Kommenttihaku
Kaikki kommentit / Hakutulokset
|
13.10. 11:26 | Esa J. Rintamäki | ||
| Vastakohtana Vilppula vuonna 2022: - Puolihuolimattomasti nikkaroitu odotuskatos, tuherrettu halvimmalla mahdollisella ulkomaalilla (joka EI KESTÄ isältä pojalle). Paksulla mustalla tussilla kirjailtuja merkintöjä: "Lissu antaa!", "Jeppe on homo", ja sokerina pohjalla jonkun maaseudun tuskaisen kasvatin tuhertama afrosuomalaisille tarkoitettu kehotus painua V:llä alkavalla nimellä "kunnioitettuun" syntymäpaikkaansa (ei ole Vilppula, eikä Viipuri). Eikä niin minkäänlaista infoa missään, muuta kuin "Kilo-Victor-Golf"! Katos tarkoitettu juopottelupaikaksi, kun Vilpunkrouvikin hävitettiin kauan sitten, niin ja nuorisotilaksi myös. Ja hupsista, Dm12-kiskobussijuna ei tulekaan, kun se on korvattu maantievirkaveljellään, jonka keulassa lukee "Scania"! |
||||
|
13.10. 11:11 | Esa J. Rintamäki | ||
| Miten kummassa svedupetterit ilkeääkin? Eivätkö he ole tajunneet, että voittoprosentit ovat maailman tärkein asia. Kaikki mikä ei tähän vastaa, on kuolemansynti ja niiiin väärin! Kiitos kuvasta, herra Petri! Maailmaa ja järjenkäyttöä on enemmänkin Pasilan pohjoisen pään lähtöopastimen takana. Jolla on silmät, se nähköön. |
||||
|
12.10. 22:18 | Esa J. Rintamäki | ||
| Mitäh...? Onko ongelmajätteet jo loppuneet maailmasta...? Aika hyvin jos niitä siirrellään hävitykseen autoilla. |
||||
|
12.10. 22:16 | Esa J. Rintamäki | ||
| Aivan herra Jarno. Lättä istui maisemassa hienosti jo vuonna 1954 ja istuu yhä! | ||||
|
12.10. 22:14 | Esa J. Rintamäki | ||
| Yo - kylä näkösällä. Oikeanpuoleista jokirantapolkua olen talsinut aika monen monta kertaa. Radan ja yo-kylän välissä oli aikoinasn ollut jotain pienteollisuutta ja romutarhakin. Kyllä se inehmo, "syntinen saatana kurja", on vaan aikamoisen puuhakas olento... Aurajoen väri sentään ennallaan. - Jaa, pitääkin ruveta kahvinkeitolle, tuli tuosta jotenkin mieleen. |
||||
|
12.10. 22:03 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Jouni, kommaritaistolaisten mielestä heidän poliittisen suunnan valintaansa oli riittävän hyvä syy. Sen aikainen Suomi oli hyvinkin kireä ja yksipuinen, sanoisinko "natsi"-valtio. Ja kun suomalaisista oli kyse, niin sekin juttu kiehui yli ja pahasti. Tyypillistä, näin jälkikäteen arvioituna. Se, mikä minua ainakin Mäntän taistoismissa ihmetytti, oli se että paikkakunnan hienostokakarat oli päntiönään ruvenneet siihen, lienee ollut symbolistista "isänmurhaa"? Jääkärimarssi kun ei oikein näille raukoille enää maistunut... Viimeisenä vuotenani yhteiskoulussa 1975, juhlittiin toisen maailmansodan loppumisen 30-vuotisjuhlaa. Nämäkin "stallarit" olivat mukana. Inttivät että koko maailma oli hyökännyt Neuvostoliittoon ja että neukku - CCCCCCCP ihan yksin oli nitistänyt natsi-Saksan. Eikä nämä poloiset edes osanneet piirtää "svastikaa" oikein, ihme vänkkyrän vaan räpelsivät julisteeseensa! Yhtiölle, konepajalle päästyäni elokuussa 1975 näistä "edistyksellisistä demokratianpioneereista" ei näkynyt vilaustakaan! Peruskommareita oli joitakin ja riitelivät välillä "solisalirattien" kanssa. Pääluottamusmiehenä oli Matti Putkonen, joka sittemmin rupesi persujen "työmieheksi". Muita työmiehiä siellä persuissa ei sitten olekaan...? Se, mitä viimeksi näistä hienostopenskoista kuulin, että kovin olivat haalistaneet aatteensa ja patvineet hyvinkin porvarillisiksi. |
