Kommenttihaku
Kaikki kommentit / Hakutulokset
|
18.09.2022 23:31 | Heikki Jalonen | ||
| Paikka on Helsinki, Katajanokka. Taustalla näkyy Tulli- ja Pakkahuoneen pääoven fasadin kello ja yksi nurkkatorni. | ||||
|
31.08.2022 16:06 | Heikki Jalonen | ||
| Voi tuota vanhaa kadonnutta Länsi-Pasilaa... oli se niin maanläheistä seutua. Mahtaako kukaan muistaa enää tarkemmin tuota äärikiinnostavaa autokorjaamoa tuolla taustalla; nimeä tai omistajaa? Jänniä autotunnistustehtäviäkin olisi tarjon: lieneekö siellä IFA F9 tutussa mallissaan, konepelti auki...? Ja takanansa Ford Anglia (105), silläkin konepelti avoinna - aikalaisittain harvinaisesti etureunastaan saranoitua mallia. |
||||
|
31.08.2022 15:53 | Heikki Jalonen | ||
| Hassu kombo noissa puskimissa: samassa päässä sekä varsi- että mäntäpuskin. Jokin korjaus on tehty, mutta alemmilla standardeilla kun omaan käyttöön "vain" menee. | ||||
|
21.08.2022 23:27 | Heikki Jalonen | ||
| Peoriasta, Illinoisista, on saatu kolmisen tuliterää masinaa johonkin tulossa olevaan hankkeeseen. Vaikuttaisi siltä, että putkenlaskua tai muuta sellaista on tulossa... Koneitten ikäluokka huomioiden (jos vertaamme viereisiin kuorma-autoihin) toimitus on ollut hitaahko. Kolmisenkymmentä vuotta... Mutta, kuten alalla tiedetään, Pillari ei katso kalenteria eikä ohjelmistopäivityksiä ladata viikkottain. | ||||
|
21.08.2022 23:15 | Heikki Jalonen | ||
| Hmm. Ihan kuin olisi Van Hool-korinen 2-kerrosbussi tuossa etualalla... Mistähän lie tuonne joutunut, Euroopan Erikoisuus. Pienoismallikaupasta ehkä? Veturitallin väki luottaa ennemmänkin ääriperiamerikkalaiseen teknologiaan, paksukuono-Ford (F-100 Pickup, jostain vuoden 1955 sadosta) taitaa olla tallimiehen ajokki. |
||||
|
21.08.2022 22:50 | Heikki Jalonen | ||
| Olikohan tuo Esan lipsahdus ihan tahallinen? | ||||
|
12.08.2022 15:18 | Heikki Jalonen | ||
| Taustalla Helsingfors Ångfartygs AB:n S/S ÆGIR (AEGIR). Laiva oli valmistunut Kristianiassa (Oslo), Nylands Verksted, no. 104. Valmitumispäivämääräksi löytyy 12.8.1896. Alus on siis kuvassa aivan uusi, ehkä ensimmäisellä matkallaan. Sen perusteella voidaan kuvausajankohta sijoittaa syksyn puolelle. Laiva siirtyi FÅA:n lipun alle 1916. Kansalaissodan aikana alus meinattiin kaapata, mutta jäi karille. Alus osallistui myös Tornion maihinnousuun 1944. Romutettiin 1954, mutta jatkoi olemassaoloaan proomuna aina vuoteen 1986 saakka. Luja taisi rankansa olla... Laivan vieressä on hyvin jännittäviä esineitä: isompi säiliö voisi olla suuren höyrykoneen lauhdutin, pienempi pallopäinen puolestaan syöttövesisäiliö. Tuskin ovat kotimaista vientituotantoa vaan laivan tuomia tuliaisia. Ehkäpä laiva on tehnyt neitsytmatkansa Englantiin tai Saksaan, uuden teknologian hakuun. Jonkin isomman laitoksen osia nuo ovat, eivät mitään kylämeijerin osia. |
||||
|
08.08.2022 20:45 | Heikki Jalonen | ||
| Tuo etummainen auto on sekin vähän Nykysekaista Americanaa: Freightliner M2, lyhyen akselivälin perusteella malli 106 (=kuormatilan pituus tuumaa hytin takaseinästä rungon takapäähän). Kokonaispaino todennäköisesti 29000 naulaa (13,2 metristä tonnia). Moottorina jokin Cumminsin pienten kuutosten linjasta, ehkäpä 6,7 L perustyyppiä. Siinä jatkona sitten Allisonin automaatti. Epäilemättä tosi kätevä, ketterä ja kenttäkelpoinen ajokki kaasun jakeluun kaikenlaisten sekalaisten asiakkaiden takapihojen sokkeloissa. Huomatkaapa pohjoisen-Amerikan oloihin hyvä varuste: on-spotit. On sitä liukkaita kelejä muuallakin kuin Pohjolan perukoilla. Samalla joku hoksannee myös maadoitushännän. Kaasuautossa hyvä varuste sekin. Freightliner-firman pääkonttori sijaitsee Portlandissa, Oregonissa. Omistus on nykyään Daimler Trucks'in käsissä. M2-sarjaa valmistetaan sekä Pohjois-Carolinassa (Mount Holly) että Meksikossa (Santiago Tianguistenco). Auton valmistajanlätkää näkemättä asiaa ei tarkemmin tiedä. |
