Kommenttihaku
Kaikki kommentit / Hakutulokset
|
11.07.2024 00:22 | John Lindroth | ||
| Onko kyseessä erikoisjuna kun on kuvaan päässyt? | ||||
|
10.07.2024 23:50 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ja niitä taikauskoisia rituaalinomaisia uskomuksia riittää: - esimerkiksi nainen laivassa tuo epäonnea. Sama myös albatrossi-linnun tappaminen merellä. Yksi vielä, mikä pitää paikkansa: laivalla kuolleen vainajan säilyttäminen laivassa! Nimittäin venäl. amiraali kuoli laivassaan matkallaan Itämereltä Japaniin, kun ryssä siirrätti Itämerenlaivastonsa aluksia kauas kaukoitään Venäjän - Japanin sodassa 1904 - 1905. Kuinkas kävikään? Ryssä sai turpiinsa "keltaisilta apinoilta, jotka pötkivät pakoon, kun Venäjän sankariarmeija hätistää niitä lakeilla huitomalla!" Ja niin amiraali Heihatshiro Togo näytti ryssälle, että mitä kuuluu ja kuka käski, Tsushiman salmessa! |
||||
|
10.07.2024 23:35 | Esa J. Rintamäki | ||
| Vekkuli piirre Maybach Mekydro-vaihteistoissa oli juuri tuo vipusysteemi, otsakytkimineen, kuten herra Erkki edellä kertoi. Niissä otsakytkimissä oli sakarakytkimet, mutta itse sakarat olivat erikoismuotoisia. Tavanomaisella "neliömuodolla" vauhdissa päälle kytkeminen rikkoo sakarat takuuvarmasti, joten sille muotoilulle oli tarvis olemassa. Oman muotonsa avulla Mekydron sakarat ikäänkuin "haukkasivat" tai "nappasivat" kiinni. Sakaroiden kulmamitoitus oli kuitenkin valittu sellaiseksi, että irrottaminenkin sujui vaivatta. Oliko Mekydroissa momentinmuuntimen turbiini- ja pumppupyörissä jo tuolloin siivikoiden kulmat muuttuvia, siis jo noihin aikoihin? |
||||
|
|
10.07.2024 22:58 | Lasse Reunanen | ||
| Kimmo ja Erkki, kiitos valaisevasta tekniikkapläjäyksestä. Mukava lukea asiantuntijoiden kerrontaa. Rainer, useimmiten öljyllä ryntääminen johtuu turboahtimen vauriosta, jolloin ahdin puskee moottoriöljyä imuilman sekaan niin kauan kuin sitä moottorissa riittää. Pienen moottorin saattaa jarruttamalla saada sammutettua, mutta jotain isoa kuorma-auton tai työkoneen, saati veturin moottoria ei välttämättä saa. Ainoa konsti olisi päästä tukkimaan imuilman saanti, mikä ei välttämättä ole mahdollista. Ihan jo työturvallisuudenkaan puolesta, kun iso moottori ryntää reiluilla ylikierroksilla, on todellinen moottorin räjähdysmäinen tuho lähellä, eikä silloin kannata konehuoneessa oleskella. |
||||
|
10.07.2024 22:00 | Tero Korkeakoski | ||
| Ossille sen verran kommenttia että nämä ovat kyllä ihan Bolidenin sisäistä liikennettä. | ||||
|
|
10.07.2024 21:36 | Jarno Piltti | ||
| Ainahan laivojen nimet on muuttuneet uuden omistajan myötä, muistan kyllä kuulleeni puhuttavan tuosta taikauskosta. | ||||
|
10.07.2024 21:32 | Jarno Piltti | ||
| Tyylikäs kuva, susi suorastaan matkailumainosmeiningeissä. | ||||
|
|
10.07.2024 21:26 | Jarno Piltti | ||
| Viehättävä kuva ja Lahden suuntaan tosiaan menossa. Turistit löytyy Kansalliskirjaston digitaalisista aineistoista: https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/titles/fk34300?display=THUMB&year=1891 |
||||
|
10.07.2024 21:21 | Teppo Niemi | ||
| Markulla näyttää olevan tietoa. Käskylehti / Viralliset tiedotukset ja T. Kuntosen Kuljetuskaluston tunteminen, Yleinen osa kertovat, mistä on kyse. Taitaapi vaunumiehellä olla asiaa vaunulle.... |
||||
|
|
10.07.2024 20:48 | Erkki Nuutio | ||