||||
|
12.10. 21:42 | Esa J. Rintamäki | ||
| "Bolshevikkien - Muutto - Waunu", hah hah. | ||||
|
12.10. 13:03 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kerrassaan mallikelpoista toimintaa: puistojuna (pahimmassa tapauksessa mennyt romuksi) ja katsokaa miten kiiltävän mallikelpoisessa kunnossa näyttelyesine-Ristot ovat! En usko, että puistoa on enää kymmenen vuoden päästä. Martti Vainio ja Tapani Laaksomies sentään olivat hommansa tasalla, mutta muut pamput...? No, Keuruun kaupunki voikin tästedes kustantaa vain tunnin keikan noin 1,7:n kyläpelimannin kerran vuoteen ja siinä se. Niin tämäkin puistoidea menee vessasta alas... |
||||
|
|
11.10. 23:13 | Esa J. Rintamäki | ||
| Veikko Vennamo muistelmissaan kohteli Arvo Korsimoa sangen kaltoin. Yksi lievemmän luokan nimityksistä taisi olla "roisto". Korsimohan kuului K-linjaan: Kekkonen, Korsimo ja Karjalainen. |
||||
|
11.10. 23:10 | Esa J. Rintamäki | ||
| Enoni kerran kertoi, kuinka hänen tuttavansa, Muurari - Pentti oli repsikkansa kanssa menossa autolla Halliin, jossa odotti työkeikka. Eteen kuitenkin tuli naisautoilija pienellä Fiiatilla ja niinpä Pentin oli hiukan hellitettävä kaasujalkaa. Repsikka sanoi: "Paina torvea, että päästään tuosta ohi." Pentti ojensi oikean kätensä ja painoi repsikkansa päälakea. |
||||
|
11.10. 17:21 | Esa J. Rintamäki | ||
| Niin pätemättömyysristejäkö ei enää käytetä? | ||||
|
11.10. 17:18 | Esa J. Rintamäki | ||
| Johan nyt! Pikkukuvana meni minuun aivan täydestä, kuin 30 sentin kolikko. Hienoa työtä, söör Hannu! |
||||
|
11.10. 13:06 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Raimo, ymmärrän täydellisesti "mielikuvaharjoitustasi". Olen itse tehnyt samaa. Viimeksi noin kuukausi sitten illan hämärtyessä Mäntän asemalla. Seisoin jo kauan sitten puretun ykkösraiteen kohdalla, juuri siinä, mistä Mäntän Motti Vilppulaan lähti. Ajatuksessani oli Ds2, moottori tyhjäkäynnillä. Ihmisiä: mm. 1996 edesmennyt GAS ammattikoulun äidinkielen ja matematiikan opettajani saattamassa poikaansa: - "Näkemiin, Frej, hyvää matkaa ja terveisiä!" Tai isoäitini lähdössä sukuloimaan Vaasaan. "Terveisiä Aukustille ja Mandi-tädille!" Päivän viimeinen mottivuoro, lähtöaika klo 18.20, ajanjakson ollessa suunnilleen vuotta 1948. |
||||
|
|
11.10. 07:28 | Esa J. Rintamäki | ||
| Joen rantamilla olevan maaperän laadulla on myös väliä: - silkkaa savilillinkiä. | ||||
|
11.10. 07:17 | Esa J. Rintamäki | ||
