Kommenttihaku
Kaikki kommentit / Hakutulokset
|
16.07.2023 22:39 | Esa J. Rintamäki | ||
| VR ei näköjään turhaa huolta kanna kalustonsa edustavuudesta. Kun se kerran maksaa ja on poissa paljon tärkeämmästä - (tiedätte kyllä mistä!). | ||||
|
16.07.2023 22:36 | Esa J. Rintamäki | ||
| Tämä prötkötes ei pääse liiallisella virtaviivaisuudella rehvastelemaan...! | ||||
|
16.07.2023 16:43 | Esa J. Rintamäki | ||
| Syynä oli juuri se, kun lättähattu oli kovin heppoinen tasoristeysrysäyksissä. Yksi pahimpiahan oli se kun Haavasta lähtenyt lättä rysäytti kivilastissa olleen kuorma-auton kylkeen Porttilan tasoristeyksessä Keuruulla 1968. Vetovaunussa lensi moottorikin irti kiinnikkeistään matkustajapuolelle. Luojan kiitos kuolleita ei tullut, mutta sairaalareissu monellekin kyydissä olleelle. Itseltäni lätän keltanokkaisuus ei maailmaa kaatanut, kun olin lukenut Rautatieuutiset - lehdestä, missä asia tuli esille Dr 12 2210:n keltanokkaisuuden lisäksi. Järkisyyhän se itse asiassa oli. |
||||
|
14.07.2023 18:59 | Esa J. Rintamäki | ||
| Onkohan tällaiselle Sakari-Matti-kalustolle tapahtunut käpsähdyksiä (lue: linjalle jääntejä) VR:n ylen trendikkään kevythuollon seurauksena/takia...? | ||||
|
14.07.2023 10:13 | Esa J. Rintamäki | ||
| Tämä idea on loistava! Levitköön sen käyttö maassamme pian! | ||||
|
14.07.2023 10:11 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Erkki, tosin lävistyksessä syntyneiden purseiden poistaminen ja viisteiden teko reikiin vaati omat työvaiheensa. Eräs tuntematon viisas sanoi: - kilpailu tuo tekniikasta esiin parhaat ominaisuudet ja ihmisistä huonoimmat. |
||||
|
13.07.2023 16:05 | Esa J. Rintamäki | ||
| Nuo nuolimerkit opastavat veturinkuljettajaa ohjastamaan koneensa niiden välistä, hah hah! Koukkaaminen kielletty...! |
||||
|
13.07.2023 02:52 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Uwe, Suomessa ei palkata ulkomaalaissyntyistä siivoojaa kovinkaan kerkeästi. Syy: tärisyttävästä pelkäämisestä johtuva rasismi. Siis Orpon hallituksen aikana ainakaan...! |
||||
|
12.07.2023 16:50 | Esa J. Rintamäki | ||
| Vaunut näyttävät ikkunajaoltaan olevan Olympiavaunuja. | ||||
|
11.07.2023 06:50 | Esa J. Rintamäki | ||
| Tällä kohdalla rata taittuu alamäeksi. | ||||
|
11.07.2023 06:40 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kahden rungon ETR lienee tämä? Huomatkaa 1. luokan tunnusvärikaista etummaisessa vaunussa. Ei siis mitään pielavetistä Eko-luokkasotaa tai Biznez-klassia pyhille liikemiehille. |
||||
|
11.07.2023 06:30 | Esa J. Rintamäki | ||
| Suomalaiskansalliseen tapaan: a) sualaa, sualaa ja viälä enämpi sualaa! (Fakiiri Kronblom 1960-luvun lastenohjelmassa Sirkus Papukaija.) b) hyperteräväsärmäistä sepeliä, vähintään kolmekymmentä autokuormallista. c) valohoitoa, sillä kun virkamies Turuust' ei tee mitään, niin ei tule virheitäkään! Näin se vaan menee, poliittisten sarvikuonojen luvatussa maassa. |
||||
|
11.07.2023 00:01 | Esa J. Rintamäki | ||
| Paikallinen kirkkovenekerho aloittamassa melankäyttösession...? | ||||
|
10.07.2023 23:57 | Esa J. Rintamäki | ||
