![]() |
22.10.2024 17:37 | Ari-Pekka Lanne | ||
Kerran muutama vuosi sitten eräälle rautikselle saapui 3 x Dv12 -vetoinen tavarajuna. Junassa oli ollut matkalla teknisiä murheita. Viimeisenä olleen veturin mylly oli sammuillut siten, että kuljettaja oli joutunut pysähtelemään käynnistääkseen sen uudelleen. Se pohjaanpalaneen vaihteistoöljyn postapokalyptinen haju on jotain, joka ei unohdu. | ||||
![]() |
22.10.2024 16:42 | Ari-Pekka Lanne | ||
Telinkevennin nimenomaan. Se on monissa tilanteissa kätevä velka- eli tukiakselisissa linja-autoissa. En tiennytkään, että sellaisia on myös rautatiekalustossa käytössä. Raskaammassa maantiekalustossa on myös tasauspyörästön lukkoa ja koko telin muinaisdeeveriteliksi tekevää tönkkölukkoa. Vai Alstikan suurtartunta, herra Esa. Olen toki kuullut siitä silloin tällöin pitkin vuosikymmeniä, mutta täytyy oikein kaivaa kirjahyllystä laitos »Dr13 — Kymen Hurun tarina» — mulla se on siinä Raton (öh, siis se Rautatieharrastuskeskuksen prujukokoelma; RATO) ja »Uuno Turhapuro veturimiehenä» -VHS-kasetin ( https://vaunut.org/haku/kommentit/?m=1&ku=290&t=Jouni%20taitaa%20muistella%20elokuvaa ) välissä. Sivulta 62 löytyy: »Dr13:n vetokykyä parantaa telin kolmen akselin mekaaninen yhteenkytkentä ja erityinen suurtartunta-ajon ominaisuus. Suurtartunnassa generaattorin sivuvirtamagnetoinnin kytkentää muutetaan normaaliin ajoon nähden päinvastaiseksi siten, että nopeuden noususta aiheutuva generaattorin jännitteen kasvaminen pienentää samalla merkittävästi generaattorin magnetointia. Tällainen negatiivinen sivumagnetointi hillitsee tehokkaasti pyörien ympärilyöntiä. Junan nopeuden kiihtyessä kuljettajan on asetettava lisää tehoportaita, jotta veturin vetokyky ei romahtaisi. Suurtartuntaa voidaan käyttää vain pienillä nopeuksilla.» Jo vain, mitä turbommasta Saabista on kysymys, sen helpompi sillä on ruovitella. Ja taas mitä enemmän Saabin kyytiin saa muikkeleita painoksi, sen varmemmin sen sijaan kumit saavat pitoa. Tehon pudotus on tosiaan yksi parhaista konsteista saada ympärilyönti loppumaan. Jos Deeverin pyöristä alkaa kuulua tehoratin B-portaalla hiipivää jyrinää, se usein loppuu jo, kun pudottaa tehot 15. portaalle. Vastaavasti jos Siperian Suden pyörät lyövät virranasettelupyörän 600 A -asennossa (maksimi 1500 A) tyhjää niin kuin ei mitään, niin voi olla, että vaikkapa jo asennossa 400 A jyristäminen loppuu. |
||||
![]() |
21.10.2024 18:54 | Ari-Pekka Lanne | ||
Ominaisuuksia kyllä, joista yksi on tuo ympärilyöntiherkkyys. Ja toki, laitokset ovat joka suhteessa niin erilaisia, ettei niitä voi sillä tavalla yksi yhteen vertailla. Tai jos siihen lähtisi, niin se olisi oma romaaninsa... | ||||
![]() |
21.10.2024 13:56 | Ari-Pekka Lanne | ||
Kaikilla niillä laitoksilla on omat luistelutyylinsä. Ja toiset tykkää luistelusta vähän enemmän kuin toiset. Siperian Susi on brutaaliin tehoonsa nähden kevyt, eivätkä pyöräkerrat ole sidoksissa toisiinsa, kuten muinaisdeeverissä. Aina siellä joku akseli haluaisi sutaista tyhjää, mutta kun yksikin Deeverin akseleista pitää, niin kaikki pitävät. Nämä selittävät muinaisdeeverin tuntuvasti parempaa pitoa. Mutta pitokin on vain yksi asia. Ei pelkkä vakaa käsi tee kirurgia; tarvitaan muutama muukin juttu. Deeveristä kiehuu vaihteistoöljy, Sudesta ajomoottorien käämit, Kakkosesta välipiirit ja Siimenssistä bitit. | ||||
![]() |
21.10.2024 05:28 | Ari-Pekka Lanne | ||
Vaunusomen tietojen ( https://vaunut.org/kuva/60413 ) mukaan Sr1 3112 on »susilauman ensimmäinen ja viimeinen». Löytyypä täältä kuvia alkuperäisestä nolla-Sudestakin: https://vaunut.org/kuva/35256 . Asia ei ehkä ole täysin yhteismitallinen sen kanssa, että Hurujenkin numerointi alkoi nollasta, koska nolla-Huru tuli Valtionrautateitten palvelukseen saman tein ja samalla numerollaan. Hr12 2200:ta ei ensin hauduteltu Valmetin takapihalla reilu parikymmentä vuotta kasakoiden maalitauluna, minkä jälkeen Valtionrautatiet olisi restauroinut sen Dr12 2242:ksi. Toisaalta sekin, mille Hurulle oikeastaan kuului ensimmäisen Hurun mantteli, virittää keskustelua: https://vaunut.org/kuva/65377 . |
||||
![]() |
19.10.2024 18:12 | Ari-Pekka Lanne | ||
Juku! | ||||
![]() |
19.10.2024 18:11 | Ari-Pekka Lanne | ||