| Anttilan tavaramakasiini ja 200 markkaa? Oman kokemukseni Anttilasta (siis tavaratalosta) oli, että sen satanen oli vain 99,00 markkaa, heko heko! Mutta: muovin ruiskupuristetuottamisesta sen verran, että sulan muovin virtaus muottiin ja muotin sisällä on ns. abrasiivista. Siten muottien on pakko olla jykeviä! Jykevyyttä vaatii myös puristuspaine. Muovin laadulla ja tyypillä on myös oma merkityksensä. Esimerkiksi 1960-luvulta Airfix - pienoismallifirman 1:72-skaalan Vickers-Supermarine Spitfire IX:n muovi: polystyreeniä. Saman aikakauden Revell käytti kovempaa muovilaatua. Siten Airfixin liimalla koottu Revellin Republic P-47 D "Trunkenbold" - eikun anteeksi - Thunderbolt saattoi jonkin ajan kuluttua hajota käsiisi. Liiman "teho" ei riittänyt! Abrasiivinen - sanan merkitystä selvittänee se, että hiekkapaperin toimesta abrasiivisyys myötävaikutti, että puupalikan pinta silittäytyi abrasiivisyysssuorittajan tahtotilan mukaiseksi! Heko heko. |
||||
|
|
10.10. 16:44 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ettei herrojen Railroad-Hannun ja Jouni esiin tuoma hinnannousu johdukin jostain, mikä sitoo muovituote-"perheet" petrokemialliseen teollisuuteen ja sangen lujasti? Suomeksi: öljyn hinnan vaihtelu, jonka vuoksi hintoja nostetaan "riittävästi", ettei tule persnettoa? |
||||
|
10.10. 16:40 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Railroad-Hannu, kehitystä laitteissa tapahtunee vasta varsinaiseen tarpeeseen. Saattaapi jäädä Hölö-XXX-grafia-antipatialaitteeksi? Sikäli surullista, että nämä laitteet kätevyydestään huolimatta erottavat ihmiset toisistaan ja rikkovat tuikitärkeätä yhteisöllisyyttä. Kuka tai mikä taho hyötyy tällaisesta? |
||||
|
10.10. 10:33 | Esa J. Rintamäki | ||
| Juu vallan, monet kiitokset sir John ja Railroad - Hannu! Sen johdosta: Ich hab' mein Herz in Eisenbahn verloren, in einer lauen Sommernacht, ich war verliebt bis über beide Ohren, und wie ein Röslein hat ihr Mund gelacht. Und als wir Abschied nahmen vor den Toren, beim letzten Kuss, da hab' ich's klar erkannt, dass ich mein Herz in Eisenbahn verloren, mein Herz, es schlägt bei Märklin - bahn! Dafür, vo' aus mit Volldampf, meine Herren! |
||||
|
10.10. 10:14 | Esa J. Rintamäki | ||
| Suli? Joo, tosiaan, helteitä kyllä oli kesällä ihan piisalle asti, heko heko. | ||||
|
10.10. 10:12 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Kari: Valtionrautatiet 1987 - juhlakirjan sivulta 275: Inkeroinen valmistui vuonna 1970 (124 kerrosneliömetriä). Laajennettiin vuonna 1980. Kerrosneliöitä: 189. " Se on rakenteiltaan samanlainen elementtirakennus kuin Itä-Suomeen valmistuneet pienet asemarakennukset." |
||||
|
10.10. 10:05 | Esa J. Rintamäki | ||
| Piika ei ole ihminen, sammakko ei ole kala, eikä hoppafoortti auto, joten Pitkäsiltakaan ei ole pitkä. | ||||
|
|
10.10. 02:18 | Esa J. Rintamäki | ||
