19-13918 Info • Yhteystiedot


Unohtuiko salasana? Rekisteröidy!

Kommenttihaku

 

Kirjoittaja:



Haettava teksti:



Kommentin sijainti:



Kaikki ehdot
Mikä tahansa ehdoista

Kaikki kommentit / Hakutulokset

<<   >>

kuva 16.06. 12:57 Esa J. Rintamäki  
  Herra Jari: ilmiön nimi: "vastasähkömotorinen voima".

Paitsi oma hyötynsä, josta mainitsit, oli siitä myös haittaakin. Siitä päästäänkin isojen dieselvetureidemme yhteen "ominaisuuteen": - kentänheikennys.
kuva 16.06. 12:50 Kari Haapakangas  
  Sinänsä hämmästyttävää, että Naantalin radalla edes pystyy tötteröimään noinkin vahvasti "umpimetsää" -otoksen.
kuva 16.06. 11:03 Ilari Inkiläinen  
  Kiitos!
kuva 16.06. 10:02 Simo Virtanen  
  Inhaa itärautaa.

En kovin montaa kyyneltä vierittäisi tämän poistumisen johdosta. Sitten kun viimeisiä viedään ja pitäisi jokin museoidakin niin silloin voidaan olla toista mieltä.
kuva 16.06. 09:49 Juho Rintala  
  Komeaa!
kuva 16.06. 09:00 Erkki Nuutio  
  Näin varmaan on. Jarrutuksen lopulla ja seisontajarrutuksessa kytkeytyvät pyörien levyjarrut pakosti, mikä ei riitä pyyhkimään ruostetta jarrulevyjen pinnalta. En tunne Yitongin tekniikkaa, mutta kiinalainen MEI ( www.meibrakes.com ) on jo vuosia valmistanut ja IAA-näyttelyssä esilläpitänyt vastaavankaltaisia paineilmalla käytettäviä levyjarruja, joita Knorr+Wabco+muut -kartelli myy ylihinnalla.
Tein lisensiaattityöni kuivien levyjarrujen tribologiasta (märkiä levyjarruja käytetään vain traktoreissa, työkoneissa ja sota-autoissa).

Lapsena vuosina 1949-1961, jolloin matkustusvälineeni oli kotini tonttiaidan takana tehty Valmet-sähköbussi (trolley), veti kuljettaja aina pysäkeillä metrin mittaisella vivulla seisontajarrun päälle, jotta auto ei liikahtelisi. Liikkeellelähdöissä kuljettaja vähitellen vapautti seisontajarrua samalla kun jalallaan vähitellen painoi "virtapoljinta". Jos painoi liian äkäisesti, poksahti pään päällä (noin 0.3 m) ollut automaattisulake kovalla pamauksella. Virta palautui heilauttamalla sulakkeen ulkonevaa vipua.
kuva 16.06. 08:26 Jarno Piltti  
  Samaa mieltä huikeudesta. Erityisesti iskee turvateipittömän veturin upeus ja vaunuston sommittelu.
kuva 16.06. 08:23 Asmo Rasinen  
  Taitaa sitten mennä romuksi? Tuskin ne enää korjaa kaalihäkkejä, varsinkin jos vauriot on vakavempia
kuva 16.06. 07:06 Jari Välimaa  
  Luultavasti sähköbusseissa käytetään samaa toimintoa kun sähköautoissa joissa mekaanisiin jarruihin ei kosketa vaan jarrutus perustuu sähkömoottorin muuttumiseksi generaattoriksi=magneettijarrutus kun virran syöttö moottorille loppuu. Tästä syystä sähköautojen levyjarrut ovat yleensä kokonaan ruosteessa ja ovat johtaneet autojen hylkäämiseen katsastuksessa. Onneksi omassa autossa magneettijarrutus ei pysäytä autoa kokonaan vaikka onkin 3 erilaista tasoa vaan levyjarrua pitää käyttää lopuksi.

