Kommenttihaku


Kirjoittaja:



Haettava teksti:



Kommentin sijainti:



Kaikki ehdot
Mikä tahansa ehdoista

Kaikki kommentit / Hakutulokset


kuva 07.03.2017 18:46 Heikki Kannosto  
  Apinateoria saattaakin selittää joidenkin japanilaislaitteiden niukahkon mitoituksen.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Japaninmakaki
kuva 07.03.2017 18:46 Esa J. Rintamäki  
  Olipa myös Ek-vaunuissa mainittu välitanko.
kuva 07.03.2017 18:35 Esa J. Rintamäki  
  Postivaunukäytön aikainen numero XG:llä oli muistaakseni 9936. Myös 9931 on mahdollinen. Riippuu siitä että mikä on vaunun nykyinen numero.
kuva 07.03.2017 18:33 Esa J. Rintamäki  
  Oulun rautatien IV luokan asematalon julkisivua. Oulun radalle suunniteltiin IV luokan asemataloja kahta eri tyyppiä, jotka ulkoisesti ja pikapikaa katsomalla muistuttivat toisiaan. Eroa oli jonkin verran mitoissa ja huonejärjestelyssä. Joka tapauksessa, tätä on runsaasti jäljellä ja nähtävissä.
kuva 07.03.2017 18:30 Juhana Nordlund  
  Heikin tunnistamistapa ikkunoiden avulla taitaa olla tässä tapauksessa riittävä.

Pariovien keskellä ollut välitanko on poistettu. Tukitangon muodon perusteella pystyi päättelemään, mihin alasarjaan lähliikennevaunu kuului. Tässä se on ollut pystysuora.
kuva 07.03.2017 18:23 Esa J. Rintamäki  
  1980-luvun puolivälin tienoilla joku sankari asensi tavalliseen Ladaan turbon ja tuhri sen valkoisella maalilla. Muistan kuulleeni juttua kuinka taksikuskit jäivät suu auki ihmettelemään liikennevaloista lähdettäessä kun näennäisen "viaton" Lada jätti heidät mersuineen kuin enon veneestä. Ei se Turbo-Lada ollut sitten pitkäikäinen, kun muita paikkoja (voimansiirtoa, perää, vetoakseleita) ei oltu vahvistettu kohonnutta tehoa vastaamaan Itsekin näin sen Helsingin kaduilla pyörimässä.
kuva 07.03.2017 18:23 Risto Sollo  
  Ehtiköhän ne kertaalleen maalata vielä tuon aseman ennen purkua,muisti väittää että se oli siisteissä väreissä kun ohi ajeltiin...Taisi vielä olla niin että asemarakennus hävisi ensin,ulkorakennuksilla ei sitten ollutkaan niin kiire.
kuva 07.03.2017 18:10 Esa J. Rintamäki  
  Ladan moottoreista sen verran että 1200:n moottorista kehitettiin 1500:nen (nokkaketju) ja 1300:sta sitten "loistoversion" 1600:nen (kuminen hammashihna nokkahihnana). Muun muassa Englantiin viety malli kantoi mallinimeä Lada "Riva". Vietiinpä Kanadaankin Ladoja, ne varustettiin siellä maahantuojan toimesta automaattivaihteistolla, USA sai olla ilman Zhigulia. Olen kerran koeajanut Lauttasaaren Konelassa myytävänä ollutta käytettyä Lada 2104:ää, jossa oli Suomessa asennettu automaattivaihteisto. Merkiltään vaihteisto oli muistaakseni ZF eli sama jota käytettiin Opeleissa. Sen 2104:n moottori oli 1500:nen, joten pienemmissä ei puhti ilmeisesti olisi riittänyt. Lauttasaaren kaduilla pyörittäessä se vaihteisto toimi kuin unelma. En tullut ostaneeksi sitä, koska minulla oli suht tuore tuskanpunainen 2104 manuaalisella lootalla. Ladan hyvistä puolista mainittakoon edullisen hinnan lisäksi tehokas lämmityslaite sekä mukavat istuimet. Minkä länsi- tai kaukoitäauton olisi saanut samaan hintaan uutena takuineen kaikkineen ja johon mahtui viisi täysikasvuista aikuista kyytiin? Vielä kun muistetaan japanilaisten suunnitelleen istuinergonomian käyttämällä japanilaista vakioapinaa... Minulla ollut "lujaa laatua" oleva 2104 jätti välille kaksi kertaa, mutta takuun avulla siitä selvittiin. Monta kertaa huvitti kun moottoritiellä ajettaessa jonkun länsiivalmisteen ohi, niin heikkoa itsetuntoa poteva kuski kosti ohitukseni pyrkimällä vuorostaan minusta ja 2104:stäni ohi... Hyi olkoon, tein syntiä ohittamalla itäautolla jonkun Tojotan, Volvon, Fiatin jne. Enää minä en tarvitse autoa, mutta kaikesta päätellen edelleenkin on autoilijoita joden mielestä liikenteen pitäisi sujua hintajärjestyksessä...
kuva 07.03.2017 17:52 Hannu Peltola  
  Hurun muotoilussa on selvästi nähtävissä NOHABin Di3-veturin ja sitä kautta amerikkalaisten F-sarjan vetureiden vaikutus. Tältä 1950-luvun linjadieselin piti näyttää!
kuva 07.03.2017 17:40 Heikki Jalonen  
  Kyseessä on ns. Worthington-pumppu. Höyryllä toimii. Tietysti myös paineilmalla, jos sellaista on tarpeeksi isosta kompressorista saatavana. Käyttöaineen työpaine tavallisesti vähintään 8 bar. Pumpun paineen muuntosuhde voi vaihdella. Palopumpussa se on yleensä noin 1.

