Ammergaubahn Baijerissa on lyhyeksi sivuradaksi saavuttanut legendaarisen maineen. Ehkä syinä ovat olleet radan alkuaikojen tekninen edistyksellisyys, joka vuosikymmenien saatossa muuttui näkymäksi elävästä rautatiemuseosta. Tai ehkä syynä ovat olleet Etelä-Baijerin upeat maisemat tai Ammergaubahnin koko olemassaolon ajan voimassa ollut rooli turistiratana, joka on tuonut sadat tuhannet turistit Oberammergaun Matteus-passioon. Poikkeava kalusto on joka tapauksessa tehnyt siitä harrastajien lemmikin ja lähes jokainen saksalainen pienoisrautatievalmistaja on tehnyt omat mallinsa radan legendaarisista E69-sähkövetureista.

Radan historia alkaa vuodesta 1897, jolloin prinssihallitsija Luitbold antoi luvan sähköistetyn rautatien rakentamiselle Murnaun ja Oberammergaun välille. Lupa sisälsi myös ratayhtiön oman sähkövoimalaitoksen rakentamisen Ammer-jokeen. Rata valmistui 1900, mutta teknisten haasteiden vuoksi sähköistys valmistui vasta 1905. Rata ei ollut alkuvaiheessaan kaupallinen menestys ja se siirtyi baijerilaisen Lokalbahn AG:n hallintaan jo vuonna 1903. Rata oli ensimmäinen yksivaiheisella vaihtovirralla sähköistetty saksalainen rautatie ja sen sähköistysjärjestelmänä oli poikkeava 5,5 kV/16 Hz.

Vuonna 1904 valmistuivat ensimmäiset sähkömoottorivaunut 674-677 ja vuonna 1905 valmistui ensimmäinen sähköveturi LAG 1, joka myöhemmin DRG:llä sai litteran ja numeron E69 01. Veturi oli käytössä aina vuoteen 1954. Vuosina 1909-1930 valmistuivat vielä veturit E69 02 - E69 05. Veturit olivat varsin paljon toistensa näköiset, mutta tekniikka kehittyi vuosien mittaan.

Vuonna 1955 radan sähköistysjärjestelmä uudistettiin DB:n normaaliksi 15 kV/16 ⅔ Hz -sähköistysjärjestelmään. E69-vetureista neljä viimeisintä muutettiin tälle sähköistykselle. E69- eli 169-vetureiden käyttö radalla jatkui aina vuoteen 1982 saakka ja tuolloin ne olivat jo maailmankuuluja! Näiden vetureiden jälkeen vetovoimasta vastasivat 141-sarjan sähköveturit. Vuonna 2013 radalle tulivat nykyisinkin käytössä olevat 442-sarjan sähkömoottorijunat.

Tämä noin 24 kilometrin sivurata halkoo kauniita maisemia Ammer-joen laaksossa ja rata on helppo bongata päästä päähän. Tämä kuvasarja alkaa Murnausta ja se kattaa koko radan aina Oberammergauhun asti.

30.04.2026 07:12	Reijo Salminen:	Mielenkiintoinen kuvasarja Hannulta jälleen kerran!
30.04.2026 09:37	Seppo Rahja:	Hieno kuvasarja hienoista maisemista! Oberammergau on tunnettu myös upeista koristemaalatuista taloista, mutta maailmankuuluksi se on tullut liki kuusi tuntia kestävästä kärsimysnäytelmästä, jota on esitetty yli 400 vuoden ajan 10 vuoden välein ja 5000 asukkaan kylästä noin puolet lapset mukaan lukien osallistuvat siihen. https://fi.wikipedia.org/wiki/Oberammergau
30.04.2026 21:10	Hannu Peltola:	Kiitoksia Reijo ja Seppo! Ja Oberammergaun Matteus-passio on tosiaan uskomaton näytelmä, se ehkä pitäisi joskus käydä katsomassa!
30.04.2026 23:59	Otto Tuomainen:	Rata vaikuttaa mielenkiintoiselta. Kuinka paljon Saksassa on (ollut) tämänkaltaisia lyhyitä paikallisratoja?
01.05.2026 00:26	Hannu Peltola:	Otto, ohessa on yksi listaus saksalaisilla yksityisradoilla olleista moottorivaunuista kuvien kera. Ratoja on ollut luonnollisesti paljon, mutta sähköistetyt alkavat olla todella pienessä vähemmistössä. http://www.roter-brummer.de/fahrzeugliste16.php?Art3=ESS
02.05.2026 11:56	Uwe Geuder:	En tiedä lukumäärää, mutta varmaan satoja. Wikipediassa on lista radoista: https://de.wikipedia.org/wiki/Kategorie:Bahnstrecke_in_Deutschland Jos olen laskenut oikein 2495 rataa. Montako niistä on lyhyitä sivuratoja en tiedä, mutta varmaan monta sataa.
02.05.2026 19:07	Hannu Peltola:	Uwe, montako saksalaista sähköistettyä yksityisrataa sinulla tulle mieleen? Nopealla miettimisellä minulla ei tule mieleen kuin tämä ja Altona Hafenbahn Hampurissa.
02.05.2026 23:14	Uwe Geuder:	Otto kysyihän lyhyistä paikallisradoista. En tiedä, mikä olisi "lyhyen paikallisradan" tarkka määritelmä. Oletin, että paikallinen tarkoittaa, että sillä ei ole merkitys kaukoliikenteessä. Saksassa oli ainakin laissa eritelty päärata ja sivurata. Ajattelin sivurataa, siksi minun vastaus satoja. Voidaan varmaan tulkita se näinkin, että paikallinen omistajataho eikä valtio. Saksassa mistajat olivat alussa valtiot, Baijeri, Baden, Württemberg, Preußen jne. Sitten tuli DRG, toisen maailmansodan jälkeen DB ja DR. Ne olivat virastoja, mutta sen lisäksi on aina ollut osakeyhtiötä. Ovatko ne sitten yksityisiä? LAG:n osakeomistajista en tiedä, mutta usein rautatieyhtiöiden omistaja olivat ja ovat kaupungit, piirikunnat tai osavaltiot. Ovatko ne sittenkin yksityisiä, koska osakeyhtiö ei ole virasto? Sitten sinulla oli vielä sähköistys, johon Otto ei rajoittanut. Se on ihan selvä, että lukumäärä kutistaa nyt paljonkin. LAG:lla oli 5 sähköistettyä rataa ihan eri paikkakunnilla. Lisäksi minulle tulee heti mieleen Albtalbahn (AVG) ja Köln-Bonner Eisenbahnen (KBE). Olisin erittäin yllättänyt jos ne olisivat ainoat, mutta ei tietysti puhuta läheskään sadasta. Jos haluat ihan uusia esimerkkejä: Schönbuchbahn https://vaunut.org/kuva/158980 ja Ammertalbahn (lähellä https://vaunut.org/kuva/8768, kaukana Ammergausta!) Ei valtiollisia, viime vuosina sähköistettyjä.
03.05.2026 15:49	Otto Tuomainen:	Uwe, ajatuksissani oli vastaavat radat mitä esim. Tšekistä löytyy runsaasti. Pituus alle 30 km, ei kaukoliikennettä ja tavaraliikenne vähäistä tai olematonta. Isojen kaupunkien lähiliikenneradat jättäisin pois laskuista. Tämänkaltaisia ratoja tarkoitin.

Kirjoita kommentti

Sinun täytyy kirjautua sisään, jotta voit kirjoittaa kommentteja!