Lisäksi sähköautoissa on yhden polkimen ajaminen jos määrittää magneettijarrutuksen täysille niin voi ajaa pelkällä nopeudensäätöpolkimella.
Kuvasarja:
Latvija!
 
 16.06. 01:27 Tuukka Ryyppö  
  Mihin suomesta on kadonnut astevaihtelu? Mä olen tottunut, että piika -> piian, eli esim. "Maatalon piian mekko oli raidallinen", eikä siis nykymuotoinen "Maatalon piikan mekko oli raidallinen". Samaten kokisin myös oudoksi sanoa, että "siikan maku on hyvä".
kuva 16.06. 00:28 Jyrki Talvi  
  Idän Ihme syttyi palamaan.
kuva 16.06. 00:19 Juho Rintala  
  Oho! Komea kuva, suruinen kohtalo :(
kuva 15.06. 23:38 Uwe Geuder  
  Jos saapuu 60 minuuttia tai enemmän myöhässä, saa kai osan hinnasta takaisin. (Joitakin poikkeuksia tuli viime vuonna, esim. jos on ihmisiä radalla ja muuta, mihin rautatieyritys ei voi vaikuttaa.)
kuva 15.06. 23:28 Uwe Geuder  
  Pitempi valotusaika auttaisi kai.
kuva 15.06. 23:25 Eemil Liukkonen  
  Komeasti on luontoa ja varsinkin alareunan kasvillisuutta on hyödynnetty mallikkaasti sommittelussa, jolloin lopputuloksena on kympin otos!
kuva 15.06. 22:30 Veikko Hattunen  
  Hyvä kuva. Varjo vain vähän silmää häiritsee mutta luonnollista se on. 9.75/10
kuva 15.06. 21:56 Erkki Nuutio  
  Olen Tampereen ratikalle ja kaupunkibusseille vain satunnainen käyttäjä, koska minulla on toimivat jalat ja osoitteeni on sopiva.
Totesin kuitenkin Yitongin erinomaiseksi matkustajille kulun tasaisuuden suhteen. Nykäykset (jerk = m/s3) olivat tosi vähäisiä ja loppunykäys puuttuu lähes tyystin jarrutuksista.
Vastaavasti kokemani tuoreet Volvot olivat kehnoja. Varsinkin jarrutusten loppunykäys oli todella häiritsevä. Osasyynä voi toki olla kuljettajan osaamisen puute tai huono asenne. Ajetut linjat eivät mitenkään johda rauhattomaan ajotyyliin.

Sisulla vastasin 70-luvun puolivälin vaiheilla jarrujärjestelmän kokeilusta komponenttien ja ajokokeiden osalta. Alkutilanne viiveiden osalta oli kaikilla valmistajilla surkea. Osana parannuspolkua kokeilimme koeautossa järjestelmää, jossa jarrupolkimella poljettiin kaksipiiristä nestesylinteriä. Putkisto siirsi nestepaineen lähes viiveettömästi ja tunnokkaasti akselistojen luona oleville piirikohtaisille jarruventtiileille.
Nämä venttiilit olivat erityistyyppisiä. Niihin saapunut nestepaine avasi piirinsä paineilmasuuttimen ja päästi paineilman vain runsaan metrin päässä oleville pyöräjarrujen kalvosylintereille.

Venttiilit olimme muuntaneet Clayton Dewandre NATO-mallisista perävaunujarrun ohjausventtiileistä (ovat nestejarrullisen vetoauton puolella ja ohjaavat paineilmajarrullisen perävaunun jarrutusta). Paineilmasuutin oli näissä nerokas (alkuaan luultavasti patentoitu). Suuttimen keskiössä oleva kara avautui jo aivan vähäisellä polkimelta tulleella nestepaineella ja päästi kauttaan vähäisen paineilmasysäyksen. Sysäys puolestaan avasi suurikokoisen varsinaisen paineilmasuuttimen ja vapautti voimakkaan paineilmavirtauksen pyöräjarrulle.
Jarrutuksen aloitusviive, joka tuollon oli parhaimmillaankin vähintään noin 0.25 s pienentyi alle 0.10 s pituiseksi. Lisäksi jarrutustunto oli parhaiden henkilöautojen tasoa nesteputkiston antaman viskoosivaimennuksen ansiosta.
Ilman tuota pientä karasuutinta olisi varsinainen paineilmasuutin avautunut vasta paljon suuremmalla jarrupoljinvoimalla, eli tuloksena olisi ollut vaarallisen äkkinäiset jarrut.
Silloiset suoratoimiset paineilma-poljinventtiilit olivat tunnottomia - kuin potkupalloa pompottelisi.