Vesipää on kuvassa vasemmalla, ylimmäisenä näkyy paineiskuja tasaava ilmakello. Vesipään venttiilit ovat lautas-istukkaventtiileitä. Imuyhteessä on valintaventtiili, imu joko ex-tenderin vesisäiliöstä tai kuvassa näkyvää letkua käyttäen jostain lähistön allikosta. Siemenveden antamista varten on hatulla suljettu yhde letkun liittimen yläpuolella. Paineveden lähtö on hatulla suojatusta yhteestä vasemmalla.

Höyrypää puolestaan oikealla. Sylinterien yläpuolella luistikaappi, jossa luistit (tässä pumppuyksilössä kiertoluistit) kummallekin sylinterille erikseen. Voidekuppi päällimmäisenä. Höyryn tuloputkessa käynnistys/pysäytysventtiili.

Worthington-pumpun toimintatapa on ovela: siinä on kaksi rinnakkaista höyrysylinteri-vesipumppusylinteri-paria. Ne ovat mekaanisesti muuten itsenäisiä, mutta niiden luistit ovat ristiin ohjattuja (luistia siis ohjaa naapurisylinteri). Siten sylinterin työisku alkaa vasta sitten kun viereinen sylinteri on tehnyt työiskunsa loppuun. Järjestely minimoi veden paineen sykkeen. Luistin liikuntalaite näkyy männänvarsikotelon päällä. Kuten kuvastakin näkyy, lähempänä olevan sylinterin varren seuraajavipu käyttää akselin avulla loitompana olevaa luistia - ja päinvastoin.
kuva 07.03.2017 17:35 Riku Outinen  
  Kiitos Teijo. Meneekö nuo Storankin paperit Hankoon, vai onkohan sillä Tampereella tai Riihimäellä katkaisu siltä osin? Kymmenen vuotta takaperin meni Storan paperia Kotkaan (Mussaloon) ja Helsinkiin, meneeköhän vielä? Valtaosa lähtee laivalla, mutta osalla on laivaussatamana muu kuin Kemi, niin menevät junalla ja rekalla. Surullisessa Konginkankaan tapauksessa oli paperikuorma Kemistä Helsinkiin...