||||
|
26.07.2022 13:42 | Heikki Jalonen | ||
| Mutta, katoksen halot olivatkin liikenneosaston halkoja. Viskurin lämmitys kuului hoitaa rataosaston haloilla. Ihan eri materiaaleja, ihan eri kirjanpidoissa! Hyvissä ajoin oli viskurin halostus hoidettu, jo heinäkuussa... Taitavat tosiasiassa olla pesän syttöjä, hiiliä kun polttoaine itse veturissa. Ehkä odottelevat tuossa seuraavaa starttia, jos sattuu pulla jäähtymään. |
||||
|
22.07.2022 09:44 | Heikki Jalonen | ||
| Kuvassa oleva Transporter on henkilöauto. Eron pakettiautoon kyllä havaitsee viimeistään ostovaiheessa sekä käyttövoimaveroa maksaessa, yrityskäyttöön hankkija myös ALV-palautusta hakiessaan. Valtiolla asia on vähempimerkityksellinen. | ||||
|
20.07.2022 11:50 | Heikki Jalonen | ||
| Ainakin tuolla Vaalassa on käyttövoimana ollut sähkö. Eristimien lukumäärä tolpassa, mutta myös (auki oleva) sulakekotelo kolmine sulakehattuineen kertovat, että käytössä oli "voimavirta" (3~380V). Luultavasti kaikki ne liikennepaikat, jossa tämän suuruusluokan muokkaava polttoainehuoltoa tehtiin, olivat sähköverkon piirissä jo 1920-luvulta lähtien. | ||||
|
20.07.2022 11:41 | Heikki Jalonen | ||
| Vaalan merkitystä rautatieliikenteen kannalta 1940-luvun luvun lopulta 1950-luvun loppuun on varmaan suuresti lisännyt Oulujoen voimalaitosten rakennustyö, johon liittyi melkoinen liikenteenhoidon tarve. Laadin aikoinaan pienen kuvasarjan noista voimalaitosradoista: https://vaunut.org/sarja/2282 Vaalasta käsin lienee hoidettu Jylhämän ja Nuojuan (Ahmas) liikenne joten siellä lienee ollut oma päivystäjänsä ainakin kiivaimman rakennuskauden ajan. Ehkäpä siksi investointi polttoainehuoltoon on nähty tarpeelliseksi. Sodan jälkeenhän tuo laitos on rakennettu. Vaalan talli itsessään on selvästi vanhempaa perua, varmaan jo radan rakennuksen ajoilta. Vaalassa on myös ollut sivuraiteita sahalle ja Oulujärven rantaan jo ennen voimalaitosten rakennuskautta. Soraa ja hiekkaa on myös otettu monilta paikoilta. |
||||
|
16.07.2022 12:48 | Heikki Jalonen | ||
| Mahtaisiko peräti olla kuvaajan oma ajokki? Joka tapauksessa, auton käyttäjä taisi tuntea oven sulkeutumista helpottavan kikan: raotettu ovilasi... Auto on kuvassa (1968) hyvin tuore, siinä on jo (vuodesta 1967 lähtien) valaisevat sähkövalot, 12 V. |
||||
|
12.07.2022 19:07 | Heikki Jalonen | ||
| Minun mielestäni se on Renault AHR tai AHN. Noin 5 tonnin kaliiperia. Niitä valmistu Wehrmachtin käyttöön jotain alle 2000 kpl. Tunnistusperusteet: kolmiomainen ikkuna oven etupuolella, oven saranat pystysuorassa B-pilarissa, sekä tietenkin tykkivanteet (teräspuolapyörät). Puskuri hinaussimukoineen ja rekisterilaatan taakse jäävine leveämpine osineen on selkeä Renault-piirre. Myös hytin otsapelti on tunnusomaisesti hieman kolmiomainen, selkeä kapiteeli. Helpoin tunnistupaikka eli maski jää loimen alle piiloon. Rellussa se oli kulmikkaan kantikas, Pösössä sievän pyöräkkä. Molempien naamapelti oli noin samaan tapaan viisto ja suora. |
||||
|
26.06.2022 22:56 | Heikki Jalonen | ||
| Hiilikuormaa keventämässä Poclain TY 45. Kone oli voimiltaan, nopeudeltaan ja käyttöominaisuuksiltaan aikansa huippuja ja oli eräs ensimmäisiä oikeasti tehokkaita hydraulikaivinkoneita kun se esiteltiin vuonna 1961. Koneen alavaunu oli tavallisimmassa perusmallissaan hieman omituinen "kolmipyöräinen": etupyörinä oli lähellä toisiaan olevat, yhdessä kääntyvät ei-vetävät pyörät. Taka-akseli tavanomainen vetävä, planeetta-alennuksella ja paripyörin. Koneen kehittyessä saataville tuli muitakin alavaunuratkaisuja: telat, neliveto ja jopa ensimmäisten joukossa pyöräalusta matalapainerenkain. Suomeen konetta toi Kesko heti esittelyvuodesta alkaen, kone oli meilläkin suosittu. Malli säilyi valmistuksessa 1982 saakka, tosin monin osin uudistuen. Hydraulinen kahmarivarustus oli vuonna 1971 vielä harvinainen varuste, vieläpä rotaattorin kera. Senkin käyttöä mahdollisti Poclainin monipuolinen ja tehokas hydrauliikka, jossa riitti kapasiteettia myös lisävarusteille. |
