Kommenttihaku
Kaikki kommentit / Hakutulokset
|
18.01. 18:19 | Petri Nummijoki | ||
| Jos Hv1, Hv2 ja Hv3 tulkitaan yhdeksi veturisarjaksi, kuten tämmöisessä vertailussa lienee oikeudenmukaista niin se on kyllä selkeästi tärkein matkustajajunahöyryveturi. Silti, jos puhutaan nimenomaan pikajunista eli jätetään henkilö/paikallisjunat pois laskuista niin Hr1 pärjää vertailussa hyvin Hv1-3-vetureille siinä vaiheessa, kun koko Hr1-sarja oli 50-luvun lopulla saatu käyttöön. 1959 ajettiin Hv1-3-sarjoilla pikajunia noin 1,93 miljoonaa kilometriä ja 526 miljoonan bruttotonnikilometrin verran. Hr1-vetureilla ajettiin samana vuonna pikajunia 1,97 miljoonaa kilometriä ja 684,7 miljoonaa bruttotonnikilometriä. 1960 ajettiin Hv1-3 sarjoilla pikajunia noin 1,75 miljoonaa kilometriä ja 471,7 miljoonaa bruttotonnikilometriä. Hr1:llä ajettiin noin 1,55 miljoonaa kilometriä ja 521 miljoonaa bruttotonnikilometriä. 1961 ajettiin Hv1-3-sarjoilla pikajunia 1,45 miljoonaa kilometriä ja 409,1 miljoonaa bruttotonnikilometriä. Hr1:llä ajettiin noin 1,48 miljoonaa kilometriä ja 495,8 miljoonaa bruttotonnikilometriä. 1962 ajettiin Hv1-3-vetureilla pikajunia 1,2 miljoonaa kilometriä ja 335,3 miljoonaa bruttotonnikilometriä. Hr1:llä ajettiin noin 1,26 miljoonaa kilometriä ja 411,4 miljoonaa bruttotonnikilometriä. Toisaalta Hr12-veturit olivat jo vuonna 1960 tärkein pikajunien vetäjä bruttotonnikilometreissä laskettuna. Niiden lukema oli 584,6 miljoonaa bruttotonnikilometriä joskin junakilometreissä jäätiin 1,52 miljoonaan eli hieman Hr1-vetureiden alle. 1961 Hr12 oli selkeä ykkönen molemmilla mittareilla, kun niillä vedettiin pikajunia 1,98 miljoonaa kilometriä ja 760,6 miljoonaa bruttotonnikilometriä. Vuonna 1962 vedettiin Hr12-vetureilla pikajunia 2,7 miljoonaa kilometriä ja 1036,8 miljoonaa bruttotonnikilometriä eli enemmän kuin Hv1-3-vetureilla ja Hr1-sarjalla yhteenlaskettuna. |
||||
|
18.01. 18:11 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ehdotukseni VR:n La Ravinto - catering-listojen laatijoille, sopivina ruokalajeina vaikkapa näitä: Kuivattua velliä Lillille kuhaa Pehmeää jänistä Vihtorin lettuja, tervalla kypsytettyjä, hellin kulmalla Hinkattua ruohoa (salaatiksi) Ruokajuomaksi tietenkin - Viskiä tutuille, mukitolkulla. Tuima napsu. Että silleen... |
||||
|
|
18.01. 17:30 | Markku Naskali | ||
| Monen massaturistin mielestä esim. Italiassa syödään vain "makaronia", mutta siellä on tarjolla paljon mielenkiintoista. Kerran söin "täytettyä jänistä", en tosin junassa. Niin hyvä annos oli, että toisenkin kerran piti tilata. |
||||
|
18.01. 16:05 | Teemu Saukkonen | ||
| Ihme sattuma että juuri tämä kuva sattui arvonnasta nyt, kun äsken kuvasin äkisti ilmaantuneita helmiäispilviä ulkona. Niin keväinen sää, vaikka on vasta tammikuun puoliväli. Tosin myrskyisä tuuli on paha. | ||||
|
18.01. 14:24 | Markku Naskali | ||
| Eilisessä jaksossa televisiosarjassa Meksikon luksusjunassa tosiaan tehtiin ruokaa ihan oikeasti hytkyvän junan ahtaassa keittiössä! Mahtaa olla mielenkiintoinen työmaa. | ||||
|