| Yeah, sir John ! Näinkin voimme lausahtaa. Ensimmäisen vaunun aluskehyksen niittejä ja katon torpedoventtiileitä laskiessani sain käsityksen, että se olisi makuuvaunu Em. Ja seuraavaksi kysymys pienoismallinikkareille: - saako skaalarataan syksyn lehtiefektin parhaiten: a) - kasvattamalla japanilaiseen tapaan bonsai-pienoislehtipuita, jotka pudottaisivat syksyisin HO-skaalaiset lehtensä kiskoille? Bonsai - vaahtera olisi kyllä erinomaisen tuloksekas, vaikkakin työläs ja aikaa homma vaatii. b) - kastelemalla sopivan kokoisen rautakauppapensselin harjasten kärjet asianmukaisen värisellä maalilla ja roiskimalla (sormien avulla heiluttamalla) täpliä rataan? c) - unohtamalla koko jutun. Helpompiakin vuodenaikoja voi rataansa harrastaa. |
||||
|
09.10. 23:23 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ja saksaksi Stumpelbahn! Espoolaispolitikoitsijoilta meni ideologia terveen järjen edelle vaatiessaan lyhyempiä (lue: - halvempia) asemia. Siellä ei voi kolmen rungon metroilla ajaakaan. |
||||
|
09.10. 23:20 | Esa J. Rintamäki | ||
| Hyvin kiehtovan näköinen tuo JSR:n koppivaunu F. Apropos, herra Jorma R., oletko ollut tilaisuudessa näkemään Mäntän kappeen vetureista tehtyjä piirustuksia (GAS konepajalla laadittuja)? Muistan jotain nähneeni "Lintplaatin" Kallella (K.-E. Lindblad). |
||||
|
09.10. 23:11 | Esa J. Rintamäki | ||
| Älä vain sano herra Lasse, että elämänkokemus ja iän tuoma viisaus, ovat yhdessä tuoneet sinulle noin kadehdittavan tarkan havaintokyvyn...? | ||||
|
09.10. 22:57 | Esa J. Rintamäki | ||
| Scalan "naama" oli kyllä ennakkoluulottomasti muotoiltu. Hyvä!!! Muilla korinvalmistajilla oli katse vielä lujasti kiinni menneisyydessä. Kuvan ratikkamallissa oli ilmeisesti kahdeksankanttiset pyörät ja jouset valurautaa (suomu - ?). Joten matkustusmukavuus oli vihonviimeistä luokkaa (vaikka oli ensimmäisen luokan keltainen raita vaunun katonrajassa!). |
||||
|
09.10. 22:53 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ei puutu kuin skientologien E - mittari, heko heko! | ||||
|
09.10. 22:46 | Esa J. Rintamäki | ||
| Maanviljelyksestä juohtui mieleeni, että eikös kuuluisaa Ameriikan sota - Jeeppiäkin käytetty peltotöissä, nimenomaan juuri sotien jälkeen...? "Kortti tuo ja kortti vie, mutta maanviljelys, se se vasta on onnenkauppaa!" Junan viisi ensimmäistä vaunua näyttävät olevan satapaikkaisia Ei:tä sekä perässä EFi ja Po. Tietääkö kukaan vaunujen numeroita? |
||||
|
|
09.10. 22:35 | Esa J. Rintamäki | ||
| Tuona päivänä Inkeroisesta tuli siten Ankeroinen. Eikä puutu enää muuta, kuin joku tuskainen teini-ikäinen, jonka psykologista rikkonaisuutta asematalon nimellinen eheys raivostuttaa. Ja niin parit tulitikunraapaisut (valmistatud Eesti Tuletikutööstus) "tasoittavat" tilanteen... Finaalityyppisesti. |
||||
|
09.10. 22:32 | Esa J. Rintamäki | ||
| Totta. Seinät ovat laajalla ja katto korkealla! Penkki näyttää hiukan köyhältä Valtionrautateiden vakiopenkkiin verrattuna. |
||||
|
09.10. 22:30 | Esa J. Rintamäki | ||
| Sarja totteli kutsumanimeä "Pikku-Truman" myös. | ||||
|
