701-148504 Info • Yhteystiedot


Unohtuiko salasana? Rekisteröidy!

Kommenttihaku

 

Kirjoittaja:



Haettava teksti:



Kommentin sijainti:



Kaikki ehdot
Mikä tahansa ehdoista

Kaikki kommentit / Hakutulokset

<<   >>

kuva 19.05.2022 23:17 Ari-Pekka Lanne  
  Asia saattaa hyvinkin olla näin, kuten Jimi arvelee, ottaen huomioon Elo-t -vaunun kaksiakselisuuden ym. Tämä vain vahvistaa tuntemustani siitä, että olen aina se viimeinen, joka lähtiessään sammuttaa valot.

Vain pari esimerkkiä mainitakseni… Valmistelin varhain keskiviikkoaamulla 1/10-2008 Lauttakylän Auton Turun Metsämäen linja-autovarikolta linjalle Ysikutterin nro 169 (TAL-169: https://bussikirjasto.fi/tsb/kuva.php?ph​oto=1126 ) onnellisen tietämättömänä siitä, että päivä tulisi jäämään auton viimeiseksi kaupallisessa liikenteessä. Ajoin ajosarjan (=työvuoro) mukaisesti Turusta Loimaalle ‒ keräillen sinne ammattikoululaisia ‒, takaisin Kyröön, josta Riihikosken koululaislenkin, tyhjänä Turkuun ja vielä Turusta Alastarolle. Yllättäen Alastaron kääntöpaikalla tönöttikin jo samanvärinen auto, Ajokki-Volvo nro 166 (BEO-745: https://bussikirjasto.fi/tsb/kuva.php?ph​oto=1339 ). Lauttiksen Huittisten varikolla asentaja-kuljettajana työskentelevä henkilö oli ajanut sen siihen vaihtaakseen autoja. Hän kertoi, että Kutterini lähtee siirtoajona Lahteen Koivarin Metsäpietilän keskuskonepajalle paalattavaksi.

Sitä vastoin keskiviikon 20/5-2015 vastaisena yönä ajoin Satakunnan Liikenteen viimeisen Oulu-Turku -yöpikavuoron. Ollessani maanantai-illalla 18/5-2015 Turun rahtiasemalla valmistelemassa yöautoa nro 23 (SHG-307: https://aronee.kuvat.fi/kuvat/Arkisto/RS​/Satakunnan%20Liikenne/023_SHG-307_01.jp​g?img=img2048 ) viimeistä kertaa puolentoista vuorokauden Oulun-matkalle, totesi työkaveri, joka oli nähtävästi jäänyt siihen käsitykseen, että ajan sydämellä: »Älä sitten koko matkaa itke!»

Se on tämä vääjäämätön kiertokulku. Niin ne kaikki menevät. Ihmiset, eläimet, kasvit, kokonaiset ekosysteemit ja taivaankappaleet. Kulkulaitokset ja kulkuvuorot. Tuhkana tuuleen. Niin paljon työtä, vaivaa ja valvottuja öitä. Mutta mitään et tee.
kuva 06.05.2022 11:07 Ari-Pekka Lanne  
  Näyttää siltä, että nyt loppui eläinperäisen hiilen kippailu Tahkoluodossa. Juna vaikuttaisi koostuvan Tahkiksen päivystysvetureista, kurkotushakasista ja viimeisistä tyhjistä venakoista.
kuva 15.04.2022 23:48 Ari-Pekka Lanne  
  Raudoitusterästä saattoi tosiaan aikoinaan löytää jokaisen Deeverin rappusilta: http://www.vaunut.org/kuva/11923 Radio-ohjauksen tullen portaita uudistettiin vähemmän korneiksi: http://www.vaunut.org/kuva/66101 Tosin yhä tänäkin päivänä niissä Dv12-yksilöissä, joissa ei ole radio-ohjauslaitteistoa, on sen sijaan betoniteräsrappuset.
kuva 15.04.2022 12:59 Ari-Pekka Lanne  
  Siinä mielessä edellä mainitsemani Spar sopii erinomaisesti pankkoletkassa päähän järjesteltäväksi siten, että aina toiseen suuntaan kuljettaessa vaunustosta sojottaa SA3 kohti veturia, jolloin junassa ei Kaalihäkinkään toimiessa veturina tarvita yhtään apulenkkiä, eikä toisessakaan kulkusuunnassa vaunujen välissä automaattikytkimen jäädessä junan häntään töllöttämään haaveillen taakse jääviä kiskoja. Samoin Mänskän ja Valtojen välisissä hiivatejunissa Mammutit ovat Valtojen puoleisessa päässä ja Norsut Mänskän puoleisessa päässä. Tällöin junan ollessa poka päällä Kaalihäkkiä vasten on tarjolla SA3:sta ja veturin ja vaunujen välinen apulenkinvenytys jää tyhjäntoimituksiin.

Kurkotusvaunuja on käytetty esim. Kasvisuutejuoma-ahteella käsiteltäessä pankkoletkoja sähköveturilla sähköistämättömällä lastausraiteella. Tyhjät pankkovaunut ovat tulleet kuormattaviksi Raumalta, joten sieltä on laitettu veturin ja vaunujen väliin sopiva määrä satamassa purettuja satunnaisia simmareita, kekkuleita tms., jotka ovat muutenkin olleet kulkeutumassa Tampereen suuntaan.
kuva 14.04.2022 21:44 Ari-Pekka Lanne  
  Apulenkkien käyttö on tosiaan vähenemään päin, mutta ei niistä sentään ihan vielä päästy. Monissa kotimaisissakin tavaravaunusarjoissa on automaattikytkimet, joten sellaisten ja ruuvikytkimellisten vaunujen sekaantuessa junakokoonpanoissa tarvitaan jatkossakin apulenkkiä. Esim. Spar-vaunuja seilaa edelleen rataverkollamme ‒ sellaisen puristuessa kakkosnelosen pankkoletkan keskelle tarvitaan Spar:in automaattikytkinpäässä apulenkkiä. Mänskän ja Valtojen väliä sukkuloivissa hiivatejunissa on järjestään apulenkki »Mammuttien» (Tamn-tw) ja »Norsujen» (Taimn-t) välissä, koska ensin mainituissa on automaattikytkimet ja viimeksi mainituissa ruuvikytkimet. Ja kuten Topi edellä mainitsi, vetureissa on automaattikytkimet, mutta Sr1:ssä ei sen lisäksi vapitia eikä unilinkkiä. Sr2:ssa ja Sr3:ssa tosin on unilinkki sekä Dv12:ssa ja Dr16:ssa vapiti.