Vieläköhän Kemiin tulee kontteja junalla?
kuva 07.03.2017 17:34 Esa J. Rintamäki  
  Telimallin avulla saattaisi tunnistus onnistua. Mallin 1939 lähiliikennevaunuissa oli teli A8. Myöhemmin (siinä 1972-74) muutetuissa (83 paikkaa muutoksen jälkeen) mallina oli A12. Joissakin harvoissa saattoi tilapäisesti olla myös A11 (ainakin sodanjälkeisissa 90-paikkaisissa vanhoille aluskehyksille valmistetuissa Ei-vaunuissa).Vuosina 1947-1950 valmistuneissa satapaikkaisissa oli muistaakseni sähkövalaistus jo uutena. Kaasuvalaistuksen käyttö loppui Tapio Keräsen mukaan 1969, jolloin viimeinen kaasuvalaistu vaunu Eis 22708 (muistanko numeron oikein?) hylättiin. Samaan aikaan Pasilan valokaasutehdas sai lopetustuomion. Myös lähiliikenteeseen muutetuissa vaunuissa Ei 22651 - 22660 (näissä oli 94 paikkaa ja ne olivat entisiä satapaikkaisia) oli telinä A12. Näin ainakin omien havaintojeni mukaan.
kuva 07.03.2017 17:20 Arttu Manninen  
  Tämä veturi ehti kokea monta remonttia ja muodonmuutosta; jossain vanhassa paikallishistoriikissa oli kuva luultavasti juuri samasta Kulista, johon oli alkuperäisen MAH-moottorin tilalle asennettu (osapuilleen samanmuotoinen) Rosenlewin Veto-paikallismoottori. Sittemmin tuli tuo ilmajäähdytteinen Deutz. Rungon sivupalkit on tosiaan vaihdettu, ja näyttäisi että pyöräkerrat laakereineen. Jäljitin tämän veturin jäänteet 1990-luvun alussa, mutta ennen kuin ehdin sen ostaa, oli "kaikki romut tontilta" myyty romukauppiaalle. Veturin viimeiseksi ajoksi oli jäänyt, kun sen turvesuolta itselleen ostanut turvekoneiden korjausmies oli ajellut sillä asfalttia pitkin lähikauppaan ja takaisin! Suuntaa oli välillä korjattu nostamalla veturin toista päätä rautakagella.
kuva 07.03.2017 17:10 Esa J. Rintamäki  
  Kuoppasorvi ei ole nykyajan tuote, vaan jo vanha keksintö. Joskus muinoin sorvattiin sorvilla käsisyötöllä (kuin pesäpallossa). Joku älypää keksi syöttöruuvin, josta tuli menestys. Nykyaikaa on esim. numeerinen ohjaus, jonka avulla työn laatu ainakin paranee huomattavasti. Puhumattakaan nopeudesta verrattuna ryytyneeseen maanantaikrapulasta kärsivään sorvariin...
kuva 07.03.2017 17:06 Osku Reinikka  
  Enään.
kuva 07.03.2017 16:57 Esa J. Rintamäki  
  Hui sentään, lakia rikkoneita ja tuomittuja harrastajia kyydissä Konnunsuolta Vennunsuolle...
kuva 07.03.2017 16:54 Esa J. Rintamäki  
  Tuollainen teräsvaunu ei säily ilman jatkuvaa huolenpitoa ja tuskinpa pikku museolla riittäisi tietämystä/taitoa/viitseliäisyyttä kunnossapitoa varten, saati sitten rahaa... Joka paikka museolla on kuitenkin on huutamassa "tuohta" siihen ja siihen kohtaan.
kuva 07.03.2017 16:46 Esa J. Rintamäki  
  Aika tyhmä pitää autoilijan olla, joka ajaa keskellä junaa vaunun alle.
kuva 07.03.2017 16:34 Esa J. Rintamäki  
  Rautateillä oli aikoinaan myös formaliinidesinfioimisvaunuja, XG 04007 ja myöhemmin BGdf 040050. Jälkimmäinen muutettiin sittemmin tavalliseksi virkatarvevaunuksi litteralle BG numeron säilyessä ennallaan. Se oli koottu useiden hylättyjen vaunujen osista, joten vanhaa numeroa on mahdoton sanoa... Kerrottakoon samalla että Gdl-sarjan eläinvaunut muutettiin tällaisista lämmin- ja jäähdytysvaunuista siinä joskus 1950-luvulla. Muutostyö ei ollut kovin työläs, oven vaihto toisen malliseksi muun muassa. Karsinoiden pykäys kuului myös asiaan. Kaminahan oli jo valmiina.
kuva 07.03.2017 16:27 Esa J. Rintamäki  
  Tämäkin on Nikolaistadin radan pysäkki. Myöhempiä vilkastuneen liikentren vaatimia laajennuksia toteutettiin samoilla piirustuksilla useilla liikennepaikoilla. Tuohon aikaan 1900- ja 1910-luvuilla laajennukset suunnitteli Bruno Granholm noudattaen alkuperäistä rakennustyyliä, kuten kuvassa olevista poikkipäädyistä on nähtävissä. Julkisuuskuvan muodostamista jo tuolloin... Mainittakoon että etelämpänä, Korkeakosken ja Pihlajaveden laajennus tehtiin aikanaan myös samoilla piirustuksilla. Eroa ei ole kuin vain yhden (!) ikkunan verran...
kuva 07.03.2017 16:19 Teijo Sarajärvi  
  Kyllähän rekat ja laivat kuskaa suurimman osan valmistuotteista. Veitsiluodon sahan sahatavaraa lähtee junalla (5112). Sahatavara halliin mahtuu 7 Hbi vaunua kerralla kuormattavaksi. Sahatavara menee Mussaloon.
kuva 07.03.2017 16:16 Esa J. Rintamäki  
  Asematalo on Nikolaistadin radan pysäkin piirustusten mukaan rakennettu. Laajennettu poikkipäädyillä jossain vaiheessa. Sisäänkäyntiovi on alkuperäisessä paikassa. Aseman alkuperäinen nimi oli Orismala. Oulun rautatien pysäkki kehitettiin tämän mallin pohjalta. Tyyliltään se on edustavinaan uusrenessanssia. Rautateitä rakennettaessa asematalojen ja vastaavien rakentaminen annettiin joskus paikallisten taitomiesten tehtäväksi. "Tuossa puut, tässä piirustukset, valmista toivotaan sinä ja sinä päivänä". Mainittakoon että pohjalaisisännät saivat kaksifooninkisten asuintalojensa rakentamisessa kokemusta, joka vastasi rakennusmestarin koulutusta. Toisin sanoen: paikallisten kyky rakentaa asemataloja oli tuohon aikaan huomattavana apuna. Ylihärmäläinen Antti Hakola oli aikoinaan tunnettu puukirkkojen rakentaja, vaikka mies ei osannut lukea eikä kirjoittaa. Keuruun vanha kirkko vuodelta 1758 on "Hakoolaasen" rakentama.
kuva 07.03.2017 16:01 Esa J. Rintamäki  
  Kuvassa näkyvä linjuri on korimalliltaan Wiima 68. T. nimimerkki "myös SLHS:n jäsen".
kuva 07.03.2017 15:49 Esa J. Rintamäki  
  Teollisesta muotoilusta lisäisin vielä sen kun ihmettelin kyseisen asian toteutusta jo 1970-luvulla. Aikoinaan englantilainen suunnittelija muotoili kuuluisan ja vieläkin hyvän näköisen Spitfire-hävittäjän. Sen ulkomuoto säilyi koneen koko valmistusajan, lähnnä pakon sanelemista muutoksista ja versioista huolimatta. Saman maan erään toisen teollisen muotoilijan kynästä oli sitten lähtöisin niinkin ruma auto kuin Austin Maxi. Hyi olkoon!
1930-luvun jälkipuoliskolla käytettiin vetureiden virtaviivaisuutta kehitettäessä apuna ilmailualalta tuttua tuulitunnelia. Englantilainen LNER-yhtiön A4-sarja (kuuluisa Mallard) ja saksalainen Reichsbahnin sarja 05 esimerkkeinä. USA:ssa vastavaa ilmensi muun muassa Chicago-Milwaukee--Minneapolis-linjalla sataa mailia tunnissa kiitänyt Hiawatha-juna 4-4-2-pyörästöisine höyryvetureineen. Kaikilla näillä mainituilla oli vetokoukussaan vedettävänä nopeaan ajoon erikoisesti rakennettuja vaunuja. Hiawathan veturin ulkoinen värimaailma ulottui myös vaunuihin. Saksalaiset rakensivat myös 1930-luvun lopulla virtaviivaistettua kolmisylinteristä sarjaa 01.10 ja akselipainoltaan hieman kevyempää 03.10, puhumattakaan sarjoista 60 ja 61. Käytössä kuitenkin selvisi että virtaviivainen verhoilu esti ilmavirtaa jäähdyttämästä mm. kierto- ja kytkinkampien laakereita. Huollon helpottamiseksi oli värkätty esim. voitelukohteisiin pääsemiseksi luukkuja. Sodan aikana junien nopeuksia hidastettiin ja virtaviivaistus osittain riisuttiin saksalaisvetureista, tullakseen lopullisesti poistetuksi 1950-luvun alussa. Mainittakoon että veturia suurille nopeuksille suunniteltaessa ilmanvastus alkaa olla merkittävä tekijä jo 120 km/h nopeudessa.
kuva 07.03.2017 15:29 Rainer Silfverberg  
  Useimmiten rantaradan kaukojunat lähtee raiteilta 12-13
kuva 07.03.2017 15:22 Julius Ylitalo  
  Onko tuo Rantaradan raiteilta?
kuva 07.03.2017 15:20 Tero Korkeakoski  
  Lähteekö Veitsiluodon muu tuotanto laivalla? Tuohan on varsin suuri paperitehdas kuitenkin.
Kuvasarja:
Tausnevan turveradalla 1970
 