Näin se on. Veturi on laitos, jonka tehtävä on saada allaan lepäävä maapallo liikkeelle, pyörimään veturin alla. Se ei onnistu, jollei veturi saa pyörillään kunnon otetta kiskoista. :op | ||||
![]() |
19.10.2024 15:22 | Ari-Pekka Lanne | ||
Kas, tästä näyttää tulleen jokatorstainen tapa, ainakin Juliaa katsoen. Hieno kuva! | ||||
![]() |
19.10.2024 15:04 | Ari-Pekka Lanne | ||
Useimpiin Timon kysymyksistä löytyy vastaus Jt-2024:n ( https://ava.vaylapilvi.fi/ava/Julkaisut/Vaylavirasto/vo_2024-10_jt_web.pdf ) s. 44-45. Sieltä löytyy mm.: »Avustavan ja avustettavan välillä on oltava jatkuva puheyhteys.» Aivan kuin vaihtotöiden työntöliikkeessäkin. Veturi sen sijaan ei tiedä, mikä sen taakkaa mahdollisesti missäkin tilanteessa keventää —, onko se ehkäpä myötätuuli, alamäki vai toinen veturi. Siinä mielessä kuormitusmittareita ei tarvitse tarkkailla. Ja vaikka tässä olisi Siimenssin tilalla muinaisdeeveri työntämässä, Tampella-MGO:nkaan moottorijarrutus tuskin heti on vaarana, kuitenkin sellainen rypistys edessä. |
||||
![]() |
19.10.2024 07:35 | Ari-Pekka Lanne | ||
Jos vaikka Deeveriin verrataan, niin Siperian Susi vasta pakkaakin sutimaan. Kolmonen ei kehittyneen luistonestonsa takia niinkään lyö ympäri, mutta juuri sen kummemmin se ei siltikään tai juuri sen takia saa liukkaalla kehitettyä vetovoimaa; eli lopputulos on helposti sama. Toki hyvällä kelillä Siimenssi vie junan kuin junan vaikka kuuhun. Se mitä liukkaalla kelillä tarvittaisiin, on vetäviä akseleita ja niiden päälle paljon painoa. Mulla aukesi kerran liukkaalla kelillä tämmösellä kakkosnelosella puutavarajunalla Suden pääkatkaisija tässä Siuron mäessä; varmaan niitä Susien tyyppivikoja eli -ominaisuuksia. Vanhoja, rataverkkoamme nähneitä laitoksia kun ovat. Ajattelin että nyt kyllä tämä juna jäi mäkeen, ei voi mitään. Mutta niin vain pääkatkaisija meni laakista kiinni, ja mäen kiipeäminen jatkui keskipakoispuhaltimien huudon säestämänä. |
||||
![]() |
15.10.2024 05:48 | Ari-Pekka Lanne | ||
Nimenomaan se vanhempi, ysärikuvaus, herra Esa. Ja, herra Lasse, sama pätee kyllä kaikkeenkin, mitä Polamo on tänne postaillut. | ||||
![]() |
14.10.2024 21:20 | Ari-Pekka Lanne | ||
The Wesitorni, Lasse: https://vaunut.org/kuva/48154 . Eikös ollutkin? En nyt löydä sitä kohtaa, mutta Polamo sen täytyi olla, joka sen kerran sanoi... | ||||
![]() |
14.10.2024 20:36 | Ari-Pekka Lanne | ||
Se oli the Wesitorni. | ||||
![]() |
14.10.2024 19:16 | Ari-Pekka Lanne | ||
No nyt! Lasse on viime aikoina roiskinut noita milloin-mihinkin-menevyyksiä, mutta nyt kerrankin osui. Raiteille tosiaan menevät jätökset tuollaisesta torvesta. Tästä tulee löyhästi mieleen Stephen Kingin »The Stand», jossa Tom Cullen tavaa asioita tyyliin »M-o-o-n, that spells Nebraska», »M-o-o-n, that spells peanut, butter and jelly» tai mitä milloinkin, kunnes Vegasin vakoojatehtävänsä koittaessa vihdoin kunnostautuu: »M-o-o-n, that spells Moon». XoD Holopainen taitaa olla huumorimiehiä. Tervetuloa vaunusomen ihmeelliseen maailmaan! |
||||
![]() |
14.10.2024 14:06 | Ari-Pekka Lanne | ||
Tuossa alkuun oli juttua maan- ja rautatiehankkeisiin toisinaan liittyvästä »siltarumpupolitiikasta» sekä muusta koijaroinnista ja suhmuroinnista. Sitten keskustelu perinteiseen vaunusomemaiseen tyyliinsä rönsyili edelleen kuvan teemassa pysyen siihen, miten maan- ja rautatierakennustyömaita käytettiin aikoinaan — nykysuomalaiseen arvomaailmaan peilaten varsin kyseenalaisesti — työllistämistoimissa. Perhosvaikutuksen käsitettä ei tarvita siinäkään, että ymmärtää näiden asioiden liittyvän suoraan työväenluokan poliittisiin puolueisiin ja liikkeisiin, tai kuten Jouni sen muotoili, »kommaritaistolaisiin». Mainintaa etnisistä, kielellisistä tai uskonnollisista vähemmistöistä, ylipäätään mistään vähemmistöistä, en edeltä löydä, jollei Rainer sitten tarkoittanut rajaustaan mahdollisten tulevien vorkkidepattien varalle. | ||||
![]() |
13.10.2024 19:00 | Ari-Pekka Lanne | ||