||||
|
20.06.2022 15:04 | Heikki Jalonen | ||
| Arvelen, että tuon Plymouthin rekisterikilvessä on vain yksi kirjain. Vasemmanpuoleinen vaalea täplä on melko varmaan katsastusleiman paikka. Vuosileimaa (sen yläpuolella) ei ole, joten auto lienee siirtynyt läänistä toiseen vuoden 1940 jälkeen. Kilpien vuosittainen vaihtaminen loppui silloin, mutta kilpi vaihtui jos rekisteröintilääni vaihtui. Ehkäpä auto on peräti Viipurin pakolainen? Mutta, kyllä autoilijaa silti simputettiin edelleen melko kekseliäästi: eikös se värinvaihto (musta/valkoinen) jatkunut aina 1949 uudistukseen saakka? Vuodet 1946 ja 1948 mustapohjaisia, 1947 ja 1949 valkopohjaisia. Sen perusteella, kuvausvuosi olisi 1948. Puut ovat täydessä lehdessä, joten kuva on kesäinen otos. |
||||
|
|
20.06.2022 08:28 | Heikki Jalonen | ||
| Kyllähän Volvon patanokka olisi myös kovasti mahdollinen, myös paljon todennäköisempi kuin M-B. Volvoja näki vielä 1960-luvulla arkiliikenteessä, ei tosin enää ykköslinjan hommissa. Sitkeä peli. Kuvasta näkyy valitettavan vähän maskia, tunnistus vaikea. | ||||
|
|
19.06.2022 21:56 | Heikki Jalonen | ||
| Kuvan ottovuotta voisi yrittää haarukoida autojen perusteella. Vasemmalla oleva iso musta on jokseenkin varmasti Plymouth 1938, sotaa edeltävä Amerikan perusauto, Suomessakin yleinen aikanaan. Pienempi auto siinä etualalla saattaisi olla Austin A40 vuodesta 1947 saatavilla olleessa kuosissa, vauraampi Somerset-versio (ritilät maskin sivuilla), ajovalot modernisti lokasuojiin uponneina. Aikaisemmissa vuosikerroissa lyhdyt olivat erillisiä kuupakkeita. Myös se oli meillä "yleinen", sikäli kun mistään henkilöautojen "yleisyydestä" saattoi noina sodanjälkeisinä vuosina kovinkaan vakavasti puhua. Mutta kyllä Tampereen tasoisessa teollisuuskaupungissa jo löytyi auton hankintaan pystyviä. Kuorma-auto saattaisi olla noin 1940..42 kantikkailta ja niukkakiiltoisilta ajoilta oleva Mercedes-Benz, ehkä L3000...4500, suora jäähdytin kapiteelikolmioineen eikä vielä etupuolista maskia. Tähti puuttuu, hytti varmasti kotimaista tuotantoa Ajokki-Kaipio-Virtanen-akselilta. Auton historia voi olla mielenkiintoinen: se voi olla välirauhan tai jatkosodan ajan mikroskooppisen pieniä tuontieriä, tai sitten se on ex-Wehrmacht-kalustoa. Häkäpönttöjä ei enää näy, sekin viittaisi aikaisintaan vuoteen 1947 jolloin polttoaineita alkoi taas saada melko kohtuullisesti. Jos kuorma-auto on M-B, siinä ei pönttöä koskaan voinut ollakaan, se kun oli diesel. Eikä pikku-Austinkaan olisi kaasuautoksi käynyt, sellainen ei ollut mahdollista, ei edes Suomessa... Valion maitokaupan ovi on auki. On siis arkipäivä (kaupat olivat auki yleensä klo 17:00 saakka). Kellonajan tiedämme, se on 15:35. Lauantaina Valion kauppa olisi mennyt kiinni klo 14:00,00. Sunnuntaisin ja pyhäpäivinä ovea oli turha koettaa avata. Arki-iltapäiväksi liikenne on hämmentävän hiljaista. Tilanne varmaan toki muuttui, kun kello kulki tuosta vielä 25 minuuuttia. Tehtaiden väki täytti silloin kadun. Veikataan siis kuvan ottovuodeksi 1947...48. Ajalta selvästi ennen rollikka-aikaa. |
||||
|
19.06.2022 20:00 | Heikki Jalonen | ||
| Yksiakselinen etuteli, Krauss-Helmholz-rakennetta, paljastaa että kyseessä on Tr1. Samaan viittaa myös vetorpyörän halkaisija, vertaa vieressä seisovaan asentajaan. Tr1 vetopyörä 1600 mm (Hr1 1900 mm). |
||||
|
30.05.2022 15:56 | Heikki Jalonen | ||