Suuremman työttömyysuhan näkisin vaanivan hakasia (Hkba), joiden lähes yksinomainen käyttö on viime vuosikymmeninä ollut adapterina toimiminen kotimaisten ruuvikytkinvaunujen ja sivupuskimettomien venäläisten vaunujen välissä. Harvoja tästä poikkeavia viimeaikaisia käyttötarkoituksia, jotka tulevat mieleen, oli kurkotusvaununa toimiminen Tahkoluodon irtolastisatamassa: http://www.vaunut.org/kuva/150935 . Deeverin kajuutta ei mahdu Tahkiksen vaununkääntölaitteisiin, joten veturin ja vaunujen välissä käytettiin hakasia helpottamaan letkan viimeisen vaunun passaamista kipille.
kuva 04.04.2022 13:12 Ari-Pekka Lanne  
  Petäjävesi-tapauksessa Huru oli vetänyt tyhjät vaunut Jyväskylästä ja ajanut suoraan kiinni kuormavaunuihin. Nykykippari käskisi työntää Haapamäen suuntaan, jos tarkoitus olisi työntää kuormat edellä. Radio-ohjaustyöskentelyssä tavallisesti noin. Tähystyspaikan voi valita raiteen vierestäkin, kunhan näkee liikkeen loppuun saakka. Radio-ohjauksessa, kuten ei vaihtotöissä yleensäkään, ei ole pituus- tai painorajoitteita. Pituutta voisi teoriassa rajoittaa käkättimen kantama. Painoraja tulee vastaan siinä, missä letkaa ei enää saa liikkeelle. Esim. Tahkoluodossa liikutellaan 4000-tonnisia junia yhdellä Dv12:llä. Jos olisi mäkisempää maastoa, se ei onnistuisi.
kuva 04.04.2022 12:24 Ari-Pekka Lanne  
  Puheella annettavissa vaihtotyökäskyissä käytettävät viittaukset vetokaluston etupäähän ovat jo aikaa sitten jääneet historiaan, mutta radio-ohjaustyöskentelyn myötä tietoisuus siitä, miten päin veturi tai veturiparin johtoveturi sattuu olemaan, on jälleen tullut oleelliseksi.
kuva 04.04.2022 07:55 Ari-Pekka Lanne  
  Vaunuissa käsijarrupää on ykköspää. Helpottaa asiointia, kun vikailmoitusta laativa vaihtotyöhenkilöstö ja sitä käsittelevä kunnossapito tietävät heti, kummasta päästä on kyse, jos puhutaan vaikkapa hakasen kakkospäässä olevasta lovipyörästä.
kuva 04.04.2022 07:39 Ari-Pekka Lanne  
  Tai veturin ollessa kiilautuneena vaunuletkojen väliin, jolloin tilanteesta ei päästy etenemään muutoin kuin jompaan kumpaan suuntaan lähtevällä työntöliikkeellä: http://vaunut.org/kuva/48611
kuva 18.03.2022 13:58 Ari-Pekka Lanne  
  Näin se oli. Happojunassa on kuormia molempiin suuntiin, mutta isommat satsit ovat Ruokiksesta Ukiin. Paperijunat sen sijaan palasivat sisämaan suuntaan tyhjinä.
kuva 18.03.2022 05:08 Ari-Pekka Lanne  
  Kun vilkaisee ensimmäistä kommenttia, niin näkee, että pahoittelujenaiheet ovat tähän liittyen täysin mun puolella. =oD
kuva 16.03.2022 18:33 Ari-Pekka Lanne  
  Kaalihäkissä ei ollut vapitia.
kuva 16.03.2022 16:06 Ari-Pekka Lanne  
  Tässä oli kyseessä oli perjantaista 17/6-2022 sunnuntaihin 19/6 ajettaviin Jukolan viestin juniin ( https://jukola.com/2022/saapuminen/ ) liittyvä testiajo.
kuva 16.03.2022 13:14 Ari-Pekka Lanne  
  Kyllähän ammattilaisetkin voivat olla harrastajia. ;o)
kuva 16.03.2022 13:10 Ari-Pekka Lanne  
  Kemiran Hangonsaaren apulantatehdas on tosiaan saaressa. Siinä onkin jokseenkin aina joku laiva laiturissa ‒, usein juuri ammoniakkia tuova paatti. Luultavasti ne ovat tuoneet jotain Kemiran bongaamia spotteja. Eli kyllä ammoniakkia muualtakin saa ― kun vain hinnasta sovitaan. Toisaalta Ruokiksen Kemira on sisämaassa, eli sinne pitäisi sitten trokata sitä ammoniakkia Kokkelsbystä tai Kusikaupungista. Ja toisaalta jaksollisessa järjestelmässä on muitakin aineita kuin typpi.