Tämä ankan kaksoisraidetyömaa ― niinkuin yleensäkin rataverkkomme verovaroin kustannettavat raidetyömaat, samoin kuin sellaisten mahdollinen poissaolollaan loistaminenkin ― on toki politiikan seurausta ja tulosta. Rautatieharrastajaystävämme Hannu Taanila muisteli radiopäiväkirjassaan perjantaina 20/7-2001: »Elämäni loppuun saakka ― siis kuolemaani saakka ―, joka kyseinen kuolemani ― sikäli kuin ymmärrän ― tulee tapahtumaan jo tällä vuosituhannella, siihen saakka tulen muistamaan sen loistavan analyysin, jonka esitti maatyömies Jussi Kankaanperä Karinaisten pitäjän Mäenpään kylässä joskus kaiketi jopa enemmän kuin viisikymmentä vuotta sitten. Olen ollut paikalla, kun Kankaanperän Jussi sanoi sen loistavan lauseensa, jonka kohta sanon, mutta en kuullut sitä ―, tai jos kuulin, niin en ainakaan ymmärtänyt. Mutta äitini Saima Emilia sen kyllä muisti ja kertoi. Karinaisten kunta se on sieltä Turusta noin neljäkymmentä kilometriä koilliseen. Se oli isojen talollisten ― todella isokenkäisten ― valtakunta, kokoomuslaisten ja oikeistolaismaalaisliittolaisten. Rikkaat olivat rikkaita ja köyhät olivat köyhiä, niin kuin vain ääritaantumuksellisessa ja puolifeodaalisessa maalaisyhteiskunnassa voidaan olla. Jotkut vaalit olivat tulossa. Ja nämä isotalolliset, nämä feodaalipäälliköt, he kaikella keinollansa varoittivat kommunismin vaarasta. Kommunismi on isänmaan uhka. Eli siis heidän uhkansa. Kommunismi on kauhea, kommunismi on jumalatonta. Sitä vastaan pitää nyt kaikki voimat yhdistää, puoluekantaan katsomatta. Oli siis ainakin niin, että äitini oli Kankaanperässä käymässä, jotakin toimittamassa, ja puhuivat vaaleista ja tästä kauheasta kommunismiasiasta. Ja silloin sanoi maatyömies Jussi Kankaanperä tämän loistavan lauseen niistä taantumuksen porhoista ja heidän politiikastansa, tästä kommunismihirvityksestä: "Itte ne on perkeleet sen kommunisminsa tehneet!"» |
||||
![]() |
13.10.2024 11:42 | Ari-Pekka Lanne | ||
Se on nähty, että sahanpuruvirrat ovat muuntuvaisia, eivätkä spottilastitkaan ole tavattomia rautateitten purukyydityksissä. Toisaalta kaakonkulman hakkeenkelkkomisissa sattui vastikään pieni muutos, kunnei junahaketta enää saa Sunilasta. Mistä sen tietää, vaikka Kaukiksen, Tainiksen ja Lakritsalankin katseet kääntyisivät siltä osin eri suuntaan. | ||||
![]() |
12.10.2024 16:14 | Ari-Pekka Lanne | ||
Julian junanjälkiä pläräämällä näyttää siltä, että T 52769 on saapunut keskiviikkoiltapäivällä 9/10 Peltiksessä raiteelle r. 013. Myöhemmin illansuussa raiteella vaikuttaisi kähjätyn jotain, kun raiteelle on rekisteröitynyt uusi varautuminen ―, mahdollisesti haettu siitä pois joko Vopit tai Vohit. Kuitenkin raide näyttää pysyneen varautuneena seuraavan päivän puoleenpäivään, jolloin siitä on lähtenyt T 54719 Lieksaan. Ja siinä raide on vapautunut. Voisiko eräs skenaario olla, että vaikkapa pankot olisivat jääneet Joensuuhun ― siirretty keskiviikkoillansuussa johonkin lastaukseen ―, hakekärrien jatkaessa kulkuaan torstaina 10/10 edelleen Lieksan sahalle? | ||||
![]() |
12.10.2024 11:50 | Ari-Pekka Lanne | ||
Minulla oli kahtena 90-luvun alun ikimuistoisista kesistä mahdollisuus viettää kumpanakin viikko Juojärven rautatieasemalla. ( https://vaunut.org/kuvat/?u=290&kv=1993&paik=Juoj%C3%A4rvi ) Asemaa siihen aikaan kesäpaikkanaan pitänyt vanhempi herra oli muistaakseni peräti asemapäällikön poika, joten hän tiesi ja »tiesi» paljon rautateistä. Joukossa oli varmasti lapinlisää ja jekutusta myös. Eräs juttu, joka on jäänyt mieleen, koski sekulijunien vaunujen ja vaunuryhmien seassa olevia tyhjiä avovaunuja. Perimätiedon mukaan niiden tarkoitus oli kuulemma tehdä junasta veturinkuljettajalle helpommin hallittava tai ajettava. No, tässä kuvan tapauksessa hakanen on luultavimmin adapterina. Voh-vaunuissa ei ole sivupuskimia ― vain SA3-keskuspuskin ― ( https://vaunut.org/kuva/165869 ), joten Voh-vaunua ei voi suoraan liittää suomalaiseen keskuspuskimettomaan ruuvikytkinvaunuun. Hkba:ssa on sekä keskus- että sivupuskimet, joten se sopii adapterivaunuksi. Keskuspuskimelliseen Sr1-veturiin Vohit voisi kytkeä ilman välihakasta ― eli sille ei kuvan tilanteessa ole välitöntä tarvetta ―, mutta kokoonpanot tuppaavat rautateillä muuttumaan. |
||||
![]() |
12.10.2024 10:40 | Ari-Pekka Lanne | ||
https://youtu.be/0TeRqj6Kdqk?si=mBhrVld_t438ChiR | ||||
![]() |
11.10.2024 11:25 | Ari-Pekka Lanne | ||
