|
|
03.12.2018 08:44 | Esko Maasalo | ||
| Koeajo reitillä tehtiin 7.8.1986 ennen liikenteen aloitusta. | ||||
|
|
03.12.2018 01:28 | Uwe Geuder | ||
| En ole Esa kuullut sitä selitystä koskaan aikaisemmin eikä Wikipediakaan mainitse sitä. Mutta Bockhaus Wahrig Deutsches Wörterbuch 1981 antaa mainitsemasi selityksen D-Zug: Zug mit Durchgangswagen, der nur auf wenigen Stationen hält (Juna läpi kuljettavilla vaunuilla, joka pysähtyy vain harvoilla asemilla) Durchgangswagen: Eisenbahn, Wagen mit durchgehendem Gang (Vaunu, jossa on läpi kuljettava käyttävä) Tuntuu todella oudolta, että koko junatyyppi on saanut nimensä vaunutyypistä. Mutta toinenkin selitys (että juna menee asemalla läpi) ei kuulosta myöskään minun kielikorvaan oikein hyvältä. Niin kuin sanoin alussa, se on vain D-Zug, D:n alkuperä ei ole yleisesti tiedossa. 1973 minä näen ainoa kerta vaunun Saksan junaliikenteessä, jossa oli ovi jokaisen hytin sivussa. Mutta se oli DDR:ssä. Lännessä semmoisia ei enää ollut liikenteessä. Englannissa näin niitä vielä 1980-luvulla. Mutta niissä oli jo kapea käyttäväkin, konduktööri ei tarvinnut enää kulkea ulkokautta. |
||||
|
|
03.12.2018 00:56 | Uwe Geuder | ||
| Tuo on kummallista. Wikipedian mukaan Lauchhammer-osa jäi pois jo vuonna 1926. Enkä minä ole koskaan kuullut sitä. | ||||
|
Kuvasarja: Eßlingenin kilpailija? |
03.12.2018 00:47 | Uwe Geuder | ||
| Joissakin kuvissa lukee "LHB", siis Linke-Hoffmann-Busch. Firma on siirtynyt vaiheittain GEC-Alsthomiin omistukseen. Hekin ovat muuttaneet nimen kirjoitusasua ja ovat nykyisin Alstom. Ja Alstom taitaa kohta olla Siemens-Alstom (ei kai ole vielä saaneet kilpailuviranomaisten hyväksyntää). | ||||
|
|
03.12.2018 00:38 | Mikko Ketolainen | ||
| Jos katsoo paikallisten autoilijoiden ja yritysten joilla on kuorma-autoja kalustona, niin Sisuja löytyy 12-16 kappaletta. Muuten kalusto on Scania ja Volvo painotteista, tosin yksi Mersukin löytyy. | ||||
|
|
03.12.2018 00:27 | Esa J. Rintamäki | ||
| D-Zug: kiitos Uwe tiedoista. Muistan jostain historianteoksesta lukeneeni, kuinka alkuaikojen vaunut olivat hyttivaunuja, joissa oli sivuovet kunkin hytin kohdalla sivuseinissä (vrt. Hki-Hl-radan ensimmäiset vaunut) ja kuinka kehitys jatkui: tuli päätysillalliset vaunut, joissa sisäänkäynti oli nyt päädyissä. Niin muodoin vaunuista tuli läpi kuljettavia = Durchgangswagen. Ja että tällaisista vaunuista muodostettu juna olisi sitten Durchgangzug. Toinen juttu on, että pitääkö edellä mainittu paikkaansa... Eli alkuaikoina D-junan pysähdyskäyttäytyminen ei olisi ollut omaa luokkaansa verrattuna muihin juniin: Schnellzug/Personenzug/Lokalzug-tyylisesti. |
||||
|
Kuvasarja: Eßlingenin kilpailija? |
03.12.2018 00:25 | Uwe Geuder | ||
| Olisin melkein "korjannut", että kirjoitusasu on Esslingen. Onneksi tarkistin asian, ja kirjoitusasua muutettiin 1964 muodesta Eßlingen muotoon Esslingen. Kun kuvat ovat vuodelta 1954, voidaan pitää kirjoitusasu historiallisesti oikeana :) (Omaan puolustukseeni voin sanoa, että en ollut täyttänyt vielä kahta, kun muutos tapahtui. Vaikka asuin siihen aikaan vain 20 km Esslingenistä, se on mennyt minulta ohi :) ) |
||||
|
|
03.12.2018 00:13 | Uwe Geuder | ||
