|
|
03.03.2017 19:56 | Pauli Kyllönen | ||
| Junarunkokin kääntyy marsun mukana IC26:ksi. | ||||
|
|
03.03.2017 19:53 | Esa J. Rintamäki | ||
| Loisteputkivalaistusta kokeiltiin aikoinaan vaunuissa Ei 22789, EFi 22395 ja CEi 2625. Oliko muita? Tietääkö joku? Teppo? Sivukysymys: Onko Helsingissä olemassa kauppaa mistä saisi 1958 Oldsmobilen metallisen pienoismallin? Myös Christine kelpaisi. (Asiaa tuntemattomille: 1958 Plymouth Fury Sport coupe). Risteysasema myy tässä suhteessa eioota, samoin Tieto-Nikkari. |
||||
|
|
03.03.2017 19:35 | Esa J. Rintamäki | ||
| Masalassa oli Koneisto Oy:n halli, jonne kaalihäkki pääsi sisälle. Raidetta on pätkä jäljellä, ilman yhteyttä rataverkkoon. Oliko kyseisellä raiteella sähköt? Kuka osaisi kertoa? Ellei ollut, niin oliko Masalassa päivysveturi? | ||||
|
|
03.03.2017 19:16 | Esa J. Rintamäki | ||
| Hyvässä junamatkassa on 90 % toiveikasta odotusta ja 10 % muistpjen verestämistä... | ||||
|
|
03.03.2017 18:58 | Esa J. Rintamäki | ||
| Minun mielestä kaalihäkki pysyy kaalihäkkinä vaikka sillä olisi neljän tuuman maalikerros päällään... | ||||
|
|
03.03.2017 18:55 | Heikki Jalonen | ||
| Moottori voisi tosiaan olla Deutz F1L. Jos tyyppi on 612, tehoa löytyy 6 heposta. Näitä moottoreita oli toki saatavissa myös ilman traktoria, ihan tavallisiksi paikallismoottoreiksi tarkoitettuina. Ja vaikka mihin erikoissovelluksiin, generaattoreista pumppuihin ja vaikka mihin. Ilmajäähdytys. Luftgekühlt. Öljynpainemittarin naamataulu on näkyvissä tuuletuskotelon kyljessä. |
||||
|
|
03.03.2017 18:40 | Heikki Jalonen | ||
| Kotimaista tuotantoa. Ainakin melko paljon. Moottori näyttää olevan Ford 4-litrainen nelosdiesel, samanlainen kuin Fordson Diesel Major-traktorissa. Vaihdekepin perusteella voisi arvata, että tuon veturin moottorin luovuttajana on kuitenkin toiminut Thames Trader 4-diesel kuorma-auto. Tuossa pitemmässä vaihdekepissä kun on jopa näkyvillä tuolle automallille niin tyypillinen pakkilukon salpakin. Ehkäpä samainen Trader-vainaa on luovuttanut myös elintärkeitä runkorankansa osasia veturin selkärangaksi. Loput on lainattu suoraan jostain radan laidoilta. Veturin konfiguraatiossa on sitten mukana myös jokin toinenkin vaihdelaatikko heti ensimmäisen perässä. Ehkäpä sekä antamassa kaivattua nopeuden alennusta ja samalla näppäröittämässä suunnanvaihtoa (jolloin sillä varmaan vaihdettiin vain 1-N-R- väleillä). Eipä olisi suurikaan ihme, jos se olisi löytynyt Sisu- tai Vanaja-kuorma-auton alta; valmistajana ehkäpä Eaton. On tuo vaihdekepin tötsä vähän sitä mallia... Polttoainesäiliö on varmaankin lähivalmiste. Lopuksi konesuojan virtaviivakkuus viimeistelee tuotteen, korostaen aistikkaasti esteenraivaajan vinoviivan linjaa. |
||||
|
|
03.03.2017 18:30 | Esa J. Rintamäki | ||