|
18.01. 12:55 | Mikko Herpman | ||
| Ravintolavaunun eväät ovat kyllä aika hyviä. Tämä klassikko mutta myös pastat ja lohikeitto ovat ainakin omaan makuun oikeinkin hyviä. Siihen nähden että on vain lämmitettyä ja tuunattua. Ei pitkästä tavarasta tehtyä paikan päällä. | ||||
|
|
18.01. 12:40 | Erkki Nuutio | ||
| Hv1-3:t olivat koskien matkustajaliikennettä 1900-lukulla ylivoimaisesti merkittävimmät höyryveturimme. Niihin verrattuna Hr1:t olivat hyödyllinen täydennys välillä 1939-1965. Hv1-3:t vetivät valtaosan pikajunista itsenäisyyden alusta lähtien vuoden 1963 vaiheille asti ! Pääosin ne vetivät merkitykseltään keskeiset Hki-Tre -pikajunat vuodesta 1915 noin vuoteen 1958. Ne hoitivat jatkoyhteydet Haapamäen (Jyväskylän), Seinäjoen ja Porin suuntiin. Ne vetivät Tku-Tre -pikajunat noin vuoteen 1964. Hv1-3 -veturien merkitys oli ratkaiseva Hki-Turku -välillä sekä Kouvolan jatkoyhteyksien pika- ja henkilöjunissa. Sukulaissarja Hv4 (ja Hk:t) täydensi kevyemmässä henkilöliikenteessä vuoden 1960 nurkille asti. Ukko-Pekoilla oli ansionsa, mutta kevyehkö kiskotus (ja siksi myös vähäinen lukumäärä) rajoitti ratkaisevasti lähes höyrykauden loppuun asti. Pika- ja matkustajajunien vaunuluvut eivät myöskään pääosin olleet liian suuria Hv1-3 -vetureille, koska näiden junien pika ei ollut kovin pikaa. Satunnaisten paikallisten tapahtumien pitkät junat liikkuivat tarvittaessa Hv-kaksoisvedossa. Hv-veturien ulkonäkä oli linjakas - ehkä Hv3 linjakkain. Sensijaan Hr1 antaa (etenkin massiivisilla savunnostolevyillä varustetut yksilöt) raskaan vaikutelman. Se on tasapainoinen, mutta ei kovin linjakas. Tällaiset seikat eivät sinänsä merkitse. Onneksi täällä ei ole sentään ollut itä- ja länsinaapuriemme kammotuksia (paitsi Hr2-3) |
||||
|
|
18.01. 11:29 | Markku Naskali | ||
| Ainakin ulkonäkö on lupaava. | ||||
|
18.01. 11:16 | Teemu Saukkonen | ||
| Klassikosta en löytänyt kuvaa, joten lisäsin sellaisen: https://vaunut.org/kuva/172863 | ||||
|
18.01. 11:04 | Keijo Loisti | ||
| Minkälaisia pahvilippujen myyntiä helpottaneita (nopeus ja tilitykset) koneita ja milloin VR käytti? Kuvan Kouvola-Multamäki lippu lienee "painettu" kokonaisuudessaan myyntitilanteessa. Hämeenlinna-Rauma lippu saattaa olla osittain esipainettu ja myyntitilanteessa siihen lienee painettu vain luokka- ja hintatiedot. Tuttavapiiriini kuuluva henkilö kertoi, että Keravan asemalla olisi ollut Ormegraphe-niminen kammella varustettu kone lipunmyyjien apuna. |
||||
|
|
18.01. 09:55 | Tor Lillqvist | ||
| Kyllä VR:n annokset ihan kilpailukykyisiä on hinnoiltaan, maultaan, ja kooltaan. Eivät toki ole kovin erikoisia, aika turvallisella linjalla pysyvät. (Vrt sarjan toisessa kuvassa ollut jäniksenkoipi-annos.) Jos oikein muistan ulkomaisten junafanien kirjoituksia, niin VR:n lihapulla-annos on klassikko. Ja kaksikerroksisten ravintolavaunujen yläkerran yksittäisistuimista tykätään. Ja tietysti se että yöjunassa on mukana ravintolavaunu mikä on auki myöhään ja aukeaa aamulla varhain, on harvinaisuus Manner-Euroopassa. (Toki VR:n yöjunissa sitten vastaavasti ei kuulu minkäänlaista osastoon tarjottua aamupalaa hintaan.) |