Elinkeinoministeri Mika Lintilä oli toimittaja Seija Vaaherkummun tentattavana viimelauantaisessa 12/3-2022 Ykkösaamussa ( https://areena.yle.fi/1-50971049 ). Siinä sivuttiin muutamaankin otteeseen Kemiran tilannetta, mm. kohdassa 18:46-19:19 näin:
‒ Me on käyty aika tarkkaan läpi niitä raaka-aineita ‒ mineraaleja ‒, jotka on kriittisiä, ja mistä me löydetään korvaavat näille, mitkä on nyt Venäjältä tullu, mietti Lintilä.
‒ Mistä voisi löytyä korvaajia, kysyi toimittaja Vaaherkumpu.
‒ Kyllä niitä verrattain hyvin löytyy. Et me ollaan sen puoleen aika hyvässä tilanteessa, sanoi Lintilä.
‒ Voiko sitä yhtään avata että mistä, kuulusteli Vaaherkumpu.
‒ No, sanotaan… Jos jättää mainostamatta että mistä mahdollisesti voisi, niin ehkä sais vähän halvemmalla sitten kun se aika tulee, kuittasi Lintilä.
kuva 16.03.2022 13:08 Ari-Pekka Lanne  
  Hakasen automaattikytkinpää oli veturia vasten, ruuvikytkinpää vaunuja. Hkbar:n ajatus oli se, ettei tarvitsisi käyttää apulenkkiä, joka olisi rajoittanut vetovoiman 450 kN:stä 350 kN:iin. (Jtt 2005 6.1; https://docplayer.fi/5623956-Junaturvall​isuussaantoon-liittyvat-tekniset-maarayk​set-ja-ohjeet-jtt.html ) Samanlaista järjestelyä käytettiin myös mm. Kajaanista Raumalle kulkeneessa paperijunassa T 5038(A) sekä Jämsänkoskelta Raumalle kulkeneessa paperijunassa T 3430, joissa oli yhteen aikaan vakituiseen tupla-Susi. Ammattimiehet puhuivat »voimahakasesta».
kuva 16.03.2022 13:08 Ari-Pekka Lanne  
  .
kuva 15.03.2022 22:52 Ari-Pekka Lanne  
  Kiitoksia, Miti. Myniksen rautiksen arkkitehtuuri on aina ohi kulkiessa hieman säväyttänyt. Tai oikeastaan kaikissa Ugin rautatien rakennuksissa on jotain varsin leimallista. Kuitenkin kuva muistuttaa myös kovasta talvesta. Varsinais-Suomi on Suomen vilja-aitta siinä missä Ukraina Euroopan. Täällä pohjoisessa syysviljat saattavat olla mennyttä kuvassakin näkyvän poikkeuksellisen jääpeitteen alla. Ukrainan sodan seurauksena ensi kesänä voi sen lisäksi tulla Suomessakin pulaa kausityöntekijöistä ‒, puhumattakaan sodan vaikutuksista Ukrainan itsensä maatalouteen. Kaiken lisäksi lannoiteteollisuus ‒ jota Ugin rata lähes yksinomaan palvelee ‒ on pakotteiden myötä suurissa vaikeuksissa. Taisi korona sittenkin olla sentään vielä vaisu vitsaus.
kuva 15.03.2022 21:27 Ari-Pekka Lanne  
  Näköjään. Tai oikeastaan ‒ junanjälkiä pläräämällä ‒ vaikuttaisi käyneen sil’ viissiin, että T 4036 on kyllä tullut torstaiaamulla 26/6-2014 Turkuun asti ― joskin melkein seitsemän tuntia myöhässä. Junan vaunut ovat sitten epäilemättä jatkaneet Ukiin junana T 3553. T 3592 tuli tuona aamuna Turkuun kokoonpanolla Sr1 3041 + Sonk 196315-6 + Sonk 196333-9 + Sonk 196329-7 + Eao 81004-4 ‒ toisin sanoen Vihelle menevin butaanipytyin. Muita tavarajunia ei Turkuun aamulla tullut. Ja jos oikein muistan, oli ratapiha tyhjä. Niinpä T 3553:een ei vaikuttaisi olleen muuta kuin myöhässä tulleen T 4036:n romppeet.

Samantyylinen järjestely oli viimeksi keskiviikkona 23/2-2022 ( https://juliadata.fi/timetables?s=Ukp&d=​23.2.2022 ), kun monenlaisten haasteiden hillitsemäksi joutunut T 4036 ehti Turkuun kolme tuntia myöhässä. Junan kulku peruttiin Turusta eteenpäin, ja sen sijaan sen vaunusto liitettiin Turussa osaksi junan T 3553 kokoonpanoa.
kuva 13.03.2022 03:25 Ari-Pekka Lanne  
  Niin, puhutaan vuosiviikon (7 v.) pituisesta ydintalvesta. Kyl siinä nälkä ja vilu tulis.
kuva 12.03.2022 19:40 Ari-Pekka Lanne  
  Kuvan metatietojen mukaan kuva on otettu tänään lauantaina 12/3-2022 klo 9:55:24. Tästä ja avoimen datan viivoista päätellen valmistelun alla on Oriveteltä Viinikkaan kulkenut juna T 58322, ja Dv12-pari olisi puolestaan tullut Perkiöstä Orivetelle koneena VET 11721. Monin paikoin tällaisia puutavarajunakeikkoja tehdään edelleen perinteiseen tyyliin ‒ eli ilman käkätintä ‒ vek + vhtj -työparin voimin. Tässä radio-ohjauskuljettajalla näyttää tosiaan olevan valjaissaan käkätin, eikä toisaalta ohjaamoissakaan näy muita hahmoja. Niinpä kyseessä taitaa olla ns. »RO+» eli radio-ohjauspätevöityneen veturinkuljettajan yksintyöskentely. Jonkun verran viime vuosina on lupakirjallista ratapihahenkilöstöä täydennyskoulutettu linja-ajoon. Voisin kuvitella, että tällaisista RO+ -kuljettajista suurin osa olisi juuri heitä. Onkohan jollain parempaa käsitystä asiasta?

