|
|
26.10.2022 20:03 | Ilkka Hovi | ||
| Kiva kuva ja hyviä sekä oikeita kommentteja. Nyt täytyy muistaa että piirustus on tehty tarjouskyselyä varten joten jos ihmettelen kattilan höyrytilan olevan pieni, voimme unohtaa asian. Tasoluistivetureissa on Britaniassa tapana rullatessa laittaa "paaki keskelle" jotta luistit eivät kulu ja ei tule vastapainetta. Tuollainen luisti joka on "kyljellään" voi olla tilassa jossa "luisti kaatui". Luistit saa luistipintaa vasten ensin avaamalla valtaventtiili ja siirtämällä luisteja eteen / taaksepäin. Varmaan on hyvä myös pitää veturin jarrut kiinnitettyinä. Heusinger ja Waltschaert olivat erilaisia mutta erot muuttuivat samanlaisiksi, että nykyisin voidaan puhua samasta luistikoneistosta. Olen siinä uskossa, että Heusinger luistikoneistoa valmistettiin muutamaan kapearaideveturiin vielä 1920-luvulla. Egide Walschaerts (1820 – 1901) patentoi parannetun luistikoneiston vuonna 1848. Tämä patentti sisälsi kaikki nykyisen luistikoneiston osat. Walschaerts yritti patentoida keksinnön myös Saksassa mutta saksalaisen patentin hakemusta ei hyväksytty. Preussilainen Edmund Heusinger (myöhemmin Heusinger von Waldegg) (1817 – 1886) oli Taunusbahn rautatien Casselin konepajan johtaja ja patentoi oman luistikoneistonsa vuonna 1849. Luistikoneistoa kehitettiin ja lopputulos on Walschaertin kaltainen luistikoneisto. Saksalaiset pitävät Heusingeria ”oikean” luistinkoneiston keksijänä. Herrasmiehenä Heusinger totesi vuonna 1875 kirjallisesti Grand Central Belge rautatien johtajalle Jules Urbanille lähettämässä kirjeessä, Walschaertin olleen ensimmäinen keksijä tälle luistikoneiston mallille. |
||||
|
|
26.10.2022 19:13 | Tapio Arvola | ||
| Kuvassa aurinko paistaa melko korkealta ja aika kohtisuoraan pääraidetta kohti. Jos kuva on Karjaan suuntaan, 30-luvulla tehdyn linjauksen suunta määrittelisi auringon olevan luoteessa. Kello olisi ainakin 20.00, jolloin aurinko on keskikesälläkin jo alempana. Tottolan kuopalta Karjaan suuntaan on ollut ainakin jo 70-luvulla peltoa molemmin puolin rataa. Olisiko vielä 30-luvulla ollut metsää? Jos kuva olisi Salon suuntaan, vasemmalla kohoaisi korkea mäki, josta olisi otettu tai myöhemmin alettu ottaa soraa. |
||||
|
|
26.10.2022 18:40 | Eljas Pölhö | ||
| JOS tämä on Tottola (täysin mahdollista), niin sitten veturisarjan tunnistus toisessa kuvassa epäonnistui https://vaunut.org/kuva/158883 . En ainakaan vielä ole löytänyt yhtään kuukautta, jolloin K1 olisi ollut Turussa tai Karjaalla. "Pääraide" näyttää kyllä epäilyttävän paljon muulta kuin linjaraiteelta. Kuten Tapio sanoon, niin missä puhelinlinjatolpat? | ||||
|
|
26.10.2022 17:18 | Topi Lajunen | ||
| Kahdella veturilla vielä leikitemmin. | ||||
|
|
26.10.2022 15:30 | Mikko Mäntymäki | ||
| Yhdellä pitäisi liikkua 2400 tonnia leikiten. | ||||
|
|
26.10.2022 15:04 | Mikko Mäntymäki | ||
| Koneet on joutunut töihin... | ||||
|
|
26.10.2022 14:07 | Erkki Nuutio | ||