||||
|
|
18.01. 09:49 | Tor Lillqvist | ||
| Uwe: Jos oikein ymmärrän niin osassa Tšekin ja Saksan välisissä EC-junissa on nyt ComfortJet-vaunut, mutta ei vielä niihin kuuluvaa modernimpaa ravintolavaunua, ja sen takia toistaiseksi vanhemman mallinen vaunu (jossa oikea keittiö ja valkoiset pöytäliinat). Esimerkiksi tässä: https://www.vagonweb.cz/razeni/vlak.php?zeme=ČD&kategorie=&cislo=174&nazev=Berliner&rok=2025 | ||||
|
18.01. 04:03 | John Lindroth | ||
| Tuossa Jussin kommentissa tulee muistoista mieleen se,että todellakin istuimme tuolla veturissa ja pidimme siellä palaveria höyrykaudesta ja muistan sen veturin hajun siellä hytissä kaikki tuo on puhdasta nostalgiaa joka ei koskaan lähde meiltä pois!Tuon Tk3 veturin ja sen piipustä lähteneen äänen,sitä ei voi koskaan unohtaa!Olin sen kyydissä 1966 Tikkurilan hiekkakuopalla 1966 ja rakensin siitä 1967 Ho pienoismallin! | ||||
|
18.01. 01:32 | John Lindroth | ||
| On Tuo Kuva Upea! | ||||
|
18.01. 01:31 | John Lindroth | ||
| Larilta vauhdikas talvikuva! | ||||
|
|
18.01. 01:12 | John Lindroth | ||
| Se lienee niin että jos todella haluaa jotain sen edestä on tehtävä todella töitä vain näin unelmista voi tulla totta! Nuo vanhat mestarit teki aikanaan työn Pekka 2021 kohdalla ja tekivät samalla uskomattomista unelmista täyttä totta! Onko meillä vielä olemassa näitä unelmien toteuttajia tai mahdollistajia tässä hetkessä kyseessä on vain voittava ajatus!Tämä on rautatiehistoraa ja kulttuuria sen yhdessä upeimmassa muodossaan! | ||||
|
|
18.01. 00:59 | Hannu Peltola | ||
| Upea kuva! | ||||
|
18.01. 00:11 | Hannu Peltola | ||
| Kiitoksia Esa ja John! Mustavalkokuvissa on kyllä oma dramaattisuutensa, jota ei voi saada värikuviin. Everett Herald on ilmestynyt vuodesta 1901 ja perinteisenä lehtitalona se arvostaa perinteitä ja korkeaa laatua! Kamerana on varmasti ollut Graflex, todennäköisesti urheilukuvaajien suosima Pacemaker Speed Graphic. |
||||
|
|
17.01. 23:32 | Esa J. Rintamäki | ||
| Lieneekö kamerana ollut legendaarinen Graflex? | ||||
|
|
17.01. 23:29 | John Lindroth | ||
| Hieno Kuva! | ||||
|
|
17.01. 23:14 | Esa J. Rintamäki | ||
| By Golly! Hyvän kuvan kuvaaja näppäsi! | ||||
|
17.01. 22:57 | John Lindroth | ||
| käsittääkseni mitä olen aikanaan Pasilan miehiltä kuullut tuo lämmittämisen onnistuminen kaikissa tilanteissa ja aina ottaen huomioon erilaiset kuljettajat sekä heidän persoonallinen ajotyyli ei ollut helppoa! Se oli kunnia asia että paineet pysyi ja vaati thermodynamiikan osaamista mikäli tuli epäonnistumisia se tiedettiin varikolla nopeasti ja se oli asianomaiselle traumaattista.Tunsin kuljettajan joka vielä eläkepäivillään näki painajaisia kerran tapahtuneesta paineen laskusta!"Poika istu siinä sanoi mulle kerran lämmittäjä Risto henkilöjunassa ja antoi paikkansa koska oli koko ajan töitä eli se lämmittäminen on jatkuvaa eikä pausseja juurikaan ole! | ||||
|
17.01. 22:45 | John Lindroth | ||
