvaan, heko heko! Voi tulla kylläkin kynsistä... |
|
| 01.01.2026 17:02 | Uwe Geuder: | Olin ajatellut vähän samaa. Akkuteknologia on kehittynyt huimasti ja muutamalla autoakulla vaunun pitäisi taas liikkua. Tai jos akkuosastot ovat liian pieniä, vähän enemmän sähköpyörän akkuja. Parhaiten sarjaan sopivaa olisi tietysti kännykkäakkuja, olihan niitä Nokia-vaunuja https://vaunut.org/kuva/35857 Kysymys on tietysti onko se enää museokalusto, jos keskeinen osa on ihan toisen aikakauden tekniikkaa? Ja sitten on pätevyys-, sertifiointi- ja hyväksyntäasiat. Ei varmaan ihan mutkatonta leikkiä sähköasioiden kanssa ja sitten lähteä liikennöimään. |
|
| 01.01.2026 17:41 | Esa J. Rintamäki: | Eräskin mies entisöi 1920 - 1930 -luvun taitteen aikaista amerikkalaisvalmisteista tolppakupeeta. Kojelaudassa oli istunut kello. Osaavat kellonkropaajat olivat jo kauan olleet manan majoilla, siispä osaavaa kelloseppää ei olisi "budjetin" puitteissa löytynyt. Mitä tehdä? Jannu purki Ooverlant Wippetinsä kellon, entisöi sen taulun ja viisarit. Kellon sisään hän heitti moternin patterikellokoneiston "Saiturin Pörssistä". Voila! Hyvin skulasi Ooverlantti ja kellokin siinä sivussa - eikä ketään harmittanut että kojelaudassa oli toimiva "klokka" aikaa mittaamassa! Niin, siitä vanhasta koneistosta - hyvässä tallessa, eiköhän joku jossain sellaista fiksaa kuntoon. On toki totta, että vertailuna kanttikupeeauton kello vastaan moottorivaunun akusto on hieman ontuva, mutta silti? Täällä meillä Suomessa on jossain piilossa (vai onko jo tuhottu - "ei oleellista museaalista arvoa") Bm1 -moottorivaunusta muutettu virkatarvevaunu. Jos sen ehjäisi taas moottorivaunuksi, niin aika turhaa olisi etsiä alkuperäisiä N.A.G-moottoria ja TAG-vaihteistoja saadakseen sen ajokuntoon? Suuri yleisö kuitenkaan ei mene mittaamaan vaikkapa Bm1-mottiin heitettyä esim. Fiat 126:n moottorin venttiilivälyksiä (onko nyt VARMASTI museaalisesti oikein!?). Mihin vedetään raja? Esimerkiksi siihenkö, että Bm1:llä tehtäisiin vaikka Kerava - Porvoo -reissu, vaikkei moottorin putputus enää vuoden 1929 tyylistä ääntä muistutakaan, siihen verrattuna kun sillä Vilppulan - Mäntän -väliä ajettiin. Vaiko antaa koko höskän maatua, kun Withworthin kierteisiä oikeita pultteja ei enää saa tekemälläkään? |