| Oli kuulemma Dm4:lläkin omat ongelmansa. Nimittäin moottoreissa oli pitkät (yhtenäisrakenteiset?) sylinterinkannet jotka aikaa myöten käyristyivät. Konepajakorjausten jälkeen ajettiin kaikilla neljällä moottorilla, matkaa tehtiin ajan kuluttua kolmella moottorilla ja joskus jopa kahdella. Ainakin mahdollisiin ongelmiin viittaavat Dm4:n saamat lempinimet: "Kekkosen umpisuoli", "Kouvolan kettu" ja "Oikuttelija". No. Teknilliseen suunnitteluun kuuluu mahdollinen ongelmien ratkaisu matemaattisesti sekä joskus sattuman kaupallla onnistunut ratkaisu, toisin sanoen hihasta ravistelu. Kyseinen ilmiö tunnetaan myös muilla aloilla, missä rakenteellista kehitystyötä tehdään. Minun mielestäni Hr11:n moottoreiden kierrosluvun pienentäminen saattoi johtua ahtimien asennuksesta (saatiinko ahtopaineet sopiviksi?). Moottoreiden perusrakennehan pysyi samana... Tulkoon samalla mainituksi että Mekydron suurin sallittu ajonopeus oli 144 km tunnissa. Koeajoilla sitä ei saanut ylittää, koska vaihteisto kuulemma alkoi vaihtaa väriä. Mutta nyt meikäeläkeläinen ryhtyy syömään päivällistä. Menu: Pedigree-koiranmakkaraa kermavaahdon kera. Terveelistä ja halpaa, lähimarketissa vain 1,50 euroa... | ||||
|
|
03.03.2017 17:55 | Mikko Herpman | ||
| Oliskohan löytynyt "liekaa" näiltä main.. Eli pysyy sähköllä MGO:t käyntilämpöisinä.. | ||||
|
|
03.03.2017 17:42 | Mika Koukkari | ||
| Melkonen rassi! | ||||
|
|
03.03.2017 17:27 | Jimi Lappalainen | ||
| Ehkei veturi ole kuitenkaan kiinni vaunuissa ;) | ||||
|
|
03.03.2017 17:24 | Petri Soronen | ||
| Mikäs tässä on siis kyseessä? | ||||
|
|
03.03.2017 16:29 | Mikko Herpman | ||
| Sil tappaa, penkki ja selkänoja.. Varpaatkaan ei kastu jos ei kovin vinoon sada! | ||||
|
|
03.03.2017 16:25 | Petri Sallinen | ||
| SJiF-merkintä näyttäisi olleen käytössä 1890-luvulla tai niillä paikkeilla. 1890-luvullahan vaunujen litterointi uudistui. S.V.R./F.S.J-merkintä oli vakiintunut jo 1900-luvun alussa — tosin tekstien asemointi vaunujen seinissä vielä etsi muotoaan. Määräyskokoelmista ensimmäinen merkintämääräys löytyy muodossa S.W.R. En ole kuitenkaan koskaan nähnyt tunnusta maalattuna tupla-V-muodossa vaunujen kylkiin. Saattaa olla, että sellainenkin kuva vielä löytyy. S.V.R/F.S.J-merkintää käytettiin vielä itsenäisyyden aikana pitkään. Tämä saattoi johtua siitä, että muutosten läpimenoaika oli melko pitkä ja riippuvainen kaluston korjaussykleistä. 1920-luvulla tuli käyttöön VR/SJ-muoto. En ole vielä löytänyt määräystä, koska tämä muoto tuli käyttöön. Voisi kuvitella, että se otettiin käyttöön silloin, kun ensimmäiset haapalaudoitetut puukoriset telivaunut tulivat käyttöön. Todennäköisesti ei kuitenkaan vielä tällöin. Olen löytänyt myös 1920-luvulla valmistuneesta CEi-vaunusta 1:10:een piirustuksen, jonka maalausohje tekstityksen osalta on muotoa S.V.R-F.S.J. Sanoisin, että tämän keskusteluketjun aloittaneen kuvan telivaunussa on juuri tällainen merkintä. Asemoinniltaan se on juuri samanlainen kuin piirustusten ohjeissa. Alkuperäistä valokuvaa pitäisi katsoa suurennuslasilla — se voi kertoa asian tarkemmin. Kun ensimmäiset E(k)-vaunut valmistuivat vuonna 1925, järjestettiin Helsingin asemalla esittelytilaisuus. Tilaisuudesta on olemassa valokuva. Näytillä oli sarjan kolme ensimmäistä vaunua. Kaikissa vaunuissa oli emalikirjainfontilla maalattu tai ruuvattu VR ja SJ sekä niiden keskellä alempana vaunun numero. Myös tavaravaunuista on olemassa vastaavilla tunnuksilla olevia kuvia 1920-luvulta. Tavaravaunuissa muoto oli V.R. ja S.J. eli kirjainten välissä oli pisteet. Tekstityyppi oli sama kuin S.V.R.