07.03.2017 12:54 Antero Kalliomäki  
  Saattaa olla, että olen kuvannutkin - tai sitten ei. Minkäänlaista muistijälkeä ei kovalevylle ole jäänyt.
kuva 07.03.2017 12:51 Antero Kalliomäki  
  Onpa näköjään ihan moderniin tyyliin koko yläkerta jousitettu runkoon...
kuva 07.03.2017 12:12 Jukka Ahtiainen  
  Juuri noin. Ainakin yksi hirsi on vielä maassa. Hirrestähän nuo asemat tehtiin ja lautavuoraus päälle. Muutama vuosi sitten päätyovi makasi vielä maassa. Kahva jäi käteen muistoksi.
kuva 07.03.2017 11:58 Jouni Hytönen  
  Enpä muista, mitä tuolloin tuli kuvattua. Täytyy katsoa.
kuva 07.03.2017 11:57 Jouni Hytönen  
  Jänhiälän asemarakennus on purettu kai jo kauan sitten, mutta sisääntulotien voi maastossa edelleen havaita. Kuutostieltä sille ei enää pääse kääntymään, mutta aseman takana vasemmalla on uusi tien länsipuolinen levähdysalue, jolta käsin Jänhiälä-retken voi helposti tehdä.
kuva 07.03.2017 10:30 Esa J. Rintamäki  
  Kerrottakoon vielä että ensimmäisiä ammattiyhdistyksiä sanan nykyisessä merkityksessä perustivat tehdastyöläiset ja rautatieläiset. Esimerkiksi veturimiehet perustivat omansa 1898. Edelleen ammattiyhdistysten toiminnan seurauksena samanmieliset ryhmät havaitsivat tarpeen perustaa poliittiset puolueet. Saatettinpa joillakin paikkakunnilla jopa pelätä rautatien tuloa, koska rautatien rakentajat saattoivat vapaa-aikanaan juoda viinaa ja pitää kovaa meteliä. Siitäkin huolimatta että kyseisellä paikkakunnalla jo hyvin tunnettiin viinan aikaansaannokset. Naisten asemakin alkoi pikkuhiljaa muuttua, heidän päästessään työelämään mukaan, esimerkkeinä pellavatehtaan "pumpulienkelit" ja rautateiden naissähköttäjät. Rautatiekaluston valmistaminen esitti tuolloin uusia vaatimuksia valmistustekniikalle. Standardisointi otti ensimmäsiä askeleitaan. Esimerkkinä vaunujen kannatusjouset. Huomattiin ettei kannattanut jokaista uutta mallia varten suunnitella erilaisia kannatusjousia eli tavallaan keksiä pyörää uudestaan. Kehitettiin yksi malli joka oli riittävän vahvaa rakennetta ja joka sopi monenlaisissa vaunuissa käytettäväksi. (Siitä huolimatta että amerikkalainen Eli Whitney oli keksinyt standardisoinnin periaatteen jo 1850-luvulla.) Rautatievaunujen akselinkatkeamatapaukset vaikuttivat nykyaikaisen aineenkoetuksen kehittymiseen, huomattiin tuolloin uutena asiana aineen väsymisilmiö. Edelleen materiaalit kehittyivät myös, rautakiskot vaihdettiin teräksisiin jo melko pian.
kuva 07.03.2017 10:30 Rainer Silfverberg  
  Ilman noita sinisiä laiturinäyttöjä ja vasemmalla pilkahtavaa Sm 5:ä, voisi luulla kuvan otetun 1970-luvulla.
Kuvasarja:
Muistoja Jänhiälästä
 