Käksyn kaatumistunnistimen loogisuutta joskus pohtiessani olen tullut siihen tulokseen, että radio-ohjauksen viiveet ja rautatiekaluston pysähtymismatkat ‒ hiljaisistakin vauhdeista ‒ huomioiden sillä voidaan käytännössä estää materiaalisia vaurioita. Ratapihatyössä riittää monenlaisia vaaroja kaikesta varautumisesta ja tiedostamisesta huolimatta. Jonkun on kuitenkin nekin työt tehtävä. Erään alan oto-kouluttajan pinttynyt hokema kuuluu: »Tämä ei ole paskahousujen hommaa!» Sentään nykyään ei enää toimita entisaikojen kuolemaa halveksuvalla tyylillä: http://www.vaunut.org/kuva/36317 .
kuva 09.03.2022 15:36 Ari-Pekka Lanne  
  Esa J. lausui avainsanan: »lehmän kärsivällisyys». En tiedä, tekikö tai tekeekö Esa työuraansa linja-autonkuljettajana, mutta tuon perusteella ainesta olisi. Kun jousille lyödään painetta luomaan muutama kymmenen maksavaa, töihin tai laivalle tai muuhun vaihtoyhteyteen pyrkivää, joista hätäisimmät vielä pitkin matkaa kyselevät, ehditäänkö, eivät kaikki tiukkojen aikataulujen vallitessa mahda itselleen mitään. Lusikka kilahtaa lattiaan.
kuva 08.03.2022 15:49 Ari-Pekka Lanne  
  Simpukkakuvioita olen nähnyt lähinnä Shellin yökahvioiden kassatyttöjen paidanrinnuksiin brodeerattuina. Polttoaineenkulutukseen liittyvät simpukkakuviot ovat nähdäkseni enemmän tietokonenörttien asiaa. Toki jos haluttaisiin opettaa kone ajamaan autoa tai junaa, pitäisi sen ohjelmoimisessa varmasti hyödyntää niitä. Ihminen sen sijaan ajaa tuntumalla. En ole seurannut koneajon kehitystä, mutta siinä on ‒ tai oli, jos kehitys on jo mennyt ohi niistä ‒ pari mielenkiintoista näkökulmaa. Mainitsin eo. mietinnässäni vakionopeussäätimen erinomaisuuden ihmiseen tasamaalla. Siihen kone on ollut helppo tehdä hyväksi. Mutta jo automaattivaihteisto on ainakin vanhastaan kuluttanut enemmän polttoainetta kuin manuaalivaihteistoa käyttävä kuljettaja, koska se laatikko ei ole osannut nähdä, mitä on edessä tulossa, jolloin moottorin kierrokset eivät ole aina olleet optimaaliset kuormitukseen nähden. Sokea laatikko ei ole osannut ennakoida.
kuva 07.03.2022 20:57 Ari-Pekka Lanne  
  Teboilista puheen ollen, kun aloitin v. 2008 työni linja-autonkuljettajana, sain liikennöitsijän konttorilta rahastusreppuun pohjakassan sekä kolikkorengin ja muiden linjalla tarvittavien tarvikkeiden ohella Teboilin ja Nesteen D-kortit. Monilla työkavereilla oli tapana tankata Ysikutteri vuoron päätteeksi Teboililla, vaikka vieressä oli Nesteenkin kylmäasema. Kuulemma Teboilille oli helpompi ajaa. En tähän päivään mennessä ole oivaltanut, mikä teki Teboilille ajamisesta helpompaa. Toki tiesin, että suurin osa Nesteenkin käyttämästä raaka-aineesta on rikoksella ja vääryydellä pumpattua siperialaista tököttiä ( http://www.vaunut.org/kuva/106377 ), mutta edes hieman suurempi osa siitä saatavasta työstä ja toimeentulosta jäisi kotimaahamme. Valitsin kahdesta huonosta sen vähemmän huonon.

Kuvanottoaikoihin meidän Turunkin linja-autovarikolle saatiin oma polttoainesäiliö, johon tavara toimitettiin Nesteen jalostamolta bulkkina. Eräs työkaveri kertoi kohta varikon tankkauspaikan käyttöönoton jälkeen saaneensa eräältä Oulun-matkalta Turkuun palattuaan puhelun kartalla liikkuvaa GPS-pistettä ruudultaan seuranneelta korjaamopäälliköltä ‒, yöauton seisoessa liki Turun sataman Nestettä.
‒ Eikö ole sanottu, että tankataan varikon säiliöstä? kysyi nuukuudestaan tunnettu korjaamopäällikkö.
‒ En ole tankkaamassa. Tyhjennän auton paskahuussia, oikaisi kuljettaja.
‒ Ai, onko siellä vessantyhjennyspaikkakin? ihmetteli läänin toiselta puolelta soittava korjaamopäällikkö.
‒ Täällä vasta onkin! hehkutti kuljettaja.
Sataman yleisellä kemiallisten käymälöiden tyhjennyspaikalla oli iso ritilä, jonka päälle sihtaaminen ei ollut niin jämptiä, kun taas varikon pihalla oli katukaivo, jonka rautakansi piti tarkemman sihtaamisen lisäksi aina kammeta pois paikoiltaan jätesäiliön tyhjennyksen ajaksi.

Oulun yöpikavuorossa ‒ maailman tylsimmäksi sanottua valtatietä päästä päähän edestakaisin sukkuloidessa ‒ ei aina öiseen aikaan ‒ maantiehypnoosissa ja ajokoomassa ‒ ollut juuri muitakaan harrastuksia, kun kilvoitella itsensä kanssa pyrkien kohti yhä polttoainetaloudellisempia ajosuorituksia. Kolmiakselinen yöpikavuoroauto oli huomattavine rahtikuormineen suhteellisen raskas, joten sillä oli helppo saada ajotyylillä aikaan suuria eroja polttoaineenkulutuksiin. Reitin profiilin sisäistettyäni poltin yöpikavuorossa tavallisesti 22…23 litraa satasella, kun verrokkikuljettajilla kului ‒ auton kulutusmittarista ja ajopäiväkirjasta luntaten ‒ jopa yli 30 litraa satasella. Sain toki kuulla tästä työyhteisössä. Jotkut arvelivat, että rullaan alamäet ja menen ylämäessä itse työntämään. Kaukana totuudesta ei sekään ollut. Kyselijöille tyydyin usein vastaamaan lyhyesti: »Saat ajaa vaikka satasta, kunhan et paina yhtään kaasua!» Toisin sanoen taloudellisessa ajossa surffaillaan maastonmuotoja myötäillen, pyrkien kääntämään auton massa ja maantien mäkisyys ennemmin hyödyksi kuin tappioksi. Ajoin ylämäet pintakaasulla, päästäen nopeuden laskemaan kohtuudella. Annoin massan vetää. Ylämäkeä seuraavassa alamäessä sitten lepuutin kaasujalkaa ja annoin potentiaalienergian muuttua »painovoimaisesti» takaisin liike-energiaksi. Tasamaalla käytin vakionopeussäädintä, koska ihminen ei pysty ajamaan niin tasaisesti ‒ ei edes legendaarinen lanteis-arska. Nopeuden pienikin soutaminen tasamaalla söisi tarpeettomasti polttoainetta. Enkä ajanut tarpeettoman lujaa. Isossa autossa on ilmanvastuksena suuri keulan pinta-ala. Öiseen aikaan ei ollut perässäroikkujia hoputtamassa. Aikataulussa pysymiseen ei mitenkään vaikuttanut, ajoiko asemien välillä kasivitosta vai ysivitosta. Enemmän vaikutti se, suoriutuiko asemien rahdinkäsittelysulkeisista ripeästi vai aikaillen. Jos taloudelliseen ajoon onnistuttaisiin kiinnittämään ammattikuljettajien keskuudessa entistäkin enemmän huomiota, saataisiin aikaan valtavia säästöjä. Tuhansia ja satojatuhansia tynnyreitä.

