Kommenttihaku
Kaikki kommentit / Hakutulokset
|
19.01.2025 20:08 | Petri Nummijoki | ||
| Hv1-3 pärjää huomattavasti paremmin, jos vertailuun otetaan kaikki matkustajajunat tai kaikki junatyypit. Esim. 1959 ajettiin Hr1-vetureilla 2,666 miljoonaa kilometriä, josta 74 % oli pikajunia. Hv1-3-vetureilla ajettiin 6,793 miljoonaa kilometriä, josta noin 28 % oli pikajunia. Tai 1962 ajettiin Hr1:llä 1,945 miljoonaa kilometriä, josta 65 % oli pikajunia. Hv1-3-vetureilla ajettiin 4,639 miljoonaa kilometriä, josta noin 26 % oli pikajunia. Kyllähän Hv1-3 oli lukumääränsä ja käyttöikänsä puolesta paljon merkityksellisempi sarja kuin Hr1 mutta halusin tuoda esiin, että Hr1 oli nimenomaan pikajunien vetäjänä merkittävä ainakin noin 1956-1961, kun kaikki tai lähes kaikki olivat valmistuneet ja toisaalta dieselvetureita ei ollut vielä niin paljon, että sillä olisi ehtinyt olla olennaista vaikutusta raskaan sarjan höyryvetureiden tarpeeseen. |
||||
|
19.01.2025 19:55 | Noah Nieminen | ||
| Tervetuloa minunkin puolesta! | ||||
|
|
19.01.2025 19:31 | John Lindroth | ||
| "Dampflok 382267 auf Bergfahrt-Ultimatives Sounderlebnis" video Youtubessa,kuvaaja Fredric S. Varsinainen ääni/katseluelämys! | ||||
|
|
19.01.2025 18:38 | Paavo Joensuu | ||
| Kiitos! | ||||
|
|
19.01.2025 18:38 | Samuel Pajunen | ||
| Tervetuloa Vorgiin! | ||||
|
19.01.2025 18:15 | Markku Naskali | ||
| Pahasti ruostuneella koulusaksan taidolla ymmärsinkin suunnilleen, ja kuvan perusteella etenkin, mutta kun kuva oli Italiasta, niin kiinnosti onko italiankielistä nimeä. Kokemukseni mukaan perunaa käytetään Italiassa melko vähän moneen muuhun Euroopan maahan verrattuna. Tosin suurimman näkemäni perunapellon näin Po-joen laaksossa. | ||||
|
|
19.01.2025 17:57 | Hannu Peltola | ||
| Markku, ruokahan on selvästi itävaltalaista Bad Ischl -nimen perusteella. Ja viini on tosiaan myös itävaltalaista. | ||||
|
|
19.01.2025 17:32 | Markku Naskali | ||
| Mikä mahtaa ruokalajin nimi olla italiaksi? Ja minkähän maan tyypillistä ruokaa? Viinikin taitaa olla itävaltalaista, eli kovin saksankielistä. |
||||
|
|
19.01.2025 16:19 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Erkki, bolsujen rautatiesysteemi oli toisaalta totaalisekaisin heidän oman sisällissotansa tiimellyksissä, vaikka heillä kovasti tarvetta junien kulkuun olikin. Pitihän muun muassa agit-prop-junia järjestää liikkeelle, etteivät musikat nyt niin kovin vastavallankumouksellisiksi heittäytyisi. Mitä tulee rajan taakse jääneisiin suomivetureihin, niin uskoisin niitä lopulta aika vähän käytetyn proletariaatin diktatuurissa. Vanhoista kuvateoksista (Kaskimies!) on nähtävissä, että palautetut koneet ei paljoakaan poikenneet 1977 Jyväskylän ympäristöasemilla (Leppälahti, Metsolahti ja Leppävesi) seisoneiden romuvetureiden kunnosta. Herra Petri: P8:sta sen verran, että myös G8:n kattiloita jossain määrin niissäkin näki. Muistanet varmaan, kuinka KPEV sarjamerkitsi veturinsa: S = pikajunaveturi, P = henkilöjunaveturi, jne. Pariton numero = märkähöyrykattila ja parillinen = tulistinkattila. Ja numeroinnit numerojärjestyksessä, tietysti. Viime kommenttisi pari viimeistä kappaletta ovat minusta riittävä ja kelvollinen vastaus, josta kiitokseni. |
