225-14009 Info • Yhteystiedot


Unohtuiko salasana? Rekisteröidy!

Kommenttihaku

 

Kirjoittaja:



Haettava teksti:



Kommentin sijainti:



Kaikki ehdot
Mikä tahansa ehdoista

Kaikki kommentit / Hakutulokset

<<   >>

kuva 08.03.2022 11:21 Aki Ranta  
  Mukavaa, että asiantuntijat osasivat vastata, kyseessä valopetroolilamppu. Imatran Voiman Hikiän muuntoasema rakennettiin asemaa vastapäätä 1926-27. Muuntoasema rakennettiin Imatralta Turkuun menevän linjan haaroituspaikaksi Helsinkiä varten.
Aikoinaan muuntoasemalla olikin kytkin, jolla voitiin katkaista kaikki virta Helsinkiin. Sota-aikana muuntosema oli naamioitu puun latvoilla ja katolla oli ilmatorjuntakonekivääri.
kuva 08.03.2022 10:39 Olli Keski-Rahkonen  
  Tämä ei toki ole sarjatunnukselta M oleva vaunu, vaan jonkin vaunun irtonainen kuormatila.
kuva 08.03.2022 08:45 Jimi Lappalainen  
  Milloin Ruukin rataoikaisu otettiin käyttöön? Onko tiedossa tarkkaa päivämäärää?
kuva 08.03.2022 08:35 Matti Melamies  
  Olikohan tuolla jotain yksittäisiä voikukkia soralaanilla ja niitä eliminoitiin ruohonleikkurilla.
kuva 08.03.2022 08:21 Reijo Salminen  
  Erkki muisti tuon kuvan (kuvat), etsin sitä itsekin mutten millään keksinyt mitään hakusanaa millä etsiä. Taaksepäin kuvien kelaaminen olisi ollut aikamoinen savotta. Eiköhän tuossa juuri samanlainen valaisin liene kyseessä?
kuva 08.03.2022 03:41 Esa J. Rintamäki  
  Hei, John! Vanhemman sarjan Ek:t (juuri ne joissa torpedoventtiilit olivat kahdessa rivissä) poistettiin aika lailla kertaheitolla vuonna 1965. Näitä pistettiin runsain määrin virkatarvevaunuiksi ja toinen ex-Ek-ryhmä käsitti kaksiakselisia autovaunuja.

Tuoreempi ryhmä, siis sodan jälkeen valmistuneet Ek:t poistuivat siinä vuoden 1968 tienoilla, voisi sanoa että kertarysäyksellä. Samanlaisella kohtalolla, eli virkatarve- ja autovaunuiksi.

Ja kuten tunnettua, autovaunuista tuli sittemmin Fh-koppivaunuja.

Taitajassa 1/1965 olleen Ek-pienoismalliartikkelin mukaan vaunussa 936 oli ollut kuusi torpedoventtiiliä katolla, keskilinjassa. Asiaa lienee vaikea tarkistaa, koska 936 muutettiin Haa-autovaunuksi 105'942 vuonna 1964 tapahtuneen hylkäyksen jälkeen. Haa muutettiin sittemmin Fh 3334:ksi.