| Kimmo: Tosiaan sivuutin momentinmuuntimen vaikutukset. Oletan että Resiinan kirjoituksessa olevan kaavion vaihtamishetkien kierrosnopeudet vastaavat momentimenmuuntimen jotain määriteltyä toimintapistettä. Kaaviossa sitä ei kuitenkaan ole ilmoitettu.. Kirjassa J.G. Giles Automatic and fluid transmissions (Odhams Press, 1961) on kuvattu Mekydro-vaihteistoa. Välityssuhteiksi on ilmoitettu eteenpäin: 1. i = 4.18 , 2. i = 2.47 , 3. i= 1.59 , 4. i = 0.91 ja taaksepäin: 1. i = 4.31 , 2. i = 2.54 , 3. i = 1.59 , 4. i = 0.94 . Vaihdeportaat, myös kolmoselta neloselle ovat suuret, joten momentinmuuntimelle riittää työtä. Välityssuhteet ja siten nopeudetkin eteen/taakse eivät ole tasan samat. |
||||
|
|
10.07.2024 20:24 | Erkki Nuutio | ||
| Päätellen 1923 ratapihakaaviosta [ https://vaunut.org/kuva/42763?paik=J%C3%A4rvel%C3%A4&tag0=17%7CSekalaiset%7CRatapihakaavio ] on juna menossa idän suuntaan. Vuoden 1891 Turistin mukaan (kirjassa Piletti Pietariin) lähtee Järvelästä idän suuntaan yöjuna Pietariin klo 11.21, matkustajajuna Pietariin klo 12.23 ja tavarajuna (sekajuna?) Pietariin klo 2.32 . Ehkä samaa aikataulua noudatettiin jo kuvausvuonna 1884. Tällä oletuksella olisi kyse luultavasti matkustajunasta Pietariin noin klo 12.20. Veturi kuulunee A3-sarjaan. Höyryveturit Valtionrautateillä -kirjan sivulla 57 esiintyy jokseenkin kuvaa vastaava henkilöjuna edessään A3. Jännä kuva! Antaa varmasti virikkeitä mm. vaunuja koskien |
||||
|
|
10.07.2024 20:17 | Markku Naskali | ||
| Jokin töherrys tuossa näyttää olevan, mutta ehkä vain joitain merkintöjä haluttu pois. Mutta "Ennen oli vaunut puuta..". No rautaahan tuossa paljon enemmän on, mutta puuta voisi edelleen käyttää muuhunkin kuin selluun ja polttamiseen. Rakennusteollisuudessahan on jo vähän havahduttu. |
||||
|
|
10.07.2024 19:37 | John Lindroth | ||
| Onko paikalla käynyt myös jonkinlainen Graffitien uranuurtaja? | ||||
|
|
10.07.2024 17:28 | Juhana Nordlund | ||
| https://jno.1g.fi/kuvat/erikoisteema/Vanajavesi2013/DSC_0211A.jpg - m/s Silver Star. | ||||
|
|
10.07.2024 14:01 | Markku Naskali | ||
| Tuon purkin kyydissä on tullut olluksi Tampereen seudun Pyhäjärvellä muutaman kerran. Eikös ennen ollut sellainen taikausko että laivan nimen muuttaminen tuo huonoa onnea? Nykyisin nimet vaihtuvat kuin mustalaisella hevoset aikoinaan. |
||||
|
|
10.07.2024 13:44 | Jorma Rauhala | ||
| Emdenissä 1966 valmistunut Moby Dick, sitten Nordstrand II, ja myöhemmin Tampereella Hopealinjalla m/s Silver Star. | ||||
|
|
10.07.2024 13:41 | Rainer Silfverberg | ||
| Olen kuullut tarinoita (autojen) dieselmoottoreista että jos ne ovat kuluneet niin väljiksi että moottoriöljyä pääsee palotilaan niin moottorin nopeutta ei voi enää kontrolloida. Appiukkoni kertoi että yksi hänen omistamistaan pakettiautoista alkoi hörpätä moottoriöljyä ja alkoi kulkea hallitsemattomasti n 150 km/h. Ei edes sytytysvirran katkaiseminen auttanut vaan piti alkaa jarruttamaan ja etsiä ylämäkeä jossa se saatiin lopulta pysäytettyä. | ||||
|
10.07.2024 12:43 | Guido Triebel | ||
| Kyllä, tämä on ihan tavallinen tehtävä, eikä koeajo. | ||||
|
|