||||
|
19.01.2025 16:05 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Mikko, olet oikeilla jäljillä. Tenderin vettä ei kuitenkaan saanut "kuumentaa" liikaa, muutoin injektorien toiminta vaikeutui huomattavasti. Suihkulauhdutus kun vaatii aina sen tietyn suuruisen lämpötilaeron. | ||||
|
|
19.01.2025 13:45 | Mikko Herpman | ||
| Arimmat paikat taisi olla ne vesiletkut mitkä tulee tenderistä veturiin. Olen kuullut että imurit sai jotenkin "nakuttamaan" tai kuitenkin toimimaan niin että kuumaa höyryä menee takaperin tenderiin. Eli näin pysyy letkut sulana ja toki vähän lämmittää vettäkin. Toki jos tenderi on aika täysi ei se vesimäärä kovin nopeasti jäähdy ja jäädy. Tämä on arvailukommentti, parempia odotellessa. |
||||
|
|
19.01.2025 12:41 | Mikko Otava | ||
| Oliko näissä tenderissä höyrylämmitys, vai millä estettiin ettei vesi pääse jäätymään talvella ulkona seisottaessa? | ||||
|
|
19.01.2025 10:53 | Erkki Nuutio | ||
| Vielä Hv-ansioista. Ensi töikseen Hv1:t saivat vetää silloisen pääratamme Hki-Pietari pikajunat, sekä ainakin alkumatkan pikajunista Pietarista Turkuun/Raumalle/Tornioon vuosina 1915-1917. Kostona tästä kuusi näistä joutui vetämään bolsuja kymmenkunta vuotta ennen lunastamista takaisin syntymämaahansa vuonna 1928. Ukko-Pekoista vain kuusi tehtiin ennen vuotta 1948. Kelvollisia ratoja ja ahkeraa käyttöä riitti koko määrälle (22 kpl) vasta 50-luvun mittaan. Petrin toteamat ajokilometriluvut eivät anna koko kuvaa Hv1-3 vs. Hr1 -käyttösuhteista. Karkeasti voinee olettaa, että Hr1-kilometrit toteutuivat (hyvien rataosuuksien sallimina) keskimäärin noin 30% suuremmalla keskinopeudella. Tästä seuraa, että Hv-käyttötuntien suhde olisi ollut lähes 50% ajokilometrien suhdetta suurempi. Kuva: https://vaunut.org/kuva/116838?u=3399&paik=Tampere&tag0=0%7CHv3%7C näyttää Tre-Hki -pikajunan lähtövalmiina vuonna 1958. Hv3-veturinsa vierellä on veljeni (pidempi) ja minä. Kuvaaja isäni Torsti Nuutio. Matka johti Järvenpäähän Riihimäen tai Helsingin kautta. |
||||
|
|
19.01.2025 10:41 | Petri Nummijoki | ||
| Jos minua tarkoitat niin en varmastikaan ole oikea henkilö vastaamaan höyryveturin tekniikkaan liittyviin kysymyksiin. Yleisesti ottaen suomalaisia höyryvetureita on kai pidetty taloudellisina ja ehkä helposti huollettavina mutta ei mitenkään tehokkaina tai nopeina kulkemaan. Erkin kanssa myös samaa mieltä, että suomalaiset höyryveturit tai oikeastaan suurin osa Tampereella valmistetusta kiskokalustosta käyttövoimasta riippumatta oli sangen tyylikkään näköistä ja viimeistellyn oloista. Jos P8-sarjaa on kehuttu hyvästä tehon ja painon välisestä suhteesta niin tarkoitettaisiinko, että se oli tulistimien ansiosta sitä verrattuna aikaisempiin märkähöyryvetureihin? Hr1:ssä kattila on 20 % pienempi alkuperäiseen 01:een verrattuna mutta arina, tulistin ja kattilan tulipinta ovat keskenään samassa suhteessa. Tästä voisi ajatella 01:n olleen Hr1:lle ainakin jonkinlainen esikuva. |
||||
|
|