-aikaisessa kalustossa. Tavaravaunujen osalta ajoitus on hivenen helpompaa, koska vaunuihin on maalattu katon korjausvuosi. Tunnetuissa tällä tavalla merkityissä tavaravaunukuvissa se on 1925. Toistaiseksi ei ole löytynyt asiakakirjamerkintää siitä, milloin VR-SJ-merkintä korvattiin VR Suomi -merkinnällä. Yksi mahdollinen viite voisi olla silloin, kun Suomi liittyi kansainvälisen rautatieliiton jäseneksi. Rautatieliiton jäsenenä oli jo yksi rautatieyhtiö, jonka tunnus oli VR (=Victorian Railways). Legendan mukaan suomalaiset muuttivat (joutuivat muuttamaan) tämän seurauksena tunnuksen muotoon VR Suomi, koska liiton jäsenenä ei voinut olla kahta samaa lyhennettä käyttävää jäsentä. Toinen merkillepantava asia oli myös se, että Suomessa rautatielaitos luopui samalla kaksikielisestä merkintätavasta. Voisi kuvitella, että tästäkin löytyy asiakirjamerkintä tai kielipoliittista keskustelua. VR-SJ-merkintöjä näkyy myös 1920-luvulla valmistuneiden puuvaunujen maalausohjeisssa — mm. 1:10-konepajapiirustuksissa. Eräässäkin piirustuksessa päivitysten yhtydessä merkintä on vedetty yli, mutta se on silti selvästi nähtävissä. Sehän ei ole kuitenkaan koskaan taattua, että asiat tehtiin käytännössä kuten piirustuksiin merkittiin. Yhdessä CEi-vaunun piirustuksessa taas Suomi-sana on asemoitu ylös vaunun fascia-listaan vaunun keskilinjan mukaisesti — piirustuksen päiväys on 1920-luvulta. Moni asia odottaa vielä määräystasoista vahvistamista. Todennäköisesti kaikista näistäkin asiosta löytyy kirjallinen määräys kunhan riittävästi etsitään ja kaivellaan Kansallisarkistoa. Kuvien perusteella 1920-luku oli merkintöjen osalta melkoista etsimisen aikaa. Kalustoakin oli jo niin paljon, että määräysten läpimeno käytännössä kesti kauan — ehkä jopa niin kauan, että uudesta käytännöstä oli ehditty jo sopia ennen kuin edelliset määrätykset oli saatu läpi koko kalustokannassa. Nykytieton valossa näyttää siltä, että VR-SJ-merkintätapa on jäänyt melko lyhytaikaiseksi — sen verran harvoissa kuvissa sitä on nähtävissä, mutta aika monessa kuvassa silti. Kuvat ovat kuitenkin siinä mielessä hauskoja kohteita, että niissä näkee vain sitä, mitä niistä etsii. Siksi tuttukin kuva voi kertoa monesti jotain uutta, kun sitä katsoo uusilla silmillä. Kuinka moni ylipäätään osaa kiinnittää huomiota merkintöihin — ellei kuvista etsii juuri merkintätietoja. |
||||
|
|
03.03.2017 16:17 | Risto Sollo | ||
| Kerrankin ergonomia on otettu huomioon kuljettajan työpistettä suunnitellessa... | ||||
|
|
03.03.2017 14:36 | Kari Haapakangas | ||
| Onpa kakku ainakin päältä kaunis, mutta eipä ole nousevan auringon maassakaan laitettu katoksen alle :( | ||||
|
|
03.03.2017 14:34 | Mikko Herpman | ||
| Mikähän on tuo säiliö ylävalonheittimen takana? Poistohöyrystä lämmöntalteenottoa ja kattilaveden esilämmitystä vaiko mahtaisiko olla jonkun tyyppinen kipinänsammuttaja..? | ||||
|
|
03.03.2017 14:30 | Esa J. Rintamäki | ||
| Poliiseillakin oli maijana tuon mallinen ransiitti. | ||||
|
|
03.03.2017 14:22 | Esa J. Rintamäki | ||
| Jaappanilaasten Risto... | ||||
|
|
03.03.2017 13:58 | Esa J. Rintamäki | ||