Älä sure, John, tuo Ek kyllä käy eräänlaisesta dokumentista, sikäli kuin olen pienoismallien olemassa olemista nyt oikein ymmärtänyt...?
kuva 08.03.2022 00:25 Juhani Pirttilahti  
  Ja tämä kaikki tapahtuu täysin perustelematta.
kuva 07.03.2022 23:57 Petri P. Pentikäinen  
  Ilahduttavaa lukea viisaasti työnsä tekevän ammattilaisen huolellista kuvausta hyvästä ajotavasta. Kaikki eivät sitä oivalla, mutta taloudellinen ajotapa säästää myös kuljettajaa itseään ja tuottaa osaavalle ammattilaiselle hyvää mieltä.
kuva 07.03.2022 23:53 Vertti Kontinen  
  Kiitoksia! Lisään tunnisteisiin
kuva 07.03.2022 23:53 Petri P. Pentikäinen  
  Ei huvita enää ajatella ruokalaa. Iltalehden jatkuva seuranta kertoo, että barbaarit ovat vanginneet henkilökunnan voimalaan ja rajoittavat heidän unta sekä ravintoa. Siviilien kidutus on sotarikos, mutta tämähän onkin vain erikoisoperaatio.
kuva 07.03.2022 23:37 Jonne Seppänen  
  3205
kuva 07.03.2022 23:36 Johannes Erra  
  Ensinnä, kiitos taas hienosta kuvasta Tapiolle. Hannun kommenttiin sanoisin, että kyllä nämä veturit selvästi olivat isonkin harrastajien mielenkiinnon kohteena, mutta totta kai vain omalla kotiseudullaan, joka oli varsin pieni. Levinneisyysaluekysymys varmasti on keskeinen syy myös siihen, miksi sarja on ollut pienoismallina niin aliedustettu. Vähänkin merkittävämmässä laajuudessa sarjan loppu tuli itse asiassa jo vuonna 1978. Silloin kaikki jäljellä olleet veturit poistettiin, paitsi numero 116 009, joka pysyi muodollisesti rekisterissä tammikuuhun 1980 (ja aktiivisena korkeintaan kesään 1979 saakka).
kuva 07.03.2022 22:15 Panu Breilin  
  Kymmenisen vuotta sitten tänne oli vilkasta junaliikennettä, kun varastoitua polttoainetta ilmeisesti vaihdettiin rikittömään. Sen jälkeen junia ei ole juuri kulkenut, joten voisi kuvitella varaston olevan yhä täynnä polttoainetta.
kuva 07.03.2022 22:09 John Lindroth  
  Jukka ajatuksena olisi ihan hieno.
kuva 07.03.2022 21:39 Vertti Kontinen  
  Ei lisättävää edellisiin kommentteihin. Rajaus etenkin on varsin onnistunut!
kuva 07.03.2022 21:32 Rainer Silfverberg  
  Miten mahdettiin estää ettei ne huojunut tuulessa päin pylvästä?
kuva 07.03.2022 21:30 John Lindroth  
  Esa aivan oikein tarkka havainto,tein sarjan EK vaunuja aikoinaan sopiviksi 50-60 luvunmalliin Pr1 veturin perään. Koska viimeiset kaksiriviset oli käytössä?Itse asiassa rakentajalle tulee useinkin yhteesopivuus ongelmia eri aikakausien kanssa!
kuva 07.03.2022 21:01 Tuomas Pätäri  
  Tämä selvensi, kiitoksia!
kuva 07.03.2022 20:58 Tuomas Pätäri  
  Oli jo aikakin! Ja heti on mallikkaasti käyty "uusi maisema" ikuistamassa, auringon valaistessa pääkohteen kylkeä juuri sopivasti.
kuva 07.03.2022 20:57 Ari-Pekka Lanne  
  Teboilista puheen ollen, kun aloitin v. 2008 työni linja-autonkuljettajana, sain liikennöitsijän konttorilta rahastusreppuun pohjakassan sekä kolikkorengin ja muiden linjalla tarvittavien tarvikkeiden ohella Teboilin ja Nesteen D-kortit. Monilla työkavereilla oli tapana tankata Ysikutteri vuoron päätteeksi Teboililla, vaikka vieressä oli Nesteenkin kylmäasema. Kuulemma Teboilille oli helpompi ajaa. En tähän päivään mennessä ole oivaltanut, mikä teki Teboilille ajamisesta helpompaa. Toki tiesin, että suurin osa Nesteenkin käyttämästä raaka-aineesta on rikoksella ja vääryydellä pumpattua siperialaista tököttiä ( https://www.vaunut.org/kuva/106377 ), mutta edes hieman suurempi osa siitä saatavasta työstä ja toimeentulosta jäisi kotimaahamme. Valitsin kahdesta huonosta sen vähemmän huonon.