Vielä alkuvuoden 2018 grafiikoissa näyttää olleen se aikataulurakenne, että rantaradan junat ovat kohdanneet pääsääntöisesti Turun päärautiksella, jolloin Helsingistä hieman hitaassa saapuva juna on jättänyt Turusta lähtevän junan myöhään jo lähdössä. Sen sijaan lauantaista 24/3-2018 alkaen näyttävät kohtaukset suunnitellun jo vallan Kupittaalle, jolloin ankan välin kaksoisraiteesta olisi ollut hyötyä vain niissä harvinaisemmissa tilanteissa, joissa Turusta lähtevän junan lähtö on viivästynyt joitain minuutteja, jolloin sen sijaan Helsingistä saapuva juna on varronnut sitä Kuppiksessa. Kaksoisraide parantaa usein junaliikenteen täsmällisyyttä ja sujuvuutta, kun yksi myöhässä kulkeva juna ei heti jätä kaikkia muitakin myöhään. Toki, jos haluttaisiin junia ajattaa metromaisen tiheästi, olisi kaksoisraide jo ylipäätään liikenteen edellytys. |
||||
![]() |
10.10.2024 00:20 | Ari-Pekka Lanne | ||
Ehkä niinkin, herra Esa. Muistakaamme kuitenkin varikon esimies Veijo Salmelan toteamus Tapio Lehtisen tiistaina 24/5-2016 julkaiseman tuuttidokkarin »Salmelan matkassa» ( https://youtu.be/iQym7Vzh96U?si=cSkwGw4SJMOnp54l ) kohdassa 1:54: »Muistan kun Ranuan linjaakin ajoi setäni Ossi Salmela ja Leevi Salmela vuoroviikoin, ja ne teki toisen viikon sitten maataloustöitä. Autohomma on epävarmaa hommaa, pittää olla pottuja pellosa ja viljaa kasvaa ja että siinä se on tuki ja turva, ja kyllä sen tänä päivänäkin sai sitten huomata.» | ||||
![]() |
08.10.2024 09:50 | Ari-Pekka Lanne | ||
Eikös maanteitten liikennöitsijöillä ole jo vuosikymmeniä ollut tapana liisata kaikki uudempi kalustonsa. Ala ei sentään ole sellainen kultakaivos, että rahaa olisi heitettäväksi ovista ja ikkunoista. Numeroauto- eli katurivuorojen johdinautoista en jaksa tähän jankuttaa, ne jutut löytyvät tuolta alusta. | ||||
![]() |
07.10.2024 18:06 | Ari-Pekka Lanne | ||
Mielenkiintoista juttua. Ainakin tällaiselle keittiömetallinvalajalle (uudenvuodentinaa) Esan suomu- ja pallografiittivalurautojen dynamiikan eroihin viittaava selitys kestävyyseroista tehdasvalmisteisten ja lisenssillä valettujen patojen välillä uppoaa kuin jäänmurtajavitonen. Eilen klo 21:01 katsoin v. 1972 painetusta »Dieselveturit ja moottorivaunut II» -kirjasta MGO:n painoksi 7460 kg. Siihen aikaan olivat jo tuloillaan vahvempaa tekoa olevat myllyt, ja sivulla 257 seisookin: »Moottorit numerosta 401 lähtien on varustettu vankkarakenteisella kantavalla öljypohjalla.» Nähtävästi 7,46 tonnia on alkuperäisen murikan paino, koska vuoden 2018 vaihtotyökuljettajakurssin deeveriprujuun on laitettu MGO:n painoksi n. 9000 kg. Tätähän Petri mietti eilen klo 15:11. Puolitoista tonnia olisi näiden perusteella tullut Deeveriin lisää painoa myllyn vahvemman rungon ja kantavan öljypohjan mukana. |
||||
![]() |
06.10.2024 21:01 | Ari-Pekka Lanne | ||
»Dieselveturit ja moottorivaunut II» -raamatun sivulla 255 annetaan MGO V 16 BSHR -moottorin painoksi työkunnossa 7460 kg. Herra Esan mainitsemalle MGO:n uumenista löytyvälle kahdelle erilaiselle iskunpituudelle löytyy selitys kirjan sivulla 256 olevasta kuvasta 538, jossa on esitetty myllyn poikkileikkaus. Asia on myös sanallistettu sivulla 258: »Kiertokankien laakeroinnissa on käytetty ns. pää- ja sivukiertokankisysteemiä, jolloin kahden V-asennossa olevan sylinterin kiertokanget on saatu laakeroiduksi samalle suhteellisen lyhyelle kammentapille. Koska sivukiertokanki on laakeroitu pääkiertokangen laakerikanteen muotoiltuun korvakkeeseen, ei sivukiertokanki suorita samanlaista liikettä kuin pääkiertokanki. Tästä syystä sivukiertokangen puoleisen männän isku on pitempi (192 mm) kuin pääkiertokangen puoleisen männän isku (180 mm).» |
||||
![]() |
06.10.2024 20:21 | Ari-Pekka Lanne | ||
»Dr13 ― Kymen Hurun tarina» (Ari Julku ja Kimmo Pyrhönen 2017) s. 71: »Vuoden 1967 alussa havaittiin Hyvinkään konepajalla Sv12-veturin 2523 dieselmoottorin laakerivauriota korjattaessa moottorin rungon väliseinissä pahoja halkeamia kampiakselin laakeriaukkojen kulmissa. Vaurion johdosta aloitetuissa tarkastuksissa löydettiin lukuisia vastaavia halkeamia niin Sv12-, Sr12- kuin myös Hr13-vetureissa. --- Ensimmäisenä vaurioiden syntyä ja laajenemista ehkäisevänä toimenpiteenä Tampella suositteli maaliskuussa 1967 välitöntä moottorien tehon alentamista 1400:stä 1200:aan hevosvoimaan. --- Tampellan antamien korjausohjeiden mukaisesti halkeamien