07.03.2017 10:23 Jukka Ahtiainen  
  Erikoisimpia takaumia liittyy tilanteeseen, jolloin oltiin vanhempien kanssa lähdössä Jyväskylään.
Höyryvetoinen (Hv?) juna pysähtyi Jänhiälässä tarpeen vaatiessa. Koska näytti kuitenkin näytti siltä, että ei pysähdykään, niin isä huusi ja heilautti kättä kuljettajan kohdalla, juna jarrutti, painoi takaisin laiturille ja otti meidät kyytiin.
1981 tein jarrutusenergiamittauksia Sr1 3040:llä. Jänhiälän kohdalla kuljettaja kertoi, että aikoinaan hänen ollessa lämmittäjänä ajoivat vahingossa Jänhiälän ohi, mutta painoivat takaisin ottamaan kyytiin laiturilla olleet kolme matkustajaa.
Kiitin häntä - olin yksi niistä kolmesta.
kuva 07.03.2017 09:53 Esa J. Rintamäki  
  Amerikkalainen veturinrakennustapa kehittyi jo melko varhain, kun huomattiin Englannista saapuneiden vetureiden sopimattomuus silloisille amerikkalaisille radoille. Radat rakennettiin nopeasti urakalla valmiiksi ja enemmän tai vähemmän taitavalla työvoimalla (kiinalaiset radanrakentajat). Myöhemmin radat jouduttiin siellä käytännöillisesti katsoen rakentamaan uudestaan. Raiteen toppaaminen ja rekkauskin oli liikenteelle avattaessa vähän niin ja näin. Sielläkin junanopeudet olivat siihen aikaan maltillisia. Englannissa radat varhaisaikana rakennettiin mahdollisimman suoriksi, pituus- ja pystysuunnissa, joten liikkuva kalusto oli sen mukaista. Amerikkalaiset keksivät asettaa vetopyörien eteen telin kulkuominaisuuksien parantamiseksi ja kas, aikanaan erinomaisen ja yleisen 4-4-0-tyypin syntyminen oli toteutunut. Myös yksittäisissä veturinosissa amerikkalaiset pääsivät käyttämään luovuutta, esimerkiksi kankikehys (oli helpompi valmistaa). Oli hyvä ja joustava kaarreajossa. Asia, jonka Tv2 Wlsonin kuljettajat hyvin muistivat. Myös Suomen ensimmäiset veturit olivat 4-4-0-tyyppisiä. Tyypin valinta perustui ilmeisesti muissa maissa saavutettuihin kokemuksiin, mene ja tiedä. Olisikohan kuvassa kysyttyyn vantringin korkeuteen syynä se että kattilan päällä olevat varustimet olisivat hyvin ulottuvilla? Suomessa suunnitelluissa vetureissa oli tikkaat sitä varten. Myös Trumanin vantrinki asetettiin melko ylös...
kuva 07.03.2017 09:49 Rainer Silfverberg  
  Helsingissä, Pitkän Sillan luona, oli muuten 1980-luvun alkuun asti suosittu tanssiravintola jonka nimi oli Neckar. Sitä kutsuttiin kanssa "Neppariksi" ja jokainen voinee arvata miksi.
kuva 07.03.2017 09:49 Kari Haapakangas  
  Tällä palstalla tiedetään paitsi junista myös autoista niin paljon, että lukijansa taitaa olla niin Resiinalla kuin Mobilistillakin.
kuva 07.03.2017 09:45 Rainer Silfverberg  
  Sitä olen ihmetellyt, miksi Länsi-Saksassa, jolla oli omasta takaa jo 1960-luvulla Euroopan suurimmat autotehtaat, valmistettiin lisenssillä Fiat 600sia eli Neckareita?