Kuvanottoaikoihin meidän Turunkin linja-autovarikolle saatiin oma polttoainesäiliö, johon tavara toimitettiin Nesteen jalostamolta bulkkina. Eräs työkaveri kertoi kohta varikon tankkauspaikan käyttöönoton jälkeen saaneensa eräältä Oulun-matkalta Turkuun palattuaan puhelun kartalla liikkuvaa GPS-pistettä ruudultaan seuranneelta korjaamopäälliköltä ‒, yöauton seisoessa liki Turun sataman Nestettä.
‒ Eikö ole sanottu, että tankataan varikon säiliöstä? kysyi nuukuudestaan tunnettu korjaamopäällikkö.
‒ En ole tankkaamassa. Tyhjennän auton paskahuussia, oikaisi kuljettaja.
‒ Ai, onko siellä vessantyhjennyspaikkakin? ihmetteli läänin toiselta puolelta soittava korjaamopäällikkö.
‒ Täällä vasta onkin! hehkutti kuljettaja.
Sataman yleisellä kemiallisten käymälöiden tyhjennyspaikalla oli iso ritilä, jonka päälle sihtaaminen ei ollut niin jämptiä, kun taas varikon pihalla oli katukaivo, jonka rautakansi piti tarkemman sihtaamisen lisäksi aina kammeta pois paikoiltaan jätesäiliön tyhjennyksen ajaksi.

Oulun yöpikavuorossa ‒ maailman tylsimmäksi sanottua valtatietä päästä päähän edestakaisin sukkuloidessa ‒ ei aina öiseen aikaan ‒ maantiehypnoosissa ja ajokoomassa ‒ ollut juuri muitakaan harrastuksia, kun kilvoitella itsensä kanssa pyrkien kohti yhä polttoainetaloudellisempia ajosuorituksia. Kolmiakselinen yöpikavuoroauto oli huomattavine rahtikuormineen suhteellisen raskas, joten sillä oli helppo saada ajotyylillä aikaan suuria eroja polttoaineenkulutuksiin. Reitin profiilin sisäistettyäni poltin yöpikavuorossa tavallisesti 22…23 litraa satasella, kun verrokkikuljettajilla kului ‒ auton kulutusmittarista ja ajopäiväkirjasta luntaten ‒ jopa yli 30 litraa satasella. Sain toki kuulla tästä työyhteisössä. Jotkut arvelivat, että rullaan alamäet ja menen ylämäessä itse työntämään. Kaukana totuudesta ei sekään ollut. Kyselijöille tyydyin usein vastaamaan lyhyesti: »Saat ajaa vaikka satasta, kunhan et paina yhtään kaasua!» Toisin sanoen taloudellisessa ajossa surffaillaan maastonmuotoja myötäillen, pyrkien kääntämään auton massa ja maantien mäkisyys ennemmin hyödyksi kuin tappioksi. Ajoin ylämäet pintakaasulla, päästäen nopeuden laskemaan kohtuudella. Annoin massan vetää. Ylämäkeä seuraavassa alamäessä sitten lepuutin kaasujalkaa ja annoin potentiaalienergian muuttua »painovoimaisesti» takaisin liike-energiaksi. Tasamaalla käytin vakionopeussäädintä, koska ihminen ei pysty ajamaan niin tasaisesti ‒ ei edes legendaarinen lanteis-arska. Nopeuden pienikin soutaminen tasamaalla söisi tarpeettomasti polttoainetta. Enkä ajanut tarpeettoman lujaa. Isossa autossa on ilmanvastuksena suuri keulan pinta-ala. Öiseen aikaan ei ollut perässäroikkujia hoputtamassa. Aikataulussa pysymiseen ei mitenkään vaikuttanut, ajoiko asemien välillä kasivitosta vai ysivitosta. Enemmän vaikutti se, suoriutuiko asemien rahdinkäsittelysulkeisista ripeästi vai aikaillen. Jos taloudelliseen ajoon onnistuttaisiin kiinnittämään ammattikuljettajien keskuudessa entistäkin enemmän huomiota, saataisiin aikaan valtavia säästöjä. Tuhansia ja satojatuhansia tynnyreitä.