Suurin säästö tietenkin on, jos jättää turhat ajot kokonaan ajamatta. Kuvanottoaikaan minulla oli suuntaansa kymmenen kilometrin työmatka, jonka linttasin kesät talvet polkupyörällä. Vielä tähänkään päivään mennessä en ole joutunut ostamaan omaa autoa. Ei huonosti nelikymppiseltä vanhalta pierulta? Vaimo hankki itselleen käytetyn auton kaksi vuotta sitten, kun meille oli tulossa perheenlisäystä. Myönnän että olen itsekin sortunut ajamaan sillä joitain ajoja. Kuitenkin vaimon autoa tankatessani olen suosinut St1:tä, jonka värit näkyvät kuvassa. Se tunnetaan innokkaana uusiutuvien polttonesteiden kehittäjänä: https://www.st1.fi/puhtaan-energian-teki​jaksi . Ja mitä erityisesti näinä turvallisuuspoliittisina aikoina yleisesti arvostetaan, sen fossiilisetkin ainekset ovat pääosin Pohjanmeren pohjasta pumpattuja: https://www.neot.fi/toimitusketju/hankin​ta/jalostamot/

Toiset näkevät sähköauton autoilun vapahtajana. Itse kuulun niihin, jotka katsovat, että sähkö sopii paremmin rautateille. Junat liikkuvat selviä ratojaan, jotka on tarkoituksenmukaista varustaa ajolangoin. Autoihin ‒ silloin kun niitä on välttämätöntä käyttää ‒ laittaisin mieluummin uusiutuvaa polttonestettä, kunhan sitä ei tuoteta tehomaataloudessa fossiilisella (vety maakaasusta) ammoniakilla ja mineraalisella fosforilla. Autoilun polttoaineiden ei missään tapauksessa tule kilpailla ihmisten elintarvikkeiden kanssa peltopinta-alasta. Sähkökin on tuotettava jostain, ja sille on ilman autojakin miljoona sopivampaakin käyttökohdetta. Ratkaisematta ovat edelleen monet akkuihin liittyvät ongelmat. Kirjoitan tätä kotonani, josta on linnuntietä kymmenen kilometriä lähimpään ydinvoimalaan. Beetasoihdut luovat kyllä talvi-iltaisin mukavaa tunnelmaa ‒ sitä ei voi kieltää ‒, mutta vastaavasti lääkekaapissa on hyvä pitää joditabletteja. ― Kaiken varalta.
kuva 07.03.2022 19:57 Ari-Pekka Lanne  
  Tarkkaan on Petri syönyt karoteeninsa. Kimmo Pyrhönen, Porkkana ‒ Kiitojunan tarina, s. 44:

»…Yksi moottoreissa ilmennyt ongelma liittyi Suomen talviolosuhteisiin sekä huoltotilojen puutteeseen. Bredat oli nimittäin suunniteltu niin, että jäähdytys toimii pelkällä vedellä. Joulukuun alussa 1964 päättivät herrat Vuokko, Mattila ja Partanen käytännön pakon edessä, että Bredan lausuntoa moottoreiden pakkasnestekysymyksessä ei voida odottaa, vaan koneisiin laitetaan kotimaista pakkasnestettä. Tästä syystä esimerkiksi sylinteriputkien ja sylinterinkansien tiivisteet eivät kestäneet entiseen tapaan ja ongelmat siirtyivät sinne.»
kuva 07.03.2022 19:28 Ari-Pekka Lanne  
  Samat sanat!
kuva 22.02.2022 18:51 Ari-Pekka Lanne  
  Laitlan Apsi laittoi muutamia vuosia sitten huoltiksensa eteläpuolelle betoniesteet, jotteivät paikalliset karvanoppa-ajoneuvot ajaisi viikonloppuiltaisin rinkulaa koko rakennuksen ympäri. Tämän seurauksena esteet kiertäviä renkaanjälkiä alkoi ilmestyä nurtsille. Nokittelu jatkui siten, että betoniesteiden jatkeeksi laitettiin nurtsin puolelle laudoista kyhättyjä esteenjatkeita. Vastatoimena tälle esteenjatkeetkin kiertäviä renkaanjälkiä ilmestyi yhä etelämmäs, liki tontin rajaojaa. Ihan pakko oli ajaa Laitlan Apsin ympäri.

Ilmakuvassa ( https://tinyurl.com/28xbcwzs ) näkyvät betoniesteet sekä hieman hahmoa nurtsin renkaanjäljistä. Kaikkein ruokottomimman vaiheen tilanteesta en löydä kuvaa. Lokakuussa 2011 otetussa mäpsikuvassa ( https://tinyurl.com/3usy6kxe ) sen sijaan ei vielä näy esteitä, eikä painumia nurtsilla.
kuva 22.02.2022 18:33 Ari-Pekka Lanne  
  Okei, sitten on varmaankin mahdollista, että vaunut on katkaistu joskus aiemmin jonkun puutavarajunan hännästä matkalla neljänneksi viimeisessä vaunussa ilmenneen ongelman takia, ja nyt ― ongelman tultua ratkaistuksi ― ne liitettiin junaan T 55771.

Jyväskylässä ei taida nykyään olla liiemmälti vaihtotöitä ―, ei varmaankaan omaa päivystysveturiakaan?
kuva 22.02.2022 13:58 Ari-Pekka Lanne  
  Jos kameran kello on ollut ajassa, on kuva napattu lauantaina 19/2-2022 klo 18:08. Avoimen datan ( https://juliadata.fi/timetables?s=Jy&d=1​9.2.2022 ) perusteella niihin aikoihin Jyväskylässä on seisonut Viinikasta Äänekoskelle matkaava T 55771 ― ja näkyypä liikenteenohjaus muodostaneen sille Jyväskylässä joitain vaihtokulkuteitäkin. Juna on jatkanut matkaansa Jyväskylästä varttitunnin myöhässä. Olikohan kyse tuosta junasta?

Itselleni on jäänyt mieleen keskiviikkona 21/1-2004 ollut tapaus, jossa Sr1 3015 oli ― toki niin ikään poikkeustilanteessa ― vaihtotöissä Raumalla. Junan matkakuntoisuuden ja jarrujen tarkastaja oli löytänyt vian Kajaaniin lähdössä olleen junan T 3065 keskivaiheilla olleesta vaunusta Simn 400021-2, joten hän ryhtyi vaihtotöihin yhdessä junan kuljettajan kanssa nostaen junaliikenteeseen sopimattoman simmarin sivuun. Junan lähtö myöhästyi muutaman minuutin aikataulusta.