| > varmaan jo 1970-luvun lopussa Tarkoitin siis ensimmäiset. Ei missään nimessä kattavasti. Sehän kestää aina 10-20 vuotta kunnes kaikki vaunut on muutettu. Sen täytyy sanoa, että Saksan rautateiden vanha keinonahka ei ollut kovin epämukava. Se oli jollakin tavalla karkea tai melkein huokoista. Ei ollut niin hikistä kesällä eikä semmoinen tuntuma, että kohta liukuu penkistä lattialle kuin monessa muissa maissa, joissa käytetään hyvin sileää jopa kiiltävää keinonahkaa. Tuossa kuvassa kiiltää jo melkein liian paljon. Minä en ole tietysti matkustanut 50-luvulla. Voi olla, että materiaalia on sen jälkeen vielä muutettu hieman. |
||||
|
|
02.12.2018 23:51 | Uwe Geuder | ||
| Nyt löysin kuvan oransseista penkeistä http://www.faz.net/aktuell/gesellschaft/bahn-verzichtet-beim-ice-4-auf-das-klassische-zugabteil-14512463/zugabteil-der-deutschen-bahn-14512467.html (Lehtiartikkeli valittaa, että ICE4:ssä ei ole enää hyttejä lainkaan) | ||||
|
|
02.12.2018 23:45 | Uwe Geuder | ||
| Kyllä D-Zugeissa on myös ollut plyssipenkit, varmaan jo 1970-luvun lopussa. Muistan ainakin ne oranssinväriset, mutta jonkun verran oli kai punaisia ja vihreitäkin. Ehdittiinkö muuttaa kaikki keinonahkapenkit plyssiksi jossain vaihessa ennen kuin D-Zugit kuolivat sukupuuttoon, sitä en osaa sanoa. D-Zugeissa on aina ollut 6:n hengen hyttejä. IC:hin tuli myös isoja avo-osastollisia vaunuja jossa 2. luokan istumajärjestys on 2+2. Eilzugeissa istumajärjestys on aina ollut 4 vastakkain + 4 vastakkain niin kuin kuvassakin. |
||||
|
|
02.12.2018 23:21 | Uwe Geuder | ||
| D-Zug on vain kiinteä käsite (nyt jo vanhentunut). Monet saksalaiset eivät taida tietää, mitä se D tarkoittaa. Käsite on Wikipedian mukaan peräisin vuodesta 1892 ja tarkoittaa todellakin Durchgangszug. Ei kukaan saksalainen olisi käyttänyt sanaa Durchgangszug ainakaan 50:een vuoteen. Puhekielinen sana on ollut Schnellzug. (Voi, olla että joskus kauan sitten ne olivat eri lajeja. Mutta minun elinaikana ne olivat synonyymejä.) Merkitys voisi kielellisesti olla sekä läpikulkevaa että läpi kuljettavaa, se on vaikea erottaa. Tuntuu kuitenkin siltä, että jos merkitys olisi ollut läpi kuljettavaa, Saksassa sana olisi muodostettu ilman liitosässää, siis Durchgangzug (vrt. Doppelstockzug). Sveitsissä sen sijaan ehkä liitosässän kanssa Durchgangszug. Kaikki selitykset, jotka minä olen kuullut viittaavat kuitenkin läpikulkevaan junaan. Kuvassa näkyvää vaunumalli ei ole yleisesti käytetty D-Zugeissa, mutta enimmäkseen Eilzugeissa, ehkä myös Nahverkerszugeissa (vanha nimi Personenzug). Eilzug olisi suomeksi ehkä kiitojuna, Nahverkehrszug on käännettynä lähiliikennejuna (vanha nimi henkilöjuna). Molemmat ovat paikallisliikenteen junia, Nahverkehrszug pysähtyy (miltei) kaikkialla, Eilzug vain vähän tärkeimmillä asemilla, kuitenkin useammin kuin D-Zug. |
||||
|
|
02.12.2018 20:46 | Marko Laine | ||
| Kaunis kuva! Kyllä Lättä vaan sopii suomalaiseen maisemaan, olipa sitten kesä tai talvi. | ||||
|
|
02.12.2018 20:07 | Timo Keski-Petäjä | ||
| No nyt! | ||||
|
|
02.12.2018 19:49 | Pietu Tuovinen | ||