| Eikös ETR 460 ollutkin kotoisen Pendolinomme esikuva, nokan muodosta päätellen...? Rannalla täti sinisessä uikkarissa etsii pudonnutta korvakorua, - "sappermentto!" Todella kiva kuvasarja, katselemista riittää ja pitkäksi aikaa! Mitä kauneuteen tulee, niin herra Vertin toteamus asiasta on varsin todenmukainen. Puuttui vaan Gina Lollobrigida...? |
||||
|
10.07.2023 23:43 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ei muuta kuin pilailemaan rantaleijonien kustannuksella: - osoittaa ulapalle "hei, eiks tuolla uikin hai?" Ai raakkules, ei taida ollakaan tiikerihai, näyttää ihan pokerihailta...? |
||||
|
|
10.07.2023 23:38 | Esa J. Rintamäki | ||
| Hmm, termomekaanisesti lujitettu? Kuumana tai kylmänä valssattu/taottu? Mielenkiintoiseksi asian tekee se, kuinka kiderakenne saadaan kauttaaltaan tasalaatuiseksi. Mutta, se on taas todiste siitä, kuinka aina jossain joku miettii parantamista, oli se sitten isoa tai pientä. Ja jos ei homma sillä kerralla mene putkeen, niin syntyy ainakin hyvä juttu. Ja taas mennään. |
||||
|
|
09.07.2023 06:57 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Erkki, hattuani minä nostan korkealle ja kumarran syvään tietämyksesi ja kokemuksesi edessä! Minulla taas pääpaino oli alumiinissa, juuri siinä josta Henri Mignet [epäonnisen Taivaan kirpun (Pou du Ciel) keksijänä] sanoi: " - täysin petollista materiaalia, silkkaa kokoon puristettua maata." Ilmeisesti hänellä oli omat syynsä...? Olen myös tuotannon tarkastajana särkenyt erinäisen määrän alumiinisia kaapelihyllynkannattimia (täyttävätkö kuormitusvaatimuksia), silmä kovana tutkinut hitsisaumoja, susittanut romutettavaksi pumppuvikaisista profiileista väsättyjä tuotteita, suunnitellut mittalaitteita ja apuvälineitäkin. Puhumattakaan Mitutoyo F-805 - kolmikoordinaattimittakoneen "taikuri Merlininä" touhuamisesta (mittojen toistettavuuden kannalta: - tavallista kalliimpi digitaalityöntömitta (talousosastolle tätä ei saanut paljastaa!). Edellä mainittu pumppuvika = sydänvika, kun puristimella edellisen billetin lämpötila erosi uudesta billetistä, jolloin hitsaantumista ei tapahtunut; kappaleet olivat kokeiltaessa viallisia. Suulakepuristettaessa alumiinibilletin lämpötila on säädetty juuri sellaiseksi, että se oli tahnamaisessa tilassa. Sulamislämpötilassa työ ei onnistunut. Suulakepuristaminen: - menet kauppaan, ostat kuningatar Silvian lempiruokaa, eli Kallen mätitahna-tuubin. Sen korkissa on uloke, jolla puhkaisen tuubin kärkeen aukon. Tästä aukosta tulee tähden muotoinen, joten näkkileivällesi puristama mätitahnavana on poikkileikkaukseltaan tähden muotoinen. Alumiiniprofiileiden muotoa rajoittaa oikeastaan max halkaisija ja mielikuvitus, kunhan pari reunaehtoa täytetään: ei yhtäkkistä mittamuutosta ohut-paksu - malliin, työkalun valmistusverstas rupeaa muutoin rutisemaan. Eikä liian tarkkoja mittoja (0,001 mm tarkkuuksia). Hetra Erkki, kiitos siitä että olet olemassa. |
||||
|
09.07.2023 00:49 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Jarno, ettei vaan kyseessä olisikin ollut Filppulan stationi 1800-luvun lopulta? Törmäsin samaan muun muassa itsekin tutkiessani rautatietilastoja koskien Tammerfors-Nikolaistad - rautatietä. Ettei kyseinen matkustaja olisikin ollut Mäntän patruuna, Metsäperkele itse, joka matkasi Filppulasta St. Petersburgiin? |