Ymmärrän että Fiatin strategiaan kuului tarjota autoilun "kehitysmaille" kuten Puola, Neuvostoliitto, Jugoslavia, Turkki ja Espanja mahdollisuuden valmistaa edullisia pikkuautoja lisenssillä. Mutta Länsi-Saksa, miten Fiat/NSU kuvitteli voivansa kilpailla esim kuplafolkkareiden kanssa niiden kotikentällä?
kuva 07.03.2017 09:08 Risto Sollo  
  Anekdoottina,tultiin Peran kanssa senaikuisella pikatavarajunalla lännestä tuohon sillalle,pupujussi koetti juosta karkuun siltaa pitkin mutta huomasi jäävänsä tappiolle ja hätäpäissään leiskautti kaiteen yli jokeen.Kummankin verkkokalvoille tallentui kuva "lentävästä jäniksestä",ollaan jälkeenpäin pohdittu Jussin kohtaloa,pitkä lento alas jääriitteiseen jokeen,hurrr...
kuva 07.03.2017 09:05 Erkki Nuutio  
  Edelleen sivuraiteella pysyen kerron Uwelle tositapahtuman kesältä 69, jolloin olin monen muun suomalaisen insinöörioppilaan kanssa pistehitsailemassa Volvo Amazoneja (4 min/auto) ja 142:sia (1 min 50 s / auto). Kävimme neljän porukassa 1963 NSU Prinz 4:llä (omap. noin 590 kg) tutustumassa Malmön kaupunkiin. Paluumatkalla silloisen Malmö-Göteborg -tien reunaan oli hyytynyt samanikäinen Ford Thunderbird (omap. noin 1950 kg) sisällään porukka ruotsalaisraggareita.
Prinzin turkulaisajaja/omistaja pysäytti ja pyydettynä kytki Thunderbirdin köyden perään ja hinasimme sitä 10...20 kilometriä huoltoasemalle asti. Osasi käyttää Prinziänsä ja perille saavuimme mekin.