| Näyttäisi olevan BR:n Class 71 sähkövetureita. Wikin mukaan ne on poistettu kuvan oton aikaan käytöstä https://en.wikipedia.org/wiki/British_Rail_Class_71 Myös Class 74 voisi sopia https://en.wikipedia.org/wiki/British_Rail_Class_74 |
||||
|
|
02.12.2018 19:37 | Pasi Utriainen | ||
| Erkin Sisutietämys on vankkaa ja aina mielenkiintoista luettavaa. Vajaan kymmenen vuoden ajokokemuksella SR- ja E(-M) -sarjoista täytyy sanoa, että mitä huonommat ajo-olosuhteet, sitä paremmin se Sisulle sopi eikä Cumminsin moottoreissakaan ollut moitittavaa. Ainoa merkittävästi huono seikka oli malliuudistus vuosituhannen vaihteen jälkeen, jossa koppi muuttui aiempaa huonompaan suuntaan. | ||||
|
|
02.12.2018 19:36 | Jari Kuusinen | ||
| Hyvä Suo-Mi !! | ||||
|
|
02.12.2018 19:28 | Heikki Jalonen | ||
| Tuon finna.fi-linkin takaa löytyy myös tieto, että kuvassa on kirjoitus: No 2. 5/7 96, 11,20 fm. Tiedämme siten kuvausajankohdan, 5. heinäkuuta 1896, kello 11:20. Melko harvinaista tarkkuutta näin vanhojen kuvien osalta. Mutta kuvaajan nimeä ei mainita. Kuitenkin, jo pelkkä kuvan numeron olemassaolo paljastaa, että kyseessä on enemmän tai vähemmän ammattilainen eikä mikään sukulaisten saapumista ikuistava omatarvekuvaaja. Harvinaista tarkkuutta on myös se, että kuva on otettu tasan vuosi sen jälkeen, kun Tampereella nuoret hurjat von Nottbeckin pojat ajelivat moottoripyörällä. Tai ajoivat sen mitä se sattui hetkittäin toimimaan. Asia noteerattiin harvinaislaatunsa vuoksi lehtijuttunakin. Kyseessä oli Suomen Suuriruhtinaanmaan ensimmäinen moottoripyörä, Hildebrandt&Wolfmüller 1895. Joka myös oli maailman ensimmäinen sarjavalmisteinen moottoripyörä. Eipä se ollut mitenkään käytännöllinen tai varma ajoneuvo, kaukana sellaisesta. Pianpa kyllästyivät kokeiluun ja H&W katosi jonnekin. Löytääpä sen jäänteet jostain teiskolaisen suulin ullakolta; se olisi sensaatio...! H&W moottoripyörän maahantuoja oli tampereleinen Jos. Renggli. Toiminta ei noussut siivilleen; joskus on puhuttu kahdesta maahantuodusta pyörästä, joista v. Nottbeckin poikien kone oli varma tapaus. Renggli jokuitenkin taisi olla hankkeessaan vakavasti uuden tekniikan asialla, jopa niin että julkaisi isohkon reklaamin Päivälehdessä (sittemmin HS) 28.5.1895. Ensimmäiset oikeasti käytännölliset moottoripyörät tulivat saataville vasta seuraavan vuosisadan puolella, Suomeen sellaisia saatiin odotella noin vuoteen 1905 saakka. |
||||
|
|
02.12.2018 19:13 | Esa J. Rintamäki | ||
| Rainer, kysymys: tarkoittaako D-Zug läpikulkevaa pikajunaa vaiko läpi kuljettavaa pikajunaa (D-Zug = Durchgangzug)? | ||||
|
|
02.12.2018 18:46 | Jukka Ahtiainen | ||
| Joulukortti | ||||
|
|
02.12.2018 17:20 | Pave Saarinen | ||
| Inha on hyvin mahdollisestiollut kuvaaja. Lähde yle fi, Polkupyörien välittäjänä Inha ehti toimia myös polkupyörien välittäjänä. Hän maahantoi pyöriä Englannista ja bisnes oli vilkkaimmillaan 1880-luvun lopussa. Inha rakennutti kuvausmatkojaan varten erityisvalmisteisen pyörän, jolla hän saattoi kuljettaa raskasta kuvauskalustoaan ympäri Suomea. Sanaa ”polkupyörä” väitetään Inhan keksimäksi. |
||||
|
|
02.12.2018 16:11 | Heikki Jalonen | ||