Tuloksesta innostuttiin kovasti ja Helsingin tehdas teki lisää muutamia tällaisia venttiileitä. Pidemmälle ei kuitenkaan hajauduttu, koska jarrujen paineilmakomponenttien suurvalmistajat vähitellen heräilivät horroksestaan.
Clayton Dewandre itse kehitti uuden vastaavan (Hydro-Air System) akselikohtaisen neste/ilma -jarruventtiilin. Sen esitepiirros näytti sovituksen F10/12 -Volvoon ja esitetyt viivekuvaajat osoittivat ylivoimaisuuden silloisiin normaalitoteutuksiin verrattuna.
Tämäkin hanke päättyi - kai Wabcon hankittua Clayton Dewandren ja painilmajärjestelmän mullistuessa lukkiutumiseneston myötä.

Todettakoon vielä, että kuvaamani toteutus oli aivan eri asia kuin halpiskuorma-autoissa ja työkoneissa laajasti käytetty ja osin yhä esiintyvä paineilmakäyttöinen nestejarru (pyörissä siis nestejarrut).
kuva 15.06. 21:38 Juho Rintala  
  Nyt on kyllä komea! Samat sanat kuin Noahilla :)
kuva 15.06. 21:12 Ilari Inkiläinen  
  Kiitos kommentista :)
kuva 15.06. 21:07 Noah Nieminen  
  Aika mielenkiintoinen ja hyvä kuva tämäkin. Näyttää tosiaan, että juna ajelee kukkien keskellä.
kuva 15.06. 20:58 Tero Korkeakoski  
  On muuten huikean hieno kuva niinkuin muutkin ovat todenneet.
kuva 15.06. 19:06 Julius Ylitalo  
  Onko tullut jo päätöstä asemarakennuksen purkamisesta.
kuva 15.06. 18:23 Ilmari Tommola  
  Jatkoksi tuohon lempinimikeskusteluun voisin vielä näin pari viikkoa myöhemmin todeta, että Dr19:n vakiintunein "lempinimi" on palikka. Tämä realismia (ei sentään arvopohjaista sellaista) edustava nimitys on sen verran osuva, että ensi kertaa veturin näkeväkin tajuaa, mistä se on johdettu. Toisaalta täsmällinen kuvaavuus aiheuttaa sen, että lempinimi on tapana kirjoittaa ainakin tällä hetkellä pienellä alkukirjaimella. Aika kertoo, muuttuuko se jossain vaiheessa Palikaksi Isolla Alkukirjaimella.

Luontevimmat lempinimet syntyvät yleensä omia aikojaan sen sijaan että ne tarkoituksella keksittäisiin, ja tämäkin tapaus todistaa mielestäni samaa ilmiötä. Joulukuusta ja Krokotiilia on toki ehdotettu lempinimiksi, mutta harrastajapiirien arkisissa keskusteluissa olen törmännyt lähinnä palikkaan (ja palikkaveturiin).
kuva 15.06. 18:05 Veikko Hattunen  
  Kaunis kuva. Tuopahan on vanhin elävä 27 sarjalainen
kuva 15.06. 17:37 Samu Saikkonen  
  Länsiautotkaan ei tosiaan ole mikään laadun tae. Mummoni ensimmäisen oman auton Volvo 240:n ovet aukesivat jopa haarukalla.
kuva 15.06. 16:18 Uwe Geuder  
  Onko Naantalin rata huonokuntoinen? Pitkä polttoväli tuottaa yllättäviä mutkia millä tahansa radalla. Olin junan kyydissä enkä huomannut mitään erikoista heiluttamista. Ihmettelin kyllä, että sallittu nopeus oli 80 km/h: https://juliadata.fi/timetables?s=1971&d=29.5.2025 . Toteutunut nopeuskäyrä puuttuu. Ehkä ei ole ajettu niin lujaa?