Saksalaista laatua, suomalaista periksiantamattomuutta. Niiden avulla ruotsalaiset pelastuivat jälleen kerran.
Kaikki kesätyöläiset pelastimme - tekijöistä oli niin kova puute, että kokoonpanolinjat saatiin usein käyntiin vasta puolen tunnin viivästyksellä, kun kaikki työnjohtajatkin oli kerätty niille. Ruotsalaiset itse olivat siihen aikaan kesästä hirvimetsillä.
Suomalaiset toimivat eri tavalla Ruotsissa kuin monet nykyhetken Suomeen tunkeutujat. Avustuksia ei tultu hakemaan.
kuva 07.03.2017 08:43 Teppo Niemi  
  Samoin SIG:n telit olivat myös Valmet oy:n rakentamissa A1 ja A2 (myöhemmin Cmc) vaunuissa.
kuva 07.03.2017 08:01 Erkki Nuutio  
  Kyllä olivat Turpeisen kirjat sikakalliita, mutta niitä myytiin noin 2010 aikoihin netin kautta kohtuuhintaan. Ostin silloin mainitut kaksi osaa, mutta en niitä jotka eivät käsitelleet rautateitä. Niissä oli siis laadukkaasti näköispainettuina valtaosin SRM:n ja Kansallisarkiston piirustuksia ja valokuvia.
kuva 07.03.2017 07:08 Teijo Sarajärvi  
  Kyllä lähtee jällee Ajoksesta Storan Enson Veitsiluodon tehtaan paperia. Sunnuntaisin ajettava 5006 koostuu Metsä Boardin kartongista (kemiart) ja Stora Enson paperista. Sunnuntaina lähti Metsä Boardilta 26 vaunua ja Ajoksesta 13 vaunua Ensoa. Tiistaina ja Perjantaina 5006 kulkee pelkästää kartonkia Metsä Boardilta.
kuva 07.03.2017 01:19 Uwe Geuder  
  > Neckar, tuttu auto.

En ole kuullutkaan moisesta, vaikka asuin vain 20 km Neckar-joen rannalta ja 80 km NSU:n tehtailta, kun ne vielä olivat. Olin kyllä pikkupoika, mutta pikkupojat tuntevat autoja, kun niitä näki päivittäin. Toisin kuin junia, kun niitä näki vain muutaman kerran vuodessa :( Tehtaita oli tosiaan, niin kuin jo kirjoitettu, 2 melkein samalla nimellä, 7 km toisistaan. Mitä luen nyt ei silloinkaan Saksan autonostaja välttämättä ymmärtänyt eroa, että ne olivat kilpailijoita. Ja nimen käytöstä he tapasivat välillä oikeudessa.

NSU Prinz, Ro 80 ja K 70 olivat toisen, saksalaisomistuksessa olevan tehtaan tuotteita. K70 tuli vasta kauppoihin, sen jälkeen kun Volkswagen-konserni oli ostanut tehtaan.

Fiatin lisenssituotteet tulivat toisesta tehtaasta ja se oli Fiatin omistuksessa. Tehdas suljettiin 1973.