||||
|
|
08.07.2023 06:33 | Esa J. Rintamäki | ||
| Junien ja rautateiden vaunuluokkajako oli ennemminkin palvelutasojen eroja. Siitäkin huolimatta, että I luokan vaunuissa istujille junien nopeus oli täsmälleen sama kuin III luokan matkustajille... |
||||
|
|
07.07.2023 17:35 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ne luokkajaot olivat osoitus siitä oikeasta "luokkajaosta". Ainakin siinä vaiheessa kun vanha sääty-yhteiskuntajako oli tai yritettiin pitää voimassa. Luokkajaon tehtäväkin oli ilmiselvä, rahvaan ei sopinut päästä samoihin tiloihin aateliston tai virkamiehistön (pikkiriikkiset lipunmyyntiluukut!) kanssa. Luokkaerojen hämärtyminen alkoi siinä vaiheessa, kun kansalaisyhteiskunta alkoi ottaa ensiaskeliaan. Suomessa ensimmäinen vahva askel oli mm. eduskuntalaitoksen käynnistyminen vuonna 1907. Yksi näistä askelista oli sekin, kun papiston yksinvaltius mielipidemuokkaajana alkoi murtua siinä vaiheessa, kun ensimmäinen sosialistiagitaattori astui junasta asemalle tullakseen propagoimaan työväenaatteesta. Yläluokan käsitys moisen röyhkeyden turmiollisuudesta on luettavissa vuoden 1918 sodan paisuttamista kuolintilastoista. Tyylikkäillä asemataloilla valtio (valtion radoilla) osoitti mahtinsa paikallisille asukkaille. Näillä oli sitä ennen ollut havaintoalueenaan "heimokantaisuus" ja/tai kyläyhteisö. Valtio siten oli näiden yläpuolella voimana, jonka ansiosta ihmisten näkemys maailmasta alkoi laajentua. Matkailu tosiaankin avarsi. Hyvänä esimerkkinä tällaisesta oli siis Myllymäen asema, käytännöllisesti katsoen keskellä ei-mitään. Siitäkin huolimatta, että sen piti olla risteysasemana pohjoisen suuntaan (vaikka se risteysasema tulikin sitten Östermyra-Seinäjoelle). |
||||
|
07.07.2023 10:09 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Hannu, kuvatekstisi, ja hyvät kuvat tekevät "Mukilteo"-dioraamastasi äärimmäisen hyvin onnistuneen "todellisuussimulaation". Pienoisrautatiehan juuri on tällaista simulaatiota, jota nimenomaan katselee ilokseen. |
||||
|
|
07.07.2023 10:04 | Esa J. Rintamäki | ||
| Äkkisilmäyksellä kuvan asematalo kävisi hyvinkin isosta kartanosta, a la Väinö Linnan Pentinkulmalta. | ||||
|
06.07.2023 20:32 | Esa J. Rintamäki | ||
| Entiset Saksan osavaltioiden rautatielaitokset (K.Bay.Sts.B, KPEV, K.Sä.Sts.B ym) kuuluivat "Länderbahn"-nimityksen alle, aprillipäivään 1920 asti. Silloin muodostettiin Deutsche Reichsbahn. Historia on näköjään tekemässä täyttä kierrosta (jälleen kerran? Yleisesti ottaen...). |
||||
|
06.07.2023 20:26 | Esa J. Rintamäki | ||
| Miten muistelisin, että VR voitti näiden kuljettamiskilpailutuksen? Tämä olisi yksi mahdollinen selitys VR-mallisille seis-levyille...? |
||||
|
04.07.2023 05:01 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Hannu, mitä tulee sydämeen ja epätahtiin : https://youtu.be/Btil9Z5nONg Suoraan vuodelta 1971, eikun meno päälle! |
||||
|
03.07.2023 22:48 | Esa J. Rintamäki | ||
| "Ja Tiusalasta tulleet, Notkola seuraavaksi ja sitten tullaan Haapamäelle". | ||||
|
|