Viikon myöhemmin matkustin Uudenkaupungin radalla (*). Olisin olettanut, että se olisi paremmassa kunnossa, koska se on jopa sähköistetty. Näin ei kuitenkaan ollut, heilutti välillä selvästi, vaikka pahempiakin olen joillakin junamatkoilla kokenut. Sallittu nopeus oli taas 80 km/h: https://juliadata.fi/timetables?s=1927&d=8.6.2025. Mutta ajettu on vain 60 km/h: https://juliadata.fi/timetables?s=1927&d=8.6.2025&speed=1

(*) Itselläni vain huonohko kännykkäkamera. En ottanut kuvia, koska oletin, että tänne tulee varmaan parempia. Ei vain tulleet...
kuva 15.06. 15:31 Jari Välimaa  
  samaan aikaan työmaa kulkenut työjuna

https://juliadata.fi/timetables?s=76120&d=11.6.2025
kuva 15.06. 15:00 Esa J. Rintamäki  
  Toden totta, hyvät herrat. Jotkut autot nyt vaan "omistavat" huonon karman ja se tulee esiin siten, että ryhtyvätkin kuin taikaiskusta "vikasimulaattoreiksi"!

Silti, en ikinä haluaisi omistukseeni Stephen Kingin kuuluisaksi tekemää "Christineä" eli Plymouth Furyä vm. 1958, 1:1-skaalassa (pari pienoismallia on tosin tuossa kirjahyllyssä, sovussa Saab 99 Turbon, Batmobilen, Letukka El Caminon ja IFA F-9:n kanssa).

Siitä tulee vaan ongelmia. Miten selität "itsekorjaantumisen", vaikka Christine vilkkaan mielikuvituksen ja voimakkaasti korostuneen autokulttuurin tuote onkin...?
kuva 15.06. 14:16 Petri Nummijoki  
  Itse haen tässä lähinnä sitä, että ajoneuvon hyvyys on voimakkaasti aikakauteen sidoksissa oleva ominaisuus. Esim. Saab 96 saattoi tuntua suorituskykyiseltä ja lujalta autolta silloin, kun säännöstelytalouden ajan kokemukset eivät olleet vielä täysin unohtuneet, vaikka oikeasti se ei liene kovinkaan laadukas (ainakaan Suomessa valmistettujen osalta) niiden näkökulmasta, jotka ovat tottuneet 1980-luvun tai sitä uudemman ajan autoihin.
kuva 15.06. 13:16 Ilari Inkiläinen  
  Tattis :)
kuva 15.06. 12:36 Antti Ojala  
  Älkää suotta morkatko liikaa itäautoja. Läntiset autonvalmistajat suoltavat edelleen vanhojen tilalle uutta huonompaa. Minulla on monia vaiheikkaita muistoja Peugeot 607-autosta mittarina. Jouduin toimittamaan kumijalan virkaani tällaisella työkalulla vuoden päivät, eikä meillä kulunut viikkoa ilman vikaa. Johtosarja oli autoon sopimaton, poimittu edellisen naamankorotuksen, muutaman sentin lyhyemmästä mallista. Varsin tavanomaisesti työviikko päättyi siihen, että auto vietiin käryävänä autosähköinsinöörin vastaanotolle. Ilman taitavaa korjaushenkilöä, Pösöö olisi luullakseni palanut kymmenesti Porooksi. Myöhemmin kys. liikkeen myyntimatruuna myönsikin, että kyllä nämä ovat ihan kelvollisia yksityiskäyttöön, mutta ammattikäyttöön hän ei enää aio edustustaan suositella.
kuva 15.06. 10:56 Petri Nummijoki  
  Ko. Wartburg 311:ssä kerrottiin olleen lukuisia vikoja. Toki virtaongelmat olivat eräs tyypillisimmistä. Virtapuoli vaati korjaustoimenpiteitä noin 100 km:n välein ja autossa kulkikin aina varaosavarasto mukana. Kerran auto sammui tietyömaan yksikaistaiselle osuudelle, joten koko liikenne oli poikki sen aikaa, mitä Wartburgin korjaus kesti.