etenemistä torjuttiin vahvistamalla moottorien väliseiniä erityisillä tukikaarilla. VR ei kuitenkaan hyväksynyt tukikaaria lopulliseksi ratkaisuksi ja saatujen kokemusten mukaan niillä ei ollutkaan merkittävää lujittavaa vaikutusta. Tehdyissä tutkimuksissa todettiin myös noin 20 Hr13-veturien moottorien rungoista vetomurtojuudeltaan vaatimuksia heikommiksi.» Resiina 2/95 s. 7: »Hr 13:n myötä hieman kyseenalaiseksi todettu ranskalainen tekniikka aiheutti ongelmia myös Sv ja Sr 12:ssa, sillä moottoreiden rungoissa esiintyi halkeamia. Tämän ongelman takia kaikkien MGO-moottoreiden rungot jouduttiin vaihtamaan uusiin. Rungon kestävyyttä parannettiin myös suunnittelemalla moottoriin kantava öljypohja. Lisäksi moottorin kiinnitystä parannettiin.» Tiiliskiven »Valtionrautatiet 1962―1987» s. 374 kirjoitetaan ranskalaisten Paulstra-kumikannattimien sopivammasta mitoituksesta. |
||||
![]() |
06.10.2024 16:11 | Ari-Pekka Lanne | ||
65,8 t on v. 1987 julkaistun »Valtionrautatiet 1962―1987» -kirjan s. 374 mukaan 2600-sarjalaisten paino uutena. Samalle sivulle on kirjoitettu myös: »Kun vaunuissa oli 1970-luvulla siirrytty yksikkölämmitykseen, purettiin 2700-sarjan vetureista höyrynkehitin. Purkaminen alkoi kesällä 1976. Näin ollen ovat 2700-sarjan Dv12-veturit nyt kevyempiä kuin alunperin. Veturin kokonaispaino on noin 62,2 tn ja suurin akselipaino noin 15,6 tn.» Tosiaan vielä v. 1995 julkaistu opus »Suomen veturit osa 2. Moottorikalusto» antaa 2500-sarjalaisten painoksi 60,8 tonnia. Juhanan arvelu, että v. 1985 Jtt:n korjauslehdessä koko deeveristölle annettu suurin paino 65,8 on 2600-sarjalaisten paino täysin tankein oli nimensä mukaisesti sen ajan Deevereiden suurin paino ― 2500- ja 2700-sarjalaisten ollessa kevyempiä ―, vaikuttaa oikealta. Ajatuksena on varmaankin ollut, että jos eli kun Jtt:n taulukoita käytetään jarrupainoprosenttien laskemiseen, junan kokonaispainosta saa tulla todellista suurempi, muttei sitä pienempää. |
||||
![]() |
03.10.2024 07:49 | Ari-Pekka Lanne | ||
Valtionrautatiet 1962―1987 s. 374: »Pyrkimyksenä oli lisäksi parantaa veturin ominaisuuksia järjestelyveturina lisäämällä painoa sallituissa rajoissa ja tehostamalla vaihteiston herkkyyttä liikkeellelähtövaiheessa, moottorin tehoa lisättäessä. Näin syntyivät 2600-sarjan Dv12-veturit, joiden ensimmäinen erä, joka käsitti 20 veturia, tilattiin 17.7.1972.» Resiina 2/95 s. 7: »Näillä parannuksilla varustettuja vetureita tilattiin ensimmäinen 20 kpl:n erä 17.7.1972. Veturit saivat sarjamerkikseen Sv 12J (J=järjestelyveturi), joka kuitenkin muutettiin hyvin pian Sv 12:ksi.» S. 9: »Vanhempiin vetureihin verrattuna 2600-sarjassa on erona myös se, että jäähdytyskennojen lukumäärää on lisätty.» |
||||
![]() |
02.10.2024 23:59 | Ari-Pekka Lanne | ||
Ai niin, pihvi melkein unohtui: https://vaunut.org/kuva/105446 . | ||||
![]() |
01.10.2024 11:18 | Ari-Pekka Lanne | ||
Tämä on hauska idea. Ratapölkyt ovat olleet ehkäpä BHpy-vaunujen tavallisin kuljetusartikkeli. Siispä ― sallittaessa huomioitavan tällaisessa juottolassa eli syöttölässä myös meidät harvalukuiset absolutistit ― saattaisi tällaisella entisellä rautatievaunulla nautittavaksi sopiva ateria koostua vaikkapa perunoista ratapölkkysienikastikkeella. Ruokajuomaksi rautatieomenapuumehua ja jälkiruoaksi aromeiltaan kreosoottia jäljittelevää rautatiekiisseliä. Helmi Koskimiehen ja Eva Somersalon v. 1932 toimittamasta klassikkoteoksesta »Keittotaito» löytyy sopivat ohjeet tällaisten herkkujen valmistamiseksi. Ao. reseptit ovat v. 1933 painetusta toisesta laitoksesta. (Ratapölkky)sienikastikkeen valmistusohje löytyy sivulta 239: »600. Sienikastike II. Kal. 1751. 