| Kuten kirjoitinkin, se on pelkkä valistunut arvaus. Pitää muistaa, että I.K. Inha asui ja opiskeli Helsingissä vuodesta 1885 alkaen. Ja - mikä vielä tärkeämpää - hän työskenteli Uuden Suomettaren toimittajana vuosina 1890-1906. Voinemme olettaa, että siinä tehtävässä hän liikkui laajalti ympäri pääkaupunkiseutua, sekä tekemässä uutisjuttuja että valokuvaamassa. Valokuvat eivät välttämättä suoraan liittynneet hänen työhönsä sanomalehtimiehenä, sen ajan sanomalehdet olivat hyvin kuvaköyhiä. Sen sijaan, Inha kuvasi paljon eri kustantajille (ennen kaikkea Södikalle) kaupunkikirja- ja maamme kuva- tyyppistä aineistoa. Ja tietysti oli saapuvilla kuuluisuuksien kulkiessa; kuten kameramiehet aina ovat olleet. Tuon polkupyörän etutavarateline on poikkeuksellinen: se ei ole kiinni etuhaarukassa vaan emäputkessa, suoraan rungon jatkeena siis. Vieläpä alaspäin menevillä diagonaaleilla tuettu. En mitenkään keksi sille muuta käyttöä kuin kokoliaan, raskaan ja arvokkaan laitteen kuljettaminen. Jonka koko on noin 30 senttiä kanttiinsa. Ja joka esine ei ole paikallaan telineessä valokuvaa (tämä kuva) otettaessa. Ei varmasti ole gramofoni eikä sirmakka, ei moottori eikä masina. Mutta, laatikkokamera, sellaista 12...16 kokoa, kyllä. Ja jos kamera, niin jossain myös jalusta ja iso kasa tarvikkeita. Ehkäpä tuossa yläputken alaisessa tuubissa on jalustan tolppia? Luultavasti tämän pyörän takatavaratelinekin on jotenkin erikoinen, emme vain näe sitä. En vielä ole löytänyt Inhan kuvaa omasta pyörästään (joita oli useampia), pitää jatkaa kirjojen pläräystä. Mitä tuohon säiliöön tulee, niin pitää huomata, että se on kiinni pyörän ohjaustangossa, ei rungossa. Tuota kuvaa otettaessa (puhutaan varmasti vuodesta noin 1900) oli kyllä jo olemassa polkupyörän apumoottoreita, käyttökelpoisin varmasti Rasmussen. Lisäksi oli muutama muu yritelmä. Useimmat - kuten juuri Rasmussen - olivat pyörän taakse, tavaratelineelle, sijoitettavia; joku yritteli myös runkosijoitusta. Mutta kaikille niille oli yhteista se, että niiden polttoainesäiliö ei voinut sijaita moottoriin nähden liikkuvassa osassa eli ohjaustangossa. Se oli normitapa vain silloin, kun apumoottori oli etupyörän yhteydessä. Etuveto-apumoottorien ja Velosolexien ajat olivat tuota kuvaa otettaessa vielä kaukana tulevaisuudessa. REX-apumoottori muuten tuli Ruotsissa myyntiin 1952 kun ajokorttivapaa mopedi-käsite tuli siellä käyttöön. Suomeen joskus myöhemmin. |
||||
|
|
02.12.2018 13:32 | Erkki Nuutio | ||
| Kirjoitukseni M-sisun vahvoista ominaisuuksista on yleisesti tunnustettua tietoa. Voi kiittää veturinlämmittäjä - teknikko Joel Laurosen suunnittelijaryhmää M-sarjan Sisuista ja sen akselistoista ins. Markku Partasta ja tekn. Eeli Uotia. BTE-akselisto tuli tuotantoon 1974 vaiheilla keskinkertaisen Kirkstall-akseliston tilalle. BTE oli hyvä esimerkki perusteellisesti kentällä ja laboratoriossa testatusta tuotteesta. Flemingin- ja Aleksis Kivenkadun kulman laboratoriossa ajettiin niitä yli kaksi vuotta, 4 akselistoa kulmavaihteilla kehäksi yhdistettynä. Väsyttävästi säädelty vääntömomentti luotiin mukana pyörineellä hydraulisella esijännittämiselimellä. Kokonaisuutta kutsutaan kehäajolaitteistoksi, koska siinä käyttävän moottorin tehoa kuluu vain akselistojen kitkahäviöiden voittamiseen. Laitteiston kehitti tekn. Pentti Tarvainen. Sittemmin