Mutta jo heti ensimmäisellä matkallaan autoliikkeestä kotipihaan putosi Warburgista apukuskin puolelta ikkuna oven sisään, joten ko. auto ei palvellut päivääkää ongelmitta. Seuraavaksi siitä hajosi äänimerkki. Auton vakiovarustukseen kuului radio mutta sieltä ei koskaan saatu kuulumaan pihahdustakaan. Toisaalta radio ei vaikuttanut auton varsinaiseen käyttöön, joten oli tässä mielessä kuitenkin auton paras osa.

Kerran autosta katosivat valot juuri, kun oltiin piemeän aikaan laskeutumassa alamäen alla olevalle jokisillalle. Sillan yli tähtääminen jouduttiin tekemään sitten sokkona. Toisaalta toimiessaankin valojen suuntaus oli sellainen, että vastaantulijat räpsyttelivät usein valojaan, kun luulivat Wartburgilla ajettavan kaukovaloilla, vaikka oikeasti ne olivat lähivalot.

Toisinaan Wartburgissa ei toiminut pakki ja joskus taas vaihde 1 pysyi päällä vain muutaman sekunnin. Vaihteella 2 auto ei jaksanut lähteä liikkeelle tasaisellakaan, joten lähtö tapahtui silloin niin, että vaihteella 1 auto piti yrittää saada nytkähtämään sen verran, että vaihde 2 ehdittiin saada päälle ennen vauhdin loppumista. Tällöin piti olla tarkkana, ettei autoa pysäytä mihinkään sellaiseen paikkaan, jossa ylämäkeen jouduttaisiin lähtemään ilman vauhdinottoa. Toisaalta jyrkkää mäkeä auto ei välttämättä jaksanut nousta kuorman kanssa edes silloin, vaikka vaihde 1 oli toiminnassa. Joskus esiintyi sitäkin, että matkustajia piti pyytää kävelemään mäen päälle, koska pelkän kuljettajan paino oli maksimi, mitä auto jaksoi mäestä nostaa.

Kolmen vuoden taistelun jälkeen Wartburgia lähdettiin vaihtamaan Volvo Amazoniin, kun länsiautojen tuonti oli vapautunut. Vaihdokkia ei kuitenkaan saatu vietyä perille liikkeeseen asti, koska matkalla siitä rikkoutui yksi sivuikkuna sekä kaksi rengasta ja mukana oli vain yksi vararengas. Wartburg täytyi jättää tien varteen ja mennä loppumatka autoliikkeeseen taksilla.
kuva 15.06. 10:09 Samu Saikkonen  
  Isovaarini omisti ainakin kaksi nappisilmä-Lada 1200:a. Ensimmäisestä lähti rengas keskellä Helsingin ja Espoon välistä isoa tietä, mutta kotiin asti rullaili nätisti. Vaihdekeppi kun lähti irti, vaihteet vaihdettiin jakoavaimella. Toisesta taas leipoi moottori kiinni.

Mummoni taas oli S.Kirovin metsäakatemian opiskelukavereidensa kanssa matkalla Krimin seudulla Lada 1200:lla, joka toimi kyllä hyvin matkan Leningradista Krimille, mutta yöpaikalla siitä vietiin kaikenlaista hyödyllistä, mm. tuulilasinpyyhkimet. Eräs venäläinen oli tästä varoittanut, mutta eipä otettu neuvosta vaaria.