10.07.2024 11:24 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Lasse: momentinmuunninta käytettäessä kokonaisvälityssuhde valitaan niin, että momentinmuunnin toimii siedettävän hyötysuhteensa alueella, esim. 30...70% toision kierrosluvusta. Kun toision kierrosluku on 100% moottorin pyörittämästä ensiöstä, on teho 0 ja hyötysuhde 0. Esim. Dv12:n ykkösvaihteen kokonaisvälityssuhde vastannee noin 60 km/h nopeutta, ja kakkosen noin 120 km/h nopeutta (T-aluevaihde); kun ykkösellä tulee noin 66% toision kierroksista täyteen, vaihdetaan kakkonen noin 40 km/h nopeudessa , jolloin kakkosen toision kierrokset ovat ehkä noin 33% maksimista ja siinä on sitten vetovaraa sinne lähemmäs kahdeksaakymppiä, jossa toision kierrosluku olisi 66% maksimista. Nopeudet vedin hatusta. Mutta siis tällä arviolla ja laskutavalla Dv kulkisi kakkosella T-aluevaihteella toistasataa, mutta onneksi ylikierrossuoja varjelee voimansiirtoa näiltä ylikierroksilta. Tarkemmat tiedot ja hyvät arvaukset ovat aina tervetulleita. Kiitos etukäteen. Erkki ei osin huomioi tekstissään momentinmuunninta, vaan Mekydrohan ei voi ylikuormittaa moottoria: päämoottori käy korkeintaan maksimikierroksilla ja käyttää momentinmuuntimen ensiön pumppupyörää ja sen jälkeen kaikki on öljyn virtausta ja toisiopuolen toimintaa. Pumppupyörä ottaa tässä päämoottorilta noin 600 hv / 1500 rpm ja tämä ei periaatteessa muutu. Mekydrossa muuten vaihtohetkelläkin päämoottori käy samalla lailla täydellä teholla, mutta Mekydron oma hieno keksintö momentinmuuntimen sisällä tekee mahdolliseksi toisiopuoleen kytketyn mekaanisen vaihteiston vaihtamisen: pumppupyörän tuottama öljyvirta ohjataan vaihtohetkellä tavallaan ohi toisiopuolen turbiinista, ja moottori käy täysillä, pumppupyörä pumppaa sen 600 hv, mutta kaikki tämä teho ohjataan turbiinin vieressä oleviin kiinteisiin "siipiin" ja veto toisioon päin katkeaa. Mekydron mekaniikka vaihtaa sakarakytkimillä KRRRROONKS ja sitten palautetaan momentinmuuntimen toiminta takaisin normaaliksi. Pienempään vaihdettaessa siinä on jokin samantapainen oivallus, joka mahdollistaa toision kierrosten nousemisen pienempään vaihtoa varten. Jos Maybach-Mekydrossa oli jokin päämoottorin ruiskutusta vaihtohetkellä säätävä säätö, niin siitä en ole tietoinen. |
||||
|
|
10.07.2024 10:40 | Erkki Nuutio | ||
| Resiinassa 4/92 on Timo Lehtosen 8 sivuinen kirjoitus Hr11 -veturin tekniikkaa. Siinä ei ole mainittu vaihteiston välityssuhteita. On kylläkin kaavio automatiikan virallisista vaihtamispisteistä. Ne ovat ylöspäin vaihdettaessa moottorin kierrosnopeudella 1500 rpm. Koska 1500 rpm oli moottorin uudistuksen jälkeinen suurin säädetty kierrosnopeus, lienee kyseinen kaavio uudistetusta moottorista. Kaavion mukaan Mekydron automatiikka suorittaa vaihdon kolmoselta neloselle veturin (nimellisen) nopeuden ollessa 85 km/h. Yleensä ei ylintä vaihdeporrasta valita kovin suureksi, jotta moottori ei heti ylikuormittuisi ja aiheuttaisi takaisinvaihtamista. Jos kuvitellaan, että ylin vaihdeporras olisi 41% (eli varsin suuri), tulisi huippunopeudeksi 120 km/h moottorin kierrosnopeudella 1500 rpm. Koska olen vaihteistokehittäjä/suunnittelija, löytyy mapeistani Hermann Grosin kirjoitus Motortechnische Zeitscriftissä (MTZ) Heft 7 Juli 1959 (8 s.)Die Maybach-Abweis-Klauenkupplung im Zuge der Entwicklung mechanischer Schaltgetriebe grosser Leistung . Kirjoitus liittyy vaihteiden kytkeytyniseen liittyviin ongelmiin Mekdron käyttämissä otsakytkin -tyyppisissä vaihdekytkimissä. Otsakytkimissä ei ole mitään synkronoivaa elintä, vaan kytkeytyminen edellyttää sopivan pientä kierrosnopeuseroa vaihdekytkimen puoliskojen välillä ja vääntömomentin katkaisemista moottorilta päin jonkinlaisella