| Tästä kuvasta oli apua tämän vaunun HOe mallin rakentelussa!Öliko näissä vaunuissa vessa? | ||||
|
|
17.01. 22:38 | John Lindroth | ||
| Huonon menestyksen yksi elementti on ainakin se ettei kuuntele/kuule!(stop/Look/listen to your heart) | ||||
|
|
17.01. 22:34 | John Lindroth | ||
| Brain storm /kerätään kaikki ajatukset ja poimitaan niistä parhaat!Tässä piilee myös menestyksen hedelmät! | ||||
|
|
17.01. 22:22 | John Lindroth | ||
| Jollain tavalla ajatusmyrsky (Brain storm) compuutteri antaa jonkinlaisen idean Tr2 rahoituksen saamiseksi Truman jos halutaan ajokuntoon,ehkä tuolta ainakin osittain Rapakon takaa,mutta yhteinen suunitelma ,tahto, jossa vedetään yhteiseen hiileen sekä tarvittavat suhteet täytyy olla kirkkaina mielessä! Lopputuloksen täytynee olla Win/Win tilanne !Tämä on vain avaus vaikka en ole minkäänlainen ekonomisti! | ||||
|
|
17.01. 22:13 | Hannu Peltola | ||
| Rulla-Pekka on kyllä hieno veturi! En oikein osaa sanoa, mikä olisi minun listani hienoimmista suomalaishöyryistä. Ehkä oma viiden kärkeni olisi: 1. Truman 2. Wilson 3. Rulla-Pekka 4. Jumbo 5. Kukko |
||||
|
17.01. 21:49 | John Lindroth | ||
| I just Love This! | ||||
|
|
17.01. 21:37 | John Lindroth | ||
| Upeeta tuo Pekka sen toivotaan palaavan radoille ja uskon että näitä toivojia on useampi kuin minä täällä Suomessa ja myös muualla eri maissa joissa on kehittynyttä rautatieharrastusta!Kunnon Pekka vauhdissa pistää aina sanattomaksi! Meidän kuuluu myös kunnioittaa heitä jotka sen valtavalla aherruksella ,tarmolla ja intohimolla korjasi sen ajokuntoon!(Ei unohdeta vanhoja mestareita)! | ||||
|
17.01. 21:32 | Petri Nummijoki | ||
| Jos Porkkanoilla raja laitetaan pikajunakäytön päättymiseen eli loppuvuoteen 1986 niin eivät ne olennaisesti Dm4-vaunuja pitkäikäisempiä olleet. Paikallisjunakäyttö Turun seudulla 1987-1990 oli melko pienimuotoista, joskin mielenkiintoinen jakso ko. junien historiassa. Mutta Porkkanajuna pärjäsi vielä 1980-luvullakin vastaavilla aikatauluilla, joita käytettiin jopa sähkövedolla, junakokoa oli mahdollista muutella Dm4-kiitojunaa joustavammin, kääntöajat olivat lyhyet junan kulkusuunnan vaihtuessa ja yleisö mieltänee matkustusmukavuuden ainakin puuvaunuja paremmaksi, joita esiintyi vielä 1980-luvulla ruuhkapäivien lisävaunuina. Kaippa nämä ominaisuudet tekivät Porkkanajunasta sen verran kilpailukykyisemmän, että niille löytyi 15-19 vuotta käyttöaikaa vielä Dm4-vaunujen poistumisen jälkeen. |
||||
|
|
17.01. 19:56 | Markku Naskali | ||
| Paljon ravintolavaunuja kokeneilta kysyisin miten VR:n junien anti keskimäärin suhtautuu muualla koettuihin, siis noin normaalien junien tarjontaan. Luksusjunien pöperöt tietenkin ovat eri asia. Telkkarissahan pyörii taas sarja kauneimmista junareiteistä... Teekkarithan kertoman mukaan tekivät vappulehteensä mainoksen jossa "Matkaravinto" kertoi että "Matkalla maistuu huonompikin ruoka", kun mainittu firma ei ollut suostunut mainosta lehteen maksamaan. |
||||
|
|
17.01. 19:08 | Heikki Jalonen | ||