Suurin säästö tietenkin on, jos jättää turhat ajot kokonaan ajamatta. Kuvanottoaikaan minulla oli suuntaansa kymmenen kilometrin työmatka, jonka linttasin kesät talvet polkupyörällä. Vielä tähänkään päivään mennessä en ole joutunut ostamaan omaa autoa. Ei huonosti nelikymppiseltä vanhalta pierulta? Vaimo hankki itselleen käytetyn auton kaksi vuotta sitten, kun meille oli tulossa perheenlisäystä. Myönnän että olen itsekin sortunut ajamaan sillä joitain ajoja. Kuitenkin vaimon autoa tankatessani olen suosinut St1:tä, jonka värit näkyvät kuvassa. Se tunnetaan innokkaana uusiutuvien polttonesteiden kehittäjänä: https://www.st1.fi/puhtaan-energian-tekijaksi . Ja mitä erityisesti näinä turvallisuuspoliittisina aikoina yleisesti arvostetaan, sen fossiilisetkin ainekset ovat pääosin Pohjanmeren pohjasta pumpattuja: https://www.neot.fi/toimitusketju/hankinta/jalostamot/

Toiset näkevät sähköauton autoilun vapahtajana. Itse kuulun niihin, jotka katsovat, että sähkö sopii paremmin rautateille. Junat liikkuvat selviä ratojaan, jotka on tarkoituksenmukaista varustaa ajolangoin. Autoihin ‒ silloin kun niitä on välttämätöntä käyttää ‒ laittaisin mieluummin uusiutuvaa polttonestettä, kunhan sitä ei tuoteta tehomaataloudessa fossiilisella (vety maakaasusta) ammoniakilla ja mineraalisella fosforilla. Autoilun polttoaineiden ei missään tapauksessa tule kilpailla ihmisten elintarvikkeiden kanssa peltopinta-alasta. Sähkökin on tuotettava jostain, ja sille on ilman autojakin miljoona sopivampaakin käyttökohdetta. Ratkaisematta ovat edelleen monet akkuihin liittyvät ongelmat. Kirjoitan tätä kotonani, josta on linnuntietä kymmenen kilometriä lähimpään ydinvoimalaan. Beetasoihdut luovat kyllä talvi-iltaisin mukavaa tunnelmaa ‒ sitä ei voi kieltää ‒, mutta vastaavasti lääkekaapissa on hyvä pitää joditabletteja. ― Kaiken varalta.
kuva 07.03.2022 20:46 Timo Humalisto  
  Tämä tuli kuva-arvonnassa. Lainaus Liikenneviraston selvityksestä (yhteenveto, ks. linkki Lauri Kivijärven viestistä):

---
Mallinnukset osoittivat, että kokonaismassojen kasvaminen lisää erityisesti tieraken-
teen alaosaan sekä pohjamaahan kohdistuvia rasituksia sekä kasvattaa tierakenteen
pystysuuntaista siirtymää. Ku ormitusvaikutusten lisääntyminen koskettaa erityisesti
ohutpäällysteisiä alemman tieverkon teitä. Kokonaismassojen kasvamisen arvioitiin
lisäävän erityisesti pehmeikö ille perustettujen, kokonaispaksuuksiltaan ohuiden sekä
esimerkiksi kevytsoralla kevennettyjen rakenteiden vaurioitumista. Myös väsymisvau-
riot tulevat todennäköisesti lisääntymään suurempien kokonaismassojen myötä.
---