19.01.2025 04:40 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Petri ja eritoten herra Ilkka Hovi (jos olet tilaisuudessa lukea tätä): Sain ajatuksen kysyä teidän näkemyksiänne Hv1-2-3 - vetureiden teho/paino-suhteesta. Tästä suhteesta olin joskus lukenut saksalaisen P8/BR38:n tiimoilta, että se olisi ollut poikkeuksellisen edullinen, ja siten yhtenä suurimpana syynä (jumalattoman isoa lukumäärää unohtamatta) siihen, että 38:aa oli käytössä niinkin pitkän ajan. Eikä siis vain Saksojen mailla, vaan vaikkapa myös Puolassa, missä siihen ihastuneena PKP oli tilannut myös omaa näkemystä: sarjaa Ok22. Kysymys: oliko P8:lla ollut myös vaikutusta rautatiehallituksen maskintekniska byrån suunnittelupäällikköön, H8-tyypin suunnittelutehtävän määritystä laatiessaan? Ensimmäinen P8 (Coeln 2401 eli Reichsbahn 38 1001) valmistui Schwartzkopffilta vuonna 1906, joten jos Preussin KPEV oli saanut käyttökokemuksia tyypistään, niin uskoisin muutaman kirjeen vaihdon myötä saadun tietoja myös Helsinkiin? Legendan mukaan jo H7/Hv4 oli tässä suhteessa hyvin onnistunut, siitä yhtenä todisteena vaikkapa lisätilaukset vuosina 1925 ja 1932. Kerrotaanpa myös veturimiehistön tykästyneen tähän työkaluunsa. Seuraava kysymys: mihin Euroopan maahan ktt:n porukka katseli Ukko-Pekkaa luonnostellessaan? Ranskaanko, yksi skissi oli ollut 4 - 8 - 0 -pyörästöiselle laadittu. Vai oliko Pekka nimenomaan omaa muotoilua, laskennallisine arvoineen kaikkineen? Saksaanko, jossa BR01:tä (20 t vetoakselipainot) oli ollut ajossa jo 1925 alkaen? Vai oliko mieluumminkin tarkasteltu BR03:a, jonka akselipainot oli sellaista 17 - 18 tonnia vetoakselille. Mitä sanovat Ruotsin koneiden tuntijat? Toisaalta, konstruktiotöitä silmällä pitäen laskukaavat eivät noina vuosina kovin kauheasti kehittyneet, vaikka sellaista toki tapahtui. Amerikkalaisella veturinsuunnitteluperinteellä oli jotkin tekniset ratkaisut laskettu tyystin eri tavoin kuin rapakon tällä puolella. Muistetaanpa eräs konekonstruktiotekniikan avain: - lujuutta saadaan aikaiseksi joko ainetta seostamalla tai sitten säätelemällä aineen paksuutta. Suomalaiseen veturinsuunnitteluun vaikutti juuri radan kantavuus (kiskotus ja tukikerroksen mitat) ja ainaisena peikkona hinta tietysti myös. Jos itse olisin ollut konetirehtööri ja vielä piikki täysin auki, niin olisin pitänyt yhteyttä joko Chapeloniin ja/tai itävaltalaiseen Rihosekiin. Suomen mäkisille radoille olisi itävaltalaistyyppi 214 (2-8-4) ollut varsin käypäisä ratkaisu. Ne oli aika isoja vehkeitä, joissa voima jylläsi (entä akselipaino Suomen oloissa?). Chapelonilta sitten konsultointia höyryn virtauksista, ne kun olivat hänellä hanskassa... Itävaltalaisen vetopyörien halk. 1940 mm, kattilan paine 15 "ilmakehää", suurin pituus 23,08 metriä, veturin paino työkunnossa 118 tonnia. Nopeus olisi alkuperäisellä 214:llä 90 km/t. Tenderiähän voi aina "viilailla" mieleiseksi, vaikka näiden neliakselinen ei nyt niin liioitellun pitkä ollutkaan. |
||||
|
19.01.2025 03:19 | Esa J. Rintamäki | ||