03.07.2023 15:45 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kyllä kotoinen valovirtakin huonolla tuurilla riittää avittamaan Monosen asiakkaaksi pääsemistä/joutumista. Isojen poikien kertoman mukaan kun 220 V kulkee käsivarresta sydämen kautta toiseen käsivarteen on sellainen kokemus, että sen muistaa lopun ikäänsä. On kuin jalan amputointi pikaisella kaavalla...? |
||||
|
|
03.07.2023 15:40 | Esa J. Rintamäki | ||
| Niittiliitoksen purkaminen ja uusiminen on siistimpää työtä kuin hitsauksen kanssa pidettävä rälläköintisessio. Hitseissä sauman lujuus on aina himpun (olisiko sellaista kolmea prosenttia) verran pienempi kuin perusaineessa. Kummallakin on silti puolensa. Mutta hyvä se vaan on, kun niittaustaitoa pidetään yllä. |
||||
|
03.07.2023 10:05 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kolmannen vaunun luona oleva henkilöoletettu, jolla on tulvanpelkääjähousut ja vihreä liivi yllään, kuuluuko hän tuon vihreän värin myötä henkilökuntaan? | ||||
|
|
03.07.2023 09:58 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Jorma, Kotkan Teknillisen Oppilaitoksen sähkölaboratoriossa viettämieni harjoitustyötuntien seurauksena minulle jo varhain iskostui käsitys: - missä sähköä on paljon, niin sormet pois! Ilmiö tunnettaneen muuallakin...? |
||||
|
02.07.2023 18:57 | Esa J. Rintamäki | ||
| Niin on korea lintu, mutta hyi raakkules, kun sillä on ruma ääni! Fasaanilla on muuten yksi vekkuli ominaisuus: täydellinen VTOL-lentokyky. |
||||
|
01.07.2023 15:39 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kyllä, terveystarkastusvaunu, kun A 95 oli jo pistetty sivuraiteelle. | ||||
|
01.07.2023 15:24 | Esa J. Rintamäki | ||
| Valutyössä, siis perinteisessä mielessä, tehdään kutakin valukappaletta varten kertakäyttöinen muotti. Se vaatii oman aikansa, myös valun valmistuttua. Silloin kaikki ylimääräiset valu- ja kaasunpoistokanavat yms. pitää poistaa. Nykyisinhän valumuottityyppejä on monia erilaisia. Kokillivalussa muotti on teräksinen. Sitä käytetään mm. junanpyörien aihioiden valamisessa. Tarkkusvalussa on omat menetelmänsä. Herra Petrin antaman tiedon mukaan valetut torpedoventtiilit ovat siis valurautaa (Letukan pikkulohkossa osien rasitus käytön aikana lienee selviö). Olen siinä harhaluulossa, että joissakin MRY:n kapearaiteisissa vaunuissa juuri olisi tällainen pienehkö valettua mallia oleva torpedoventtiili. Arvoisat kapsujonnet, vahvistaisitteko asian? |
||||
|
|
30.06.2023 17:14 | Esa J. Rintamäki | ||
| VR:n 50-vuotisjuhlateoksen ruotsinkielisessä versiossa, luvussa 3. Uppvärmning och ventilation, sivulta 459 alkaen kerrotaan, kuinka Laycock-firman torpedoventtiilit otettiin käyttöön vuonna 1897. Torpedoiden ilmanvaihtokapasiteetti ei kuitenkaan ollut riittävää, joten käyttöön tuli "viimeisten vuosien aikana" amerikkalaismallinen, Ruotsin rautateillä käytössä ollut ilmanimurityyppi. Artikkelin yhteydessä on piirroskuva 214, joka esittää torpedoventtiilin leikkauskuvantoa. Mittoja tässä kuvassa ei ole, mutta yllätys - yllätys: torpedo näyttää olevan valamalla valmistettu! Samassa yhteydessä on myös kuva 215, joka esittää amerikkalais-ruotsalaista venttiiliä. Tämäkin näyttää olevan valimotuote! Edelleen jälkimmäisestä mainitaan, että sitä käytettäisiin vain telivaunuissa. Mielenkiintoiseksi asian tekee se että kumpikin piirros osoittaa