02.10.2012 / Rautatiemuseo, Hyvinkää asema
02.10.2012 Ds1 moottorivaunun "lämpimän pään" lämmittäjän puoli (tuskin olivat yksinajossa?). Moottorin jatkeena 60kVA:n tasavirtageneraattori.
Kommentit
| 02.10.2012 23:12 | Harri Pesonen: | Milloihan tämä kone on pyörinyt viimeksi....olisiko mitään toiveita saada käyntiin enään vai onko ihan juntturassa koko moottori genuineen?? | |
| 03.10.2012 15:01 | Tunnus poistettu: | Siistiin kuntoon on puhdistettu, joten purkaminen osiksi ja täysin rikkinäisten osien korvaaminen uusilla, todennnäköisesti tarkoitukseen tehdyillä yksittäiskappaleilla olisi varmaan mahdollista jos olisi rahaa aikaa ja tupakkia. Ongelma on siinä, että tupakkaa ei saa lähes missään polttaa... Itse en tupakoi, kyseessä on kielikuva, eikä minulla olisi riittävää taitoa, mutta sellaista on varmaan vielä löydettävissä. Eri asia on sitten mitä liikkuvalla vehkeellä tehtäisiin. |
|
| 03.10.2012 15:23 | Lasse Hinkkanen: | Vaarini ajoi tätä Vilppula-Mänttä välillä. Minulla on siltä ajalta hänen työkirjansa jossa on mainittu junahenkilökunnan nimet kultakin matkalta. Kyllä tämä oli yksinajettava, mukana oli vain konduktööri. | |
| 03.10.2012 15:42 | Tunnus poistettu: | Millainen miehitys muuten oli Dm4:ssä? Sehän oli vähän sellainen veturin ja moottorivaunun välimuoto. | |
| 03.10.2012 21:10 | Kimmo T. Lumirae: | Dm 4 oli tarkoitettu yhden miehen ajettavaksi, mutta Veturimiesten Liitto ei hyväksynyt yksinajoa muuta kuin lähiliikenteessä silloin, kun mukana oli konduktööri. (Näin esimerkiksi Lättien siirto tyhjänä pelkän kuljettajan voimin ei käynyt). Niinpä Dm 4 miehitettiin kahdella miehellä, ja lämmittäjälle kun ei ollut istuinta, joutui hän istumaan konekopan reunalla (vai oliko siinä joku muu taso, mihin takapuolensa laskea. Kumminkin. ) | |
| 04.10.2012 11:47 | Petri Nummijoki: | Vai olisiko lämmittäjä istunut Dm4:ssa ikkunalaudalla? En ole tainnut koskaan nähdä Dm4:n ohjaamosta valokuvaa lämmittäjän puolelta mutta kuvassa http://vaunut.org/kuva/25877 näkyisi ikkunan vieressä jonkinlainen taso. Kuulemma joku lämmittäjä olisi (muistaakseni Lielahden paikkeilla) menehtynyt pudottuaan Dm4:n ikkunasta, kun siinä ikkunat olivat niin matalalla. | |
| 05.10.2012 11:07 | Petri Nummijoki: | Mutta tuo oli minulle uutta tietoa, että Dm4-vaunuja voitiin ajaa lähiliikenteessä ilman lämmittäjää. Olin luullut tämän olleen sallittua vain Lättähatuille ennen Sm1-2-junien käyttöönottoa. Oikeastaan olen tulkinnut Dm4-vaunujen alle 20 vuoden mittaisen käyttöiänkin olleen seurausta Lättähattuja suuremmista miehityskustannuksista. Asia näyttäytyy uudessa valossa, jos mitään eroa ei ollut. Dm4:n kanssa voitiin käyttää vanhoja pikajunien vaunuja, joten matkustusmukavuutta olisi ollut tätä kautta mahdollista nostaa vuosien mittaan ja huoltoon vaunut voitiin toimittaa tavallisiin veturijuniin liitettyinä, joten näissä suhteissa Dm4 vaikuttaisi Lättähattua paremmalta. Ehkä tämän kaltaisille asioille ruvettiin antamaan arvoa vasta 70-luvun lopulla, joten Dm4 oli tavallaan liikaa aikaansa edellä. | |