| Mutta saksankieli se vasta vekkuli "murre" onkin! Puhua fläsöötät pitkän lauseen, jonka merkitys tai viestisisältö muuttuu päinvastaiseksi, kun lisäät lauseen loppuun "um". Hannu-serkku, sen lasikukon oli tehnyt Kuukerin Nelli. (Siis: täysi oppimäärä sananmuunnoksista suoritettu G.A.Serlachius Oy:n konepajalla elokuun 13. 1975 elokuun 12.:een 1977. Mentoreina ja oikeellisuuden valvojina brassailivat koneistusosaston vanhat ukot. Loppukuulusteluja eivät sentään pitäneet...) Rautatieharrastuksestani kuultuaan kysyivät: - "Tarkistitko aikataulut? Aamulla junat muuttuivat". Ne samat ukot nykyisin ovat Mäntässä, Savosenmäen luutarhalla kivi pääpuolessa, kovasti hiljaisina poikina ja kintut oikoisina. Patamustat porvarit ja tulipunaisimmat helvetinkekälekommarit sulassa sovussa keskenään. Mutta perinteet elävät ja jatkuvat... |
||||
|
19.01.2025 01:01 | Heikki Jalonen | ||
| Juu, silläpä kysyin kun tuon äksyn bulldogin huomasin. Säkäkorkeudeltaan 1 mm... | ||||
|
19.01.2025 00:02 | Teemu Sirkiä | ||
| Sataluku on tyypillisesti liikennepaikan järjestysnumero rataosalla (vrt. Suolahden 3xx-numerot). Rataosalla nuo aseman varsinaiset junakulkutieraiteet on numeroitu 90-sarjaan. Voimassa oleva ohjeistus löytyy RATO-ohjeiden kohdasta 6.4.3. Variaatioita on paljon, koska käytäntö vaihtelee ajankohdan mukaan. | ||||
|
|
18.01.2025 23:50 | Mikko Ketolainen | ||
| Millä tavalla nämä ratapihoilla olevat raiteet numeroidaan? Äänekosken ratapihan raiteiden numerot ovat julian mukaan 471, 491, 492, 493, 494, 495, 496 ja 498, tehtaan raiteista Biotuotetehtaan raiteen numero on 436 ja kuorimolle vievän raiteen numero on 437. Näistä numeroista voisi saada käsityksen, että ratapihalla olisi lähes 500 raidetta. | ||||
|
|
18.01.2025 23:33 | Markku Naskali | ||
| Paras olla lähtemättä "ryssiä hätyyttämään" mutta kielemme on todella joustava. Sanajärjestys on lähes vapaa, mutta kun sanoja paikasta toiseen siirtelee, sanoman merkityskin saattaa muuttua aika paljon. Nyt ollaan kyllä pudottu pahasti kiskoilta, mutta jos lisää ravintolavaunujen antia löytyy, niin kuvia vain esille. |
||||
|
|
18.01.2025 22:39 | Hannu Peltola | ||
| Mack B on Athearnin malli. Athearn tekee harvakseltaan todella näyttäviä automalleja, mutta tuotantosarjat ovat niin pieniä, että niitä pitää olla kärppänä hankkimassa, jos meinaa mallin saada. Huomaa Mackin konepeitolla oleva Bulldog-koriste! | ||||
|
|
18.01.2025 22:11 | Heikki Jalonen | ||
| Kenen valmistama muuten on tuo Mack B-sarjalaisen (paloauto) malli? Näyttää poikeuksellisen tasokkaalta tuotteelta. | ||||
|
|
18.01.2025 20:36 | Hannu Peltola | ||
| Esa, heh!!! Ja vessan ovella vastaan tulee lasikukko. Suomenkieli on todella rikas, en tiedä, että vastaavat sananmuunnokset onnistuisivat muissa kielissä! |
||||
|
|
18.01.2025 18:19 | Petri Nummijoki | ||
| Jos Hv1, Hv2 ja Hv3 tulkitaan yhdeksi veturisarjaksi, kuten tämmöisessä vertailussa lienee oikeudenmukaista niin se on kyllä selkeästi tärkein matkustajajunahöyryveturi. Silti, jos puhutaan nimenomaan pikajunista eli jätetään henkilö/paikallisjunat pois laskuista niin Hr1 pärjää vertailussa hyvin Hv1-3-vetureille siinä vaiheessa, kun koko Hr1-sarja oli 50-luvun lopulla saatu käyttöön. 1959 ajettiin Hv1-3-sarjoilla pikajunia noin 1,93 miljoonaa kilometriä ja 526 miljoonan bruttotonnikilometrin verran. Hr1-vetureilla ajettiin samana vuonna pikajunia 1,97 miljoonaa kilometriä ja 684,7 miljoonaa bruttotonnikilometriä. 1960 ajettiin Hv1-3 sarjoilla pikajunia noin 1,75 miljoonaa kilometriä ja 471,7 miljoonaa bruttotonnikilometriä. Hr1:llä ajettiin noin 1,55 miljoonaa kilometriä ja 521 miljoonaa bruttotonnikilometriä. 