3 dl kiehautettuja sieniä, sipuli, 100 g voita, 1 dl lihalientä, 3 dl hapanta kermaa, 1 rkl. vehnäjauhoja, etikkaa, suolaa. Sienet leikataan palasiksi ja pannaan kuoritun ja hienonnetun sipulin kera voihin paistumaan. Lihaliemi lisätään vähitellen, samoin happameen kermaan sekoitetut vehnäjauhot. Kastike saa kiehua 10 minuuttia sitä vatkattaessa. Kastike maustetaan suolalla. Pääruoat: Kastike tarjotaan perunain, vihannesruokien ym. kera. Tähteet: Jäljelle jäänyt kastike voidaan valmistaa sienimuhennokseksi lisäämällä siihen sieniä.» Ratapölkkysieniä elintarvikekäyttöön kerättäessä kehoitetaan toki pidättäytymään kreosootilla kyllästetyissä ja sähkövetureiden muuntajaöljyvalumilla kuorrutetuissa ratapölkyissä kasvaneista »tateista». Jarkko Korhosen ja Pirjo Penkkimäen opuksen »Suuri suomalainen sienikirja» s. 32: »Ratapölkkysieni mainitaan joskus ruokasieneksi. Kerää sitä ruuaksi vain luonnonmukaisilta kasvupaikoilta, älä ratapölkyiltä, joista se saattaa rikastaa kyllästysaineita itiöemiinsä. Lisäksi rata-alueilla liikkuminen on lain nojalla kielletty.» Rautatiekiisselin valmistusohje on pantu »Keittotaito» kirjan sivulle 363: »928. Rautatiekiiseli. Kal. 756. 1¼ l vettä, 1 dl (150 g) siirappia, 6 neilikkaa, 2½ rkl. etikkaa, pala kanelia, 5―6 rkl. (75―90 g) perunajauhoja. Vesi keitetään mausteiden ja siirapin kanssa, kunnes liemi saa mausteiden maun; sitten pannaan etikka joukkoon ja kiiseli suurustetaan vesitilkkaseen sekoitetuilla perunajauhoilla. Lisäkkeet: Maito.» Kaltaiseni iskämahan mielestä kermavaahto sopii tähän kaveriksi maitoa paremmin. |
||||
![]() |
01.10.2024 08:13 | Ari-Pekka Lanne | ||
Ei bensiinikään sillä tavalla lopu, etteikö sitä saisi mistään tippaakaan Saabin tankkiin. Kemisti osaa syntetisoida myös ekobensiiniä hiilidioksidista ja vedystä: https://www.is.fi/autot/art-2000009963235.html . Mutta jos herrat meinaavat sitä, että koittaa se päivä, jolloin fossiiliset polttoaineet on tiristetty viimeistä tippaa myöten vuorista ja merenpohjista, niin se tulee kyllä olemaan ilmaston kannalta surullinen päivä. Sen koittamista voidaan viivästyttää vaikka niin, että jätetään miljoonien ja miljardien sähköautojen akkumineraalien louhiminen kiviautoralleineen sikseen. Esimerkiksi joitain tällaisia kuvassakin esiintyviä, tehokkaassa käytössä olevia yhteiskäyttökulkulaitoksia, takseja yms. voidaan ajatella sähköistettävän, mutta ei niin että sähköautoja lojuisi aamusta iltaan ja illasta aamuun kaikkien kadunvarsien ja parkkiluolien täydeltä. Siinä mennään ojasta allikkoon. Junan (ajolangoin) ja polkupyörän (pienellä akulla) sähköistys ovat tolkullisia toimia. Niillä saadaan autokantaa ja asfaltti-invaasiota lasku-uralle. |
||||
![]() |
30.09.2024 07:37 | Ari-Pekka Lanne | ||
Huonosti taitavat raidepuskimet ylipäätään mitään pysäyttää. Niiden sanotaan olevan vain koristeina. Ne Helsingin rautiksella olevat keltaiset topparit saattavat vähän enemmän ottaakin vastaan jotain törmäysenergioita. | ||||
![]() |
27.09.2024 21:33 | Ari-Pekka Lanne | ||
Hieno kuva! Jos kohta noin 99 prosentissa näkemistäni vaihdelyhtykuvista lyhtyjen päätyikkunat ovat kirkasta lasia, tuossa se näyttäisi olevan helmiäisvalkeata: https://vaunut.org/kuva/168354 . Lisäksi Jukka Ahtiaisen ja Jari Auvisen »VR Suomi ― Dieselien aikaan» -kirjan sivulla kaksitoista olevassa kuvassa numero yksitoista on nähtävillä vesiviskurin lyhtyopastin, jonka päätylasi on »maitolasi». | ||||
![]() |
27.09.2024 19:14 | Ari-Pekka Lanne | ||
Jos Sähködeeveri (Sv1) oli Kakkosen isoäiti, Iso Vaalee on sen äiti. Jollei Strömberg olisi 70-luvulla innostunut askartelemaan GE:n 60-luvulla Nevadan autiomaan ufoista takaisinmallintaman gto-tyristorin ja taajuusmuuttajan parissa, sekä viimein 70- ja 80-lukujen taitteessa kokeillut yhdessä Valtionrautateitten kanssa Sähködeeverissä niiden sopivuutta kulkulaitoskäyttöön, oikosulkumoottori ― eräs Nikola Teslan lahjoista maailmalle ―, pyörittäisi kai vieläkin teollisuutemme vakionopeudella pauhaavia pumppuja, puhaltimia ja kuljettimia ― aarnetenkaskepa-asuisten veturinkuljettajien korventaessa eväitään kentänheikennys- ja sähköjarruvastusten päällä. Oikkarivetureiden evoluutio ei kuitenkaan päättynyt Kakkoseen ja Penaan. Niin eleettömästi kuin Kakkonen nuoruutensa voimissaan päätöinään vetikin 2000-tonnisia paperijunia Raumalle. Kolmosessa on monia uudisominaisuuksia ― ohjausvaunukäyttö- ja seka-ajovalmiutta ( https://vaunut.org/kuva/147571 ), »Last Mile» -genua ( https://vaunut.org/kuva/111963 ) ja ratskua ( https://vaunut.org/kuva/165919 ). Tällaiset kilikalit ovat lievästi sanoen hyödyllisiä, mutta myös substanssiasiaa on saatu vietyä eteenpäin. Niin suuriruokaisen kuvan kuin Kolmosesta saakin sen nimellistuntitehoa ja vetovoimakäyrää töllöttämällä, kaikkein kitsain ja lommoposkisin kuljettaja ei saa vietyä Kakkosella junaa paikasta A paikkaan B niin kohtuullisin kilowattitunnein kuin Kolmosella ― ei vaikka kaikkensa tekisi. Kolmonen on päivitetty versio Kakkosesta. Se on oikkarivetureidemme uusin sukupolvi. |