irroituskytkimellä. Vitsinä todettakoon, että Lontoon (Shakespearen) kielellä otsakytkin on Dog Clutch. Otsakytkien eri versioita käytetään yhä mm. erilaisissa ns. robotoiduissa kuorma-autovaihteistoissa. Nykyään niissä tehokasta apua antaa elektroniikan avulla vaihtamistilanteissa ohjailtava moottorin kierrosnopeus. Synkronoimattomien vaihdekytkimien toiminnasta on tehty tuhansittain yksistään väitöskirjoja ja tehdään yhä. Arvelen että yksistään Scania on teettänyt niitä toistasataa kappaletta. Siitä huolimatta riittää näissä ihmeteltävää, vaikka jo mm. Vanajan ja Sisun laajasti käyttämä Fuller (Eaton) Roadranger -vaihteisto toimi salamannopeasti ja kesti ikuisesti. Lökäpöksy-kuljettajat silti vaativat vielä 70- ja 80-luvuilla hitaasti toimivia ja synkronielimiltään kuluvia vierasmerkkisiä autoja. Pelkäsivät kai selkäytimen helposti oppimaa kaksoispoljentaa ylös, ja välikaasua alas vaihdettaessa. Itse opin sen nopeammin kuin pyörällä pystyssä pysymisen - johon siihenkään kuin kulunut paria minuuttia pidempään. |
||||
|
10.07.2024 10:28 | Jussi Tepponen | ||
| Tämmöisiä löytyy: Aitonevan kakkosesta (ja ykkönen takana) löytyy tämä: https://vaunut.org/kuva/117860 Ja kakkosesta korjattuna tämä: https://vaunut.org/kuva/70695 Kuvien perusteella yllä kuvattu ei ole kumpikaan, sillä: -n:o 2 laakeripesissä kolmion muotoiset logot, yllä "L" -vantrinkin lehtijousien tuet ovat erilaiset. N:o 2 tuet hitsattu runkoon 4 kpl kolmiolappuja (vain lehtijousein kohdalta), yllä 6 kpl kolmiolappuja (myös molemmista päistä) -kyseisten tukien etu- ja takapään kuimat on sekä n:o 1 että n:o 2 leikattu suoraan, kun yllä tuo hienosti pyöristetty Näistä yksityiskohdista näyttää, että kuvan kone on hieman enemmän viimeistelty ja ehkä sarjan alkupään koneita. Myöhemmissä on kustannuksia säästetty ja jätetty turhat asiat tekemättä. Valmistajannumerot noille Aitonevan koneille ovat: No 1 Pedershaab 382/1943 (Nykyisin varastoituna Jokioisten Museorautatiellä) No 2 Pedershaab 381/1943 (Nykyisin kunnostettuna Aitonevalla) |
||||
|
10.07.2024 09:25 | Teemu Saukkonen | ||
| Mikä lie ollut ongelmallisin yksilö? | ||||
|
10.07.2024 08:10 | Jari Välimaa | ||
| Tämä ei ole mainosratikka, vaan osa taideratikka ohjelmaa. | ||||
|
|
10.07.2024 06:18 | Tuomas Korhonen | ||
| Näin veturinkuljettajana täytyi huokaista syvään tätä kuvaa katsoessani. Jokaisella noista olen useita työreissuja tehnyt. Varsinkin 2805 oli aikoinaan pasuteliikenteessä se luotettavin pikkupasutteen vetäjä. Muissa 30 vaunuisissa pasutejunissa oli aina vetovoimana 3xDv12, mutta pikkupasute 20 vaunuisena kulki aina yhdellä Dr16:lla. Tuolloin vähävikaisin Dr16 oli tuo 2805. Ei Selma herjannut että "Diesel sortui", tai ollut invertterivikoja. Tuo 2805 vain toimi ja veti mukisematta kuorman perille asti. Sinänsä surullista nähdä kyseinen yksilö tässä kunnossa nykyään. |
||||
|
10.07.2024 03:44 | John Lindroth | ||
| Ja Ds1 Ho Mallin kuva löytyy Ds1 haulla. | ||||
|
|
10.07.2024 03:10 | John Lindroth | ||
| Muistan käyttäneeni tätä yhtenä esikuvana rakentaessani Ds1 Ho mallia! | ||||
|
09.07.2024 23:15 | Jorma Toivonen | ||