tarpeen ilmaantuessa kuormitettavuutta lisättiin mm. lisäämällä napavälitysten planeettapyörien määrää viideksi. Tuotanto jatkuu varmasti vielä pitkään ja luotettavuusmaine on moitteeton. Todettakoon että monen ystävä Antero Alku teki diplomityönsä vetoakselien uritusten vähittäisestä kitkakulumisesta. Tietokoneavusteisia väsytyskokeita tehtiin kentällä ja TTKK:n laboratorioon rakennetussa järeässä väsytyskehässä. Tuloksena poistui tämä vähittäinen ongelma, jonka akselipalkin mikrometriluokkaa olevat kuormitusjoustot aiheuttivat. Kiusa oli tuttu muillekin valmistajille. Silloinen auto- ja CAD-kehittäjä Alku voi olla ylpeä tekemisistään uransa alussa. Kuvan auton erinomainen Cummins NTE syrjäytti 70-luvun loppupuolella keskinkertaisen Rolls-Roycen sekä alitehoisen ja laatuongelmaisen Leylandin. Kun kuva ei esitä SM/SR -Sisua, en hajaudu siihen. Totean vain että yleisemmin on vastakkaisia mielipiteitä Janne mielipiteelle. M-sisuja on on toistuvasti Vetkunkin ajoissa ja kunnostuksen kohteena. Asiaan voi tutustua parhaiten täällä http://www.sisua.net/forum/index.php ja myös Vetkun sivuilla. Pääsyy poistumiin lienee juuri auton alustan järeys ja muunneltavuus. Sen vuoksi muuttamisia metsäkoneiden kuljetusautoiksi oli paljon (tämän vaiheen jälkeen autot olivat haaskoja) . Olihan SISU suosituin puutavara-auto. Ohjaamon ruostevauriot ovat aina haitta. Kun putkipalkkeja, hitsareita ja ohjaamopiirustuksia on saatavilla, niin jotkut harrastajat ovat tehneet uusio-ohjaamoita. Niittikopilla on siinä etunsa. Kilpailijoiden ruosteongelmat ovat usein pahempia, mutta korvaavia peltiosia on niihin usein helposti saatavilla. Ajoonkunnostelu kohdistuu intensiivisimmin sotaSisuihin, kuten sisua.net näyttää. Maastoajo on kiinnostavaa, ja "proto" oli aikansa kyvykkäimpiä maastoautoja. Lähellekään verrattavaan eivät Volvo eikä Scania ole pystyneet, MB toki, toisentyyppisesti Unimogilla. Hyvän vakiomoottorin puuttuminen on usein vaikeuttanut Sisun toimintaa. Esimerkiksi Ukko-Kontion Cummins V8 -susi oli lähes katastrofi, samoin Leylandin ja AEC:n loppuaikojen laatuongelmat. Pieni monimallituotanto ei anna vahvaa neuvotteluasemaa moottorivalmistajiin päin. Volvo ja Scania ovat puolestaan hyötyneet suuresti laadukkaista moottoreistaan. Ajoneuvoteknisesti esimerkiksi Volvo on aiheellisesti kunnioittanut Sisua ja soveltanut sitä esikuvana, esimerkiksi N-sarja (En nybydd finsk Sisu), B10R-bussi ja tuoreesti vaikka vetävän telin nostoakseli ja useat 4- ja 5-akselitoteutukset. Pääkilpailijat Volvo ja Scania ovat kaksi Euroopan (ja osin maailman) loisteliaimmin menestynyttä konepajayritystä. Kotimaiset (Sisu, Vanaja) näpertelivät vuodesta toiseen ilman välttämättömiä laajennusinvestointeja. Liiketulos oli selvä. Meille ei osunut maailman teollisuushistorian huippunimiä kuten Volvon Assar Gabrielsson ja Gunnar Engellau eikä investointien rahoittajana pitkät ajat Volvosta tappiot kuitannutta SKF:ää. Meillä oli sota, sotakorvaukset, voivuori ja ulkomaisen ihannointi. Volvo pisti kaikki paukut laajentumiseen ja käytti tuotannon tehostamisessa kaikki hiostuksen keinot (vrt. Chaplin "Nykyaika"). Ja tulosta syntyi, työntekijän selkänahastakin