| Ei se auton tunnistus aivan pelkästään tuohon kuvaan rajoittunut. Omistaja on tuttu. Eikä Joroisissa ole toista sini-valkoista Chevy Pickuppia. Eikä varsinkaan Konehitsauksen/U-Contin parkkipaikalla... Hieman masentavaa on nähdä senkin ns. Sotkan raiteen pikkuhiljaa katoavan pajukon sekaan. Perimätiedon mukaan se on viimeksi ollut käytössä "joskus parikymmentä vuotta" sitten. Vaihde on purettu Joroisten ratapihan uudistusten yhteydessä, siis Huutokoski-Savonlinna-välin peruskorjauksessa. Tuonne kuvan hallille menee enää pajukoituva ratapenkan jäännös, jo kovin hankalasti hahmotettava. |
||||
|
|
29.05.2022 23:29 | Heikki Jalonen | ||
| Täydennetään tähän vielä hieman paikallistietoa: paikka on Konehitsauksen vanhempi Joroisten toimipaikka, johon firma oli muuttanut Pieksämäeltä vuonna 1979. Kuvan ottohetkellä firman nimi oli vielä muodossa Konehitsaus Korhonen&Sistonen Oy, muuttuen samana vuonna Savon Konehitsaus Oy:ksi. Sittemmin firma muutti 1993 toiselle puolelle rataa, entisiin Sotka Oy:n koivuaihiosahan palossa säästyneisiin kuivaamo- ja pakkaamohalleihin. Sillekin alueelle oli raideyhteys, jota käytettiin tarveaine- ja tuotekuljetuksiin. Raide on nykyään pusikoitunut eikä yhteydessä rataverkkoon. Savon Konehitsaus Oy ja Muurikka Oy fuusioituivat vuonna 1996, samalla firman nimeksi otettiin Oy U-Cont Ltd. Yrityksen päätuotteita ovat nykyään polttoaineen jakelujärjestelmät ja siihen liittyvät palvelut. Toiminta Pieksämäellä oli alkanut vaatimattomissa mitoissa vuonna 1966, firman perustajana Matti Korhonen, seuraavana vuonna mukaan tuli myös Reijo Sistonen. Kuluvan vuoden alusta toimitusjohtajana aloitti jo kolmas sukupolvi Sistosia. Yritys on säilynyt perheyrityksenä. Rautateihin liittyen, alkuaikoinaan yritys valmisti ja korjasi myös rautatievaunujen kuormakorien osia ja erilaisia säiliöitä, asiakkaanaan Pm knp. Lopuksi vielä se pakollinen autotunnistus, varmaan jo odotitte: oikeassa reunassa parkkipaikan normaalia kansaa korkeampana näkyy sini-valkoinen Chevrolet Pickup (C/K), vuosimalli 1978. Auto on edelleen samalla omistajalla ja tarpeen mukaan ajossa. Auto on jo kauan ollut bensakoneella, alkuperäinen 5,7 diesel on saranissa visusti tallessa. Siellä jopa Oldsmo-350-diesel kestää... |
||||
|
24.05.2022 21:40 | Heikki Jalonen | ||
| "Tul Turkku kattoma taloje purkku!" | ||||
|
17.05.2022 13:25 | Heikki Jalonen | ||
| Voinemme lisätä tasamaan kaupunkien luetteloon myös Seinäjoen. | ||||
|
|
16.05.2022 23:30 | Heikki Jalonen | ||
| Oulusta itään lähdettäessä mennään oikeastaan "ylöspäin": Oulu Tavaran korkeus merenpinnasta vaihtelee seuduissa +7...+8 m. Siitä Kouvolaan tulee nousua, Kouvola tavara on noin +72 m. Ja Kaipiaisiin noustaan lisää, siellä ollaan jo noin +97 m merenpinnan yläpuolella. Tuira on yllättävästi Oulua korkeammalla, siellä oli jo kauan sitten kadonneessa kivijalassa +14,1 m pultti. Tuiran aseman takana oli aikoinaan (Oululaisittain merkillepantava) Sepeskan mäki, sekin nykyään tieväylän edestä melkein kokonaan pois kaivettuna. Mäen korkeus oli erittäin suhteellista: Jyväskyläläiset, Kuopiolaiset, Lahtelaiset ja monen muunkin kaupungin asukkaat olisivat sitä tuskin edes huomanneet. Puhumattakaan todellisten mäkimaiden asukkaista... |
||||
|
16.05.2022 22:47 | Heikki Jalonen | ||
| Tuleepa kummasti mieleen Valmet N-veturi... | ||||
|
26.04.2022 11:04 | Heikki Jalonen | ||
| Erkki taitaa olla lähempänä tuon 620DS (6,6 L) mallin kanssa. 634DS (7,4 L) imu- ja pakosarjat ovat jotenkin erilaisia. | ||||
|
|
26.04.2022 08:42 | Heikki Jalonen | ||
| Valpurihan se. Tarkemmin, Sisudiesel 634 DS, ehkä jotain lisäkirjaimiakin. | ||||
|
26.04.2022 00:08 | Heikki Jalonen | ||