| Ensi kontaktini (ja ainut) kyseiseen vaunusarjaan (Rkt) tapahtui myöhäisenä lauantai-iltana Riihimäellä. Työvuoroni (huoltokuljettaja) oli lauantain myöhäinen iltavuoro (taisi kestää sunnuntain puolelle klo 3:een. Hiljaista oli, kunnes suorittaja soitti. Jonkun (?) yöjunan ravintolavaunussa on pienoisia ongelmia. Vaunumiehen vuoro on loppunut aikoja sitten, varmaan sinä voit ratkaista ongelman. Eihän minulla ollut minkäänlaista tietoa vaunuista, mutta kuitenkin kävelin laiturille odottelemaan tulevaa uutta kokemusta. Juna tuli ja johtava konnari otti minut avosylin vastaan. Agrekaati oli sammunut pian Hesasta lähdön jälkeen, hän oli yrittänyt pari kertaa käynnistää sitä uudelleen siinä onnistumatta. Kysyin oliko hän avannut konetilan luukkuja (ovia), kieltävän vastauksen saatuani availin ovet - ja syykin löytyi pian, diesel oli sylkäissyt voiteluöljynsä konehuoneen seinille. Vika löytyi, auttamatta jäi sillä kerralla, ehkä Tampereen vaunumiehellä olisi ratkaisu asiaan. HYVÄÄ MATKAA lämmintä olutta ja kylmää kahvia nauttien loppumatkalle. Ri:n huolto poistui paikalta. | ||||
|
|
09.07.2024 22:35 | Esa J. Rintamäki | ||
| Maininta oli jotain 144 km/h... | ||||
|
|
09.07.2024 21:48 | Lasse Reunanen | ||
| Kuinka momentinmuunnin voisi mahdollistaa moottorin suurinta kierroslukua vastaavaa nopeutta suuremman ajonopeuden? Momentinmuunnin ei rakenteensa puolesta voi toimia kierroslukua korottavana komponenttina. Vai onko vaihteistossa ylivaihde ja sen käyttö on mahdollista momentinmuuntimen ansiosta kevyellä kuormalla tasaisella rataosuudella? | ||||
|
|
09.07.2024 21:32 | Esa J. Rintamäki | ||
| Muistan joskus lukeneeni Hr11:n ohjekirjasta, että "jos vaihteisto alkaa muuttaa väriään, on nopeutta liikaa." Liittyy ilmeisesti ylikuumenemiseen? |
||||
|
|
09.07.2024 21:14 | Toni Lassila | ||
| Tulee myös mieleen venäläiset vanhat sähköveturit, tosin se niiden vihreä taitaa olla aavistuksen tummempaa sävyä vielä. | ||||
|
|
09.07.2024 20:14 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Googlea pläräämällä tästäkin löytyy vaikka mitä juttua. Akseli Kivi kuvaa prosessia v. 2022 valmistuneen energia- ja ympäristötekniikan alan opinnäytetyönsä ( https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/750648/Kivi_Akseli.pdf ) sivuilla seitsemän ja kahdeksan. Kuparirikasteesta liekkisulatusmenetelmän ja konvertoinnin kautta Harjavaltain tehtaalla saadusta 99-prosenttisesta anodikuparista valetaan näitä kuvassa näkyviä kuparianodeita, jotka kuljetetaan junakyydillä Porin elektrolyysilaitokseen. Elektrolyysissä pelkistyy aikaa voittaen yli 99,99-prosenttista katodikuparia. Kulta, hopea ja muut epäpuhtaudet vajoavat elektrolyysialtaan pohjalle anodiliejuksi. Sen sijaan tähteelle jäävät ohuet romuanodit, samoin kuin kelvottomiksi havaitut hylkyanodit, reissaavat paluujunalla Valtoihin sulatettaviksi uudelleen. | ||||
|
|
09.07.2024 18:56 | Markus Selin | ||
| Tämä on kuin vihreä versio veturien alkuperäisestä sähköjuna-värityksestä. | ||||
|
09.07.2024 17:39 | Heikki Jalonen | ||
| VR-jargonin "hehkukappale" ei ole hehkusukka vaan kiinteä palanen kalkkikiveä, kalsiumoksidia, pienessä pitimessä valonheittimen polttopisteessä. Hehkukappaletta kuumennetaan valokaasulla, jolloin se valkohehkuisena antaa kohtuullisen kirkkaan valon. Se oli myös mekaanisesti melko kestävä, paljon kestävämpi kuin hehkusukka eikä siinä ollut mitään radioaktiivisia luminenssiaineita. Valokaasulla (ei asetyleeni) valaistuissa vetureissa niitä käytettiin päävalonheittimissä ja muuten jos tarvittiin kirkkaampaa valaistusta. Puskinlyhdyt, vesilasilamput ja muut olivat niissäkin mieluimmin liekkilyhtyjä. Hehkukappalelyhtyjä ei pidä sekoittaa AGA-liekkiyhtyihin, joiden valaisu tuli paljaasta asetyleeniliekistä. Lyhtyjä kyllä modifioitiin ja muutettiin eri aineille kun tarpeet/saatavissa olevat polttoaineet muuttuivat. Charlie Chaplinin "Parrasvalot"-elokuvan nähneet muistanevat, että rainan alkuperäinen nimi on "Limelight". Sillä tarkoitetaan juurikin kalkkivaloa, teatterikäytössä aikanaan suosittua. Yhä edelleen, sähkökäyttöiseenkin näyttämövaloon viitataan usein sanalla "Lime". |