| Nummelinin Rantarata -kirjassa on sivuilla 78-79 perustietoa Tottolassa eri aikoina olleista soraraiteista. Vanhimpien soraraiteiden erkanemiskohta 136+858 oli käytössä vuoteen 1932 asti. Välille 136-138 tehtiin rataoikaisu vuosina 1932-1933 ja soraraiteen erkautumiskohdaksi tuli 136+776. Erkautumiskohta olisi siis siirtynyt noin 70 m Helsingin suuntaan, jos itse kilometrit eivät ole liikkuneet rataoikaisujen myötä. Tämä erkautumisvaihde poistettiin lopullisesti vasta vuonna 1993. Soranottoalue aloitti tällöin luontaisen ennallistumisensa. EU:n ennallistamistukien puutteessa maisemointia ei tehty ja liito-oravien kohtaloa murehdittiin korkeintaan viinilasien ääressä. Kirjan valokuvassa vuodelta 1993 muistuttaa linjaraiteen suuntaus ja soraraiteiden sijainti linjaraiteeseen nähden huomattavasti kommentoimaamme vanhaa valokuvaa, kun oletetaan katselusuunnan kuvassa olevan Karjaata kohti. Linjaraide vanhassa kuvassa on tuoreesti pengerretty ja sorastettu, mikä kertonee alueella tuoreesti tehdystä rataoikaisusta (1932-1933), joka ei ole vielä liikennekäytössä. Puhelinlinja lienee vielä oikaisemattomalla radalla (VR 1912-1937 II kuva 92, s. 152). Edellä olevan perusteella puollan siis paikaksi Tottolaa ja arvioin kuvausvuodeksi 1933. Uusia ratoja rakennettaessa olivat Hullujussit ja ratainsinööri Rankan patentoimat itsepurkautuvat Ma-vaunut olleet käytössä jo itsenäisyytemme alussa. Rataoikaisuissa niistä tuskin oli suurta hyötyä. Tämä selittää kuvassa näkyvän työvoimavaltaisuuden, vaunukaluston ja puiset kottikärrytkin. |
||||
|
|
26.10.2022 13:50 | Teppo Niemi | ||
| Paikkaustarpeet olivat kysyttyä tavaraa :( | ||||
|
|
26.10.2022 13:34 | Kari Haapakangas | ||
| Niitä laituriovia ei sitten tullut... | ||||
|
|
26.10.2022 13:32 | Kari Haapakangas | ||
| Pirkanmaalla ovat sentään karsineet tavuja. Työssä tuli Pohjois-Pohjanmaalla vastaan Säynäjäjärvi, joka meinasi aiheuttaa kaikenlaista harmia oikeinkirjoituspuolella. | ||||
|
|
26.10.2022 13:19 | Esa J. Rintamäki | ||
| Huomatkaa, että Dm8:n ulko-ovet ovat vielä tuohon aikaan kahvalla avattavia, vaikka lukitus niissä oli jo alusta alkaen olemassa. | ||||
|
|
26.10.2022 11:35 | Jukka Ahtiainen | ||
| Samoin. Kun vanhemmat möivät asunnon, ostaja epäili rautatien aiheuttavan haittaa. Vastasin sille, että maantiestä olisi enemmän haittaa. | ||||
|
|
26.10.2022 10:47 | Jimi Lappalainen | ||
| Kumpa jostain löytyisi täältä käytönaikaisia kuvia. | ||||
|
|
26.10.2022 10:35 | Rainer Silfverberg | ||
| Paitsi että porkkanat olivat aika hiljaisia junia, sisälle ei kuulunut juuri muuta kuin suhinaa ja vähäistä murinaa. (Asuin Bredantien ja rautatien välissä). | ||||
|
|
26.10.2022 08:45 | Kurt Ristniemi | ||
| Kansallisarkistossa on digitoituna ilmeisesti saman suunnittelijan 2-2-0 -tyyppinen matkustajajunanveturin piirustus: Tie- ja vesirakennushallituksen vesitieosaston kartat ja piirustukset E1 (kokoelma) > EI Vesitieosaston EI -sarjan kartat > TVH EI 48:/- - * 1-45. St. Petersburg-Riihimäki järnvägsbyggnad (mm. useita siltapiirustuksia radan varrelta). https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5118527390&aineistoId=799063651 kuva 14. Matkustaja- ja tavarajunanveturien tenderit ovat seuraavina kuvina ja niitä seuraa joukko vaunukuvia. |
||||
|
|
26.10.2022 08:19 | Kari Haapakangas | ||
| Epäilen tuon kyllä olevan sorakuopalle johtava raide, eikä suinkaan pääraide. Aika harva soranottopaikka kuitenkaan sijaitsi radan välittömässä läheisyydessä. | ||||