| Ei toimi vaseliini eikä Vitalis näissä, eikä oikeastaan missään muuallakaan - paitsi kasvomaskina, siihen se on oikein hyvin käypää, vesikin on vain hyvästä. Nykyajan junakaluston akselilaakereissa ei käytetä öljyvoitelua, se vaatisi kiertovoitelujärjestelmän. Liian mutkikasta. Näiden laakereiden voiteluvaatimukset ovat hieman pikkuisen korkeampaa tasoa, mitkään perinteiset rasvat eivät toimi. Kuormitukset ja lämpötilat (sekä miinus- että plussapäässä) vaativat aivan eri aineet. Lisäksi, rasvamäärä on rajoitettu, ei ole tilaa vararavinnolle, joka gramma on käyttöjakson aikana tarpeen. Ei siis ole tilaa joutoaineille. Käytännössä, rasva muodostuu mineraali- tai olefiinipohjaisesta öljystä ja barium- tai litiumsaippuapohjaisesta saentimesta sekä x-määrästä lisäaineita. SKF tai Timken eivät tarkempia reseptejään innokkaammin jakele, on tainnut kehitystyö hieman maksaa. Esimerkkinä, SKF erikoisrasva CTBU-laakereille on LGRT 2. Tuote on mineraali-litiumkompleksirasva, -40C...+120C, d>600 kkm. SKF mainitsee juuri LKAB-kaluston eräänä referenssinään tälle rasvalle. Jos tätä myytäisiin Volkkarin kaupassa, sitä mainostettaisiin Long-Long-Long-Long-Long-Life-tuotteena... Tuotteen hinta olisi myös erittäin pitkä... |
||||
|
|
24.04.2022 22:08 | Heikki Jalonen | ||
| Pujahtipa tuonne pieni virhe, korjaillaan: AAR Class-K laakerin mitat ovat 6½x9. K-sarjan laakerit ovat ns. CTBU-tyyppiä, Compact Tapered Roller Bearing Unit. Kantavuus/rakennekoko-suhteeltaan päivän tehokkainta laakeriteknologiaa. Täsmennetään samalla tuota käyttöikä-asiaa, ilmaisin asian epäselvästi. Parempi ilmaisu on "käyttöjakso", jonka aikana laakerille ei tehdä mitään huoltoa, eikä varsinkaan voitelun jälkitäyttöä. Käyttöjakso on tyypillisesti 500--600 kkm, testeissä on saavutettu luokkaa 800 kkm olevia käyttöjaksoja. Käyttöjakson päättyessä laakeri vaihdetaan uuteen tai kunnostettuun. Uusi laakerointi tulee vaunun alle kunnostetun pyöräkerran mukana, eli käytännön vaihtovälin määrää pyöräkerran kierto. Pelkkien laakereiden kenttävaihtoja ei normaalisti tehdä. Laakerin kunnostus on erikoistyötä, usein siitä vastaa laakerin valmistaja. Kunnostuksen yhteydessä laakeri puretaan, osat pestään, särö- ja mittatarkastetaan. Epäkelvot osat vaihdetaan, lisäksi kaikki polymeeriosat (häkki ja tiivisteet) vaihdetaan. Laakeri kootaan uuden voiteluainetäytön kera. Lopuksi välykset ja käynti tarkastetaan kuormittavilla laitteilla. Varsinkin voiteluaineen laatu ja täsmälleen oikea määrä ovat erittäin ratkaisevia luotettavuuden ja käyttökeston kannalta, samoin suorituksen puhtaus. Kun oli puhetta noista patruunalaakereiden eduista, niin pitää vielä muistaa mainita myös niillä saavutettava kapeampi tuentaväli (=laakeri saadaan lähemmäs pyörää) joka puolestaan vähentää akselin taivutusrasitusta, edesauttaen korkeampien akselipainojen käyttöä. Vaunun kyljessä näkyy punainen lätkä "31t". Se kertoo, että itse vaunu on valmis/hyväksytty 31 t akselipainolle. Salliiko rata vielä sillä painolla ajamisen on toinen asia. |
||||
|
|
23.04.2022 12:39 | Heikki Jalonen | ||
| Tuo teli on 110% Americanaa. Toimittaja (eli tärkeimpien patenttien haltija) on AmstedRail Company Inc, Wacker Drive, Chigago, IL, U.S.A. Telimallin markkinanimi on Swing-Motion (R). Motion Control viittaa bolsteripalkin heilahteluiden kitkavaimennukseen. Noita LKAB-vaunuja ajetaan 30 t akselipainoilla; infran parannusta parannusta 31 t suunnitellaan. Akselipainon perusteella telin tarkempi tyyppi on siten AS-520, suurin sallittu akselipaino 32,5 tonnia. Akselipainoa vastaava laakeri on Class-K (6½x12). Tuo avopäinen patruunalaakeri on kaksois-kartiorullatyyppiä ja on jo kymmeniä vuosia ollut AAR-standardirakenne, vanhoja Timkenin, Amstedin ja Nacon patentteja. Rakenne on kestovoideltu eikä vaadi huoltoa käyttöikänsä puitteissa. Avopäinen laakeri on rakenteeltaan kevyempi, jäähtyy paremmin ja sallii helposti erilaiset lisävarustelut, kuten maadoitusharjat ja pulssianturit, joita nykyajan kalusto yhä enemmän vaatii. Samoin, akseleiden ultraaminen sujuu kätevämmin. |
||||
|
18.04.2022 22:32 | Heikki Jalonen | ||