| Hyvä luettelointi Esalta. Huomatkaa, että yksiköt ovat grammaa/HEVOSVOIMAtunnille. 1,36 * g/hvh = 1 g/kWh. Toisin kun usein luullaan, kaksitahtinen Detroit Diesel EI OLE yksinkertaisempi kuin SAMAN sylinteriluvun nelitahtinen (klassinen = kaksiventtiilirakenne) dieselmoottori. Venttiileitä on tasan yhtä paljon, kuten myös nokka-akseleita ja ruiskuelementtejä+pumppuja. Kampikoneisto ja jakopää ovat täysin samoin toteutettuja. Samoin öljypumppu, jäähdytysjärjestelmä ja muut apuvarusteet. Mutta, edellisten lisäksi Detroit Dieselissä on Roots-ahdin eli latauspumppu kanavistoineen ja käyttörattaineen, jota ei löydy tavallisesta perusdieselistä eikä niiden tehoahäviötäkään (luokkaa 10...15 kW). Mahdollinen turboahdin tuo tasan saman määrän lisäosia tyypistä riippumatta. Detroit-Dieselin varsinainen etu ja juju olikin (imperfekti) siinä, että sama moottoriteho oli mahdollista saada pienemmällä sylinteriluvulla ja siten pienemmällä ja kevyemmällä moottorilla. Tämäkin etu on täysin mennyttä aikaa, kun vertailukohdaksi otetaan todellinen nykyaikainen diesel: ähky-puhku-komukka-reikäpää-vinku-älyecu-tech (turboja, välijäähy, korkeapaine-common rail, moniventtiili, korkeakierros, älykäs moottorinohjaus ja kaikki+kaikki+turhuudet kuten SCR, DPF, DOC...). Dieseltekniikka on "hieman" kehittynyt sitten II maailmansodan panssarivaunujen moottoritarpeiden. Esimerkkinä tuollaissesta nykyajan moottorista voisi ottaa vaikka Linnavuorelaisen AGCO CORE75-sarjan 7,5 litraisen kuutosen, 223 kW @1500, Stage V. Ominaiskulutus noin 188 g/kWh. Riittäisi hyvin korvaamaan sellaisen tupla-Gemssun ja jäisi vielä reservikiäkin. Painoltaan vain puolet... |
||||
|
|
17.01. 19:00 | Esa J. Rintamäki | ||
| Lisäyksenä herra Petrin kommenttiin, koskien vuotta 1963: seuraavana vuonna (1964) radoillemme ilmestyivät Dm8:t. Jos mietitään Dm8 - 9 - junien pidempää käyttöaikaa Dm4:ään verrattuna, niin mistäköhän se sitten johtui? Panssarivaununmoottoreiden polttoaineen ominaiskulutuksestako? Kempsuilla oli myös rasitteenaan pitkät yhtenäiset sylinterinkannet. Näiden lievä "kiemurtelu" aiheutti kuulemma juuri "kettumaista" mainetta. Ja tunnetusti sotavehjetehtaat tekevät mahdollisimman yksinkertaista kalustoa, joiden "sopiva", "asianmukainen" ja "oikea" hinnoittelu takaa näiden osakkeenomistajille hirmuiset voitot! Ihmisille kun näyttää olevan kovin helppoa olla ahne paskiainen, ja vielä sodan aikana...! |
||||
|
|
17.01. 18:17 | Petri Nummijoki | ||
| Vaunuistahan 10 kpl rakennettiin alun perin Dm3-sarjaan, joten kyllä paikallisliikenne oli näillä heti uutena isossa roolissa. Kiito- ja pikajunien osuus Dm4:n kilometrisuoritteista taisi suhteellisesti olla kaikkein suurin (69 %) vasta vuonna 1963 eli kymmenisen vuotta vaunujen valmistumisen jälkeen (apuveturikäyttö ei ole lukemassa mukana). Tosin kilometreissä laskettuna kiito- ja pikajunia ajettiin Dm4:lla hieman enemmän vuonna 1960, jolloin niiden suhteellinen osuus oli 56 % mutta sarjan kokonaisajomäärä 2,831 miljoonaa kilometriä, kun 1963 jäätiin lukemaan 2,259 miljoonaa kilometriä. 1963 oli neljä viikkoa kestänyt rautatielakko, joka osaltaan leikkasi kaikkien kalustosarjojen ajoja lähes yhden kuukauden käyttöä vastaavan määrän. Dm4-vaunujen lyhyen puoleiseksi jääneen käyttöiän syyt lienee käsitelty melko kattavasti kuvan https://vaunut.org/kuva/86928 keskusteluissa. |