|
|
26.10.2022 08:16 | Jukka Ahtiainen | ||
| Junan äänen kuuli läheisellä Bredantiellä. | ||||
|
|
26.10.2022 04:51 | Esa J. Rintamäki | ||
| Tässä kuvassa oleva luistinohjausjärjestelmä tunnetaan nimellä Stephensonin luistinohjaus. Tyypillistä siinä on kaksi epäkeskoa puolellaan. Sen kehittänyt Robert Stephenson sai aikaan varsin onnistuneen systeemin. Se oli käytössä jo kuuluisassa Rocket - veturissa vuonna 1829. Robert Stephensonin kehittämää veturimallin perusrakennetta ei ole sen jälkeen kovinkaan radikaalisti tarvinnut muutella. Ehkä Wilhelm Schmidtin tulistajatyyppi lienee ollut viimeisiä isompia peruskeksintöjä. Loput innovaatiot ovat olleet lähinnä täydentämisiä. Stephensonin kattila myös oli loistavaa suunnittelua: perusrakenteessa oleva olennainen keksintö oli veden ympäröimä tulipesä. Walschaertin, toiselta nimeltään Heusingerin luistinohjaus korvasi Stephensonin aika täydellisesti. Nimisotku johtuu siitä, että samoihin aikoihin ainakin kaksi keksijää kehitteli sitä, päätyen samanlaiseen rakenteeseen, muistaakseni toisistaan tietämättä! Walschaertissa on vain yksi epäkesko puolellaan. Eljas mainitsi kuparisesta tulipesästä. Kupari johtaa metalleista lämpöä kaikkein parhaiten. Sen pituuden lämpölaajenemiskerroin on myös sopivan lähellä teräksen vastaavaa arvoa. Kupari = 17,7 x 10 pot. - 6 /°K, hiiliteräs C10:llä vastaava arvo on 14,0. x 10 pot. -6/°K. Eljaksen mainitsemassa selostuksessa käytetyt "parhaat" tarkoittivat otaksuttavasti terästehtaiden kykyä vastata laatuvaatimuksiin. Esimerkiksi fosforipitoisuuden piti olla niin pieni kuin suinkin, sillä se aiheuttaa kylmähaurautta. Samaa tekee rikki. Tuohon aikaan metallurgiset mittaus - ja tutkimusmenetelmät vaihtelivat sulatosta toiseen, vaikkakin vähän. Tässäkin standardointi oli suurena apuna. |
||||
|
|
25.10.2022 23:44 | Lari Åhman | ||
| Todellakin. Tuomas löytää kyllä hienot kuvauspaikat, vaikka sukat kastuisikin. | ||||
|
|
25.10.2022 23:33 | Heikki Jalonen | ||
| Kuva on periaatepiirros, ei detaljoitu valmistuskuva. Höyrykuvun kannessa on väistämättä laippa ja ruuvikiinnitteinen kansi, sitä ei vain ole piirretty toteutusta vastaavasti. Kupuhan pitää avata säännöllisesti valtaventtiilin huoltamista varten, samoin kuin kattilan muuta tarkastamista tehtäessä, tai usein myös venttiilin vuodon nopeaa korjaamista varten; kuluva laite. Kuvun kautta mennään myös lieriöön sisälle silloin, kun tuubit on vedetty pois, mutta ei kattilaa ei pureta muuten. Pitää myös muistaa, että niittiliitosta ei voi avata montaa kertaa, toistuva tilkkaaminen kuluttaa kovasti levyjä. Tokihan Englannissa oli näppäriä niittipoikia, alle 10-vuotiaat (ja tarpeeksi nälässä pidetyt) olivat ahtaimpiin sisäpuolen kattilatöihin mitä parhaimmin sopivia. Mutta, jopa siellä saattoi olla vaikeutta löytää se vapaaehtoinen joka jää kattilan sisäpuolelle ja työntää se viimeisen niitin reikään... Tuon muotoisten liitosten niittaaminen kun vaatii pääsyn molemmilta puolilta. Varoventtiilin laipan kautta kattilaan ei ryömi kuin korkeintaan viisivuotias, on siinä tulipesän katto niin lähellä. 1860-luvulla sen ikäisiä ei enää saanut käyttää, ainakaan kovemmassa konepajatyössä... |