Nykyään, kun radio-ohjauslaitteistolla varustettu Tr3 yleistyy rataverkollamme, junien kuljettajat pystyvät yhä enemmän tekemään tämän kaltaisia yksinkertaisia vaihtotöitä itsenäisesti. Ja sehän sopii siihen, kun matkakuljettajat jo tekevät itsenäisesti suurimman osan tavarajunien jarrujentestauksista ― jolloin vaihtotyöhenkilöstöä ei kaikilla liikennepaikoilla ja kaikkina aikoina edes olisi käytettävissä poikkeuksellisten vaunujen onkimiseen.
kuva 20.02.2022 23:41 Ari-Pekka Lanne  
  Ehkä jotenkin. Varsinainen vaihtotyöveturi Heinäsirkka ei kuitenkaan ole. Unilinkkeineen ja poissaolollaan loistavine käyntisiltoineen se on selvä linjaveturi. Radio-ohjaus teoriassa mahdollistaisi RO+ -vaihtotyöt, mutta ainakaan nyky-Salon tarjoamat puitteet eivät välttämättä innosta yksintyöskentelyyn. Veturinkuljettaja joutuisi aina puolen kilometrin pötkön vaihteen taakse vedettyään kävelemään veturista letkan häntään ennen työntöliikkeen aloittamista. Ilman jätkänpolkua se olisi joka kerta varsinainen seikkailu. Taitaisi sieltä ojia pitkin päästä prohjaamaan.
kuva 20.02.2022 21:59 Ari-Pekka Lanne  
  Mikon kysymykseen Dv12-kolmikoista: Vielä Rauman radan v. 1998 sähköistyttyä käytettiin rataverkollamme pitkään laajaltikin kolmikoita. Intensiivisintä niiden käyttö taisi olla Joensuun ympäristössä, jossa erityisesti Niiralan suuntaan. Ja kun nippuja ei mielellään turhia purettu, näki niitä runsaasti myös Joensuun ja Pieksämäen välisissä henkilöjunissa ( http://www.vaunut.org/kuva/9661 ). Pohjois-Suomen ratojen sähköistyksen myötä Iso Vaaleita vapautui toisaalle, kuten myös Joensuun ja Niiralan väliseen liikenteeseen, jossa edelleen käytetään Dr16-pareja. Jeppiksenkin suunnalla Iso Vaalee syrjäytti 3 x Dv12:t, kunnes v. 2017 sekin pätkä sähköistyi. Haapamäen ympäristö on edelleen dieselaluetta, vaikkakaan sielläkään ei kai enää käytetä kolmikoita. Mutta ainakin yksi kolmikoiden nykyinen käyttökohde tulee mieleen: Hanko-baana ‒, joka tosin sekin on jo sähköistystöiden alaisena. Vähitellen, pala palalta, napsitaan viimeisiä dieselliikenteen saarekkeita ja pätkiä.