||||
![]() |
25.09.2024 21:56 | Ari-Pekka Lanne | ||
Tosiaan, Valloissahan on myös ilmatislaamo. Eli ei sitä hitsauskaasua varmaankaan sitten sinne suuntaan ole trokattu... | ||||
![]() |
25.09.2024 21:54 | Ari-Pekka Lanne | ||
Avoimeen dataan näkyy kirjatun myöhästymissyyksi veturivian sijaan »Kalusto, moottorijunat ja vaunut: Kalustovika», mikä meinaa jonkun vaunun rikki menoa. | ||||
![]() |
24.09.2024 13:27 | Ari-Pekka Lanne | ||
Kirjan »Veturimieskaskuja» (toim. nimim. »Lapio» SVML:n Helsingin osaston järjestämän keruukilpailun tuottaman aineiston mukaan v. 1950) s. 71: »Pasilan veturimiehille tuttu kuljettaja Åhman oli kerran päivystyspalveluksessa Helsingin satamassa. Oli hiostavan kuuma kesäpäivä. Veturissa olevat kuljettaja ja lämmittäjä hikoilivat kuin saunassa. Tuli viimein työskentelyssä pieni tervetullut tauko. Kuljettaja Åhman käytti tilaisuutta hyväkseen, ja koska ei paikalla sattunut olemaan ketään sivullisia, hän vähensi nopeasti yltään tarpeellisen määrän vaatteita ― ja painui uimaan. Mutta kauan sitä iloa ei hänelle riittänyt, sillä aina valpas poliisi sattuikin tulemaan paikalle, vaikka siihen aikaan ei radiopoliisia vielä Suomessa osattu aavistaakaan. Tuskin oli radiokaan vielä keksitty. Poliisi oli kiukkua täynnä ja huusi Åhman'ille: "Ei siellä saa uida!" "Kyllä tässä nyt on uitava, muuten tänne hukkuu", vastasi Åhman.» |
||||
![]() |
20.09.2024 11:09 | Ari-Pekka Lanne | ||
Nimenomaan näin se oli, Jarno muistaa oikein: https://yle.fi/a/3-12309655 . Linkin takaa löytyvät mm. lauseet »Mukana suunnittelussa olivat kuljettajat, vaihtotyönjohtajat sekä työsuojeluvaltuutetut. Olemme tyytyväisiä, että saimme juuri meitä palvelevan veturin.» Eo. räpsähuomioni koskevat yleisesti kokemustani erilaisista kulkulaitoksista, jotka siis koostuvat lähinnä linja-autoista. Mitä sen sijaan tulee tähän nimenomaiseen Krokotiiliin, kuljettajan vesipullo löytyy todennäköisimmin Dimex-housujen reisitaskusta. Tyypillisesti nykyaikaisen päivystysveturin käyttötunneista suurin osa kun kertyy käkättimellä ohjaten. |
||||
![]() |
20.09.2024 10:01 | Ari-Pekka Lanne | ||
Ehkäpä juuri siksi mainittu räpsä onkin kätketty kuva-alan ulkopuolelle. Se on muuten myös luultavin syy siihen, miksi erään toisen laitoksen ajopöytä on kalteva; siten ettei vesipullo aikaa voittaen pysyisikään pöydällä koneen nuljuessa kiskoja pitkin. | ||||
![]() |
20.09.2024 07:50 | Ari-Pekka Lanne | ||
Televisioita näyttää olevan peräti kolme kappaletta. Noinkohan nekin ovat analogisia? Vaikkei kahvimukitelinettä näy kuvan sektorissa, sellainen saattaa silti piileskellä kuva-alan ulkopuolelta. En muista, kun minut on käsketty Krokotiilin kajuuttaan vain kerran, tapauksen täytyi melkein olla tiistaina 28/2-2023. Se oli Perkiön varikolla, luultavasti »Keskitiellä» (r. 877), siinä pohjoispuolella. Kroksun numeroa en muista. Kahvikuppitelakkaa koskeva huomio on teknisen piirtäjän havainnoksi terävä, herra Esa. Vesipullon sopiva laskupaikka on sellainen asia, jota laitoksen käyttäjä etsii ensimmäiseksi, mutta joka tulee ohjaamon kojeiden sijoittelua ja ergonomiaa funtsailevalle suunnittelijalle mieleen viimeisenä. Kaikenlaisia pattereita, puhaltimia, vipperöitä ja ilmasuuttimia kyllä riittää. Ilmankos moni vanhempi, pitkää pikitietä kulkenut linja-autonkuljettaja näyttääkin niin kuivakkaalta. |
||||
![]() |
18.09.2024 10:26 | Ari-Pekka Lanne | ||
Edo-tötterö on sellainen laitos, että sekin saattaa joskus tiltata, jos kohta ei toki lainkaan siinä laajuudessa kuin kuulemma aikanaan ohjausvaunukoeajojen aikaan. Herkästi Edo-kuljettajalle tulee tällaisessa tilanteessa »veturireissu». Niin tässäkin on voinut käydä, koska Juliasta katsoen näyttää siltä, kuin tötterö olisi rullaillut tähän, seisonut vartin »konepelti auki» ja sitten jatkanut jälleen matkaansa. | ||||
![]() |
18.09.2024 07:42 | Ari-Pekka Lanne | ||