||||
|
|
09.07.2024 17:14 | Rainer Silfverberg | ||
| Paljonkohan sitä on tullut altistuttua toriumille kun meidän mökillä oli ennen kuin tuli sähköt n 6 vuoden ajan pelkästään Primuksen kaasulamppuja ja Aladdinin sukallisia öljylamppuja ja sukkia joutui vaihtamaan yhtenään? | ||||
|
|
09.07.2024 17:13 | Jarno Piltti | ||
| Tasoristeys palstalla sanottiin että tämä voi vetää myös tavallisia junia, olisiko tässä sellainen kyseessä? Tämä väritys sopii Sr1:een jotenkin oudosti tosi hyvin. | ||||
|
|
09.07.2024 16:02 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Ihan järkeenkäypää. Olen ollut käsityksessä, että Hr 11 kulki mielellään kovaa, suupieli virneessä sanottua "kyllä se satakuusikymppiä kulki". Tämä vauhti on toki todentamatta. Hr 11:n Mekydro -vaihteistossahan oli momentinmuunnin, jonka perässä mekaaninen nelivaihteinen vaihteisto, ja näin siinä ei ollut suoraa vaihdetta Dv11-15-16-12 -vetureiden tapaan, joka olisi rajoittanut huippunopeuden päämoottorin suurimmasta käyntinopeudesta riippuvaksi. Tätä teoriaa tukee anekdootti briteistä, jossa class 42 Warshipeillä, joiden suurin tekninen nopeus oli 140 km/h alkuperänsä DB:n V 200:n mukaan, mutta kun se Mekydro oli vastaavanlainen, ja kerrotaan, että tietyillä päärataosuuksilla kun ei ilmeisesti varsinaista suurinta sallittua nopeutta oltu määritelty, vaan ilmeisesti luotettiin kaluston suurimman nopeuden hillitsevän vaarallisimpia menoja, ajaneet veturinkuljettajat olisivat valittaneet, että "muuten hyvä veturi, mutta lähestyttäessä 110 mailin nopeutta (176 km/h), alkaa kulkuominaisuuksissa olla huomauttamista..." Tämä oli kirjattu V 200:n historiankirjoihin, joten kyseessä ei välttämättä ole pelkkä vitsi tai kahvipöytäheitto, vaan luultavasti Warship ainakin Mekydrolla oli kova kulkemaan. |
||||
|
|
09.07.2024 15:28 | Lasse Reunanen | ||
| Tuo kyllä kuulostaisi joltain keraamiselta, lienee ollut sukkaa vahvempi. Liekö kuitenkin toriumia sisältävää, että on hehkunut kirkkaana? | ||||
|
|
09.07.2024 15:22 | Petri Sallinen | ||
| "Junien painekaasuvalaistuksen selitys ja hoito-ohjeet" -kirjanen vuodelta 1928 ei puhu hehkusukasta, vaan hehkukappaleesta. Hehkukappaleen vaihtamista käsittelevässä luvussa mainitaan, että "uudet hehkukappaleet ovat schellakan peittämät; lakka palaa pois itsestään, kun pääliekki sytytetään". | ||||
|
|
09.07.2024 14:44 | Juha-Pekka Marttila | ||
| Tiiän ton digiveturin, mutta miksi pankkovaunujen vetäjänä.? Kokeilua tämäki? | ||||
|
|
09.07.2024 14:42 | Lasse Reunanen | ||