1961 ajettiin Hv1-3-sarjoilla pikajunia 1,45 miljoonaa kilometriä ja 409,1 miljoonaa bruttotonnikilometriä. Hr1:llä ajettiin noin 1,48 miljoonaa kilometriä ja 495,8 miljoonaa bruttotonnikilometriä. 1962 ajettiin Hv1-3-vetureilla pikajunia 1,2 miljoonaa kilometriä ja 335,3 miljoonaa bruttotonnikilometriä. Hr1:llä ajettiin noin 1,26 miljoonaa kilometriä ja 411,4 miljoonaa bruttotonnikilometriä. Toisaalta Hr12-veturit olivat jo vuonna 1960 tärkein pikajunien vetäjä bruttotonnikilometreissä laskettuna. Niiden lukema oli 584,6 miljoonaa bruttotonnikilometriä joskin junakilometreissä jäätiin 1,52 miljoonaan eli hieman Hr1-vetureiden alle. 1961 Hr12 oli selkeä ykkönen molemmilla mittareilla, kun niillä vedettiin pikajunia 1,98 miljoonaa kilometriä ja 760,6 miljoonaa bruttotonnikilometriä. Vuonna 1962 vedettiin Hr12-vetureilla pikajunia 2,7 miljoonaa kilometriä ja 1036,8 miljoonaa bruttotonnikilometriä eli enemmän kuin Hv1-3-vetureilla ja Hr1-sarjalla yhteenlaskettuna. |
||||
|
|
18.01.2025 18:11 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ehdotukseni VR:n La Ravinto - catering-listojen laatijoille, sopivina ruokalajeina vaikkapa näitä: Kuivattua velliä Lillille kuhaa Pehmeää jänistä Vihtorin lettuja, tervalla kypsytettyjä, hellin kulmalla Hinkattua ruohoa (salaatiksi) Ruokajuomaksi tietenkin - Viskiä tutuille, mukitolkulla. Tuima napsu. Että silleen... |
||||
|
|
18.01.2025 17:30 | Markku Naskali | ||
| Monen massaturistin mielestä esim. Italiassa syödään vain "makaronia", mutta siellä on tarjolla paljon mielenkiintoista. Kerran söin "täytettyä jänistä", en tosin junassa. Niin hyvä annos oli, että toisenkin kerran piti tilata. |
||||
|
18.01.2025 16:05 | Teemu Saukkonen | ||
| Ihme sattuma että juuri tämä kuva sattui arvonnasta nyt, kun äsken kuvasin äkisti ilmaantuneita helmiäispilviä ulkona. Niin keväinen sää, vaikka on vasta tammikuun puoliväli. Tosin myrskyisä tuuli on paha. | ||||
|
18.01.2025 14:24 | Markku Naskali | ||
| Eilisessä jaksossa televisiosarjassa Meksikon luksusjunassa tosiaan tehtiin ruokaa ihan oikeasti hytkyvän junan ahtaassa keittiössä! Mahtaa olla mielenkiintoinen työmaa. | ||||
|
|
18.01.2025 12:55 | Mikko Herpman | ||
| Ravintolavaunun eväät ovat kyllä aika hyviä. Tämä klassikko mutta myös pastat ja lohikeitto ovat ainakin omaan makuun oikeinkin hyviä. Siihen nähden että on vain lämmitettyä ja tuunattua. Ei pitkästä tavarasta tehtyä paikan päällä. | ||||
|
|
18.01.2025 12:40 | Erkki Nuutio | ||
| Hv1-3:t olivat koskien matkustajaliikennettä 1900-lukulla ylivoimaisesti merkittävimmät höyryveturimme. Niihin verrattuna Hr1:t olivat hyödyllinen täydennys välillä 1939-1965. Hv1-3:t vetivät valtaosan pikajunista itsenäisyyden alusta lähtien vuoden 1963 vaiheille asti ! Pääosin ne vetivät merkitykseltään keskeiset Hki-Tre -pikajunat vuodesta 1915 noin vuoteen 1958. Ne hoitivat jatkoyhteydet Haapamäen (Jyväskylän), Seinäjoen ja Porin suuntiin. Ne vetivät Tku-Tre -pikajunat noin vuoteen 1964. Hv1-3 -veturien merkitys oli ratkaiseva Hki-Turku -välillä sekä Kouvolan jatkoyhteyksien pika- ja henkilöjunissa. Sukulaissarja