||||
|
|
25.10.2022 23:23 | Eljas Pölhö | ||
| Kuvan (lakanan) alakulmassa on allekirjoituksena C. Engström, eli kuva voi olla mallikuva siitä mitä halutaan. En heti huomannut ja ajatellut tarkemmin, kun (tuleva) C2 kuva on erilainen ja pohdin kumman laitan. Kuvaan liittyy parikymmentäsivuinen tekninen selostus. Se ei kerro toiminnasta murto-osaakaan siitä mitä Esa kertoi, vaan lähinnä valmistusaineista, aineiston paksuuksista ja ominaisuuksista yms. Sopimus on kirjoitettu koukeroisella käsialalla ruotsiksi ja englanniksi ja tekninen selostus englanniksi. Jotenkin kiinnostaisi kirjoitaa ne puhtaaksi suomeksi ja julkaista ne tavalla tai toisella, mutta mieluummin joku minua teknisempi saisi kääntää suomeksi, jotta tulisi kerralla oikein termein. Lisäkuvia tästäkin sarjasta on kyllä paljon, kuten myös samanlaisia hienoja tarjous-/tarjouspyyntökuvia muistakin vanhoista sarjoista, Niitä ei ole pahemmin julkaistu ainakaan niin, että olisivat tulleet minun eteeni painotuotteissa. Jos nyt luetaan rakenneselostusta, niin esimerkiksi tulipesä oli 1/2" kuparilevystä, kehys parhaasta Staffordshiren raudasta (staffordshire iron), jouset John Brownin parhaasta teräksestä yms sivutolkulla. Varoventtiilistä selostetaan rakenne ja aineet, mutta ei mainita kenenkään patenttia (monissa muissa sarjoissa on mainittu) |
||||
|
|
25.10.2022 22:58 | Jari Kuusinen | ||
| Kyllä tämä on aivan liiaan aakeeta laakeeta ollakseen Tottola. Suomi on ollut näihin aikoihin täynnä soraraiteita joten vaihtoehtoja kyllä riittää. | ||||
|
|
25.10.2022 22:41 | Esa J. Rintamäki | ||
| 4164:stä oli kauan sitten tehty Ttv 4. Sekin lusikkatehtaalla jo aikoja siitten. | ||||
|
|
25.10.2022 22:38 | Eljas Pölhö | ||
| JOS tämä on Tottolasta, niin katseen suunta on kohti Karjaata. Mutta vaikka tämän saa sijoitettua kohtuullisen hyvin Tottolaan, en olisi mitenkään varma siitä. | ||||
|
|
25.10.2022 22:28 | Esa J. Rintamäki | ||
| No jo on! Tämä se on kaikkien konepiirustusten äiti! Ei Aimo Pereen kirjat enää mitään! Höyrykuvussa oleva valtaventtiili on luistimallia. Eli kattilan paine painaa venttiililuistin tiukasti kiinni liukupintaansa. Nykyisin on käytössä lautasventtiilejä, joiden malli on sellainen, että sitä on kevyt käyttää. Kuvasta saattaa äkisti päätellä, että höyrykuvun kansi olisi hitsattu paikalleen, mutta näinhän ei ole. Liitokset noihin aikoihin tehtiin niittaamalla. Niittiliitosten purkaminen jättää siistin jäljen, toisin kuin hitsauksella. Kokoaminen sujuu myös siististi ja helposti. Nyt selviää myös tuonaikaisen turbiinisavutorven sisuskalujen malli. Mainitussa turbiinissa (piipun yläpäässä oleva siivikko) poistohöyry ja savu pannaan kiinteiden siipien avulla pyörivään liikkeeseen (eräänlainen sykloni), jolloin kipinät keskipakoisvoiman ansiosta törmäävät piipun ulkovaipan kartioon ja valuvat alaspäin, eli näin toimii kipinänsammuttaja. Samanlainen periaate on Tapani Laaksomiehen Hv3 995:n ja HMVY:n Pikkujumbo Tk3 1136:n "korsteeneissa". Tulipesässä on suosittu niittaamista myös, sen tukemiseksi. Tulipesän katossa on sidepultit ja sankarautoja (oletettavasti 2 tai 3 kpl). Tulipesässä alimpana ovat arina- eli