| Hekhusukassahan on tekstiiliverkko vain asentamista varten. Ensipoltossa tekstiili palaa pois ja jäljelle jää toriumverkko hehkumaan. Torium on lievästi radioaktiivista ja sen käyttö on nykyään kielletty. Korvaavista aineista tehty nykyinen sukka ei pala yhtä kirkkaasti, on kellertävämpi. Sukka itsessään ei ole vaarallinen, mutta vaurioituneen sukan piustamisessa syntyvä pöly hengitettynä on lievän radioaktiivisuuden takia haitallista. Noihin voimavalolamppuihin olen onnistunut löytämään muutamia vanhoja toriumsukkia, niillä pärjäilen kyllä tovin. Sukkaa vaihtaessa pitää muistaa käyttää hengityssuojainta. Toki rautateillä käytetyissä valaisimissa on voinut olla erilaisia materiaalejakin kuin voimavalolampuissa. https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Torium |
||||
|
|
09.07.2024 14:35 | Juha-Pekka Marttila | ||
| Mikä ihme tämä on?? | ||||
|
|
09.07.2024 14:35 | Lasse Reunanen | ||
| Onko Aitonevan veturista terävää tarkkaa kuvaa samasta suunnasta? Noissa hitsisaumoissa on monta kohtaa, millä pystyy tunnistamaan samaksi tai varmistumaan ettei ole. | ||||
|
|
09.07.2024 14:33 | Lasse Reunanen | ||
| Kori ei näytä -38 Fordilta juuri tuulilasin takia, eikä lokasuojat, mutta ajovalot kylläkin ja konepelti/maski. Tämän takia epäilenkin, että meneillään on auton korjaaminen eri autoista saatavilla olevien osien avulla. | ||||
|
09.07.2024 12:43 | Jouni Halinen | ||
| Viipuri on otettu takaisin isänmaan haltuun vajaata kuukautta aikaisemin https://fi.wikipedia.org/wiki/Viipurin_taistelu_(1941) venäläiset olivat paenneet ("housut kintuissa") sekasortoisesti vanhan rajan taakse jättäen kaiken kalustonsa jälkeen. Eli näillä nurkin alkoi ns. asemasota vaihe jota kestikin sitten kesään 1944 asti. Tässä voipi olla kysymys siitä, että poikia päästetään hallitusti kotilomille, Olihan heillä takana jo yli 3 kuukautta osin raskaitakin taisteluita, kun otettiin pala palalta isänmaata takaisin. Kaiken kaluston jättäminen vahvistaa sitä käsitystä, että kaikkein suurin "asetoimittaja" Suomelle sodan aikana oli neuvostoliitto. Kurantti panssarivaunu kalusto taisi tulla 100 %:ti siltä suunnalta, tästäkin valtauksesta 55 kpl. Tänä päivänä sanonta "ryssä on ryssä vaikka voissa paistais" pitää 100 %:ti kutinsa. Suomihan aika lailla "paistoi" venäläisiä sodan aikana (pisti kovasti hanttiin ja hoiti heitä pois päiviltä) ja nyt näyttää siltä, että heillä olisi taas haluja tulla tänne tapettavaksi. Sopii vaan yrittää. Video Viipurin valtauksen paraatista. https://finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_638074 |
||||
|
|
09.07.2024 10:48 | Teemu Saukkonen | ||
| 1938 V8 Fordilta näyttää auto, paitsi että tuulilasi pitäisi olla kaksilasinen. Sodan jälkeen näytti tietysti vaikka miltä ne vähät mitä enää oli. | ||||
|
|
09.07.2024 05:57 | Petri Sallinen | ||
| Vuoden 1962-87 historiikin mukaan henkilövaunujen kaasuvalaistuksesta luovuttiin vuoteen 1969 mennessä. Vaunuissa oli käytössä viisi erilaista kaasuvalojärjestelmää. Niistä yksi perustui asetyleenikaasuun. Vanhoissa listauksissa asetyleenikaasujärjestelmä on kirjattu muotoon Dalen-valo tai AGA-valo. Mustan kirjan listauksissa koodina käytetään D-kirjainta. Dalen-valolla varustetun vaunun erottaa järjestelmälle ominaisista valaisimien ilmanottoventtiilien hatuista. Hattu muistuttaa vanhanmallista sukeltajan kypärää. Oheisen linkin kuvassa näkyy vasemmalla lanterniinikattoinen vaunu, jossa on Dalen-valo. Tämän voi päätellä vaunun katolla olevista ilmanottoventtiileiden hatuista. https://vaunut.org/kuva/135279?t=lanterniini Lisäksi vaunun katolla saattaa olla "mekaaninen sekoitin". https://vaunut.org/kuva/152388?tag0=9%7CEi%7C Se on selvästi havaittava pyöreä laatikko, jonka kyljessä on muutama pienikokoinen torpedoventtiili. Asetyleenipullo sijoitettiin vaunun lattian alle. Monesti eteisen alle. |