Lisäksi isovaarini omisti muitakin itäautoja, kuten Wartburg 311-kombin, samanlainen mikä oli Stasi-Saksan Volkspolizeilla, jolla matkailivat Suomessa ja muualla Euroopassa. Jos muistan oikein, Wartburg hajosi sitten Itä-Euroopan matkan jälkeen Italiaan, josta palasivat jollain pienellä Fiatilla. Siihen pakkautui ainakin jonkinkokoinen kööri matkatavaroineen, ei muuta kuin vaihde silmään ja kohti Suomea.
kuva 15.06. 02:52 Esa J. Rintamäki  
  Herra Petri, uumoilisin "Warppurisi" vikaantumistiheyden johtuneen sen kovin eksoottisesta virranjakajasysteemistä? Kolmet katkojankärjet oli isojen poikien kertoman mukaan täysi kauhistus, ja kun tuli mahdollisuus vaihtaa se kärjettömään, niin jo alkoi kiitos ja ylistys soida Warre 353:ien ratin ja selkänojan välistä.

Se vanha värkki aiheutti yli koko laajan Suomenmaamme sen, että perkeleet ja saatanat leikkivät ilmassa keskenään niin tiheässä, että ei edes lentokoulujen Cessnatkaan tahtoneet sekaan mahtua.

Mitä Saab 96:een tulee, itselläni on lämpimät muistot tuttavaperheen upouudesta tummansinisestä kaksitahti-96:sta. Ajankohta lienee ollut siinä 1964 - 1965 tienoilla. Aivan mahtava "prötkötes", uuden auton tuoksu ja kaikki.

Systerini vaan ei omaa ruskeaa 96-kajakkikaksikkoaan pahemmin kiitellyt: se molopää joka sen hänelle myi, meni salaamaan halkeaman alun moottorissa. Työmatkaa noin 60 km, ja "munankuoreen kätketty Taunus" toppasi siten, että se oli kerralla K A P U T T !

Jaappanian poikien autoista: kahden Honda Civicin (3-d vm. '82 ja Wagon vm. 83) perusteella tiedän nyt, miten Hondan autotehtaassa tuonaikaiset autot maalattiin: [esimerkkinä ovet] maalataan ovipellin toinen puoli. Annetaan maalin kuivua. Käännetään oven toinen puoli näkösälle ja maalataan taas. Sitten, kun maali on kuivunut, otetaan pelti välistä pois.

En saata kylliksi kiitellä vm. '90 Tojotan Lite-Ace-pakua. Vaivaton värkki, hlinnasta alkaen. Sopi mainiosti omaan käyttööni, siirtolapuutarhamökkitavarat ja 54-kiloinen berninpaimenkoira kuljetettavana joka viikonloppu. Ainoa mitä kaipasin, oli vakionopeudensäädin, jota Biltema ei tarviketavarana enää pitänyt kaupan vuoden 1989 jälkeen.