Tässä Turku-Uusikaupunki -välin sähköistyksessä kävi sikäli kivasti ‒ jos unohdetaan asian sentimentaalinen rautatieharrastuspuoli sinertävine kömyineen ja ajatellaan sen sijaan viileän ekonomis-ekologisesti ‒, että yksi joutilas Sr3, joka muuten makaisi Turun varikolla päivän junien T 4036 ja T 3503 välissä ( http://www.vaunut.org/kuva/149759 ), saattoi syrjäyttää kaksi Dv12:ta varaosalähteiksi, mahdollistamaan jäljelle jäävän deeveristömme lopun ajan käyttöä lähinnä ratapihojen ja satamien vaihto- ja järjestelytöissä. Ja Ugin radan sähköistyksen käyttöönotto ei vaikuttanut ainoastaan Ugin suunnan liikenteeseen, vaan kolmikot jäivät historiaan myös Salon ja Piikkiön puutavarajunista, joissa pärjätään nykyään kahdella Deeverillä. Ennen Ugin sähköistyksen käyttöönottoa Turusta Saloon lähti iltaisin tavallisesti iltapäivällä Uudestakaupungista tullut kolmikko.
kuva 19.02.2022 15:06 Ari-Pekka Lanne  
  Kyl tää vaan Rantaradalta näyttää. Raiteen vieressä lepäävä kiskonpätkä sopisi sekin siihen, kun kiskoja uusittiin Rantaradalta viime vuoden aikana. Toisaalta ulkokaarteista kiskoja uusitaan silloin tällöin joka paikassa; eikä kuvassa erotu irtokiskoja kuin tuo yksi. Koitin tehdä vähän hätäisiä karttasulkeisiakin tuon vinkkinä olevan voimalinjankin pohjalta, mutta en löytänyt sen tarkempaa paikkaa.
kuva 19.02.2022 11:52 Ari-Pekka Lanne  
  Samaiset sillat ovat edelleen kovassa käytössä siellä, missä rautatievaunuja trukeilla lastataan. Ovat sen verran painavia, että niitä käsitellään trukeilla. Molemmissa päissä on korvakkeet, joihin saa ketjun kiinni. Jos on tarkoitus änkeä lastauslaituri täyteen vaunuja, muodostuu usein määrääväksi tekijäksi juuri se, mahtuuko trukin silta vielä päällimmäiseksi jäävän vaunun ovenlävelle.
kuva 19.02.2022 09:57 Ari-Pekka Lanne  
  Onneksi lumi ei niinkään pölise ratapihaolosuhteiden pienissä nopeuksissa. Toki päivystäjiä täytyy silloin tällöin siirrelläkin, joko junan mukana sähköveturin hinauksessa tai yksikseen ajamalla.
kuva 18.02.2022 19:06 Ari-Pekka Lanne  
  Stalkkeri ja reklaimeri. Hiilivuorista ei vielä tietoakaan.
kuva 18.02.2022 18:37 Ari-Pekka Lanne  
  Hyvinhän sää olet saanut veturin sovitettua tuohon porttaalien väliin. Sen sijaan raiteet vähenevät vähenemistään. Vielä syksyllä Turun päivystäjä käytti päivittäin vetopätkänään raidetta R-081, jonka pohjaa näkyy kuvassa vasemmalla. Ja parikymmentä vuotta sitten raidetta käytettiin laskumäen tavoin. Vemppu heitteli vaunuja ratapihan eri raiteille junamiesten kengillä pysäytettäviksi. Laskumäkiopastin taitaa vielä tönöttää siinä Aninkaistensillan vieressä.
kuva 17.02.2022 17:35 Ari-Pekka Lanne  
  Ja kyllähän kuvassa erottuukin kolmannen veturin sivuikkunasta ulkosalle ängetty pää.
kuva 17.02.2022 14:32 Ari-Pekka Lanne  
  Olimme edellisenä aamuna, torstaina 22/7-2004 pyöräilleet tuoreen tyttöystäväni kanssa Raumalta Uuteenkaupunkiin, josta sitten matkustaneet edelleen linja-autolla Turkuun. Siellä hengailimme kartsalla päivän, kunnes matkustimme illansuussa sinipikurilla P 143 Kupittaalta Turun satamaan ‒ Kupittaan assan lipunmyyjältä ostetuilla matkalipuilla ‒, sekä Turun satamasta linja-autolla Uuteenkaupunkiin. Illalla oli tarkoitus majoittua Santtiorannan leirintäalueelle. Kuitenkin opiskelijoina ‒ tyttöystävä, nykyinen vaimoni, oli lukiolainen, itse kulutin »Rauman tekun» lauteita ‒ katsoimme muutaman euron telttapaikkamaksun suolaiseksi, joten leiriydyimme raakaan maastoon hieman Santtiorannasta Hiun suuntaan. Aamulla teltasta ulos kömpiessäni näin meren yli Hangonsaaren penkereen suunnalla apulantatehtaalle hiipivän ensin happojunan T 6036:n kahdella Dv12:lla sekä heti sen perässä junankeulalta rautiksella päivystäjäksi irronneen yksinäisen Dv12:n. Toiminta näytti mystiseltä ja salaperäiseltä. Ja kun katson muita noina päivinä filmille syöpyneitä kuvia, joudun hämmästyksekseni toteamaan, että vaikka tuosta on kohta aikaa 18 vuotta ‒ saman verran, mitä vaimollani oli tuolloin ikää ‒ emme ole vanhentuneet siitä päivääkään. Samoinhan Deeverit ja karhukoplapaidatkin ovat ikuisia.
kuva 17.02.2022 12:20 Ari-Pekka Lanne  
  Olen samassa käsityksessä. Sairastapauksesta johtuen pääsin korkkaamaan kuvatekstissä mainitun Ugin ensimmäisen yövuoron ‒, joka jää kyllä mieleen loppuiäksi. Vuorossa oli yllättäen mukana satunnaista esimiesvalvontaa suorittava Turun ja Ugin veturin- ja vaihtotyökuljettajien ryhmis. Melkein pelästyin, kun keskellä yötä vuoroon saapuessani tapasin valkokypärän pöhkimästä Ugin rautikselta. Siinä yön mittaan kun vaihtotöiden lomassa juttelimme pienoisjunista ja sen sellaisista rautatieharrastusasioista, hän jossain kohtaa totesi myös, että tämä (T 58036, Sr3 3302) on vasta toinen kerta, kun sähköjuna tulee Ukiin. Kuulemma kerran aiemmin ‒ kohta sähköistyksen valmistuttua ‒ oli sähkäri käynyt koemielessä Ugissa. Resiinan 4/2021 s. 44 olevan kuvan ja historiankirjoituksen perusteella se oli Kolmospari 3327+3316, joka kävi Kemiralla tiistaina 12/10-2021 junapareissa T 4036/T 3552.
kuva 14.02.2022 13:31 Ari-Pekka Lanne  
  Tavallisesti menee jokseenkin tasaiseen tahtiin eri tavaroita eri suuntiin. Sunnuntait ovat kuitenkin tyypillisestikin olleet hiljaisempia siten, ettei peltejä ja tatteja ole yleensä liitetty junaan. Aiemmin viime viikolla typpihappoa lorotettiin Ruokiksen suuntaan kulkeutuviin vaunuihin ehkä hieman isompia määriä, aivan kuin valmistautuen pieneen viikonloppukatkoon sen osalta. Erilaiset revisiotkin kuuluvat osaksi teollisten prosessien kulkua.
kuva 13.02.2022 12:24 Ari-Pekka Lanne  
  Avoimessa datassa näkyy myöhästymisen syynä »V2 Vetokalusto: Veturivika»: https://juliadata.fi/timetables?s=53503&​d=12.2.2022 . Nopeuskäyrän perusteella juna on toppaillut ensin pariksi toviksi Vinkkilän jälkeen ja sitten pariksi tunniksi ennen Maskua. Ja näköjään äkkipysähdyksiä ovat olleet, eli itsarin putki on mennyt tyhjäksi. Yleisestihän museodeeverikolmikko on siinä mielessä varsin varmatoiminen, kun jopa johtoveturi saa olla aika lailla rikkinäisenä ‒ pääkone, kompura ja/tai aski poissa pelistä ‒, mutta siitä pystyy vielä ajamaan laatikko keskitettynä ja MGO sammutettuna ‒ »teho-ohituksella». Tässä tapauksessa ei nähtävästi ole auttanut kuin johtoveturin K1-kaapin »Apuveturina» -nappulan pohjaan painaminen, mitä varten on tarvittu Turusta junankeulaan avustavaksi veturiksi neljäs Deeveri. Näillä vinkeillä veikkaisin vikakohteeksi johtoveturin turvikseen liittyvää sähkövikaa ―, sen verran ankean näköisiä alkavat olla muinaisdeeveristömme sähköt; kuparit paikoin paksussa vihertävässä hapettumassa.
kuva 12.02.2022 12:33 Ari-Pekka Lanne  
  Jaahas. Näiden lähtölaskenta on aivan lopuillaan. Voisiko se mennä nyt jopa niin, että jos eilen ‒ yleisenä hätänumeropäivänä, perjantaina 11/2-2022 ‒ typpihappojunassa oli Ukista Turkuun asti veturinelikko, tänään vielä viime vuosikymmeninä totuttuu tavanomaiseen tyyliin veturikolmikko, huomenna sunnuntaina 13/2-2022 ‒ jos osaan oikein laskea, ja jos tosiaan kolmenkimpasta huomisaamulla Hangonsaaren päivystäjäksi erkaantuva Deeveri jää pysyvästi Ukiin ‒ kaksikko sekä maanantaina 14/2-2022 sitten yksikseen Heinäsirkka.