| Auto on Moskvits 401, sen paljastaa neliovisuus. Kaappari-tyyppisen takaoven hantaaki näkyy selvästi. | ||||
|
12.01.2022 13:27 | Heikki Jalonen | ||
| Kaksi lähempänä olevaa tietä ovat ajojohtimella (kiskotyyppinen katossa), siltanosturia ei näillä teillä voi olla. Lienevät pikahuoltoteitä. Punaiset pallot varoittavat jännitevaarallisen alueen läheisyydestä. Vasemmanpuoleisen pallon vieressä näkyy myös erotusjakso. Kaksi kauempan olevaa tietä ovat kylmiä, joten siellä voi olla myös kattotyöskentelyä varten tarkoitettu lava. Siistiä on, irtonaisia työkaluja näkyy vielä vähemmän kuin Neuvostoliitossa. Mutta, ehkäpä vieras ei kuitenkaan vallan Leonid Iljits ollut. Mutta, mitenkäs olisi marsalkka Ustinov? |
||||
|
08.01.2022 12:10 | Heikki Jalonen | ||
| Pynnösen Kaaniassa näkyy selvästi valkoinen ratti ja turbon läsnäolosta kertova Super-teksti nokalla. Auto on siten tyypiltään L76 Super ja vuosimalli 1968 tai aikaisempi (valkoinen ratti). Ja merkki on tosiaankin vielä Scania-Vabis. Moottorina DS11, 260 hv, turbollinen 11 litrainen, joka oli saatavissa 1963 alkaen. Autossa on luultavimmin Sörling-nostoteli eikä vanhempi riimuteli, joten vuosimallin takareuna on jossain 1966 tietämillä. |
||||
|
08.01.2022 11:51 | Heikki Jalonen | ||
| Venäjä tai jokin IVY-maa on puimureiden määränpää, tuollaisia kymmenien koneiden letkoja saattoi bongata Pasilassa useamman kerran 2000-luvun alkupuolella. Tulivat Suomeen laivalla, Jätkään tai Sompaan. Suomessahan puimurit ostettiin jo noina vuosina puhtaasti yksittäistilauksina eikä missään ollut "keskusliikkeen varastoa" jossa niitä olisi ollut rivistössä odottelemassa mahdollista ostajaa. Suomessa puimurimyynti on 2000-luvulla vuositasolla pysytellyt luokassa alle 200 konetta per vuosi; kaikki merkit yhteenlaskien. Case ei ole ollut meillä suurimpia merkkejä, markkinajohtaja on useimpina vuosina ollut SR. |
||||
|
08.01.2022 11:31 | Heikki Jalonen | ||
| Joroisten asemalla pitää verstastaan tunnettu kitaranrakentaja Keijo Korelin. Kitaransa ovat kyllä akustisia, mutta tarkoitettu vakavampaan konsertointiin, joten kielien lukumäärä on kuusi. En tiedä, onko hän valmistanut 10- tai 12-kielisiä. Lisää voi tutkiskella http://keijokorelin.com |
||||
|
|
07.01.2022 21:31 | Heikki Jalonen | ||
| Valitettavasti junanlähettäjä on lähtenyt Joroisista. Mutta kitaroita asemalla sen sijaan valmistetaan. Sopinevat asianmukaisen rautatiebluesin soittoon... | ||||
|
06.01.2022 15:51 | Heikki Jalonen | ||
| Kuva on otettu aikaisintaan vuonna 1927, kesällä. Kuvan Demag-nosturi oli saatu puolestaan käyttöön myöhään syksyllä, lokakuussa 1926. Kuvan nosturista tarkemmin: www.vaunut.org/kuva/145370 |
||||
|
04.01.2022 17:41 | Heikki Jalonen | ||
| No jaa, on joskus tullut "askarreltua" semmoisenkin kanssa. Nuo Terän sakastin saranat ovat hyödyksi vaikkapa kytkinremonttia tehdessä... MSK kopsasi saman idean tekemiinsä Vallun hytteihin, mutta hienompana kumipusla-systeeminä. | ||||
|
|
03.01.2022 22:51 | Heikki Jalonen | ||
| Lieneekö siinä logistiikan ahertajana Fiat Kultanauha-sarjan (Nastro Oro) traktori, ehkäpä mallia 640 tai 640DT3 (neliveto), sellaista 1973 vuosiluokkaa, ohjaamonaan vielä intiimin ahdas Terä-melukammio...? Kuuluneeko RSJ:n riveihin? | ||||
|
03.01.2022 11:43 | Heikki Jalonen | ||
| Tuo vaarallisen aineen merkintälipuke on vanhamallinen, ajalta ennen VAK/ADR-säännöstöjä. Nykyään tilalla olisi varmaankin lipuke nro 5.1, lieska keltaisella pohjalla: sytyttävästi tai hapettavasti vaikuttavat aineet. Edellyttäen, että vaunun kuormana on sitä mitä arvelen: Oulun Salpietaria 50 kg muovisäkeissä. Matkalla paikallisen Hankkijan/S-osuuskaupan/E-osuuskaupan/K-kaupan/T-kaupan/kaupan varastolle ja sieltä edelleen johonkin lannoitusta kaipaavaan peltoon. Ks. kommenttini kuvaan https://vaunut.org/kuva/151927 |
||||