Hv4 (ja Hk:t) täydensi kevyemmässä henkilöliikenteessä vuoden 1960 nurkille asti. Ukko-Pekoilla oli ansionsa, mutta kevyehkö kiskotus (ja siksi myös vähäinen lukumäärä) rajoitti ratkaisevasti lähes höyrykauden loppuun asti. Pika- ja matkustajajunien vaunuluvut eivät myöskään pääosin olleet liian suuria Hv1-3 -vetureille, koska näiden junien pika ei ollut kovin pikaa. Satunnaisten paikallisten tapahtumien pitkät junat liikkuivat tarvittaessa Hv-kaksoisvedossa. Hv-veturien ulkonäkä oli linjakas - ehkä Hv3 linjakkain. Sensijaan Hr1 antaa (etenkin massiivisilla savunnostolevyillä varustetut yksilöt) raskaan vaikutelman. Se on tasapainoinen, mutta ei kovin linjakas. Tällaiset seikat eivät sinänsä merkitse. Onneksi täällä ei ole sentään ollut itä- ja länsinaapuriemme kammotuksia (paitsi Hr2-3) |
||||
|
|
18.01.2025 11:29 | Markku Naskali | ||
| Ainakin ulkonäkö on lupaava. | ||||
|
18.01.2025 11:16 | Teemu Saukkonen | ||
| Klassikosta en löytänyt kuvaa, joten lisäsin sellaisen: https://vaunut.org/kuva/172863 | ||||
|
18.01.2025 11:04 | Keijo Loisti | ||
| Minkälaisia pahvilippujen myyntiä helpottaneita (nopeus ja tilitykset) koneita ja milloin VR käytti? Kuvan Kouvola-Multamäki lippu lienee "painettu" kokonaisuudessaan myyntitilanteessa. Hämeenlinna-Rauma lippu saattaa olla osittain esipainettu ja myyntitilanteessa siihen lienee painettu vain luokka- ja hintatiedot. Tuttavapiiriini kuuluva henkilö kertoi, että Keravan asemalla olisi ollut Ormegraphe-niminen kammella varustettu kone lipunmyyjien apuna. |
||||
|
|
18.01.2025 09:55 | Tor Lillqvist | ||
| Kyllä VR:n annokset ihan kilpailukykyisiä on hinnoiltaan, maultaan, ja kooltaan. Eivät toki ole kovin erikoisia, aika turvallisella linjalla pysyvät. (Vrt sarjan toisessa kuvassa ollut jäniksenkoipi-annos.) Jos oikein muistan ulkomaisten junafanien kirjoituksia, niin VR:n lihapulla-annos on klassikko. Ja kaksikerroksisten ravintolavaunujen yläkerran yksittäisistuimista tykätään. Ja tietysti se että yöjunassa on mukana ravintolavaunu mikä on auki myöhään ja aukeaa aamulla varhain, on harvinaisuus Manner-Euroopassa. (Toki VR:n yöjunissa sitten vastaavasti ei kuulu minkäänlaista osastoon tarjottua aamupalaa hintaan.) |
||||
|
|
18.01.2025 09:49 | Tor Lillqvist | ||
| Uwe: Jos oikein ymmärrän niin osassa Tšekin ja Saksan välisissä EC-junissa on nyt ComfortJet-vaunut, mutta ei vielä niihin kuuluvaa modernimpaa ravintolavaunua, ja sen takia toistaiseksi vanhemman mallinen vaunu (jossa oikea keittiö ja valkoiset pöytäliinat). Esimerkiksi tässä: https://www.vagonweb.cz/razeni/vlak.php?zeme=ČD&kategorie=&cislo=174&nazev=Berliner&rok=2025 | ||||
|
18.01.2025 04:03 | John Lindroth | ||
| Tuossa Jussin kommentissa tulee muistoista mieleen se,että todellakin istuimme tuolla veturissa ja pidimme siellä palaveria höyrykaudesta ja muistan sen veturin hajun siellä hytissä kaikki tuo on puhdasta nostalgiaa joka ei koskaan lähde meiltä pois!Tuon Tk3 veturin ja sen piipustä lähteneen äänen,sitä ei voi koskaan unohtaa!Olin sen kyydissä 1966 Tikkurilan hiekkakuopalla 1966 ja rakensin siitä 1967 Ho pienoismallin! | ||||
|
18.01.2025 01:32 | John Lindroth | ||
| On Tuo Kuva Upea! | ||||
|