||||
|
Kuvasarja: Ruokaa junassa |
17.01. 17:43 | Rainer Silfverberg | ||
| On sen täytynyt olla Sternquell. Kiitos Uwe! | ||||
|
|
17.01. 17:16 | Uwe Geuder | ||
| Juu muistin ilmeisesti väärin. Vanhat ravintolaunut korvataan uusilla bistrovaunuilla tämän vuoden aikana sanoo https://www.tagesspiegel.de/berlin/abschied-vom-knodelexpress-der-alte-speisewagen-zwischen-berlin-und-prag-wird-2025-ersetzt-12507140.html (Suuri osa maksumuurin takana) | ||||
|
17.01. 16:55 | Uwe Geuder | ||
| Vain kaksi vuotta myöhemmin DB myy taas KISS-junia. En tiedä ovatko ne samoja vai onko toisella puolella verkkoa juuri ostettu ja toisella puolella myydän. https://web.archive.org/web/20250117145339/https://www.db-gebrauchtzug.de/f?p=222:751:9273666221394::::: (vorg ei osaa käsitellä tuota URL:ä oikein. Viisi kaksoispistettä pitää lisätä vielä käsin.) |
||||
|
|
17.01. 16:27 | Juhani Pirttilahti | ||
| Kyllä niiden ravintoloiden pitäisi kulkea normaalisti vaikka EC-junien päivävaunut vaihtuvat uusiin. Myöhemmässä vaiheessa tulee uudet ravintolavaunut, kun ne on tyyppihyväksytty. | ||||
|
Kuvasarja: Ruokaa junassa |
17.01. 16:19 | Uwe Geuder | ||
| Olin varma väärässä. Löysin juomalistan https://www.cassiodor.com/images/mitropa-speisekarte.jpg (ilman vuosilukua) ja siellä on "Deutsches Pilsner Spezial". Se oli kai Sternquell-panimon tuote, täsmää mainitun tähden kanssa. https://web.archive.org/web/20250117141640/https://i.ebayimg.com/images/g/HpoAAOSwCMdkgLQ2/s-l1600.jpg on kuva DDR-ajasta, vuotta en pysty arvaamaan. Nykyisin https://www.sternquell.de/ | ||||
|
Kuvasarja: Ruokaa junassa |
17.01. 15:57 | Uwe Geuder | ||
| > jotain itäsaksalaista olutta Tietoa minulla ei ole, mutta Radeberger olisi ihan ensimmäinen heittoni. |
||||
|
|
17.01. 15:46 | Uwe Geuder | ||
| ČD:n ravintolavaunulla on hyvä maine. Hämärästi muistan lukeneeni, että joulukuun aikatauluvaihdon jälkeen ne eivät kulje enää ainakaan Saksassa. | ||||
|
|
17.01. 15:39 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Heikin kommentissaan mainitsema termi "polttoaineen ominaiskulutus" aiheutti muistissani pienen näverryksen. Joten: Moottori I esiin ja sivu 43: "Taloudellisuusvertailuja varten ilmoitetaan näin ollen polttonesteen kulutus tunnin aikana yhtä hevosvoimaa kohti. Näin annettua kulutusmäärää grammoissa sanotaan polttonesteen ominaiskulutukseksi. Koska yksi hevosvoima suorittaa tunnissa määrätyn työmäärän, antaa ominaiskulutus määrättyä työmäärää kohti kulutetun polttonestemäärän. Tästä syystä eri moottoreiden ominaiskulutusarvot ovat vertailukelpoisia keskenään." Siitäkin huolimatta, että polttomoottoreita on kovin monen laisia, radio-ohjatun lennokin noin puolentoista kuutiosenttimetrin suuruisesta / Letukan pikkulohkoveekasista / Delticin hirviömoottoriin, käyttöpaikan ja - tarkoituksen mukaan. Muulla