ohutta seinämänvahvuutta. Mikähän mahtoi olla raaka-aineena? Onko messinkivalua? Valurautavalun seinämänvahvuudesta sen verran, että 1950-luvun puoliväliä lähestyttäessä, General Motorsilla suunniteltaessa vuoden 1955 Chevroletin pikkulohko-veekasia, onnistuttiin kehittämään ohutseinämäisen valuraudan valaminen. Avaimena oli käyttää kosteaa hiekkaa valumuotin valmistuksessa. Sitä nimitettiin vihreäksi hiekaksi. Tällainen hiekka tampattiin toistuvasti tiiviiksi kerrokseksi valumallin ympärille. Letukan pikkulohko vaati vain 9 pääkeernaa ja kolme pienempää keernaa moottorilohkon valamiseksi. Keerna on muotin osa, jolla ontelot saadaan aikaan. Kilpailevat moottorinvalmistajat (edelleen puhutaan V-8:sta) käyttivät 22 keernaa valettaessa! Tavanomainen valurautavalu vaati siihen mennessä sideaineella seostetun muottihiekan, jonka valmisteleminen ja kuivaaminen oli oma työnsä. Chevroletin menetelmä säästi aikaa ja vaivaa. Ja niin Letukan pikkulohkoveekasin voittokulku alkoi... Minulla on hallussani kopiot VRS-standardeista 455 ja 456 (Ilmanimijä, vaunun, pieni, ja Ilmanimijä, vaunun, suuri), jotka koskevat 0,5 ja 1,5 mm peltilevystä valmistettuja torpedoventtiilejä. Niiden korkeusmitat ovat 136 ja 296 mm (ja ulkohalkaisijat 130 ja 293 mm) vastaavasti ja aines rautalevyä. Kummankin torpedoventtiilistandardin päiväys on 22.2.1935. Valmistuspiirustusten numeroiksi on mainittu 444/10112 ja 444/12971. Olisikohan näistä tiedoista apua aikamääritysten arvioimisessa? Tietenkin valmistuspiirustuksilla on oma päiväyksensä, se on selviö. Mitä sitten kuvan vaunuihin tulee, niin numerot 22046, 22049, 22051, 22052, 22053, 22055 ja 22057 muutettiin retkeilyvaunuiksi vuonna 1949. Tässä "virassa" ne eivät kauaa vanhentuneet, menivät hylkyyn vuosina 1954 - 1958. Niissä oli säilytetty istuimet, mutta yläkerraksi niihin oli laitettu laverit "katonrajaan". Käskylehdessä 21/49-5 määrättiin retkeilyvaunuiksi muutettujen Ei-vaunujen 22046, 22049, 22051, 22052, 22053, 22055 ja 22057, sarjamerkki on oleva Eim, ja numerot ennallaan. Sivuseiniin maalataan numeron alle: "Retkeilyvaunu". Käytettiinpä niitä myös koululuokkaretkeilijöiden majoitukseenkin Helsingin asemalla. Vaunusta 22046 tuli XEi 022012 vuonna 1955 ja se hylättiin seuraavan vuoden aikana. Retkeilyvaunusta 22057 taas tuli XEi 022013, se meni hylkyyn 1956. 89-paikkaisista menivät muut vaunut hylkyyn vuosina 1942 - 1958. |
||||
|
30.06.2023 12:09 | Esa J. Rintamäki | ||
| Hannu hyvä, Suomen Sveitsinpaimenkoirat ry julkaisi niinä aikoina, kun itse siinä jäsenenä olin, vuosittaista tilastokirjaa neljän vakituisesti ilmestyvän Sennen-lehden lisäksi. Tilastokirjoissa oli muun muassa näyttelytuloksia, luetteloita lonkka- ja kyynärpääröntgenkuvausten tuloksista / koira, luetteloita myös syntyneistä pentueista ym. Kyllä näyttelytuloksista saattoi lukea myös kuinka jollakulla bernikollilla oli "vahvasti urosmainen sukupuolileima". Narttu-nimitys ihmismaailmassa kantaa tietynlaista oletusta määrätynlaisen naisen ominaisuuksista. Esimerkiksi vanha Lumikki-satu lyhykäisesti: Lumikki oli valiokimuli, jonka äitipuoli oli täysi narttu. |
||||
|
|