repien. Oli pakko, koska Volvon isot kilpailijatkin niin tekivät. Tiedän sen omastakin puolesta Amazonien tekijänä 1969. Bengt Berglundin Volvo 1926-1956 (2015, 414 s.) kertoo alihankkija- ja työntekijähiostuksista tieteellisesti. Meillekin tuli jotain vastaavaa: Saloran, Hollmingin ja Nokian johdolla vaiheittain luotiin Nokia-kännykät. Tiedämme kuinka kävi ja kuka tuhosi. Olisi pitänyt oppia Erikssonin kännyköiden tuhosta, eikä sillä illkkua. Nykyhetkeen takaisin: Toivon oikeutettua arvostusta Sisuille ja Sisun nykyomistaja - johtajalle Timo Korhoselle. Tämä on palauttanut Sisun kuoleman ääreltä. Keinoina on ollut mm. taitava tuotekehitys (Polar ja mm. hybridi-Sisu) ja MB-komponenttiyhteistyö. |
||||
|
|
02.12.2018 13:08 | Rainer Silfverberg | ||
| Itse asiassa DB:n pikajunien (D-Zug) vaunuissakin oli keinonahkapenkit kakkosluokassa vielä 80-luvullla. IC:ssä oli sitten plyssipenkit. Pikajunavaunut jotka rakennettiin 1950-60 -luvulla olivat aina hyttivaunuja. | ||||
|
|
02.12.2018 13:03 | Rainer Silfverberg | ||
| Sen olen minäkin ymmärtänyt että RENFEllä oli muutama normaaliraiteinenTalgo- veturi Ranskassa ajoa varten. | ||||
|
|
02.12.2018 12:18 | Timo Järvi | ||
| Meikäläiselle tuollainen paikallisliikennekalusto kelpaisi varsin asijanmukaisesti. Parempi tuokin, kun ei kalustoa ja liikennöintiä lainkaan. Nykyisin mitään yksinkertaista ei saada rakennettua, kun pitää olla vähintään liukuportaat, liityntäpysäköinnyt ja esteetön kulku. Tuli aikanaan asuttua Multisillassa, jossa on myös pieni seisake ja vielä ihan pääradalla. Kummasti 80-luvulla porukka ennätti seisakkeelle lähitaloista ihan kävellen eikä siirtymiseen tarvittu edes omaa autoa... :) https://vaunut.org/kuva/46289?liikp1=1098 |
||||
|
|
02.12.2018 12:09 | Timo Järvi | ||
| No nyt on vakuuttava kuva. Voin vain kuvitella sen mahtavan äänimaiseman, jonka Huru luo ympärilleen tuossa maisemassa. Kallion päällä olo on hieman turvallisempi, mutta rataleikkauksessa möly on ollut varmaankin todella vakuuttavaa tasoa. On, on se Huru ollut iso "kioski"... :) | ||||
|
|
02.12.2018 11:50 | Timo Keski-Petäjä | ||
| Vertailukuva joulukuulta 2017: https://vaunut.org/kuva/123868?s=1 | ||||
|
|
02.12.2018 11:03 | Robert Sand | ||
| Yritän saada sarja aikaiseksi aiheesta. Rautatien nettisivut löytyy tästä: http://ngj.nu/ Facebook: https://www.facebook.com/hobbybana/ | ||||
|
|
02.12.2018 10:01 | Jukka Ahtiainen | ||
| Kuva, vaihde ja ympäristö hehkuu aineksia mielenkiintoiselle tarinalle. | ||||
|
|
02.12.2018 09:50 | Pave Saarinen | ||
| Arvauksesi pyöräilijästä ja Kuvaajasta on mielenkiintoinen. Miten olet päätynyt arvaukseesi? Mitähän Inha olisi Dickursbyssä asioinut? Tämä pitää nyt selvittää, mutta mistä? Kuvalähteeni on pieni. https://www.finna.fi/Search/Results?page=4&lookfor=tikkurila+asema&type=AllFields |
||||
|
|
02.12.2018 08:38 | Raimo Harju | ||
| Melkein kuin oltaisiin 1960 luvulla. | ||||
|
|
02.12.2018 04:09 | Kari Haapakangas | ||
| Jaa sekö on tavarasäiliö? Pappa hankki 60-luvulla lisäansioita postinjakajana (pienviljelijä kun oli) kulkupelinään moottorilla varustettu polkupyörä. Sedät kunnostivat sen moottorin kymmenkunta vuotta sitten, ja sen polttoainesäiliö näyttää ihan kuvan mukaiselta. "Rex" on aika vinkeä kulkupeli. | ||||
