08.05.2010 / Heinola
08.05.2010 Sunnuntain ajossa kuulemma kivihiilissä oli jonkinlainen laatuongelma, mikä aiheutti matkan keskeyttämisen.
Kommentit
| 09.05.2010 20:15 | Tuomas Pätäri: | Ennemmin väärä käyttötarkoitus kuin huono laatu? Nehän haettiin voimalaitokselta. | |
| 09.05.2010 22:00 | Tom Nylund: | Puuttuiko hiilen rakenteesta tiettyä potentiaalia kun kerta sai Ukko-Pekan lamaantumaan ja onko sellaista laitosta olemassa, mikä jakelee tähän jo melko harvinaiseen tarkoitukseen sopivaa polttoainesta? | |
| 09.05.2010 22:11 | [Tunnus poistettu]: | Tuomas mahtaa olla oikeassa. Lehdessä mainitaan että hiilien seassa oli liikaa kiviä mutta ehkä hiilet sisältävät liikaa kiveä veturikäyttöön. Vanhemmat työkaverit kertoivat joskus olleen veturikäyttöön huonosti sopivia hiiliä. Hiilet syttyvät kyllä mutta sitten ikäänkuin sulavat ja arinalle tulee sula hyllyvä kerros (lakkia) joka tukkii arinan. Lakin saattaa saada syttymään kunnolliseen paloon sorkkimalla kuonaveitsellä ilmareikiä kerrokseen tai yrittämällä polttaa ohuena kerroksena. Jos voimalaitoksessa on liikkuva- tai leijukerrosarina ei lakin muostumista tarvitse pelätä. | |
| 09.05.2010 22:29 | Markku Blomgren: | Voimalaitoksissahan hiili yleensä jauhetaan pölyksi ja poltetaan leijupedillä, ainakin nykyaikaisemmilla laitoksilla. Vanhemmissa laitoksissa se (kaiketi) poltettiin puhaltamalla hieman samaan tyyliin kuin öljypoltin puhaltaa öljy/ilmaseoksen kattilaan. | |
| 09.05.2010 22:46 | : | Niin Tuomas kuin Anttikin ovat oikeassa. Tähän ilmiöön ( lakkia tai slagia ) tuli valitettavasti tutustuttua käytännössä Tr1 1033:n ja Hv1 555:n museoajoilla. Oikean laatuisen hiilen hankkiminen vaatii asioiden selvittelyä ja vaivannäköä, mutta sitä löytyy kyllä. 1009:n museojunissa käyttämä hiili on tuotu kontissa Englannista "kautta aikain". | |
| 09.05.2010 23:10 | Tapio Muurinen: | Sotien jälkeen hiiltä ei aluksi saatu muualta kuin Neuvostoliitosta. Se oli huonolaatuista "Siperian multaa" sisältäen mm. hiekkaa ja herkästi sulavia mineraaleja, jotka tukkivat arinan kuvatulla tavalla; myös intialainen hiili oli samanlaista. Puolalainen hiili, kun sitä alettiin saada, oli huomattavasti parempaa. Parasta oli englantilainen hiili. | |
| 09.05.2010 23:52 | Jorma Toivonen: | Trumanniinhan moinen pöly olisi varmaan ollut omiaan. Höyrykauden loppu-aikoina taisi valitettavasti saada moista moskaa monelta varikolta, kun vanhojen laanien pohjia kaavittiin puhtaiksi. Kuten Antti selvensi, tuosta tavarasta ei lähtöpesää kannattaisi rakennella.Eräällä alku-aikojen harjoittelureissulla Kouvolassa heiteltiin Riston nieluun urakalla moista tavaraa (vanhat miehet näyttivät, millainen on kunnon lähtöpesä - matkaneuvoja ei tosin moista tulisi hyväksymään). Ennen Koriaa alkoivat paineet tippumaan, vaikka kuinka vetoluukkuja availtiin, olisikohan käytetty "sutariakin" vedon lisäämiseksi, mutta tukossa mikä tukossa. Senverran rehtejä vanhat miehet olivat, että pojankloppi sai istuskella rauhassa jakkaralla, kun kaverit vuoron perään hiki hatussa raakasivat ilmareikiä lakkiin. Onneksi oli pieni juna sillä kertaa - 48aks 380tn - taidettiin tulla vielä "Sitikkalan mäkikin" ylös samalla pesällä. (Tr1 1050, j.2222 Kv-Ri) | |