Niin ja "Ryssäshvili"-Lada 2104, mutta se on jo toinen juttu. Tuo Ryssäshvili-nimi on lähtöisin lokakuun vallankumousta ahkerasti juhlineelta työkaverilta, joka rinta rottingilla aina silloin lauleskeli Stolishnaja-barytonillaan: - "Gruusiannaa, Leninin poika, joka tulee Dzugashvilin (= Stalinin) nimeen".
kuva 14.06. 23:29 John Lindroth  
  Komeasti onnistunut kuva!
kuva 14.06. 22:43 Ilari Inkiläinen  
  Kiitos teille kommenteista, olin myös positiivisesti yllättynyt kun tuli turvateipitön Deeveri. Kuvausolosuhteet olivat toki hieman hankalat, vastavalo on aika raju tässäkin kuvassa. Toisaalta se voi myös sopia tähän kuvaan. Lisäksi rajasin kuvan mielestäni alhaalta hieman liian tiukasti jo kuvausvaiheessa, mutta näillä mennään.
kuva 14.06. 22:30 Lari Åhman  
  Komea dieselikatkuinen kuva, tällaiset ulkokaarreotokset ovat aina omaan mieleeni. Turvateipitön veturi vieläpä - lisäksi valonheittimen väsähtänyt olemus näyttää kuin Deeveri katsoisi kuvaajaa kulmaansa kurtistaen.
kuva 14.06. 22:20 Ari-Pekka Lanne  
  Nämä uudenmalliset Deeverin päätysiltojen kaiteet ja rappuset otettiin käyttöön milleniumilla radio-ohjauksen myötä: https://vaunut.org/kuva/13182 . RO-rappuset ovatkin olleet radio-ohjausdeeverin näkyvin tuntomerkki. Kaidekonstruktiosta kuultiin myös kritiikkiä ( https://vaunut.org/kuva/66102 ), mutta kyllähän näillä uusilla portailla on vaihtotyöhenkilöstön aiempia harjateräsritilöitä ( https://vaunut.org/kuva/59495 , https://vaunut.org/kuva/7400 ) mukavampi matkustaa ( https://vaunut.org/kuva/76579 ), saati radio-ohjauskuljettajan portailla matkustaessaan käyttää käkätintä molemmilla käsillään: https://vaunut.org/kuva/153702. Itse muistan silloin tuoreeltaan jopa nykyistäkin nuorempana kamerakaulaisena harrastajana mielessäni mananneeni sitä, mitä nämä tekivät Dv12:n ikiaikaiselle ilmeelle, mutta niin vain kaikkeen on täytynyt tottua.
kuva 14.06. 21:59 Noah Nieminen  
  Hieno kuvakulma muuten! Ja mahtavaa punakermaa!
kuva 14.06. 20:02 Erkki Nuutio  
  Nyt tämä hyvin kunnostettu juna on vara-Nurmen seisakkeella Panssarimuseon harjun laella onnistuneessa, takaa suojaavassa ja kehystävässä katoksessaan.
Seisakelaiturilla on hyvät kulkuportaat vierailijoita varten.
Kunnioitettu edeltänyt presidenttimme vihki eilen junan uuteen palvelustehtäväänsä.

Konekiväärivaunussa sopivasti puolihämärässä näytetään isolla videoruudulla junan vaiheita 1918 ja 1939-1944 selkeiden valokuvien ja filmien avulla. Suosittelen käyntiä Parolannummella. Museosivuilla on myös tiedot erityisohjelmapäivistä.
Autolla liikkuvalle voin suositella ajoa museolta varuskunnan sivuitse Parolannummentietä Hämeenlinnan suuntaan oikealla avautuvan kentän ohi, parin-kolmen kilometrin päähän ja kääntymistä viitasta "Parolan leijona" parisataa metriä parkkialuelle.
Läheisyydessä on tällöin Parolan leijona komealla jalustallaan https://www.hamewiki.fi/Parolan_leijona .
Kunnioitettu keisari-suuriruhtinaamme Aleksanteri II suuntasi sinne vuonna 1863 Hämeenlinnan rautatiematkaltaan. Niin teki myös senaattori J.V.Snellman, joka matkusti tietääkseni ikiensimmäisellä yöjunalla Hämeenlinnaan.

Jouni Sillanmäen Panssarijunia Suomessa - suomalaisia panssarijunissa -kirjan uudistettu painos tuli myyntiin eilen. Minulla ei sitä vielä ole.
En tiedä onko panssarijuniemme veturit täsmennettu siinä. Lokomo teki 1106:n vuonna 1943, joten ajallisesti se kyllä edustaa Jatkosotaa.
Tuskin se kuitenkaan oli panssarijunaa vetämässä. Taisivat usein olla G11-Sk3 Mummoja.