|
|
02.12.2018 02:10 | Uwe Geuder | ||
| Ranskassa TGV ajoi jo 250 km/h vuonna 1981 (vai oliko jopa 270 km/h???). Kun kävin ensimmäisen kerran Suomessa vuonna 1987 VR mainosti kovasti 130 km/h:n nopeutta uutuutena. Suuria eroja Euroopan sisällä. Ja itäblokki on vain poikkeuksellisesti kuulunut johtaviin. | ||||
|
|
02.12.2018 01:46 | Uwe Geuder | ||
| 3. luokka poistettiin 1956. Nämä vaunut olivat käytössä muuttamattomana vielä 80-luvulla, mutta 2:na luokkana. Myös paljon isommassa määrässä rakennetun "Silberling":in (rakennusvuodet 1958 - 1981) penkit näyttävät hyvin samankaltaiselta. Vanhojen vaunujen erikoisuus on, että lämmitystä voi säätää jokaisen penkin kohdalla. Silberlingeissä se ei enää ollut mahdollista. | ||||
|
|
02.12.2018 00:59 | Jouni Hytönen | ||
| Kuvakin tuosta kohtaamisesta on näemmä tullut laitettua: https://vaunut.org/kuva/17806 | ||||
|
|
02.12.2018 00:50 | Jouni Hytönen | ||
| Tämähän onkin itse asiassa ollut kuvanottohetkellä aivan uudenkarhea runko vielä, vuodelta 1988. :) Sitä ei kyllä kaikista yksityiskohdista uskoisi. | ||||
|
|
02.12.2018 00:45 | Jouni Hytönen | ||
| Vanhin, jonka olen itse nähnyt liikenteessä, oli 387 Kaliningradin rautateillä vuonna 2003 (vm. 1969). | ||||
|
|
02.12.2018 00:19 | Heikki Jalonen | ||
| Kaksipyöräinen ei ole moottorillinen vaan polkupyörä. Ohjaustangossa näkyvä tuubi on tavarasäilö. Yläputken alla on työkaluputki, etupyörän päällä tavarateline. Samalla voidaan esittää valistunut arvaus pyörän omistajasta ja myös pienen kuvan ottajasta: Konrad Into Nyström (=I.K. Inha). Etutavarateline siihen viittaisi, kameraansa kun kuljetteli. Ja kuvan tekninen laatu: ei ole mikään Näpsä-Selfie vaan laatunapsu. Ja Into oli kovan luokan fillarimies - koko sportin aloittajia meillä. Mitä tulee rekisterikilpeen: voi tuntua kummallisen järjettömältä ja byrokraattisesti epäloogiselta, mutta ennen vuotta 1922 moottoripyörää ei tarvinnut rekisteröidä. Mutta polkupyörä piti. Tässä tietysti vaikutti Imperiaalinen lainsäädäntö ja sen jäämistö. Byrokratia ei ollut ehtinyt reagoida kaikkiin teknisiin uutuuksiin tarvittavalla nopeudella. Olihan v. 1922 moottoripyöriä Suomenmaassa ollut vasta 30 vuotta; ei tosin montaa. Autoihin oli jo kilpiä kiinnitelty, vaikkei niitäkään paljoa ollut, mutta nekin vain kaupunkien poliisilaitosten paikallisilla määräyksillä eikä yleisen lainsäädännön tasolla. Ehkä Suomessa autoja pidettiin vaarallisempina ja moraalin vääjäämättömän rappion Juggernautin vaunuina. Venäläiset puolestaan taisivat pitää polkupyörää paljon vaarallisempana kumouksellisen agitaation levittämisen välineenä, kontrolloitava tarkoin. Kumouksen jälkeen, tietty toiseen suuntaan. Asiaa tuntevat muistanevat Neuvostoliittolaisen polkupyöräilykulttuurin tavattoman rikkaan monipuolisen kehittyneisyyden... Myös myöhempinä aikoina (sota- ja pula-ajat) fillareissa nähtiin taas rekisterikilpiä. Taas byrokratian ja kaikenlaisen valvonna tarpeiden vuoksi; miten ilman rekisteriä voitaisiin olla ja elää... |
||||
|
|
01.12.2018 23:41 | Ossi Rosten | ||
| Näitä kotiprojektikuvia on kyllä aina ilo katella! | ||||
|
|