Joku tierakennuksessa vaikuttanut henkilö on todennut, että Suomen (valta)tiet on tkavuosina pohjustettu enintään 30 tonnin ajoneuvoille ...
kuva 07.03.2022 20:06 Erkki Nuutio  
  Jotain tällaista roikkuu: https://vaunut.org/kuva/151126?a=1
kuva 07.03.2022 19:57 Ari-Pekka Lanne  
  Tarkkaan on Petri syönyt karoteeninsa. Kimmo Pyrhönen, Porkkana ‒ Kiitojunan tarina, s. 44:

»…Yksi moottoreissa ilmennyt ongelma liittyi Suomen talviolosuhteisiin sekä huoltotilojen puutteeseen. Bredat oli nimittäin suunniteltu niin, että jäähdytys toimii pelkällä vedellä. Joulukuun alussa 1964 päättivät herrat Vuokko, Mattila ja Partanen käytännön pakon edessä, että Bredan lausuntoa moottoreiden pakkasnestekysymyksessä ei voida odottaa, vaan koneisiin laitetaan kotimaista pakkasnestettä. Tästä syystä esimerkiksi sylinteriputkien ja sylinterinkansien tiivisteet eivät kestäneet entiseen tapaan ja ongelmat siirtyivät sinne.»
kuva 07.03.2022 19:48 Juhani Pirttilahti  
  Peruskorjauksien yhteydessä littera vaihtuu Taimn -> Taimns.
kuva 07.03.2022 19:34 Rainer Silfverberg  
  TT oli suosittu nimenomaan itäblokissa jossa asunnot olivat ahtaita. Mutta siinä mielessä olet oikeassa että tarkkuus olisi riittänyt myös länsiharrastajille.
kuva 07.03.2022 19:28 Ari-Pekka Lanne  
  Samat sanat!
kuva 07.03.2022 18:28 Jaakko Pehkonen  
  Eipä Taimn ja Taimns vaunuilla taida muuta eroa olla kuin Sn eli suurin sallittu nopeus. s kirjain tavaravaunun liitteran perässä tarkoittaa Sn 100km/h ss taas Sn 120km/h.
kuva 07.03.2022 18:00 Petri Nummijoki  
  Pyrhösen Porkkanajunakirjassa on selitetty pakkasnesteen käyttöönottoa Dm8-9-junissa. Omani ei ole heti käsillä mutta joku voisi kommentoida, jolla on. Ulkomuistista sanoisin, että näissäkin käytettiin alun perin jäähdytysnesteenä pelkkää vettä (varmaan siinä korroosiosuoja-ainetta oli lisättynä) mutta kovan pakkastalven 1966 kokemuksien myötä oli pakko siirtyä pakkasnesteeseen, vaikka sille ei ollut moottorivalmistajalta lupaa. Myöhemmin jouduttiin joitain osia (ehkä tiivisteitä tai liitoksia?) vaihtamaan toiseen malliin tämän vuoksi.
kuva 07.03.2022 17:34 Ossi Rosten  
  Mittakaavakeskustelusta: Harmittavaa ettei TT ole saanut niin tuulta alleen kuin H0 ja N. :( Rähmäkäpälälle kun N on aika tuhertamista rakennella mitään yksityiskohtia ja taas H0 vie hitokseen tilaa. TT saa kuitenkin jo 100x150 tilaan rakenneltua jo vaikka ja minkälaisen radan..
kuva 07.03.2022 17:24 Kimmo T. Lumirae  
  Veturi lienee ÖBB 2060 eli Jenbach DH200, pykälää pienempi jenbachilainen kuin Suomen KDh2 (kuvatekstisssä mainittu 2062 on selvästi pidempi). Valmistettu 100 kpl vv. 1954-63. 28 tonnia, 200 hv; nelisylinterinen kaksitahtidiesel.
kuva 07.03.2022 17:21 Jukka Ahtiainen  
  Hienoa. Aikoinaan tuli matkustettua myös kuvaajan selän takana olevaa vanhaa penkkaa pitkin kiskojen kolkkeessa keikkuvassa vaunussa.
kuva 07.03.2022 17:20 Kimmo T. Lumirae  
  Pikohan oli kaikkien DDR:n H0- ja N-merkkien vientiorganisaatio. Tillig teki raiteita ja Gutzold vetokalustoa ja Schicht vaunuja, mutta luettelossa ne olivat kaikki Pikoa. Rakennukset yms. myytiin VERO-nimellä, vaikka valmistajia oli sielläkin useita, mm. edelleen (vai pitäisikö sanoa jälleen) elossa oleva Auhagen ja TT-mittakaava myytiin BTTB eli Berliner TT-Bahn -nimellä.