09.10. 22:27 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kyllä, entinen Fo tosiaan, herra Jarmo, mutta höyrynkehitinvaununa "Fol". Etv - käytössä Jykylää ympäröivien tunnelien jäänmuodostusta vastaan taisteltaessa. Onko vaunun kääntöpöydän puoleisessa päässä sivuseinän alanurkassa osoitelapputeline? Koska tämä muuten hylättiin? |
||||
|
09.10. 22:19 | Esa J. Rintamäki | ||
| Mahdollisesti myös "No-man" poweria eli Woman-poweria? | ||||
|
09.10. 22:17 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ovatko nämä molemmat paikallisliikenteen busseja? | ||||
|
|
09.10. 19:07 | Esa J. Rintamäki | ||
| Donkey Cart"? Eli siis "muuli"-vetoinen, syö heinää (Hay) ja sanoo Hey! Muulilla tietysti asialtaanen työvaatetus ja palkkaluokkakin... |
||||
|
09.10. 14:28 | Esa J. Rintamäki | ||
| "Kiitävi aika, vierähtävät vuodet, miespolvet vaipuvat unholaan. Kirkasna aina sielujen laulun taivainen sointi säilyy vaan..." Erinomainen, vauhtia ilmentävä kuva. Nopeus tarvitsee ja tarkoittaa aikaa... |
||||
|
09.10. 11:33 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Lasse, kommenttisi "vorgintekstien ... ": repesin ihan täysin! Kahvit pyrskähti pöytäliinalle ja naisystäväni pahoitti mielensä sen takia. |
||||
|
|
09.10. 01:52 | Esa J. Rintamäki | ||
| Totta, herra Mikko, uutta tietoa minulle. Hondan versio toimi tiämmä hyvin suurella nopeudella ajettaessa. Kaistanvaihdot (ohitukset) sujuivat kuin itsestään. |
||||
|
|
08.10. 19:53 | Esa J. Rintamäki | ||
| Tempo Vidal oli yksi tunnettuja sota-aikaisia saksalaisten valmistamia autoja. Huom! Siinä oli nelipyöräohjaus, siis jo kauan ennen kuin Honda hehkutti omaa nelipyöräohjauksella olevaa autoaan. Nyt koko nelipyöräohjausjuttua ei enää ole missään. Matador on tosiaankin muotoilun huippua. Ilmeikkäämpi kuin nykyiset Ssangyong-wongpingpongit. |
||||
|
|
08.10. 09:32 | Esa J. Rintamäki | ||
| Hanomag ja Henschel ovat kunnostautuneet erityidesti veturitehtaina. Hanomag-Henschel hävisi automarkkinoilta, kun Mersu osti sen omakseen. |
||||
|
Kuvasarja: PoRhan syysretki 2024 |
07.10. 18:46 | Esa J. Rintamäki | ||
| Eikä uusien sylinteriputkien ja mäntienkään hankkiminen ole mitenkään ylipääsemätön paikka. Asiaa helpottaa suuresti alkuperäisistä piirustuksista otetut/saadut kopiot. Voipi mennä helpoksi, jos vain hinnasta saa keskustelua aikaiseksi. Yleensä saa. |
||||
|
07.10. 11:55 | Esa J. Rintamäki | ||
| Liikenneosasto punainen, rataosasto vihreä. Tämän malliset kokardit otettiin käyttöön v. 1929 virkapukumääräyksissä. Kokardeista luovuttiin, kun veturimiehet kokivat ne liian sotilaallisiksi (lahtariarmeijan malliset, nimitys aikansa kuvana). |
||||
|
07.10. 11:50 | Esa J. Rintamäki | ||
| 17.6.1985: Ei 22325 iltapäivän ruuhkajunassa Helsingistä. Yht. 12 vaunua ja veturina Sr1 3074. | ||||
|
07.10. 11:28 | Esa J. Rintamäki | ||
| Pienemmät lapset mahtuvatkin sitten pesuluukusta kattilan sisälle! Heko heko! | ||||
|
07.10. 11:25 | Esa J. Rintamäki | ||
| Voi - voi, kun kivan näköinen rekkules! Äänimaailmaltaankin! | ||||
|