| Oikealla näkyy ajaa turuuttelevan Lada. Lieneekö ihan 1200 L? | ||||
|
|
03.03.2017 13:30 | Esa J. Rintamäki | ||
| Voi tuota 1970-luvun muotia. Laiturilla seisovalla naisella ns. klönttipopot. Muuten, vaunukierroista sen verran utelen, että menikö P12:n vaunusto P41:een, kuten myöhemmin siinä 1977 tienoilla oli tapana? Ainakaan kuvassa ei näy Fo:ta. | ||||
|
|
03.03.2017 13:18 | Esa J. Rintamäki | ||
| Unohtamatta Viking Salmonellaa... | ||||
|
|
03.03.2017 13:15 | Esa J. Rintamäki | ||
| Auto lienee Moskvitsh Skandinavia. Mitä? Koska Mossesta on tullut auto? | ||||
|
|
03.03.2017 12:38 | Rainer Silfverberg | ||
| En usko että tapahtui muuta kuin että pikkuhiljaa korvattiin vanhat logot uusilla kun vaunut kävi korjaamossa. Uusiin laitettiin 1920-luvun alusta alkaen "VR SUOMI" . Mitä vanhhempiin versioihin tulee niin ensiksi luki vain rautatien nimi vaunuissa kuten "Helsinki-Hämeenlinna" tai "Hangö-Hyvinge" mutta kun valtion ratoja valmistui useampia niin on ollut ainakin 1800-luvulla käytössä merkintätapa: "SJ i F" Jokus, ehkä telivaunujen myörä, tuli "FSJ SVR" tai päinvastoin käyttöön. Tavaravaunuissa saattoi lukea vain "SVR". Niissä jotka oli Venäjän liikenteeseen (siis muille osuuksille kuin Valkeasaari-Pietarin Suomen asema) sallittuja luki jotain vielä venäjäksi, en tarkaan tiedä mitä. |
||||
|
|
03.03.2017 12:21 | Mikko Herpman | ||
| Kukahan omistaa nuo vaunut. VR, VR-Track, Vossloch...? Mietin vaan että jos omistaja on VR.. hauskaa että vetopalvelu on Fenniaraililta. | ||||
|
|
03.03.2017 12:07 | Markku Knuutti | ||
| 2 reunimmaista pilttuuta muutettiin jo 70-luvulla autokorjaamoksi tekemällä ovet takaseinään. Päädyn lisäosa tehtiin rataosaston pajaksi. | ||||
|
|
03.03.2017 11:56 | Teppo Niemi | ||
| Mutta miten tuo muutos tapahtui ja milloin? Entä millaisia välivaiheiden tekstiasetteluja oli käytössä ennen kuin tutuksi tullut puukoristen vaunujen asettelu tuli käyttöön? Mikkoin uudet valmistuneet vaunut sen saivat? | ||||
|
|
03.03.2017 11:27 | Rainer Silfverberg | ||
| Itsenäistymisen jälkeen alettiin vaihtaa FSJ/SVR -logoa VR Suomi:ksi Se "Suomi" lienee ollut aika turha lisämaininta koska yhdysliikenne Neuvosto-Venäjälle suomalaisilla vaunuilla oli katkolla muutamaa poikkeusta lukuunottamatta 1990-luvulle asti eikä Ruotsissakaan päästy Haaparantaa pidemmälle. |
||||
|
|
03.03.2017 10:48 | Mikko Herpman | ||
| Mielenkiintoisen näköinen metalliluiska tuossa kytkimen oikeassa laidassa, taitaa olla lisätty varmistamaan/helpottamaan kytkemistä kaarteissa. Muutaman kerran olisi ollut tarpeen lätässäkin, ratapihalla kaarteessa tahtoo olla haasteellista saada tarttumaan jos on juuri sopivassa kulmassa. | ||||
|
|
03.03.2017 10:39 | Teemu Saukkonen | ||
| Hyvää mainosta HMVY:lle. Toivottavasti veturi näkyisi kisalähetyksessä. | ||||
|
|
03.03.2017 09:52 | Petri Nummijoki | ||