Se ei ole enää julkinen salaisuus, että maanantaiaamulla fosforeineen ja »piippoloineen» (H₂SiF₆) Savosta saapuvan T 58036:n viivaan ei ole piirretty Turkuun veturinvaihtoaikaa: https://juliadata.fi/timetables?s=58036&​d=13.2.2022
kuva 09.02.2022 11:04 Ari-Pekka Lanne  
  Niinhän se näyttäisi olevan. Keltainen limppu ei jää pystyyn, saati lennä lepikkoon. Sellaiset (keltaiset) olisivat käteviä suomalaisissakin vaihtotöissä. Kattelisi vaan vastavaihteet. Osaisikohan Tikkurila tehdä sellaista maalia?
kuva 08.02.2022 12:08 Ari-Pekka Lanne  
  Näköjään aukiajokin tuloillaan.
kuva 07.02.2022 18:23 Ari-Pekka Lanne  
  Riippuu vähän vaihtotöiden luonteestakin. Työturvallisuussyistä joidenkin liikennepaikkojen työohjeissa edellytetään pidemmissä siirtymissä vetämällä etenemistä. Ei se veturin ramppi oikeastaan ole vaunun ramppia turvallisempi, jos kumipyöräistä kalustoa tulee eteen ylikäytävässä. Ratapihatablettien toimivuus on säiden armoilla vähän niin ja näin; pidemmissä rykäsyissä niiden täytyisi saada lisävirtaakin. Ymmärrän kyllä, että Lajusella on kaunis visio vaihtotyökuljettajien rikkomattomasta ulkotyöskentelystä, mutta käytännön syyt eivät vain aina ja joka paikassa puolla sitä.
kuva 05.02.2022 13:07 Ari-Pekka Lanne  
  Itseäni on aina hämännyt Deeverin nokkapalan yläpuolinen avonainen jäähdyttimen vipperän suppilo, jonka kautta Dv12 ammentaa sisuksiinsa sateet kaikissa olomuodoissaan: http://www.vaunut.org/kuva/150210 . Kahden eri vaihtotyöyksikön sattuessa ratapihalla lähekkäin ‒ erityisesti siten, että toisen työt keskeytyvät siksi, kunnes toinen on häipynyt muualle ‒ tuo junankeulan yläpuolinen aukinainen vipperä on juuri se »vihollisveturin» heikoksi oletettu kohde, johon suurin osa lumipalloista lentää. Osa toki Jaakko-Tuotteen laseihinkin.
kuva 05.02.2022 08:09 Ari-Pekka Lanne  
  Ajat ovat muuttuneet, John. Deeveriä suunniteltaessa oltiin siinä käsityksessä, että vaihtoveturin ohjaamoon tuli tarvittaessa änkeä 2-3 junamiestä, vaihdemies, veturinlämmittäjä, veturinkuljettaja ja ratapihakonduktööri. http://vaunut.org/kuva/143086

Nykyään vaihtotyöporukka koostuu kahdesta vaihtotyökuljettajasta (yksintyöskentelyssä yhdestä), tietyissä tehtävissä perinteisemmän näköisessä vaihtotyössä veturinkuljettajasta ja konduktööristä. Lisäksi joillain puutavarankuormauspaikoilla käytetään veturinkuljettajaa yksintyöskentelyssä, jolloin puhutaan RO+:sta.
kuva 04.02.2022 21:28 Ari-Pekka Lanne  
  Nostin veturivalmistajan ensimmäisissä luonnoksissaan ajopöytien eteen hahmottelemien konepeittojen ongelman esiin vaunusomessa heti tuoreeltaan maanantaina 11/3-2019: http://vaunut.org/keskustelut/index.php/​topic,11595.msg90115.html#msg90115 . Näkyvyyttä etualhaalle estävät konepeitot eivät olisi vaikeuttaneet vain muuhun kalustoon kiinniajoa, vaan ylipäätään vaihtotöitä, joissa huomio kiinnittyy usein etualhaalle ‒ ollaanpa raideopastimen takana odottelemassa »silmää» tai tähystelemässä vaihteiden levyjä, jotka kaikki ratapihojemme tutut elementit piilevät veturin korkeuksista katsottuina lähellä sepelitasoa. Junaliikenteessähän huomio on useammin hakeutunut jonnekin kaukaiseen tyhjyyteen, ja asianmukaiset valo-opastimet on ripustettu ylös mastoihin. Tämän epäkohdan olivat viisaammatkin toki veturinvalmistusprosessin edetessä havainneet, mistä on osoituksena kuvan valmiissa työkalussa näkyvät, ajopöytien eteen järjestetyt kaiteettomat käyntisillat.

Arvelin heti ensimmäiset luonnokset nähtyäni ‒ missä käsityksessä pidän itseäni edelleen ‒ että originaalin luonnostelijan huomio oli ensinnäkin kiinnittynyt enemmän junaliikenteen kuin vaihtotyömaailman tarpeisiin, sekä toisaalta laitesijoittelun ja veturin mahdollisten ulottuvuuksien asettamat rajoitteet olisivat puoltaneet konepeittojen ulottamista ajopöytien eteen. Veturi on kaksimoottorinen, joten konepeittojen alle oli saatava mahtumaan paljon koneistoa. Kuitenkin veturin leveyden piti pysyä rataverkkomme ulottumien rajoissa. Ja sitten niillä käyntisilloilla tulisi vielä mahtua ihmisen kulkemaan. Näistä syistä ‒ näin uskon ‒ tarjottiin aluksi vain yhtä käyntisiltaa per junankeula. Ja sen piti olla ajonäkyvyyden kannalta väärällä puolella, koska ovi on siellä ‒, koska eihän ovi voi olla ajopöydän alla. Lopullinen kompromissi on sitten kuvassa näkyvä ratkaisu molemminpuolisin, kapein käyntisilloin.
kuva 03.02.2022 19:07 Ari-Pekka Lanne  
  Ensimmäisissä luonnoksissa konepeitot ulottuivat ajopöytien edessä ohjaamon seinän tasalle asti.
kuva 03.02.2022 18:57 Ari-Pekka Lanne  
  Näkyvyys ohjaamosta oli alkuperäisissä havainnekuvissa sellainen, että kuvassa http://vaunut.org/kuva/129683 näkyvä ajotapa olisi osoittautunut yllättävän suosituksi vaihtotöissä.
kuva 03.02.2022 12:14 Ari-Pekka Lanne  
  Käytännön syistähän tämä tällainen on. Veturissa on kaksi pääkonetta, yksi kummallakin puolella ohjaamoa. Ohjaamo on keskellä, koska kyseessä ei ole vain linjaveturi, vaan myös suurelta, jollei suurimmalta, osin vaihtoveturi.
<<   >>