29.06.2023 23:41 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ajokoiramiesoletetut tuntenevat käsitteen "Vihtavuoren serti". Serti, eli sertifikaatin arvoinen oli vanhan koiranäyttelykäytännön aikainen palkinto rotukoiralle. Tällöin koira vastasi aika hyvin rotumääritelmää. Jokseenkin korkea palkinto, joka kuitenkin jäi "Rotunsa parhaan" alapuolelle. Vihtavuoren sertillä palkittiin aikoinaan ajotaidotonta ajokoiraa, eli karkeasti sanottuna: - haulit hattuun. Vihtavuoressahan aikoinaan oli ampumatarviketehdas, sorvasivat siellä haulikonpatruunoita. Lieneekö olemassa vieläkin? Niin vielä: yksi berninartuistani sai ulkomuototuomarilta näyttelyarvostelulomakkeeseen kiittävän maininnan: "vahvasti narttumainen sukupuolileima". Minulla on sellainen hytinä, että en uskalla koskaan kehua ketään kauniina ja naisellisena pitämääni naista yllä olevalla laatumääritelmällä. Tulisi musta silmä ja #metootakin...? |
||||
|
29.06.2023 23:28 | Esa J. Rintamäki | ||
| Mäntän vanhempi asema oli kapearaiteisen aikainen asematalo. Se sijaitsi huutomatkan päässä tältä, uudemmalta asemalta. | ||||
|
29.06.2023 23:25 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kaupinkangas, seisake (henkilöliikennettä ilman lipunmyyntiä). Etäisyys Härmään 10 km ja Seinäjoelle 65 km. Kaupinkangas on mukana "Epäitsenäiset liikennepaikat 1930"-julkaisun lisäyksen nro 7 seisakeluettelossa 1.4.1932 lukien Kaupinkankaan seisake poistetaan 1.10.1951 lukien. (Käskylehti 42/51-3) Samassa Käskylehdessä ilmoitettiin Ylihärmän (Yhm) pysäkin liikenteelle avaamisesta 1.10.1951 lukien. Ylihärmän sijainti aikataulun 128 (28.5.1961 lukien) rataosaselostuksen mukaan km:llä 480 + 019. |
||||
|
29.06.2023 23:02 | Esa J. Rintamäki | ||
| Bussin korimalli on Ajokki Express, joka oli valmistuksessa vuosina 1985 - 1993. Tampereella, nääs! Maskin ulkoasua voisi kuvailla "tarkoituksenmukaisesti toteutettu" - epiteetillä. |
||||
|
29.06.2023 19:08 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra John, eikös "matoruuvi" olekin kierukkavaihteisto? Ajattelisin mielelläni kyseisen teknisen rakenteen olevan sinulle tutumpi kuin ulkovessan tuoksu, ratkaistessasi pienoismallirakentamisen ongelmaa välillä /nopeakäyntinen sähkömoottori - veturin pyörästö/ todenmukaista hidasajoa ajatellen...? |
||||
|
|
29.06.2023 11:14 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kiitän ja kumarran herra Heikkiä, hänen laittamastaan linkistä historiikkiin. On muuten äärimmäisen mielenkiintoista luettavaa! Ja sen pakkoruotsin myötä: Flodin-venttiilit toimivat varoventtiileinä ja myös ohitusventtiileinä veturin rullatessa "vapaalla" höyry suljettuna. B-sarjassa lisäksi syöttöveden esilämmittiminä oli käytetty Knorr-pönttösysteemiä ja myös Worthington-laitetta pumppuineen. Nämä vehkeet tunnettiin myös Pohjanlahden tällä puolen. Bokbörsen, jättekiva! |
||||
|
|
29.06.2023 08:15 | Esa J. Rintamäki | ||
| Asia voisi selvitä ruotsalaisten omalla Ivalon-kirjalla eli Lokomotivläralla...? Ruotsissa ei näytä olevan eBaytä vaan jokseenkin vastaava Tradera (?). |
||||
|
|
29.06.2023 03:18 | Esa J. Rintamäki | ||