| 05.10.2012 20:18 | Kimmo T. Lumirae: | En tiedä onko nimenomaan Dm4:ia käytetty varsinaisesti lähiliikenteessä, tarkoitin yksinajoa yleensä. Mutta Dm3:n kohdalla tässä olisi tarkistettava asia. Alkuperäinen tarkoitus oli kaiketi käyttää myös Dm 9:ää lähiliikenteessä yhdenmiehenajossa. Viimeksi tänään olen keskustellut Dm 4:sten lyhyestä käyttöiästä. Mitään uutta ei ole ilmennyt. Oli kuulemma suosittu vehje, mukava ajettava. |
|
| 05.10.2012 21:16 | Petri Nummijoki: | Helsingin lähiliikenteessä Dm4:sta ei ehkä käytetty (ainakaan merkittävästi) mutta kai sama miehityssääntö päti paikallisliikenteeseen yleensäkin kuten esim. Kouvola-Mikkeli- ja Kouvola-Kotka/Hamina-reiteille, joissa Dm4:lla ajettiin ahkerasti? Oliko Hr11-veturikin mukava? Siinähän ohjaamo näyttää hyvin saman tapaiselta, kuin Dm4:ssa mutta ajaminen oli varmaan hydraulisella voimansiirrolla yksinkertaisempaa, kuin mekaanisella ja keskimääräinen nettotehokin lienee ollut noin kaksinkertainen Dm4:een verrattuna. Ilmeisesti Dm4 ei sitten voinut olla kovin meluisa, jos siitä pidettiin? | |
| 05.10.2012 22:45 | Kimmo T. Lumirae: | Täytyypä jututtaa vanhaa tekijää lisää ensi kerralla :o} | |
| 05.10.2012 22:53 | Eljas Pölhö: | Kävelin joitakin kertoja Dm4:n ohjaamon läpi toiseen vaunuun (tai ehkä päinvastoin) ja minusta se vaikutti häiritsevän kovaääniseltä (tai sellainen muistikuva jäi). Ainakin yhtä äänekäs, ellei äänekkäämpi, kuin Dm7:n moottoripää. Ääni oli tietysti ihan toisenlainen, vaikka jotenkin mukavampi kuin vastaavalla moottorilla varustetussa Vv13:ssa (en tiedä tai muista miksi sellainen vaikutelma). Ei sen puoleen, jotkut kovatkin äänet voivat vaikuttaa "miellyttäviltä". Kouluaikoina 50-luvulla tykkäsin bussissa istua lähellä Scania Vabiksen moottoria, mutta sen sijaan Volvossa oli minusta paljon rumempi ääni (siis menin takapenkille). Myöhemmin omista autoistani esim. Toyota Land Cruiserin matalaa ääntä oli kivempi kuunnella pitkillä matkoilla kuin 6-pyttyisen Dodge Ram Van'in ääntä. Tai vanhan Jaguarin 3,8:n suoran kuutosen miehekäs murina oli mukavampi ääni kuin uudemman Nissan 300ZX:n turbo. Se on varmaan kunkin omassa päässä mikä on hyvä(ksyttävä) ääni ja mikä ei. Mutta Dm4:n ohjaamo oli äänekäs, ei äänieristetty, se on fakta. | |
| 05.10.2012 23:23 | Tapio Muurinen: | Minäkin avasin jonkun kerran Dm4:n peräohjaamon oven, ja kyllä sieltä melko miehekäs äänikuvio löi naamalle. | |
| 06.10.2012 21:01 | Petri Nummijoki: | Eli Dm4:n mukavuus täytynee suhteuttaa omaan aikaansa. Se oli varmaankin mukava höyryveturivuoroihin ja puukorisiin moottorivaunuihin verrattuna ja saattoi olla sitä vielä Lättähattuunkin nähden mutta tuskin pärjäsi esim. Porkkanajunalle tai Sm1:lle? | |
| 29.12.2012 15:58 | Kari Suominen: | Eteisestä ohjaamoon astuttaessa oli edessä ikäänkuin entisajan uuni (pakoputkisto verhoiltuna moottoritilasta katolle) ja sen taisi päästä kiertämään kumman kautta hyvänsä pyrittäessä päätyovelle.Oikean kautta mentäessä tuli tosin kuljettajan istuin vastaan, mutta siitäkin taisi mahtua. Konekoppa oli todella leveä ja jos nyt oikein muistan, niin se vietti tasaisesti eteen alaspäin eli oli pyöristetty etureunastaan. Konekopan ja etuseinän välissä oli kapea käytävä jota kuljettiin päätyovelle ja kuljettajan paikalle. Lämmittäjän istuimesta ei ole muistikuvaa, mutta miten on mieleeni syöpynyt