18.01.2025 01:31 | John Lindroth | ||
| Larilta vauhdikas talvikuva! | ||||
|
|
18.01.2025 01:12 | John Lindroth | ||
| Se lienee niin että jos todella haluaa jotain sen edestä on tehtävä todella töitä vain näin unelmista voi tulla totta! Nuo vanhat mestarit teki aikanaan työn Pekka 2021 kohdalla ja tekivät samalla uskomattomista unelmista täyttä totta! Onko meillä vielä olemassa näitä unelmien toteuttajia tai mahdollistajia tässä hetkessä kyseessä on vain voittava ajatus!Tämä on rautatiehistoraa ja kulttuuria sen yhdessä upeimmassa muodossaan! | ||||
|
|
18.01.2025 00:59 | Hannu Peltola | ||
| Upea kuva! | ||||
|
|
18.01.2025 00:11 | Hannu Peltola | ||
| Kiitoksia Esa ja John! Mustavalkokuvissa on kyllä oma dramaattisuutensa, jota ei voi saada värikuviin. Everett Herald on ilmestynyt vuodesta 1901 ja perinteisenä lehtitalona se arvostaa perinteitä ja korkeaa laatua! Kamerana on varmasti ollut Graflex, todennäköisesti urheilukuvaajien suosima Pacemaker Speed Graphic. |
||||
|
|
17.01.2025 23:32 | Esa J. Rintamäki | ||
| Lieneekö kamerana ollut legendaarinen Graflex? | ||||
|
|
17.01.2025 23:29 | John Lindroth | ||
| Hieno Kuva! | ||||
|
|
17.01.2025 23:14 | Esa J. Rintamäki | ||
| By Golly! Hyvän kuvan kuvaaja näppäsi! | ||||
|
17.01.2025 22:57 | John Lindroth | ||
| käsittääkseni mitä olen aikanaan Pasilan miehiltä kuullut tuo lämmittämisen onnistuminen kaikissa tilanteissa ja aina ottaen huomioon erilaiset kuljettajat sekä heidän persoonallinen ajotyyli ei ollut helppoa! Se oli kunnia asia että paineet pysyi ja vaati thermodynamiikan osaamista mikäli tuli epäonnistumisia se tiedettiin varikolla nopeasti ja se oli asianomaiselle traumaattista.Tunsin kuljettajan joka vielä eläkepäivillään näki painajaisia kerran tapahtuneesta paineen laskusta!"Poika istu siinä sanoi mulle kerran lämmittäjä Risto henkilöjunassa ja antoi paikkansa koska oli koko ajan töitä eli se lämmittäminen on jatkuvaa eikä pausseja juurikaan ole! | ||||
|
17.01.2025 22:45 | John Lindroth | ||
| Tästä kuvasta oli apua tämän vaunun HOe mallin rakentelussa!Öliko näissä vaunuissa vessa? | ||||
|
|
17.01.2025 22:38 | John Lindroth | ||
| Huonon menestyksen yksi elementti on ainakin se ettei kuuntele/kuule!(stop/Look/listen to your heart) | ||||
|
|
17.01.2025 22:34 | John Lindroth | ||
| Brain storm /kerätään kaikki ajatukset ja poimitaan niistä parhaat!Tässä piilee myös menestyksen hedelmät! | ||||
|
|
17.01.2025 22:22 | John Lindroth | ||
| Jollain tavalla ajatusmyrsky (Brain storm) compuutteri antaa jonkinlaisen idean Tr2 rahoituksen saamiseksi Truman jos halutaan ajokuntoon,ehkä tuolta ainakin osittain Rapakon takaa,mutta yhteinen suunitelma ,tahto, jossa vedetään yhteiseen hiileen sekä tarvittavat suhteet täytyy olla kirkkaina mielessä! Lopputuloksen täytynee olla Win/Win tilanne !Tämä on vain avaus vaikka en ole minkäänlainen ekonomisti! | ||||
|
|
17.01.2025 22:13 | Hannu Peltola | ||
| Rulla-Pekka on kyllä hieno veturi! En oikein osaa sanoa, mikä olisi minun listani hienoimmista suomalaishöyryistä. Ehkä oma viiden kärkeni olisi: 1. Truman 2. Wilson 3. Rulla-Pekka 4. Jumbo 5. Kukko |
||||
|
17.01.2025 21:49 | John Lindroth | ||
| I just Love This! | ||||