Tulee mieleen sekin, kun Kontiomäessä purettiin joskus suursäkkitavaraa venäläisistä Vokeista: https://vaunut.org/kuva/94971 . Vastaavanlaiset lannoitesäkkikyyditykset eivät kai olisi kaukaa haettu, jos olisi tullut tilanne, ettei Ruokiksen suunnalle ole siihen hätään mistään saatavilla umpivaunuja, mutta jotain tiettyä lannoitetta täytyisi aivan välttämättä saada heti ensimmäisellä junalla maailmalle. Pasutevaunuja Ruokiksessa riittää. Johonkin tämänsuuntaiseen viittaisi Eemilinkin havainto yksittäisestä pasutevaunusta. Harvemmin apatiittia on yhden vaunun ryhmällä viety. | ||||
![]() |
18.09.2024 07:16 | Ari-Pekka Lanne | ||
Nyt sitten vaan jäädään odottelemaan sitä päivää, kun joku on nähnyt jostain sillalta, mitä tällaiseen irtolastikonttivaunuun on tällä välillä pakattu, ja tosiaan kumpaan suuntaan tavaraa menee... | ||||
![]() |
17.09.2024 22:15 | Ari-Pekka Lanne | ||
No niin mää olinkin lukevinani. Ja sitä ihmettelin kommentissani. Kunnes kuvatekstin uudelleen luettuani katkaisin iltasadustani hännän pois. Ja ilman tuota Rasmuksen äskeistä täsmennystä olisin jäänyt loppuiäksi siihen käsitykseen, että luin väärin. =oD | ||||
![]() |
17.09.2024 21:59 | Ari-Pekka Lanne | ||
Näköjään... | ||||
![]() |
17.09.2024 21:39 | Ari-Pekka Lanne | ||
No jukra, enpä tosiaan ole huomannut, että näillä olisi kuljetettu apatiittia. Kun eihän näissä ole katettakaan: https://vaunut.org/kuva/158271 . Tai ei ainakaan pasutekuljetuksissa ole näkynyt. Voi vain kuvitella, miltä avonainen apatia-Sggrrs näyttäisi, kun umpinaiset apatiatatitkin pölisevät noin: https://vaunut.org/kuva/66537 . Toisaalta torjuin apatiaa silläkin, kun Ukissa on tavallisesti totuttu purkamaan ainetta alakautta, raiteiden r. 116 ja r. 501 purkupaikoilla. Mutta kai toki tarvittaessa konttienkin kippaileminen sujuu »Kalinkassa», kuten paikalliset kutsuvat r. 501:n apatiapaikkaa. |
||||
![]() |
17.09.2024 17:28 | Ari-Pekka Lanne | ||
Jännä havainto. Muistan kun kerran muutama vuosi sitten ollessani komennuksella Turussa, tavarasatamasta tuli illansuusekuliin T 3515 muutama pasutevaunu. Vaunut olivat hakemassa jonkun laivan kyydissä tulleita uusia tai kunnostettuja Innofreight-konttejaan. Tosin niiden täytyi olla Sgmmns-w -vaunuja, koska näitä Sggrrs-kaksoisvaunuja ei sovi kelkkoa ilman kontteja. ( https://www.vrtranspoint.fi/fi/vr-transpoint/asiakkaan-opas/kalusto/rautatiekalusto/kotimaan-liikenteen-vaunut/modulaariset-vaunut/avokalusto/modulaarinen-vaunu---sggrrs/ ) Eivätkä kyllä nämä kuvan kontitkaan näytä suoraan tehtaalta tulleilta. | ||||
![]() |
17.09.2024 10:12 | Ari-Pekka Lanne | ||
Karhulan rautatien ratapihakonduktöörikysymykseen löytyy vastaus RavemaZ:in lauantaina 21/5-2011 julkaisemalta tuuttivideolta »Move90 Karhulan―Sunilan yksityisellä rautatiellä Kotkassa osa 1/2» ( https://youtu.be/I9xDpes6wyQ?si=qAcoSLRS3ouLzwOe ). Move-kuljettaja kertoilee kippariasiasta videon kohdassa 1:00: »Joo meil on kaikki; on kuljettajii ja konnareit ja... Aina vuoroviikoin ollaan...» | ||||
![]() |
16.09.2024 13:03 | Ari-Pekka Lanne | ||
Täykkärikinkereissä on perinteisesti korvennettu JHL:n väkeä, jonka riveissä ratatyökoneen- ja vaihtotyökuljettajat seisovat. Ei kai Paperiliitto ole sen erikoisempi. Tai toki kumpikin on kieltämättä yhtä outo rautatieläisten ammattiliitoksi. Oleellisempaa täykkärin kannalta kaiketi on se, että on pohjilla veturinkuljettajan lupakirja. Jollei Simo sitten meinaa sitä, että ansaintamielessä kannattaa mieluummin pysyä Paperiliitossa kuin vaihtaa Veturimiesliittoon ― tai mikä RAU se nykyään lienee. Epäilemättä niin voi olla ―, paperimiehillä on kuulemma kovat liksat. Se on, kun mää mietin tämänkin taas sen kautta, että jos on semmonen tyyppi, että on totuttanut itsensä kuuntelemaan Tampellan fyrinää ― eikä haittaa vaikka kreosoottikin vähän tuoksahtaisi. |
||||
![]() |
16.09.2024 06:45 | Ari-Pekka Lanne | ||
Ai, harmi jos näin on. Valtionrautateillä on tälläkin hetkellä käynnissä täydennyskoulutus. Olisi voinut luulla, että sinne olisi karhulalaisiakin ängennyt hankkimaan tyyppejä... | ||||
![]() |
15.09.2024 18:18 | Ari-Pekka Lanne | ||
Monikohan KSR:n veturinkuljettajista innostuu Karhulan rautatien toiminnan loppuessa ajamaan Kotkan sähkömottia? Paljonkohan heitä kaikkeistaan on? Entä tavaraliikennekonduktöörejä? Ja millaiseksi lienee yhtiön rautatieläisten ikäjakauma muodostunut; onko vallan eläkevaareja? |