tavoin moottoreiden vertailua on aika hankala tehdä. Ja sitten Moottori II:een: Vv15, Vv16 ja Vr11: päämoottori MAN W8V 22/30 A.m.A: polttonesteen ominaiskulutus keskimäärin: 168 g/hvh. Vr12: päämoottori MAN R8V 22/30 ATL: polttonesteen ominaiskulutus 164 g/hvh. Sv12, Sr12 ja Hr13: päämoottori Tampella-MGO V 16 BSHR: 163 g/hvh. Hr12: päämoottori Tampella-MAN V8V 22/30 m.A.u.L: 165 g/hvh. Tve/Vv13-pienveturi: moottorit 2 kpl (Detroit-Diesel) GM6-71: 210 g/hvh. Tve/OTSO-pienveturit: päämoottorit: Tve/OTSO 1/VR: Deutz F8L 614, tai F8L 714: 190 g/hvh, jälkimmäisessä: 180 - 190 g/hvh. Tve/OTSO 2/VR: Deutz F12L 714: 180 - 190 g/hvh. Dm6 ja Dm7: moottori Valmet 815 D: 178 g/hvh. Dm8 (ja Dm9): moottori Breda D19SC12P: 182 g/hvh. Voimme nähdä että isoilla dieselvetureilla polttonesteen ominaiskulutusarvot ovat likellä toisiaan. Samoin lätällä ja Porkkanalla. "Kempsu" onkin sitten varsinainen "isojano"! Toisin sanoen, kaksitahtimoottorin rakenteen yksinkertaisuus ei taannut säästöjä pitkässä juoksussa. Moottoreiden kehityskulku on myös selvästi nähtävissä, Kempsun ollessa näistä vanhin (sodanaikainen panssarivaununmoottori), eikä raskasta kaasujalkaa maksatettu juuri kenelläkään Normandiassa 1944, ellei kotipuolen ihmisiltä "edellytetty" sotaoblikaatioiden ostamista.... Dm4:ään palatakseni: sen on kerrottu kantaneen kutsumanimiä: "Kouvolan Kettu", "Oikuttelija" tai "Kekkosen umpisuoli". Kaikilla neljällä moottorilla pääsi yleensä ajamaan jonkin aikaa konepajakorjauksen jälkeen. Yleensä Dm4:ää ajettiin kolmella moottorilla ja huonon päivän sattuessa enää kahdella. Vieläkö joku ihmettelee näiden matkustusmukavuudeltaan loistoluokan moottorivaunujen aika pikaista heittämistä paikallisjuniin? |
||||
|
17.01. 14:36 | Ruben Ryynänen | ||
| Joo tuli virhe kirjottaessa, se on 3065 | ||||
|
Kuvasarja: Ruokaa junassa |
17.01. 13:56 | Veeti Pietilä | ||
| Tuli nälkä :) | ||||
|
17.01. 13:51 | Veeti Pietilä | ||
| Jos kaikki väri irtoaa niin tulisi ensimmäinen punavalkoinen uusilla määränpääkilvillä varustettu Sm4. | ||||
|
Kuvasarja: Ruokaa junassa |
17.01. 13:41 | Hannu Peltola | ||
| Harmi, etten tajunnut kuvata ruoka-annoksia 2011 kesällä, kun matkustin Amtrakin the Empire Builderilla Chicagosta Seattleen ( https://vaunut.org/kuvat/?s=4525 ). Junassa oli täysihoito ja junamatkan ajalle osui kaksi iltaa eli kaksi päivällistä. Ruokavaihtoehtoja ei ollut päivälliselle kuin kaksi, pihviateria ja lohiateria, mutta kattaus oli parhaimpien amerikkalaisten Fine Dining -perinteiden mukainen ja varmasti Empire Builderin historiaa kunnioittava. Molemmat ateriat olivat myös äärimmäisen herkullisia. | ||||
|
17.01. 13:35 | Hannu Peltola | ||
| Slurps! | ||||
|
17.01. 07:55 | Noah Nieminen | ||
| Leevi: taisit nähdä tämän 3071:sen Tikkurilassa VET 11852:ssa. Toivottavasti on edelleen Helsingissä. | ||||
|
17.01. 07:33 | Juhana Nordlund | ||
| Kas tässäpä on asiallinen junalippu. | ||||
|
17.01. 06:37 | Leevi Halonen | ||
| Niin on! | ||||
|
|
17.01. 01:28 | John Lindroth | ||
| Tyylikäs talvikuva! | ||||