rostiraudat. Ne on tehty helposti vaihdettavaksi. Lieneekö kuumankestävää valurautaa vielä ollut tuohon aikaan olemassakaan? Niiden alapuolella on tuhkalaatikko. Kattilaan on piirretty vaakasuorat tuliputket. Niitä pitkin palokaasut kulkevat kattilasta kohti savutorvea, lämmittäen kattilavettä omalta osaltaan. Kuvan veturissa on siis tuliputkikattila. Laiva- ja voimalaitoskattilat ovat pääasiassa vesiputkikattiloita. Puupolttoisen veturin kuonaus käy helposti: tuhkalaatikon etu- ja takaosan vedonsäätöluukut vaan täysin auki vauhdissa ja ilmavirta hoitaa loput. Piirustukseen ei ole näemmä merkitty alinta sallittua veden korkeutta. Tämä ilmoitettiin kattilan ohjaamon puoleisessa osassa kiinteästi kiinnitetyllä merkillä. Ohjaamossa suunnanvaihtokangen malli on myös hyvin näkösällä. Tällainen on nopea käyttää vaihtotöissä. Tulipesän päällä on jousikuormitteisella vivulla varustettu varoventtiili. Itse venttiili on lautasmallinen. Kas vaan, vanhaa kunnon Ramsbottom-mallista ei tähän veturiin tilattu? Ramsbottomin keksintö on myös jousikuormitettu, aikanaan suosittu varoventtiilimalli. Keskimmäinen pyöräkerta on käyttöpyöräkerta. Sen akselille on piirretty höyrykoneiston luistin ohjaamiseen ja ajosuunnan vaihtoon tarvittavat epäkeskot, etupäähän päin suunnattuine luistin työntötankoineen. Kaareva osa on ylös - ja alaspäin liikuteltava kulissikaari. Toinen epäkesko on eteenpäinajoa varten ja toinen puolestaan vie veturia taaksepäin. Kulissikaaren asemaa säätelemällä hallitaan veturin ajonopeuksia. Höyrykoneen perusperiaatteena on, että luisti kulkee aina jonkin matkaa tai pikemminkin aikaa varsinaisen työsylinterin männän edellä, annostellen halutun määrän höyryä sylinteriin. Höyryä voi päästää vaikka vähän, jolloin luistinohjauksen avulla luisti menee pian kiinni. Nyt sylinterissä olevan höyryn paine painaa mäntää. Tapahtuu paisunta. Männän toisella puolella tällöin on pienempi paine ja kun kattilasta lähteneen höyryn paine on sitä korkeampi, painaa höyry siis mäntää ja männän liike välittyy kiertokangelle ja edelleen pyörittämään veturin pyöriä. Luistin asemaa säätelemällä.voidaan höyryn määrää säätää. Säädetyn höyryn määrän suuruutta kutsutaan täytökseksi. Täytöksen hallinnalla on helppo ajaa tarvittavaa vetovoimaa säätämällä, esimerkiksi parin vaunun kevyttä junaa, kuin myös täyttä tonnijunaa. Alamäissä ei tarvitse kovin kovasti paasata menemään: rullaamalla vaan, valtaventtiili hiukan auki ja luistinohjaus aavistuksen verran kulkusuuntaan päin säädettynä, niin oravaa pienemmät eivät imeydy korsteenin kautta kattilaan sisään. Ja ylämäen tullessa teho päälle taas. Höyrykuvusta eteenpäin lähtevä L-muotoon piirretty putki on ns. valtaputki. Sitä myöten höyry kulkee kattilasta luistien kautta sylintereihin. Valtaputki haarautuu kahdeksi, kumpikin putki omalle sylinterilleen. Piirustuksessa haarautumiskohta on putken vaakasuoran osan korsteenin puoleisessa päässä. Sylinterin kohdalle piirretyt ja mustatut suorakaidekuviot kuvaavat luistin aukkoja. Kyseessä on tasoluisti. Näyttää siltä, että reunimmaiset ovat höyryn tuloaukkoja. Keskimmäinen näin ollen olisi poistoaukko. Työnsä tehnyt höyry poistuu luistin poistoaukon kautta