ohjaamossa olleet pystyasentoon kiinnitetyt paarit (?). Muistelisin, että olivat vihreät runko-osiltaan ja jonkinlainen "kanaverkko" olisi ollut pingotettuna runkopuiden väliin. Keskellä oli jonkinlainen vilttinytty, joka ilmeisesti levitettiin joko pohjaksi käyttöönotettaessa tai kuljetettavan peitoksi. Kojelaudasta hämärä muistikuva, että olisi ollut hyvin lättämäinen, mutta voimakkaimmin mieleen ovat jääneet kojelaudassa rinnakkain palaneet merkkivalot, jotka vaihtuivat aina vaihteen vaihtuessa. Liikkeelle lähdettäessä kaksi vasenta paloi, ylöspäin vaihdettaessa ne sammuivat ja seuraavat kaksi syttyivät... Vajaat kymmenen minuuttia ehdin silloin alle kymmenvuotiaana konehulluna naskalina ottaa kuljettajan paikalla istuen "tyyppejä", ennenkuin kippari palasi takaisin vetovaunuun ja komensi oitis takaisin matkustamoon. Junan kokoonpano oli varsin klassinen, Dm4 + kaksi puuvaunua, eikä kippari lukinnut ovia perässään liikkuessaan moottorivaunun ja vaunuston väliä, minkä huomattuani livahdin takapään ohjaamoon tutustumiskäynnille. Meteli ohjaamossa oli todella kova, mutta mentäessä ohjaamosta matkustamoon ja ovien sulkeuduttua ääni muuttui pehmeämmäksi murinaksi. Lähes ikäni V8 koneisilla autoilla ajelleena luonnehtisin moottorin ääntä jopa "miehekkääksi". Matkustamossa kyyti tuntui pehmeältä, mutta jotenkin on mielikuva, että kulku olisi ollut pituusakselin suhteen keinahtelevaa eli vaunu olisi vaappunut jonkinverran kulkiessaan. |
|
| 08.10.2018 21:47 | John Lindroth: | Matkustelin Vaasaan 60-luvun alussa Dm4 kiitojunilla koululomien aikaan muutanan kerran .Mielestäni matkustusmukavuudessa ja jousituksessa junarungon osalta ei ollut valittamista!Mielenkiinnosta kävelin myös junan etupäähän jossa veturin ja vaunun välissä ei ollut haitaria,avatessani Dm4 ohjaanon oven lähes täydessä vauhdissa mieleen jäänyt äänielämys oli pelottavan korvia huumaava! | |
| 08.10.2018 23:44 | Esa J. Rintamäki: | Ajattelisin, että Dm4:n ohjaamon äänimaailmaa dominoi mekaanisen ahtimen ulvonta kaksitahtidieseleiden lisäksi. Isot pojat Turussa kertoivat aikoinaan että harvoinhan sitä kaikilla neljällä moottorilla ajettiin, usein kolmella ja joskus myös kahdella. Neljällä moottorilla yleensä konepajakäyntien jälkeen. Moottoreissa oli pitkät sylinterinkannet, joilla oli taipumus käyristyä ajan kuluessa. Sitä en tiedä oliko Voivoi 13:lla (tai Veivari 13:lla) samaa ongelmaa, ehkä joku tietää...? Dm4:n kutsumanimiä: Kekkosen umpisuoli, Kouvolan Kettu ja Oikuttelija. Myös Demmi neljää olen kuullut käytettävän. (korj.kijr.vihre.) |
|
| 10.10.2018 22:07 | Tapio Arvola: | Eikö Dm4:ssä ollut kaksi kaksoisdieselmoottoria, ei neljää moottoria? Miten siis oli mahdollista ajaa kolmella koneella? | |
| 10.10.2018 23:30 | Esa J. Rintamäki: | Tapio, yksi kuusisylinterinen ryhmä neljästä "pimeänä". Lainasin suoraan erään vek:n sanomaa. Toisin sanoen Dm4:ssä oli kaksi kaksoisdieseliä, eli neljä kuusisylinteristä moottoria, joista kaksi kerrallaan oli yhdistetty kaksoisdieseliksi. |
|