| VR:n 100-vuotishistoriikki mainitsee kuitenkin Vv12-veturin kohdalla sekä mottorin että voimansiirron olleen epäluotettavia ja pudotettiinhan Hr11-veturissa moottoreiden kierroslukua 1700 r/min -> 1500 r/min koneistoremontin yhteydessä. Siten moottorikaan tuskin oli ongelmaton ainakaan alkuperäisellä kierrosluvulla. Hr11-veturilla on saattanut olla krooninen linjallejääntitaipumus ennen vuoden 1958 koneistoremonttia mutta Turun liikenteen aikaan 60-luvulla ne eivät minun kuulemani mukaan jääneet mitenkään silmiin pistävän usein linjalle. Ei minulla niistä tosin mitään linjallejääntitilastoja ole tai muuta oikeaa faktaa. Joka tapauksessa Hr11-vetureita käytettiin Helsingin ja Turun välisessä pikajunaliikenteessä noin 10 vuoden ajan ja vielä pari vuotta sen jälkeen, kun (melko toimivina pidetyt) Dm4-vaunut oli tästä käytöstä poistettu. Tuskin näin olisi tapahtunut, jos Hr11-vetureita olisi aivan jatkuvasti pitänyt hakea apuveturilla linjalta. On tietysti mahdollista, että loppuaikoina niissä olisi ollut huollon vähäisyydestä johtuvaa linjallejääntiherkkyyttä, kuten poistumassa olevan kaluston kanssa useinkin on käynyt. |
||||
|
|
03.03.2017 08:11 | Teppo Niemi | ||
| Ja sama vaunu kuusi ja puoli vuotta myöhemmin arkiliikenteessä: https://vaunut.org/kuva/115102 | ||||
|
|
03.03.2017 08:05 | Teppo Niemi | ||
| Näin voisi sanoa ja vielä enemmän tuo pätee ensinmäisiin Gb vaunuihin. | ||||
|
|
03.03.2017 07:45 | Markku Knuutti | ||
| Mutkia matkalla :) | ||||
|
|
03.03.2017 01:52 | Esa J. Rintamäki | ||
| Eikös tämän sarjan innoittajana ollutkin Gd-sarja? Rakennustapa juontaa juurensa Venäjän keisarikunnan yhdysliikenteeseen ja silloin sinänsä järkevä Ga-sarjan rakennustapa "esineukkujen" mielestä oli niin väärin! | ||||
|
|
03.03.2017 01:20 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Niinhän tuo näyttäisi mutta 5519:n tarina on vielä kiintoisampi: se on valmistettu 1948/49 vuodenvaihteessa Wien-Floridsdorfissa osana 20 veturin tilausta. DRG:n Kriegslok 42 oli niin onnistunut sarja, että niitä rakennettiin sodan jälkeenkin ja nämä palvelivat Luxemburgissa vuoteen 1964. | ||||
|
|
03.03.2017 01:15 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ehkä ajoitusta auttaisi jos katsotaan toisen vaunun (Em) merkintöjä: SVR numero FSJ. Kuka tietää milloin puuvaunuissa vieläkin näkyvä VR numero ja alapuolella SUOMI - tekstiasettelu tuli käyttöön? | ||||
|
|
03.03.2017 00:59 | Esa J. Rintamäki | ||
| Mikäli oikein muistan, niin "Turun satama" tässä muodossaan hämäsi ulkomaalaisia turisteja oikein päntiönään. Niinpä VR päätti kohentaa tilannetta ja otti käyttöön osoitekilven "Turku satama". Muutosta oli helppo seurata Vilppulassa P104:n vaunujen kyljestä 1970-luvun jälkipuoliskolla. Sensijaan "Naantalin satama" junassa P106 sai sitten olla... Muuten, Cik-vaunut muutettiin CEi-vaunuista. | ||||
|
|
02.03.2017 23:47 | Mikko Herpman | ||
| Hienoa että on fenniarailin koukussa vaihteeksi erilaisiakin vaunuja! Mukavaa että varastotavarat kulkee rautatietä. | ||||
|
|
02.03.2017 23:40 | Jari Kuusinen | ||
| Arvailut ja salaliittoteoriat Meriniityn teollisuusraiteista ovatkin osoittautuneet Salon kaupungin optimistisiin tulevaisuudennäkymiin... Raiteita ei ehditty koskaan rakentamaan, joten niitä ei ole ollut koskaan olemassa. Kaavoihin ja opaskarttoihin nämä ehdittiin piirtää, mutta esimerkiksi peruskartoista näitä ei luonnollisestikaan löydy. | ||||
|
|
02.03.2017 22:53 | Esa J. Rintamäki | ||