|
28.12.2021 15:48 | Heikki Jalonen | ||
| Taaempana näyttää olevan runkopuilla päällystetty väliaikainen työpato ja -tie, jota pitkin työmaan Northwest on päässyt liikuskelemaan. Joelle on varmaan kaivettu tilapäinen ohitusuoma jonnekin kuva-alueen oikealle puolelle, laahakaivutyönä samaisella Northwestilla. Ehkä vähäistä lapiotyötakin on tarjolla ollut. Kesä on täydessä terässä, joten joen vesivirtaama lie ollut vähimmissään. | ||||
|
28.12.2021 15:40 | Heikki Jalonen | ||
| Etummaisena näkyy muita hoikempi mallikaari, samoin takana viimeisenä on vastaava hoikka kaari. Varsinaiset muotokaaret tehtiin oikeaan muotoonsa mallikaarien väliin pingotetun luotilangan ohjaamana, jättäen tulevan hirsikerran verran rakoa luotilangan ja kaaren väliin. | ||||
|
28.12.2021 15:29 | Heikki Jalonen | ||
| Kyllä on komeata kivityötä, eipä tarvitse miesten hävetä mitään. Ja kestävää, ei homehdu eikä betoni karbonatisoidu, ei pure korroosio teräksiin eikä happo syö pintaa. | ||||
|
28.12.2021 15:24 | Heikki Jalonen | ||
| Nothwest-kaivinkone on jättänyt laahakauhansa sivuun ja ryhtynyt hoitamaan nosturin töitä. Tuolla puomipituudella ja -kulmalla (työpainoltaan noin 20-tonnisen) koneen nostokyky jää noin 1...1,3 tonnin luokkaan. Riittävästi silti, jotta valmistellut kivet saadaan holvin selälle. Hieman tökkivää hommaa on sillä kiviä asetella, taakan laskua hallitaan pelkästään jalkapolkimella käytettävällä jarrulla, mitään automaattisia apuja tai muita hienohidastimia ei kuskin apuna ole. Puomin laskulla voi tietenkin tehdä ihan lopputälläyksiä, Northwestin puomiköyden kelassa oli itsepidättävä ruuvikäyttöinen rumpu. Hidas kuin mikä ja vaatii kääntökytkimien vekslauksen rummulle (jolloin taas kääntö ei toimi), kömpelö liike sekin. Eikä tapahdu painonapista vaan kahdesta reilusta vivusta. Koneen vuosimalli asettuu jonnekin 1920-luvun lopulle tai 1930-luvun aivan alkuun. Oulun Kaupungin entinen oli samaa tyyppiä, sen sanottiin perimätietona olevan vuosimallia 1927. Kuvassa näkyy myös irrallinen kuuppavaunun koppa. Sillä on luultavasti nosteltu täytesoraa holville. |
||||
|
Kuvasarja: Hyrynsalmen radan siltojen tekoa 1935 - 1938 |
28.12.2021 15:04 | Heikki Jalonen | ||
| Nyt kyllä nostetaan Raimolle hattua ja korkealle! Todella ainutlaatuista kuvamateriaalia ja hieno kunnianosoitus näiden töiden tekijöille. Kuvasarjasta saa samalla vähän käsitystä siitä, millainen prosessi oli tuollaisen kiviholvisillan rakentaminen. | ||||
|
22.12.2021 23:07 | Heikki Jalonen | ||
| Kettu on viisas. Se on oppinut, että liikkuva juna säikyttää liikkeelle jäniksiä ja muita ravitsevia välipaloja. Usein jopa valmiiksi nuijittuina... | ||||
|
16.12.2021 22:24 | Heikki Jalonen | ||
| Kuvan kiramo on sähkökäyttöinen, moottori on jonkinlaisen suojan peitossa kuvaajan puoleisessa etukulmassa. Kone toimii muun ohella myös valaisinpylväänä, kaksi elohopealusikkaa tarjoavat työvaloa myös pimeän talven töihin, tapulointi ei ole riippuvainen lyhyen päivän valosta. Kone ei ole pyörien päällä, vaan radalla olevien pölkkyjen päälle aseteltuna. Luultavasti sen (ja sen kollegoiden) pidempiin siirtoihin oli tehty jonkinlainen lavettivaunu tai kenties jonkinlainen konsolipyörästö-pari. Näitä oli varmaankin useampia, aivan kuin tuolla ylhäällä olisi numero "6" tai ehkä "8". Eikä siinä vielä kaikki, myös talviajan tapuloinnissa tarpeelliset lumilapiot ovat löytäneet koneen kupeelta paikkansa. |
||||
|
13.12.2021 16:04 | Heikki Jalonen | ||
| Näitä seisoi toisinaan letkassa Tuirassa, joissakin yksilöissä ovi silloin tällöin auki (ehkä jotekin rikki?). Ja kyllä, lannoitetta säkkitavarana oli kyydissä kun juna lähti Oulun suuntaan. Alle puolivälin oli säkkirintaman korkeus, teoriassa kai olisi mennyt 320 säkkiä á 50 kg, mutta ilmeisesti aivan täysiä painoja ei lastattu. Ja, sikäli mikäli oikein tiedän, lastaus tehtiin käsipelissä. Mahtoikohan niille lastausmiehille Merikulman Nahkapääkään nostaa kämmentä eteen - olisi saattanut portsari oppia ilmailua nopeastikin... |