Esa: Rokal oli länsisaksalainen TT-valmistaja eli ei mitään sukua BTTB:lle.
kuva 07.03.2022 17:15 Kimmo T. Lumirae  
  Jäähdytysjärjestelmässähän ei ole autoista tuttua termostaattia, joka muuttaa jäähdytysveden kiertoa lämpötilan mukaan, vaan jäähdytysveden lämmetessä termostaatti avaa tuon nokalla olevan säleikön ja sen takana oleva jäähdyttimen tuuletin alkaa pyöriä. En muista ulkoa, mutta luultavasti siinä oli säätö: mitä kuumempaa vettä, sitä enemmän tuuletin puhaltaa.

Ja nimenomaan siis jäähdytysveden: vetureissahan ei pääsääntöisesti käytetty pakkasnesteitä, koska glykoli jo pienessä määrin tuhoaa moottoriöljyn ominaisuudet ja se on sitten menoa. Vasta joskus, olisiko 1980-luvun loppuvuosina, alettiin kokeilla jotain uudentyyppisiä pakkasnesteitä, jotka havaittiin hyviksi ja ovat sitten jääneet koko kalustoon. Ne poikkeukset olivat ainakin Porkkana ja (oletettavasti) Lättä. Pienkalustosta ei ole tietoa.