| Jukukäki! Ompa hieno. Kustannusvastaavus varmaankin estää meillä Ilmarisen replikan tekemisen... | ||||
|
|
02.03.2017 22:27 | Esa J. Rintamäki | ||
| Muuten, mitä tulee Hr11:n toimintavarmuuteen, niin sivuttakoon sitä tässä, aiheen ulkopuolella. Nimittäin Maybach Motorenbaulla oli pitkä kokemus vetokalustomoottoreiden jne suunnittelusta/rakentamisesta, joten minä itse en usko Hörön epäluotettavuuden johtuneen moottoreista. Vaihteiston (Mekydro) rakenteesta sen verran että välitykset kytkettiin sakarakytkimillä. Normaalilla kanttikertaakanttisakararakytkimellä se ei olisi onnistunut, joten sakaroita oli ovelasti muotoiltu, jotta kytkeminen vauhdissa onnistuisi. Kuulemani mukaan Pullahurun krooniseen linjallejäämtitaipumukseen oli syynä tehonsäätöjärjestelmä. Siinä käytettiin kaksipainesysteemiä ja paineet erotti toisistaan kuminen membraani. Kun membraani vanheni ja jatkuvan taivutuksen seurauksena reikiintyi, niin isompi paine pääsi läpi ja tulos oli selvä elikkä matkan keskeytyminen kunnes apuveturin hinaamana päästiin pois linjalta. Jos joku tietää paremmin Lentävän Suden tekniilkasta, niin oikaiskoon minua. | ||||
|
|
02.03.2017 22:25 | Robert Sand | ||
| Myös runko on erikoinen tässä veturissa. Päädyt ovat varmasti alkuperäsiä mutta itse runkopalkit ovat vahvempaa tavaraa kuin tavallisissa Schienen-Kuli vetureissa. Myös laakeripesät ja pyörät ovat jotain muuta kuin alkuperäisiä. | ||||
|
|
02.03.2017 22:23 | Jyrki Längman | ||
| Niinpä, syvä huokaus | ||||
|
|
02.03.2017 22:01 | Petri Nummijoki | ||
| Tai voi olla niinkin, että Nohab oli 23-25.4.1959 viriteltävänä koeajoa varten ja koe suoritettiin 29.4.1959. Rautatieliikenne-lehden mukaan mäennousukokeita suoritettiin 22.4.1959 Kangasalan, Hirsilän ja Vilppulan mäissä ja 29.4.1959 uudestaan Kangasalan mäessä, joten ehkä ensimmäisellä kerralla koeajettiin Hr12-veturia mahdollisimman monessa mäessä ja toisella kerralla useampaa veturia samassa mäessä. | ||||
|
|
02.03.2017 21:41 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kuvan juna on peräisin vanhasta ihanasta Daadaaräästä. (DDR) | ||||
|
|
02.03.2017 21:37 | Esa J. Rintamäki | ||
| Näyttää ihan siltä kuin kyseinen veturi olisi entinen Kriegslok BR52. | ||||
|
|
02.03.2017 21:33 | Erkki Nuutio | ||
| VAPOn historiikissa: Asko Jämsen Halkometsästä soille ja sahoille - VAPO 50 vuotta 1940-1990 (Gummerus 1990, 350 s.) on pari sivua Siuron sahan ja nahkaparkitsimon historiaa: alku Metsähallituksen sahana 1905-1928. Tämä lopetettiin huonon kuntonsa johdosta. Tiilirakennus parkitsimolle valmistui vuonna 1940. | ||||
|
|
02.03.2017 20:10 | Esa J. Rintamäki | ||
| Dm6- ja liitevaunujen koreja nostettiin 1959 samalle kytkinkorkeudelle Dm7-kalustoon verrattuna. Eräs turkulainen kuljettaja muisteli minulle 1981 että Dm6 kiihtyi paremmin kuin Dm7, johtuen pienemmistä pyöristä. Yhteisajossa Dm6-Dm7 vetokytkimet rasittuivat tästä syystä. Todella hyvä kuva muuten! | ||||
|
|
02.03.2017 19:01 | |||
| . | ||||
|
|
02.03.2017 18:55 | Esa J. Rintamäki | ||
| Minun muistaakseni tätä koksijunaa nimitettiin "Rasputiniksi". Lähti Kouvolasta vuonna yksi ja kaksi klo 18.20. Nimimerkki "kerran nähnyt". | ||||