| 10.05.2010 05:18 | Markku Blomgren: | Mainitaan nyt vielä, että niinkin myöhään kuin 70-luvulla suunniteltiin uusia, nimenomaan hiiripölyä polttavia höyryvetureita, vaikkakin ulkonäkö olisi kaiketi vastannut sen aikaisia dieselvetureita, ainakin yhdysvalloissa. Siellä hiilen käyttö olisi ollut öljykriisin aikaan käytännöllistä koska sitä oli riittävästi saatavilla. Loppujen lopuksi moiset koneet jäivän vain suunnitelmian asteelle, osittain sen takia, että hiilipöly tukkii paikat muutenkin ahtaissa koneissa ja toiseksi öljykriisi jäi kovin lyhytaikaiseksi. Näinköhän suomessakin höyryveturit olisivat saaneet jatkoajan jos öljykriisi olisi jatkunut pidempään? | |
| 10.05.2010 08:07 | [Tunnus poistettu]: | Huonojen hiilien polttaminen paksuna kerroksena on tieteellishikinen homma kun sorkkii raakarilla hyllyvää lakkia pesässä; ohuena kerroksena enemmän taiteellinen ettei "kaadu viisari lämmittäjän päälle". Noissa museoajeluissa aikataulut ovat kai suht. rauhalliset ja ajellaan enemmänkin "tukuttamalla" jolloin tulipesään ei saa kunnon rähinää joka auttaisi lakin poltossa. | |
| 10.05.2010 17:03 | Tuukka Ryyppö: | Äh, yritin ja yritin, mutta ei tätä voi olla kommentoimatta: Mitä ihmettä on hiiripöly, kun vielä on pitänyt eteen pistää sana "nimenomaan" osoittamaan että kyse todella on hiiripölystä? :) | |
| 10.05.2010 22:42 | Pekka Kerttula: | Selvennykseksi, kuvassa näkyvä hiili on hyväksi osoittautunut englantilainen kivihiili. Lahdessa myöhemmin illalla voimalaitokselta otettu hiili oli pienirakeisempaa, ja sisälsi melkoisesti savea ja palamatonta kiveä. Paluumatkaa varten jouduttiin tuota parempaa hiiltä kaivamaan voimalaitoshiilen alta, jotta saataisiin edes jonkinlaista tehokkuutta pesään. | |
| 11.05.2010 00:07 | Markku Blomgren: | Hiiri...öh, sinne nyt eksyi sellainen typo, aika hilpeä sellainen tosin. Ei pitäisi kirjoitella tuollaisia kommentteja klo 5 aamulla... | |
| 15.05.2010 22:37 | Ilkka Hovi: | Hyviä kommentteja yllä. Intialaisessa hiilessä on vikana että siinä jopa 25% palamatonta ainetta eli tuhkaa (tuskin sitä Suomeen on edes raijattu). Muina kommentteina voisi sanoa, että Tr2:n arinaa pystyi liikuttamaan, jolloin ei stokerin syöttämä hiili jäänyt paakkuutumaan. Kuten on koettu voimalaitos hiili pakkaa tukkimaan arinan. Ajattelen asian johtuvan hiilen pienemmästä koosta, jolloin tulipesään heitettäessä se helpommin "tarttuu toisiinsa", voi jäädä kasaksi (lähelle tulipesän takaosaa) ja osaksi myös jää arinarautojen väliin sulaen sinne. Tällöin ilman kulku estyy, hiili ei pala vaan sulaa vaikka olisi hyvää hiiltä. Voimalaitoshiilet ovat tarkoin analysoituja ja ne ovat hyviä lämpöarvoltaan. Miten sitten pitäisi menetellä? Kokeilisin tarpeeksi suurella vedolla, eli suuremmalla täytöksellä ja välttäisin rullausta. Tällöin olisi asemille tultava höyry päällä ja jarrutettava vasten höyryä. Lisäksi pesä pitäisi pitää