||||
|
|
09.07.2024 03:07 | Esa J. Rintamäki | ||
| Tietääkseni viimeinen kaasuvalaistu kaupallisen liikenteen vaunu oli Eis 22708, hylätty joulukuussa 1969. Listoissani virkavarvevaunuista löysin vaunun BT 01302, jossa myös oli ainakin joskus ollut Pintsch-kaasuvalo. Se hylättiin joulukuussa 1982. Se oli valmistunut vuonna 1935. Vaunussa BT 01307 oli ollut sekä Pintsch-kaasuvalo, sekä sähkövalo ulkoverkkoliitännällä. Se oli valmistunut Viipurin konepajalla vuonna 1937, vaunun O 70'092 aluskehykselle (vuodelta 1908) ja hylättiin helmikuussa 1981. Samanlainen kaksinainen valaistusjärjestelmä oli ollut myös vaunussa BT 01319 (v:lta 1955), hylätty syyskuussa 1983. BE 0610 (v:lta 1910, siis perusvaunu), siinäkin Pintsch-kaasuvalo, hylätty kesäkuussa 1968. XE 0643 (ex E 743, v. 1899), Ehrich & Graetz -painekaasuvalolla, hylätty maaliskuussa 1971. Entisissä Ge-matkatavaravaunuissa oli aktiiviaikana myös ollut Pintsch-kaasuvalo. Näitä muutettiin suurin määrin BG-vaunuiksi 1960-luvun alussa. Sitä en tiedä, pysytettiinkö näissä kaasuvalo, vai muutettiinko roikkajohtosähkövaloksi. Todennäköisesti. Mistä Haapamäen opastinmestari vaunuihinsa kaasua noin vain olisi saanut 1976 tienoilla...? Herra Lasse, kyllä se hehkusukalla oli. Sukkaa paikalleen laitettaessa siihen ei saanut paljain sormin koskea, sormien sisältämän rasvan takia. Piti käyttää paperia suojana. Muistelisin sukan olleen keraaminen? Vanhoissa, matalapainekaasuvalolaitteissa oli ollut avoliekkistä järjestelmää. Sukan avulla kaasuvalo oli sangen kirkasta ja voimakkaan valkoista. Postilaiset sanoivat kaasuvalon kuivattavan postivaunun sisäilmaa. |
||||
|
|
09.07.2024 01:30 | Lasse Reunanen | ||
| Oliko vaunujen sisävalaistuksessa käytetyt kaasuvalot ihan liekillä palavia vai oliko niissä radioaktiivisesta toriumista valmistettu hehkusukka kuten Tilley/Petromax, ym. voimavalolyhdyissä tai Primuksen nestekaasuvalaisimissa? Voisi kuvitella, että hehkusukka olisi lyhytikäinen rautatievaunussa, kun siellä väkisin on tärinää. | ||||
|
|
08.07.2024 23:12 | Heikki Jalonen | ||
| Vetureissa (vuonna 1974) kyse oli kuitenkin asetyleenikaasulla toimivista valoista, ei valokaasulla tai seoksilla. Matkustajavaunujen sisätilojen (tai yleensäkään minkäänlaisten sisätilojen) valaistukseen asetyleenikaasu oli aika vaarallinen räjähdysvaaran vuoksi. Asetyleenin ominaisuus, se voi muodostaa räjähtävän seoksen erittäin laajassa pitoisuusrajassa (noin 2,5...82% ilmaseoksissa). Matkustajavaunujen kaasuvalaistuksen päättyminen tarkoitti luonnollisesti VR:n kaasulaitosten toiminnan loppumista. Jäljellä olleisiin kaasulyhtyisiin vetureihin kaasu (asetyleeni) hankittiin pullokaasuna, varmaan ostosopimuksilla AGAlta. E.P. tai Tapio saattaisivat tietää, oliko VR:llä koskaan omaa asetyleenin pullotuslaitosta. Tuskin. Kaasuvalaistuksesta (valokaasu) meitä silti edelleen muistuttaa parikin asiaa: VR-kolmioavaimessa sitkeästi mukana pysyvä kaasukaran pää. Ja oudon kokoinen kupariputki, ulkohalkaisija 7 mm (siis 7 mm, ei 1/4 tuumaa eikä 6 tai 8 mm...). Sitä putkea ette Onniselta löydä. Mutta edelleen sitä tavaravaunuissa kulkee, nimittäin punnitusventtiilin putki. |
||||
|
08.07.2024 23:02 | Aki Karvonen | ||
| Taustalla pilkottaa myös De agregaattivaunu, joka kulki vielä samana päivänä Tampereelle junassa 3062. | ||||