korsteenin alapuolella olevaan puhallusputkeen. Mainittu puhallusputki on nimeltään vetopuhallin. Lietsoin - nimitystäkin on käytetty. Myöhemmin vetureihin laitetttiin vetopuhaltimen yhteyteen eri korkeuksille vetosuppiloita. Tästä vetopuhaltimen kehittelystä muodostui jopa oma tieteenhaaransa. Vihje: Kylchap. Sen kautta työntyy poistohöyry siis ulos korsteenin (savutorven) kautta. Sen toisena tehtävänä on synnyttää kohdalla olevaan kattilan kammioon alipainetta, jolloin palokaasut tulevat tulipesästä tähän kammioon ikäänkuin pakotettuna. Tulen palaminen tulipesässä kiihtyy, parantaen kattilaveden keittämistä höyryksi. Kammion nimi on savupesä tai nokikaappi. Halusin tällä tavoin kommentoida kuvaa, ja kertoa eri osien toiminnasta, nuorempien harrastajien tietoon. Niin, ja osa lukijoista lienee muulla alalla kuin teknillisellä. Uskon sepustuksestani olevan hiukan apua...? Virheellisyyksiäni saa toki oikaista. |
||||
|
|
25.10.2022 22:26 | Jorma Toivonen | ||
| Moottorivaunun numero virheellinen. | ||||
|
|
25.10.2022 22:25 | Onni Tikkala | ||
| Hienosti on tosiaan onnistunut. | ||||
|
|
25.10.2022 22:25 | Jorma Toivonen | ||
| Moottorivaunun numerointi hieman "lipsahtanut". | ||||
|
|
25.10.2022 22:05 | Tapio Arvola | ||
| Huomioni kiinnittyi pääraiteen penkan täydelliseen kasvillisuuden puutteeseen. Voisiko Rantarata olla näin vastavalmistuneen näköinen 30-luvulla? Toinen ihmetyttävä asia on puhelinlinjan puuttuminen. Tuolla vaihteen ja kurvin tienoilla on yksi pylväs, joka voisi olla puhelinlinjan pylväs. Jos se on, linja kiertäisi sorakuopan oikealta aika kaukaa, koska kuvassa ei näy muita pylväitä. Jos tämä on Tottolasta, onko kuva pohjoiseen vai etelään? Kurvissa rata näyttäisi menevän pieneen maaleikkaukseen. |
||||
|
|
25.10.2022 21:45 | Eljas Pölhö | ||
| Maaston puolesta tämä sopii Tottolaan paljon paremmin kuin veturin puolesta. Pääradan leikkaus alkaa juuri vaihteen luota, leikkauksen kummun takana on puro, joka alittaa pääradan kaarteessa, sivuraiteen suhde pääraiteeseen on samaa luokkaa kuin 60-luvulla, jolloin kuopan reuna (oikealla kuvassa) oli jo paljon etäämpänä ja sivuraiteita oli enemmän. Veturisarja K1 viittaa kyllä enemmän ensisijaisesti Karjalanradan ja toissijaisesti muun Itä-Suomen suuntaan. | ||||
|
|
25.10.2022 21:12 | Pasi Seppälä | ||
| Ovela kuvakulma. Uudenkiiltävää sähköportaalia näkyy melkein Jänhiälään saakka :) Tykkään. | ||||
|
|
25.10.2022 21:11 | Jussi Pajunen | ||
| Nyt on kyllä komea kuva. Kiitos tästä :) | ||||
|
|
25.10.2022 21:07 | Pasi Seppälä | ||
| Jalkojen kastelu on kannattanut. Kuva on hieno. | ||||
|
|
25.10.2022 21:03 | Pasi Seppälä | ||
| Oi nyt on hieno! | ||||
|
|
25.10.2022 20:49 | Erkki Nuutio | ||
| Suomen kartta 1920 -näköispainoksessa Tottola on pelkkä nimi huomattavasti sivussa Perniön ja Salon välisestä linjaraiteesta ja ilman haararaidetta (soraraidetta). Linjaraide Torttolassa on noin kolmen kilometrin päässä joesta, jonka penkereen arvelen näkeväni kuvan ratapenkereen vierellä kuvan yläosassa. Mitä tiedetään soraraiteesta Torttilassa? Toimintavuodet? VR 1912-1937 II sivulla 152 on muuten ilmakuva Tottolan radanoikaisusta. Ei taida olla yhteisiä maastonpiirteitä? Paikan varmentuminen olisi tarpeen viitteeksi kuvausvuoteen, joka voi olla vanhempi kuin 1935 - luultavasti kuitenkin ollaan 30-luvulla. Puumaiseman perusteella Itä- ja Pohjois-Suomi ovat kai yhä mahdollisia |