01.12.2018 23:24 | Jarkko Pasanen | ||
| Saavuimme seisakkeelle 18min myöhässä Äänekosken aseman ratapihalla sattuneen veturin rikkoutumisen vuoksi.Onneksi joulupukki ,tonttu ja matkustajat ehtivät kuitenkin joulukadun avaukseen.Olimme kyllä aika kovan paineen alla,kun odottelimme Paatelassa liikenteenohjauksen viestejä. | ||||
|
|
01.12.2018 23:12 | [Tunnus poistettu] | ||
| Maksua vastaan voin pitää luentosarjan, missä SR/SM-sisut ja aina Polariin asti, (polarista ei kokemusta) ovat suomalaisen kuorma-autoteollisuuden pohjanoteeraus. Hyvää on kohdat joissa lukee: "Made with pride in the U.S.A. taikka EATON taikka DANA taikka CUMMINS" | ||||
|
|
01.12.2018 22:16 | Jari Kuusinen | ||
| Näitä #niittikoppi -Sisuja ei ole pahemmin näkynyt veteraanikuorma-autoseuran ajoissa... Kertooko tämä sitten jotakin auton kestävyydestä ja siitä, että nämä ajettiin loppuun moottoreiden, akseleiden, vaihteistojen ja rungonkin osalta vielä eläkeiässäkin esimerkiksi metsäkoneiden kuljetuksessa eikä siten hyviä museokunnostettavia yksilöitä ole jäänyt jäljelle? Vai jostakin muusta, mistä? | ||||
|
|
01.12.2018 20:52 | Pave Saarinen | ||
| Tosi on, uusi ikkuna. Mutta vastapuolen päädyssä taas on laitettu yksi ikkuna umpeen. Voisin laittaa siitäkin kuvan. | ||||
|
|
01.12.2018 20:10 | Jarkko Pasanen | ||
| Kalusto oli valmiina ja me henkilökuntana jännitimme kuljettajan ehtimiseen paikalle.Kuljettajaa tuoneesta junasta oli puuttunut veturi ja lähti tulemaan kohti Jyäskylää 27min myöhässä.Onneksi kuljettaja saapui paikalle vain 4min myöhässä.No se veturin hajoaminen Äänekosken asemalle aiheutti sit sen 18min viivytyksen Äänekosken keskuntan seisakkeelle. | ||||
|
|
01.12.2018 20:04 | Jarkko Pasanen | ||
| Onneksi joulupukki,tonttu ja yleisö ehti joulukadunavaukseen.Meillä henkilökunnalla oli kyllä jännitys pinnassa.Ja nää ratapiha ongelmat ei ensikertaa sotke meidän ajoa Äänekosken suuntaa. | ||||
|
|
01.12.2018 19:57 | Juhani Pirttilahti | ||
| Ilmeisesti tarkoitus on, että kolmioraiteen kautta kulkeva juna erottuu näillä numeroilla paremmin muista junista. | ||||
|
|
01.12.2018 19:01 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kiitos, Rainer! Jos olisin aamulla kuollut, niin olisin tuota tietoa vaille jäänyt, heko heko! Korj.kijrotusvihre. | ||||
|
|
01.12.2018 18:50 | Perttu Karttunen | ||
| Voisikos joku selittää mikä on tarkoituksena pitkälle junannumerolle, vai onko niin ettei nelinumeroiset riittänyt | ||||
|
|
01.12.2018 18:32 | Kari Haapakangas | ||
| Apumoottoroitu (?) Polkupyörä nro 1. Asema on saanut uuden ikkunan. | ||||
|
|
01.12.2018 18:29 | Rainer Silfverberg | ||
| Ei nyt ihan, vaan ihan tavallinen Eilzugissa käytettävä vaunu, jossa ovipari myös keskellä. Eilzug oli siis pika- ja paikallisjunien väliin sijoittuva junakategoria. Sittemmin niistä tuli Regio-Express tai jotain vastaavaa. | ||||
|
|
01.12.2018 16:49 | Mikko Ketolainen | ||
| Silloin kun elettiin aikaa jolloin lättähattu kulki vielä välillä Äänekoski-Jyväskylä, tuli usein nähtyä tilanne, kun lättä seisoi keskustan seisakkeella ja pohjoisen suunnasta tullut puutavarajuna joutui jäämään odottamaan vuoroaan hiukan kauempana olevan opastimen luo. | ||||