|
07.10. 11:23 | Esa J. Rintamäki | ||
| Virkalakki komeasti kallellaan. | ||||
|
07.10. 11:21 | Esa J. Rintamäki | ||
| Nythän svedupettereitä onnisti, kun saavat kokea Finnjävel-VR:n erityisen korkeaa osaamista rautatieliikenteessä, voi vi**u! | ||||
|
07.10. 10:54 | Esa J. Rintamäki | ||
| Moottori II:n mukaan MGO V16:n puristussuhde on 14:1, eli jokseenkin aikamoinen lukema. Edelleen sivulta 257: "Moottorin runko on valettu erikoisvaluraudasta yhtenä kappaleena. Erikoisvaluraudasta valmistetut ns märät sylinterinputket on asennettu..." Voidaan päätellä että moottorin rakenteisiin kohdistuu sykkivää rasitusta, käynnin aikana. Valuraudoissa on kahta päätyyppiä. Vanhempi ja perinteinen on ns suomugrafiittivalurauta. Grafiitti valuraudassa toimii - sanoisinko - "liukarina", eli eräässä mielessä se sopii hyvin paikkoihin, joissa liukuominaisuudet on tarpeen (sylinterinputket). Jos ajatellaan kiderakenteita, niihin voidaan vaikuttaa erityisellä lämpökäsittelyllä. Valuraudan karkaisu onnistuu hyvin. Esimerkiksi liekkikarkaisumenetelmällä saadaan kovaa ja kulutusta kestävää pintaa (sylinterinputkissa!). Mikäli mietitään valurautaklönttiin kohdistuvia voimia, niin ajattelemalla "voimaviivojen" kulkua, grafiittisuomut niin sanoakseni "katkovat" voimaviivojen kulkua. Toisena valuraudan päätyyppinä on pallografiittivalurauta. Siinä grafiitti on pallomaisessa muodossa kiderakenteen sisällä, kuten nimityksestä voi päätellä. Edelleen: - nyt voimaviivat eivät "pätki" vaan kiertävät grafiittipallot juoheasti. (Valuraudoilla on lisäksi se miellyttävä ominaisuus, että ne vaimentavat värinää. Siten ne sopivat oikein hyvin koneiden runkorakenteisiin.) Joten, pallografiittivaluraudan lujuusominaisuudet ovat parempia kuin suomugrafiittivaluraudalla. Tästä menisin vetämään omat johtopäätökseni suomalaisvalmisteisten MGO-moottoreiden runkojen kestävyysongelmasta ranskalaisiin verrattuna. Huom. Siis OMAT, jolla ei välttämättä ole tekemistä todellisuuden kanssa, MGO:ssa käytetyn valuraudan ominaisuuksista minulla kun ei tarkempaa tietoa ole. Valimoteknisesti seostus ja valaminen - ei niissä kovin suurta eroa ollut. Pallografiittivalussa voitiin seinämänpaksuuksissa käyttää ohuempia seinämiä. Omakohtaisena muistona minulla pallografiittivaluraudasta oli se, kun Mäntän G. A. Serlachius -pumpputehtaalla modernisoitiin keskipakopumppujen tyyppiä 1980-luvun alussa. Pallografiittivalulla voitiin spiraalipesien seinämistä tosiaan tehdä ohuempia. Pumpunpesän sisäisen paineenkeston takia alkuun esiintyi joitakin pikku vaikeuksia, mutta suunnittelu ainakin (nähdäkseni) oli mennyt oikealle tielle. Lähinnä kyse oli valimon tietotaidosta ja sen päivittämisestä. Ongelmien ratkaisemisen jälkeen DE-tyypin keskipakopumppuja meni kaupaksi hyvin. Aikaisempi päätyyppi, DC-tyyppi oli raskastekoisempi ja painavampi. Ikäkin alkoi sillä jo painaa. Katse taulukkokirjaan (E. Valtanen: Koneenrakentajan taulukkokirja [1996]): Vertailu suomugrafiittivaluraudan ja pallografiittivalurauden kesken: (GRS 200, yleisessä käytössä olevana ja GRP 370). Muitakin laatuja on ja lukuarvo ilmoittaa vetomurtolujuusluokan. Vetomurtolujuus: [GRS 200]: 200 ... 