| Zoomasin kuvaa, ja minusta näyttää siltä, että arvoisien herrojen Heikin ja Johnin servoksi arvelema laite ei olisikaan servo. Ensiksikin, "mötikän" oikealla puolella oleva akseli on poikkileikkaukseltaan pyöreä. Lähellä "mötikkää" on laippa pultteineen. Epäilen, että tämä akseli on pyörivä ja liitetty suoraan suunnanvaihdon/tehonsäädön käyttöpyörään. Servo ei välttämättä kyseistä laippaa tarvitsisi? Toisekseen, "mötikän" vasemmalla puolella olevan tangon liikesuunnan oletan olevan suoraviivaisesti eteen-taakse, koska se kulmavivun avulla vaikuttaa kulissikiven asemaan kulissikaaressa. Näin hoituu tehon (eli täytöksen) ja suunnanvaihdon ohjaus. "Mötikkä" itsessään on pienehkö eikä siinä näy olevan ilma- tai hydraulijohtoja. Siten mielestäni "mötikkä" olisi koteloitu kierretanko/mutteri-hökötys. Suomalainen ratkaisu oli tehdä lattakierre suunnanvaihdon ohjauspyörän akseliin. Tällä akselilla olevassa mutterissa on suunnanvaihtotanko kiinnitettynä. Mötikkäsysteemin hyvänä puolena näyttää olevan se, että läpivienti ohjaamon etuseinässä on helpommin tiivistettävissä vetoa vastaan kuin suomalaismallissa. Mitä B-veturin ulkoasun "arkkitehtoniseen" yleisilmeeseen tulee, niin onkohan veturin suunnittelija vilkuillut baijerilaisen S3/6 (Reichsbahn BR18.4) eli Maffei-Pazifik-veturikuuluisuuden kuvaa? Sen muotoilijana olivat Anton Hammel ja Richard Leppla, alansa taitajia. Kuvan B näyttää kaksisylinteriseltä, kun S3/6 oli nelisylinterinen tulistin-kompoundikone. |
||||
|
|
28.06.2023 09:46 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kaunis kone kumminkin! | ||||
|
28.06.2023 01:45 | Esa J. Rintamäki | ||
| Aika vekkulia menoa "Ystäväniemessä": puomit ja enemmän tai vähemmän paljon sähköä ajolangoissa. Asematalo on kuin Lohjan asematalon "isoveli". |
||||
|
26.06.2023 12:09 | Esa J. Rintamäki | ||
| Yksittäisten kuljettajien toiveet...? Hieman paksumpi istuimen pehmuste...? Muistellaanpa tapahtumaketjua: kuinka Kyösti Kylälän nimikon savupesän luukut käskettiin sinetöitäväksi. Seurauksena hänestä tuli kuuluisa, yhdessä Andre Chapelonin kanssa (Kylchap!!!). Mutta EI Suomessa. |
||||
|
26.06.2023 12:02 | Esa J. Rintamäki | ||
| Eihän! Katsokaapa tuota fasaadin muotoa, jossa hallitseva kaari-ikkuna on! Tyyli viittaa jugendiin (tai art nouveauhun kuten sitä Ranskassa kutsuttiin). Nykyisissä arkkitehtitoimistoissa puuhastellaan ainoastaan suoralla viivalla ylen merkilliseen Alvar Aalto-fiksaatioon jumittuneena! Vai maksavatko kaariviivaimet liikaa? |
||||
|
|
25.06.2023 12:55 | Esa J. Rintamäki | ||
| Joo, tosiaan, menin tekemään kirjoitusvirheen! Tikulla räknättäessä laskujärjestys on erilainen verrattuna Sharp EL-5103 - laskimeen (ohjelmoitava). Kiitos, herra Eljas. |
||||
|
24.06.2023 19:15 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kolmikielinen...? Nyt Suomi on enää kaksimielinen...! | ||||
|
24.06.2023 19:11 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ei mutta, siinähän on menneisyyden hahmot, herra ylikamreeri Sauli von Niinistenburg ja Riikka-Fatima al-Purrah lähdössä matkalle ja niin viattomanvalkoisissa matkavaatteissaan...? | ||||
|
24.06.2023 19:06 | Esa J. Rintamäki | ||
| "Laituripolku suljettu. Lähin toimiva laituripolku (on ollut) Jorvaksessa." Tiedustelut pyydetään osoittamaan VR:n palvelunumeroon. 2 € puhelu + pvm. |
||||