||||
|
08.12.2021 22:24 | Heikki Jalonen | ||
| Taas Panulta äärimmäisen kiinnostava ja historiallisia arvoituksia sisältävä kuva, kiitos! Muutamia huomioita liittyen Toppilan liikennepaikkaan: Yksinäinen raide menee salmen eteläpuolelle ja päättyy melko lyhyeen. Tämä yhteys oli mahdollinen keväästä 1942 lähtien, jolloin salmen ylittävä silta valmistui. Sillan rakentamista vauhdittivat Saksan armeijan tarpeet, sillä oli Hietasaaren puolella salmea suuri laivausvarikko. Kuvan piirroksen tilanne oli voimassa noin vuoden 1942...47 välisenä aikana. Sittemmin Hietasaaren puolella raiteet lisääntyivät ja etenivät Pitkänmöljäntien suunnassa kohti salmensuuta, samoin tehtiin Trustivapaan Bensiinin varaston raide. Viimeistään vuonna 1953 raiteisto oli jo paljon laajempi ja siihen kuului vaihteita. Ne tuskin olisivat jääneet tällaiseen ratapihakaavioon merkkamatta. Mantereen puolella (salmen pohjoispuoli) näkyvät asematalon ja makasiinin+laiturin lisäksi muutamat vanhat tavaramakasiinit sekä vanha Vaasan valssimylly ja pari siihen liittyvää makasiinia. Neljän raiteen toisella puolella myllyn uudempi osa (siilolaitos). Toppila Oy:n sulfiittiselluloosatehtaalle menevä raide on asianmukaisesti merkitty. Mutta, varsinainen ihmekumma on se, että SOK:n myllyn kohdalla ei näy yhtään mitään, ei mitään. Siinä pitäisi olla melko huomattavia rakennuksia (huomattavampia kuin Vaasan myllyn vastaavat) vuosilta 1928, 1937 ja 1941. Ne sijaitsivat tuossa kartassa näkyvien raiteiden oikealla olevien päiden välisellä alueella. Kaksi raidetta jäi myllykompleksin ja laiturin väliin, muut raiteet olivat sen takasivun puolella. Kartassa katkoviivalla näkyvä väylä ei ole tie vaan Lehmiojan uoman Toppilansalmeen laskeva suu. Nyt tulee mieleen kysymys: voisiko tämä kartta olla aivan jatkosodan lopulta, aselevon alusta, ajalta jolloin Moskovan rauhaa vasta solmittiin? Oulussa sitkeästi eläneen huhun mukaan valmistauduttiin nimittäin siihen, että raja tulee asettumaan Oulujokeen, pohjoispuolen jäädessä Neuvostoliiton käsiin. Ja siitä syystä merkittäviä teollisuuslaitoksia evakuoitiin paremmalle puolelle, melkein uusi myllylaitos mukaan lukien. Sellainen selittäisi tuon niin peri-Neuvostoliittolaisen "kartalta katoamisen". Sittemmin tiedämme, että eihän se olisi toki auttanut. Muiden muassa VR Viipurin Konepaja evakuoitiin, mutta kaikki lopulta "palautettiin". Viimeistä liukasta viilaa ja loppuunnirhattua poranterää myöten. Varmaan arvaatte myös, kenen työksi senkin poranterän teroittaminen lopulta työnnettiin... |
||||
|
03.12.2021 14:41 | Heikki Jalonen | ||
| Todella Lontoo-Smog-henkinen kuva. Voimana on höyry ja polttoaineena kivihiili. Hiilijalanjäljistä ei tiedetty vielä mitään. Eikös tuossa oikealla ole se Kauppatorin Lokkitolppa eli Kolera-Vironallas-ratasillan kääntölaitteen pylväs? Taaempana häämöttää heikosti vanhan Kauppahallin ikkunarivistöä. Kaijassa FÅA:n hinaaja S/S Primus (OHEX), 300 ihv. Rakennettu Ruotsissa 1899, romutettu 1965. |
||||
|
03.12.2021 14:08 | Heikki Jalonen | ||
| Tässäkin arvokasta yleisöä. Hienosti pukeutuneina, mutta ilman ainuttakaan matkalaukkua tai pakaasia. Luultavasti tässä ollaan matkaavia arvohenkilöitä tervehtimässä. Rock-tähdistä tai jääkiakon pelaajista ei taida nyt olla kyse, vaan kenties vaikkapa kirjailijoista. Kuten Kianto ja Leino. Jos kuva liittyy junan sisäkuvaan https://vaunut.org/kuva/151702?a=1 (ja jos mainittu kuva on oikeita henkilöitä esittävä), niin saadaan tälle kuvalle jonkinlainen ajoitus: 1919...1924. Eino Leino kuoli 10.1.1926 eikä tainnut enää parina viimeisenä vuonnaan suuremmin matkustella. |
||||