290 N/mm2 ja [GRP 370]: 370 ... 440 N/mm2 (N/mm2 = newtonia poikkipinta-alan neliömillimetrille). Newton likipitäen on 10 vanhaa pondia, elikkä kymmentä grammaa. Newton siitä tulee, kun "pondi" kerrotaan maan vetovoiman aiheuttamalla kiihtyvyysarvolla: 9,81 m/sekunti2. Newton on siis SI - yksikkö. Pondi ennenvanhaan oli helpommin ymmärrettävä yksikkö. Äkkinäisiähän tuo newton alkuun pisti raapimaan päätä. Puristusmurtolujuus vastaavasti: 590 ... 830 N/mm2 versus 690 ... 880 N/mm2. Vääntömurtolujuus: 240 ... 370 N/mm2 versus 370 ... 440 N/mm2. Tärkeänä arvona - murtovenymä (prosentteina pituudesta). Tämä tulee silloin, kun kuormitus tulee liian suureksi ja kappale särkyy. Tärkeä arvo siis. GRS 200: noin 0,7 prosenttia (napsahtaa, ei juuri anna periksi). GRP 370: n. 20 ... 30 prosenttia (on edellistä sitkeämpää). Kovuudesta: Brinell-arvona (Brinell on kovuuden yhden mittausmenetelmän nimi). Menetelmiä on erilaisia, eri materiaaleille. 140 ... 200 yksikköä versus 130 ... 160. Ei siis isoa eroa tässä. Vaikka pallografiittivaluraudat ovat 20 ... 40 Brinelliä kovempia kuin samanmatriisiset (kiderakennemuoto!) suomugrafiittivaluraudat ja noin 50 Brinelliä kovempia kuin teräkset, on niiden työstettävyys (lastuava työstö) kautta linjan parempi. Seinämänpaksuuksista valukappaleilla: GRS 200:lla paras käyttöalue on 5 ... 25 mm ja käyttöön soveltuvana 25 ... 50 mm. Ellei vaatimuksia ole, niin saa olla max 20 mm asti. GRP yleisesti: - jos valun päämitta on 500 mm asti, saa seinämänpaksuus olla 5 mm. Päämitta-alueella 500 ... 1 000 mm: seinämänpaksuus 8 mm. Edelleen GRP 370: lämpökäsiteltynä seinämänpaksuus vähintään 5 mm. Avasin tällä kommentilla hiukan sitä, mitä tuotesuunnittelun tulee tietää. Erityisesti tämä kommentti on nimenomaan Eljakselle tiedoksi. Siis häivähdys suunnittelukonttorin arkipäivästä, kautta koko maailman. Koko maailmasta: GRS 200: (Emme ole yksin maailmassa!) Suomen standardi = SFS 4855. ISO-standardi = ISO/DR185: Grade 200. Ruotsin standardi = MNC 705: 01 20. Saksan standardi = DIN 1691: GG 20. Englannin standardi = BS 1452: Grade 220. Ranskan standardi = NF A 32-101: Ft 20 D. Espanjan standardi = UNE 36111: FG 20. Japanin standardi = JIS G 5501: FC 20. USA:n standardi = ASTM A 48 - 76: No 30 B. Kaikilla näillä valurautalaatu on sama. |
||||
|
Kuvasarja: PoRhan syysretki 2024 |
07.10. 09:27 | Esa J. Rintamäki | ||
| Niinpä, herra Lasse. Ja kun ohjastaa vielä keveällä kädellä. | ||||
|
07.10. 09:24 | Esa J. Rintamäki | ||
| "Sunday morning coming down" / Kris Kristofferson. | ||||
|
07.10. 09:23 | Esa J. Rintamäki | ||
| Aivan loistava kuva! Tätä jäin katsomaan ja kelaamaan omia muistojani... Muistuma siitä, kun lättiä ajettiin päivin ja öin, vuodesta vuoteen. |
||||