mahdollisimman ohuena eritoten ennen asemalle tuloa. Pekan arina on aika iso käsilämmitteiseksi joten ohuella pesällä ja/tai suuremmalla täytöksellä joutuu ajamaan nk köyhänä ja paine pukkaa laskemaan joko polttoainekerroksessa olevien "reikien" ja suuremman höyrynkulutuksen takia. Jos katsotaan kuvaa englantilaisesta hiilestä jättävät sopivan kokoiset hiilenpalat tilaa paloilman kiertää paksummassakin polttoainekerroksessa. Ken on huomannut ovat englantilaisten vetureiden tendereillä olevat hiilenkokkareet välillä aika suuria (tosin niitä myös pienennettiin jotta mahtuivat tulipesän suuluukusta sisään). Kuten edellä ovat kollegat maininneet ovat hiilet erilaisia. Englantilainen hyvä höyryhiili on melko kaasupitoista ja siksi siellä ajetaan tulipesän suuluukku auki toisioilman saamiseksi polttoa varten. Hyvällä hiilellä tulipesä hohkaa valkoisena ja hiilen kaasu palaa koko tulipesän tilavuudelta. Ei harmeja kun hiiltä tilataan veturikäyttöön ja ovathan eri kokoiset hiililaadut tarkoin määritettyjä (hyvä eläkeprojekti sitten joskus :) ) |
|
| 16.05.2010 01:24 | Tapio Muurinen: | Intialainen hiili on lainaus kirjasta "Veturimiesten ammattikuva 1920-1960" erään vanhan pasilalaisen kuljettajan haastattelusta. | |
| 16.05.2010 09:08 | Ilkka Hovi: | Jäin tuossa vielä miettimään noita kiviä ja soraa. Jos hiiltä saa ilmaiseksi se on joko jostain laanin pohjalta (>maata ja kiviä) tai kasan reunalta, jolloin kauhurikuski lastaa hiilen laittamalla kauhan maahan ja tökkäämällä kauhan täyteen. Voimme todeta, rakas Watson, pyydetään hiiltä kasasta sill'lailla, että kauha on vaikka metrin korkeudella. Tällöinhän kauhaan tulisi vain hiiltä. Varsinkin jos on maksava asiakas voisi antaa vaatimukseksi, ilman maata. Lisäksi aina näissä jutuissa pitäisi olla jonkun vielä mukana ohjeistamassa. | |
| 26.01.2011 23:59 | Tapio Muurinen: | T.Reunanen kertoo: Pääsin ensimmäistä kertaa lämmittämään P10 (Hr1) Kouvolasta Helsinkiin. Tunne oli mahtava ja jäi hyvin mieleen. Kuljettajana oli arvokas harmaapäinen J.Sädevuori. Maastoa en tuntenut ollenkaan, mutta olin kuullut Siperian (=Sitikkalan) mäestä, miten kova se oli. Maisemat vaihtuivat, kone pelasi ja kuljettaja istui ryhdikkäänä omalla puolellaan. Huikkasin kuljettajalle, että sanoo sitten kun lähestytään Siperian mäkeä, että osaan varautua. - Kuljettaja katsoi vähän pitkään ja sanoi, että justiin meni Uusikylä. (VML 110 v.) | |
| 19.06.2012 16:51 | Jokke Harju: | Tapio: Koska en tunne rataosuutta, niin kysyn että tarkoittiko vastaus "Justiin meni Uusikylä" että tämä "Siperian/Sitikkalan mäki" oli jo aikaa sitten mennyt ohitse? | |
| 19.06.2012 17:35 | Petri Nummijoki: | Siperian/Sitikkalan mäki alkaa noin 4 km Kausalan jälkeen, kun tullaan Kouvolasta Lahden suuntaan. Mäki oli noin 3 km pitkä, joten mäen harja ohitetaan reilut 10 km ennen Uuttakylää. | |
| 19.06.2012 22:40 | Tapio Muurinen: | Ystäväni Markku Meriluoto, Uudenkylän poikia, kertoi, kuinka Trumannin jyly Sitikkalan mäestä kantautui kylälle yli 10 km:n päästä. Pakkasilmalla se oli kiehtovaa kuunneltavaa. |