Todettakoon vielä, että museon panssarijunan vihkinyt kunnioitettu edeltänyt presidenttimme ei ollut se presidentti, joka hävitytti maamiinamme ja romututti puolustusvoimiemme kokonaisen T72-panssariprikaatin panssarivaunukaluston.
Noin sadalle näin romutetetulle T72-taistelupanssarivaunulle olisi ollut tarpeellista tehtävää Ukrainassa.
kuva 14.06. 19:23 Petri Nummijoki  
  Meilläkin oli lapsuudessani kotimainen 96. Kertaakaan se ei jättänyt tien päälle mutta erilaisia pienempiä vikoja oli usein, öljyä ja jäähdytysnestettä täytyi lisätä huoltojen välilläkin ja lopuksi auto osoittautui suojauksista huolimatta herkäksi ruostumiselle, joka varmaan oli pääsyy merkistä luopumiseen. Isä piti autoa kuitenkin melko hyvänä niin kauan, kuin muut kokemukset olivat kertyneet vanhempiensa kolmesta Volvosta sekä länsiautojen tuontisäännöstelyn aikaisesta Wartburg 311:stä. Volvot olivat kyllä parempia kuin 96 mutta myös hinnakkaampia. Wartburgissa puolestaan vikatiheys oli 96:een verrattunakin 100-kertainen.

80-luvun japanilaiset selvisivät sittemmin määräaikaishuollosta toiseen pääsääntöisesti ilman ylimääräisiä korjaamokäyntejä, nestepinnat pysyivät ylhäällä koko huoltovälin ajan, polttoaineen kulutus oli selvästi vähäisempää eikä talvikäytön kanssakaan ollut ongelmia. Sen jälkeen ei tuntunut enää niinkään uskottavalta, että vain Pohjoismaissa osattaisiin tehdä autoja Pohjolan oloihin.
kuva 14.06. 15:03 Teemu Saukkonen  
  Vaunu oli tämä 99% varmasti: https://vaunut.org/kuva/173359
kuva 14.06. 14:40 Asmo Rasinen  
  Voi tuo olla Sps. Olen nähnyt omin silmin jopa sinisiä ruskeapohjaisia Sps-vaunuja.
kuva 14.06. 11:06 Teemu Saukkonen  
  Vuonoksesta Mussaloon.
kuva 14.06. 11:05 Teemu Saukkonen  
  Missähän kohtaa lienee, maisema on muuttunut 20 vuodessa enkä tunnista paikkaa...
kuva 14.06. 10:45 Rainer Silfverberg  
  Aika jännä kuva! Mistä ja mihin nuo kontit ovat menossa?
kuva 14.06. 00:57 Juhani Pirttilahti  
  Näitä tuotteita on laivattu Rauman kautta King's Lynniin, Isoon-Britanniaan. Metsä Woodilla on siellä toimipiste.
kuva 14.06. 00:34 John Lindroth  
  Onnistunut maisemallinen kuva!
kuva 13.06. 21:46 Eljas Pölhö  
  Toka autoni oli -68 Saab 96 (Ruotsissa tehty). Sillä kiersin ympäri Suomea yli 400 tiilitehtaalla ja turvesuolla 1971 gradua varten. Ei kertaakaan mitään ongelmaa. Seuraava auto oli Uudenkaupugin veronanvihreä 96, ei muuta kuin pelkkiä ongelmia. Onneksi sain pian vaihdettua päikseen -65 Jaguariin, jonka jälkeen korjaamolaskut ei enää yllättäneet (tiesi missä summissa liikuttiin). Niin se tämäkin kuva herätti automuistot henkiin. Työelämässäni Ruotsin rautatiealan historiikkejä tehdessä oli aina ehdottoman tärkeää, että asemilla tai tasoristeyksillä näkyi autoja, joita lukijat voivat muistella...
kuva 13.06. 20:51 Jyrki Talvi  
  1978 SAAB 96 taattua kotimaista laatua vahvat pellit joustopuskurit, meillä oli 6 Kpl kyseistä autoa vanha mies luotti merkkiin.
kuva 13.06. 17:54 Veeti Pietilä  
  Nykyään tämä olisi numeron mukaan Fenniarailin juna
<<   >>