||||
|
|
25.10.2022 20:44 | Esa J. Rintamäki | ||
| K3:n numero oli 600, sillä samaa kuvaa oli käytetty myöhemmässäkin tietosanakirjan painoksessa, siis 1930-luvulla. | ||||
|
|
25.10.2022 20:32 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kuvan Porkkanan 5106:n välivaunu CEiv 5603 ei koskaan käynyt täyskorjauksessa Turun konepajalla, tai siis ei ehtinyt. Viime vaiheessaan sen alustassa oli merkintä: Täysk. Valmet 11.65. Silloin se oli Dm9 5113 ja 5114 välissä. Kun 5603 viimein alennettiin Johdonvetojuna 9:ään BG 040187:ksi, niin sen jälkeenkin sen täyskorjausmerkintänä oli mainittu: Täysk. Valmet 11.65. |
||||
|
|
25.10.2022 20:04 | Esa J. Rintamäki | ||
| Johan Simo hyvän kuvan on laittanut! Kiitos! | ||||
|
|
25.10.2022 20:01 | Erkki Nuutio | ||
| Menin vipuun kun luulin katon kaarevuuden perusteella tätä Gb:ksi. Tässä osasuurennuksessa oli vaunun numero niin epäselvä, että sekin meni pieleen. Myöhemmästä osasuurennuksesta kolmosella alkanut numero näkyy ilman harhautumisen mahdollisuutta.. | ||||
|
|
25.10.2022 19:58 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kiva nähdä tämän vaunun nykytilanne. | ||||
|
|
25.10.2022 19:55 | Esa J. Rintamäki | ||
| No voi raakkules! Taipumisen perusteella lähempi vaunu on palanut. NBVJ:n kalustoon on ainakin kuulunut: Y6 1037, vuodelta 1955, sai uuden korin (1037 ollut pahassa kolarissa Simrishamnissa 1957) vuonna 1957. Myyty Tanskaan 1980 [Høng - Tølløse Jernbane (HTJ), siellä ollut S 47], palasi Ruotsiin ostettuna joulukuussa 1985. Kuvan taempi vaunu ilmeisesti on S 47, koska siinä on alkuperäisen mallinen pakoputki katolla. Punainen värikin on peräisin Tanskan ajalta. Myyty NBVJ:lle 1995. Käytetty NBVJ:llä tanskalaisena HTJ S 37:nä. Y7 1163, vuodelta 1958. SJ hylkäsi 1985. NBVJ:lle myytynä vuonna 2008. Y7 1220, vuodelta 1958. SJ hylkäsi 1988. Myyty NBVJ:lle vuonna 1990 Y7 1242, vuodelta 1959. SJ hyljäsi 1983. Myyty NBVJ:lle vuonna 1984. Y8 1125, vuodelta 1957 YBo6:na, muutettu Y8:ksi vuonna 1964. SJ hylkäsi vuonna 1984. NBVJ:lle myytynä vuonna 1995. UBF7Z 2069 (alkuperäinen sarjamerkki UBFo7ye), valmistui 1960. SJ hylkäsi vuonna 1987. Tämä vaunu on liitevaunu tavara- ja matkustajaosastolla sekä ohjaamolla. Kun nyt pelastaisivat tuon S 37:n. Kuvassa se on osittain mustuneena. Palanut? Poltettu? |
||||
|
|
25.10.2022 19:33 | Tero Korkeakoski | ||
| Molemmat tavallaan oikeassa. Mallit taisi olla rakennettu käyttäjille sopiviin tarkoituksiin. | ||||
|
|
25.10.2022 19:32 | Eljas Pölhö | ||
| K1/Tk1 se on, ei voi olla G7. G7 hytti oli käyntisillan kanssa samalla tasolla ja G7 ei saaunut mäntäluisteja. Vetureiden pääasiallisen sijaintikaavan mukaan Karjalanrata haaroineen olisi luontevin paikka, seuraavaksi Itä-Suomi yleensä. Muutoin maasto sopisi kyllä varsin hyvin Tottolaan pääradan leikkausta ja se takaista kumparetta myöten. | ||||
|
|
25.10.2022 19:00 | Markku Naskali | ||
| Nohab-veturi oli tyrkyllä Suomen radoille kun olin koulupoika. Tampereen asemalla sellaista ihmettelimme. Hr12 vei kuitenkin silloin voiton. | ||||