Noita jäähdyttimen pressuja ei ole pahemmin ollut muissa veturisarjoissa ja Vv 16:sta (Dv16) se jätettiin jo kokonaan pois. Ongelmana on saattanut pakkaskeleillä olla jäähdytinkennojen nurkkien jäätyminen tms.
kuva 07.03.2022 17:14  
  Kiitos tiedosta,nyt meni koko kuvateksti uusiksi ja opin ainakin jotain uutta.
kuva 07.03.2022 17:04 Teppo Niemi  
  Koskas Hiniä.sai.sähkövalot? Voisiko olla Rautarouvan rakentamisen ainoihin? Tuolla.voisi rajata lisää....
kuva 07.03.2022 17:03 Jussi Pajunen  
  Hieno kuva :)
kuva 07.03.2022 16:37 Rainer Silfverberg  
  Nykyisin aidat kiskojen välissä on varustettu "piikeillä" että varmaan repii vaatteensa rikki ellei osaa hypätä aidan yli. Mulle kävi niin kerran, olin pysäköinyt autoni toiselle puolelle raiteita kuin mistä junani lähti, ja päätin oikaista radan yli. Farkut repes kun tarttui piikkeihin ja piti palata kotiin vaihtamaan vaatteet.
kuva 07.03.2022 15:52 Rasmus Viirre  
  Menisipä.. Kaikessa todellisuudessa nämä ovat kylläkin Taimn tai Taims-sarjaa, eivätkä Ome-sarjaa. Ulkonäöllisinä eroina ovat nuo hydrauliset nostettavat katot, sekä osittain valkovihreä väritys.
Jatkokysymyksenä kysyn, mitä eroja Taimn ja Taimns-vaunujen välillä onkaan?
kuva 07.03.2022 15:51  
  Ehdottomasti
kuva 07.03.2022 15:46  
  Tottahan tuo, pitkä kierto on kyllä hyvin ärsyttävä joten ihan ymmärrettävää miksi eräät hyppivät radalla päästäkseen suoremmin.
kuva 07.03.2022 15:45 Rainer Silfverberg  
  On ainakin ennen vuotta 1975!
kuva 07.03.2022 15:37 Erkki Nuutio  
  Varsin terävä, mutta tunnelmallinen talvikuva. Se lienee vuoden 1920 vaiheilta. Asemakilpi on vain suomenkielinen ja soittokello puuttuu, mikä poissulkee vuotta 1918 edeltäneet ajat. Öljyvalaisimet seinillä ja pylväässä korvautuivat sähkövalaisimilla ilmeisesti viimeistään 20-luvun puoliväliin mennessä.
Valaisinasiantuntijat kertonevat pian tarkemmin kuvan valaisimista.
kuva 07.03.2022 14:43 Kurt Ristniemi  
  Hruskasta löytyy netistä tietoa kun googlaa esim. 'hruska eisenbahn'.
kuva 07.03.2022 14:33 Reijo Salminen  
  Eiköhän tuo ole valaisin.
kuva 07.03.2022 13:46 Juhani Pirttilahti  
  Asenneilmasto on myös kehittynyt. Kaksiraiteisen rataosan laituripolulla on moni kuollut. Nopeusrajoituksilla sitä riskiä on koitettu hallita. Ihmishengen arvoon kiinnitetään nykyisin huomiota enemmän kuin 70-luvulla ja siksi ihmisten liikkumista pyritään ohjaamaan enemmän kohti turvallisempia käytäntöjä. Joskus siitä toki seuraa aivan uudenlaisia ongelmia, jolloin lopputulos voi olla lähtötilaa turvattomampi. Esimerkiksi aidan yli kiipeäminen pitkän kierron välttämiseksi on selvästi riskialttiimpi vaihtoehto kuin laituripolun käyttäminen. Radanpitäjälle tällainen vaihtoehto ei tietenkään käynyt mielessäkään.
kuva 07.03.2022 13:41 Jukka Ahtiainen  
  Kalliojärveltä näyttää. Onkos nuo Ek:n molemmin puolin olevat vaunut 160-v juhlajunan kalustoa.
kuva 07.03.2022 11:32 Tommi K Hakala  
  Ihmettelinkin eilen, kun tuosta taustan sillalta ajoin yli, että mikä nosto-operaatio oli kyseessä.
kuva 07.03.2022 10:40 Mikko Herpman  
  Mikähän tuli teliin, lovet vaiko jotain isompaa, laakerihuolia kenties?
kuva 07.03.2022 10:24 Simo Virtanen  
  Alkaa olemaan kadonnutta kansanperinnettä nämä istuimet! Ja on tullut kymmeniä tuhansia kilometrejä tuollaisilla istuttua.
kuva 07.03.2022 10:10 Rainer Silfverberg  
  Niin ja nykyisin junien on hiljennettävä vauhtia laitturipolkujen kohdalla 80 km/ h nopeuteen mikä hidastaa jo matkaa jos niitä on reitillä useita. Ennenhän junat saivat ohittaa asemia jossa oli laituripolkuja täydellä vauhdilla. Ymmärrän kanssa että kun siirryttiin korkeampiin laitureihin niin laituripoluista tuli "loukkuja" jonne esim pienet lapset saattoi jäädä katveeseen koska laituri esti näkyvyyden. Jos niihin olisi laitettu puomeja niin sen suurempi vaara jäädä loukkuuun esim polkupyörän kanssa jne. Ihmisten liikkumistottumukset ovat niin erilaiset kuin 70-luvulla.
kuva 07.03.2022 10:01 Timo Salo  
  Joonas oikeaan aikaan oikeassa paikassa... Millä veturi tuettiin asennuksen ajaksi, taakan alla tuskin kukaan mitään tekee ilman tuentaa, onko noi harmaat möykyt osa nosturia, vai juurikin ne tuet...???
<<   >>