| 11.10.2018 00:14 | Jorma Toivonen: | Tosiaan Esahan tuossa edellä asian ilmaisi. Moottoriyksikkönä on tosiaan kaksi GM6-71 moottoria rinnakkain, jotka käyttävät yhteistä voimansiirto-akselia. Kampiakselin päässä on välittömästi levykytkimet, joilla voidaan erottaa moottoripuoliskot voimansiirtokoneistosta. Kumpikin puolisko käynnistetään erikseen ja kytketään "käsin" voimansiirtoon, paineilmalla saadaan kytkimet avattua esim. suunnanvaihdon ajaksi. (tai jotain sinnepäin, saa korjata). | |
| 11.10.2018 20:26 | Tapio Arvola: | Kiitos ymmärrettävistä selityksistä. Kaksoisdiesel oli minulle jotenkin hämärä käsite. Luulin, että puoliskot toimivat väkisin yhtäaikaa. Vähän niinkuin V-kone, jonka puoliskot olisi etäännytetty toisistaan. En tosiaan ole moottoriasiantuntija. Mikähän johti tähän moottoriratkaisuun, eikä yhteen moottoriin teliä kohti? | |
| 11.10.2018 22:21 | Esa J. Rintamäki: | Yritänpä tunkeutua suunnittelijan pään sisään ja käytän samalla enemmän tai vähemmän auttavaa teknillistä sivistystäni: GM 6-71 oli kaksitahtinen dieseli, jollaista oli käytetty sarjoissa Vv13 ja Vv14, niitä joskus kutsuttiin diesel-Kanoiksi. Oli varaosien ja huollon kannalta edullista käyttää moottorikalustossa samaa moottorityyppiä, niin vaihtovetureissa kuin myös Dm3-4-moottorivaunuissakin. Moottorin rakenne oli suhteellisen yksinkertainen, ei imuventtiilejä, vain yksi pakoventtiili kunkin sylinterin päässä. Lisäksi se oli varustettu huuhtelupumpulla eli mekaanisella Rootin puhaltimella, joka samalla toimitti ahtimen virkaa. Lisäksi moottorin rakenteen vuoksi se oli myös halvempi kuin konventionaalinen moottorivaununmoottori V-8 nelitahtisena, seikka mikä oli pakko ottaa huomioon tuon ajan sotakorvaus-Suomessa. Tehoahan siitä lähti 175 kopukkavoimaa/kuusisylinterinen ryhmä, joten nelinkertaistettuna se tiesi Dm4:lle 700 hv ja Vv13:lla kaksinkertaistettuna 350 hv. Lisäksi, moottori oli lyönyt itsensä läpi toisen maailmansodan aikana panssarivaunuissa, joten sodan jälkeen sitä oli helpommin saatavissa, kuin esimerkiksi eurooppalaisvalmisteisia moottoreita. |
|
| 11.10.2018 22:23 | Petri Nummijoki: | Ensimmäinen Dm3/Dm4-vaunujen tilaus tehtiin 40-luvun lopulla pula-ajan keskellä ja silloin ei tainnut juuri muutakaan tarkoitukseen soveltuvaa moottoria olla saatavilla, joka olisi ollut jo käytössä koeteltua tekniikkaa. | |
| 07.02.2019 09:41 | Kimmo Huhta: | 9. liikennejakson päällikkö, W. Rintala lähestyi liikenneosaston johtajaa Dm4 koneapulaisten ulkoasun puutteiden vuoksi 1.7.1954 näillä sanoilla: "Nykyisin kulussa olevien moottorikiitojunien henkilökuntaan kuuluu konduktöörin ja kuljettajan lisäksi koneapulainen, jonka tehtävänä näyttää m.m. olevan junassa olevien laitteiden toiminnan tarkkailu ja jonka tämän vuoksi on liikuttava pitkin junaa matkustajavaunuissa. Tämän koneapulaisen vaatetus on ollut useimmiten perin heikko: kulunut, tahrainen siviilipuku, esim. harmaa ja päässä samanveroinen siviililakki (baskerikin) tai virttynyt ja tahrainen virkalakkiräyskä, toisin sanoen vaatetus, mikä on tavallinen ja sopiva veturitallissa työskennellessä, mutta mikä ei alkuunkaan vastaa junahenkilökunnalle matkustajajunissa asetettuja vaatimuksia. Erittäinkin kun on kysymyksessä laadullisesti tämän hetken korkeimman luokan junistamme saatan asian tietoonne esittäen ryhdyttäväksi toimenpiteisiin asiantilan oikaisemiseksi." |