|
|
25.10.2022 18:38 | Esa J. Rintamäki | ||
| Muuten, sillanrakennuksessa on otettava huomioon myös tuulen aiheuttama kuorma ja lumikuormakin. Vakavasti puhuen, nämä ovat merkittävän suuruisia. Muuten, toisesta päästään pystysuoraan riippuvaksi laitettu terästanko katkeaa kyllä omasta painostaan. Pituus on oltava yli 1,8 kilometriä, eikä halkaisijalla ole merkitystä. Hiuksenvahvuisesta metrin halkaisijaiseen, niin poikki menee vaan! |
||||
|
|
25.10.2022 18:31 | Pasi Utriainen | ||
| Käännetty paraabelisilta on varmaan valittu tähän jännevälin takia ja maisemallisista syistä. Kannatinrakenteet ylöspäin sillasta olisi pitänyt tehdä massiivisempi ns. katkaistu paraabelisilta, kuten tuo Aulangon silta. Toki tämä silta kantaisi myös käännettynä, muttei olisi liikennöitävissä rakenteen vuoksi (kulkuaukko junalle). 110 vuotta kestänyt niitattu teräsrakenteinen taidonnäyte tämäkin on. | ||||
|
|
25.10.2022 18:19 | Timo Salo | ||
| Taitaa Mäkriän asema olla hiukan kortilla, mutta: https://www.sotahistoriallisetkohteet.fi/app/sights/view/-/id/664/country/9/area/90/ Auttaako yhtään? |
||||
|
|
25.10.2022 18:10 | Esa J. Rintamäki | ||
| 39'461. Laitoin numeron näkösälle siksi, etta tulevaisuudessa pienoismallinrakentajat näkevät tämännumeroisen vaunun olevan korkeakattoista mallia. Jouni Eerolan Psl knp - kirjan mukaan Gd numerot 38'774 - 39'848 olivat valmistuneet vuosina 1920 - 1923, eli 1075 vaunua. F näyttää olevan samanlainen kuin Rautatiemuseon lanterniinikattoinen 3277. Zoomasin kuvaa aika lailla ja tutkin: tenderin ylälaidan pokkaus ulospäin vihjaa amerikkalaisvalmisteeseen (Baldwin): H1, H2, G7, K1 - malleissa oli tenderi, joissa kaksi taempaa akselia olivat telissä. Kuvasta on nähtävissä pieni niksaus välillä veturi - tenderi, johtuen raiteen loivasta kaartamisesta. Siksi kyseessä ei ole tankkiveturi. Ohjaamon sivuseinä, Latowskin patentin soittokello katolla, vantringin liittyminen hytin etuseinään, sylinteriäkin mäntäluisteineen näkyy siten, että menisin sanomaan veturin olevan "Amerikan Satikka" eli K1 / Tk1. G7 / Sk4 voi myös olla mahdollinen, mutta tehtiinkö tähän tasoluistien muutosta mäntäluisteiksi, kuten Hk1 - ja Tk1 - sarjoissa tehtiin? Mainitut amerikkalaisvalmisteiset muutettiin tulistajakoneiksi kyllä, mutta VR 1937 osa II ei mainitse G7 - sarjan luistien muutoksesta mitään. Riksmontti, eli G8 / Sk6 se ei ainakaan ole, eroa on liian paljon kuvan veturin yksityiskohtiin nähden. Yhdeksän G7 - veturia oli jäänyt Venäjälle rajan sulkeuduttua vuonna 1918, mutta ne saatiin takaisin 1920 - luvun kuluessa. |
||||
|
|
25.10.2022 17:39 | Juha-Pekka Marttila | ||
| Eikä Kemijärven perukoilta.? | ||||
|
|
25.10.2022 17:00 | Hannu Peltola | ||
| Tässähän näkyy nyt tuon Gd:n numero tarkkana. Pystyykö sillä ajoittamaan kuvaa? Mikä veturi on roikan keulilla? | ||||
|
|
25.10.2022 16:53 | Kimmo Huhta | ||
| Heinolassa Tka-293:n ura on kaiketi jäänyt hyvin lyhyeksi. Vuodelta 1973 peräisin oleva koonnos sen hetkisistä käyttöpaikoista ei Heinolaa enää mainitse, eikä sen jälkeenkään ole vastaavia merkkejä. Olisiko Tka ollut liian heikko Heinolaan? | ||||