Mutta syy siihen, että minä en ole koskaan kuullutkaan Neckar-autoista on yksinkertainen: Saksassa niiden kauppanimi oli aina NSU-Fiat. Saksan ulkopuolella kuitenkin Neckar. Sitä pikkupojat eivät tienneet. Miksi näin on ollut, siihen en ole löytänyt kattavaa selitystä. NSU:lla (siis kilpailijalla) oli 50-luvulla hyvä maine, esim. moottoripyörän maailmanmestaruuden takia. On esitetty, että Fiat haluasi hyödyntää kilpailijan mainetta käyttämällä NSU-nimeä. Miksi sitten ulkomailla Neckar, se on jo kummallisempaa. Luulisin, ettei esim. Suomessa tavallinen autonostaja välttämättä tunne Neckar-jokea. Firman molemmat logot löytyy osoitteesta https://de.wikipedia.org/wiki/NSU-Fiat

Jagst on muuten Neckarin sivujoki. On ollut kolme rataa Jagstin nimellä. https://de.wikipedia.org/wiki/Jagstbahn Yksi on suljettu ja toinen tunnetaan nykyisin toisella nimellä. Yksi Jagsttalbahn on vielä henkilöliikenteen käytössä, mutta se on vain 30 km pitkä.

Nykynuoriso ei varmaan enää tunne NSU:n yllä mainittuja merkityksiä. Viime viiden vuoden aikana lyhenne on kyllä ollut paljon esillä Saksan mediassa. Mutta se on nyt oikeistolaisen terroriryhmän nimi. Sen jäsenet ovat kasvaneet DDR:ssä, ei sielläkään ilmeisesti NSU:n alkuperäiset merkitykset ollut tuttuja.
kuva 07.03.2017 01:02 Jorma Toivonen  
  Porkkanoista en tiedä mitään, mutta lättiä harjoitellessani (v. 1977) seniorit opastivat myös tuon "kierrosten kautta tapahtuvan suunnanvaihdon". Ellei suuntavalo syty ajopöydässä, pöytä lukkoon, kävellen runko läpi nopeusmittareita tarkkaillen, kunnes vikakohde löytyy, kone seis ja moottorin viimeisillä kierroksilla suunnan kääntö haluamaasi suuntaan ja lonksahduksen saatoit jopa kuulla ja matka jatkui...(noinko se tapahtui - muistikuvat ovat jo hämärtyneet, eikä tarvetta uudistukseen enää ole ). Tuota Mikon mainitsemaa 2 bar:n painetta hieman aristelisin - ei noin kiirettä saisi olla. Saattaa onnistua, en henk.koht. koettelisi.
kuva 07.03.2017 00:25 Esa J. Rintamäki  
  Minun silmissäni näyttää siltä että Tv2:n tapauksessa olisi tosiaankin sovellettu amerikkalaista rakennustapaa. Tähän näyttäisi viittaavan myös tehtaan tottumus, sillä vastaavat jenkkiveturit tehtiin samaan tapaan,. Olisiko vaikuttanut työsuojelullinen ajatus että ohjaamoihin kapuaminen tehtiin helpoksi. Muuten esimerkiksi ohjaamoiden katot näyttäisivät olevan samalla korkeudella. On myös mahdollista että painopiste saatiin alemmas joten silläkin olisi vaikutusta kulkuominaisuuksiin. Kuvan perusteella voi päätellä tilaajan laatineen pitemmän puoleisen speksiluettelon Tv2:ta tilattaessa. Saihan valmistaja muutoin historian mukaan vapaat kädet soveltaa omaa veturinrakennustapaansa: kankikehys vastaan levykehys, sifonit kattiloissa, neliakselinen tenderi ym. Joka tapauksessa amerikkalaiset rakensivat veturinsa noin 20 vuoden käyttöikää varten jonka jälkeen ne heitetään pataan ja tehdään uusia. Tosin Ameriikassakin on ollut vetureita joiden käyttöikä muodostui melko pitkäksi... Väkisinkin tulee mieleen ajatus että millimetrejä tuumiksi ja tuuman osiksi laskettaessa olisi tapahtunut pyöristyksiä tai lipsahduksia, mitenkä vain. Tuohon aikaan laskutoimitukset tehtiin enimmäkseen kynällä ja paperilla (ja pyyhekumilla myös).
kuva 06.03.2017 23:26 Sami Piipponen  
  Taitaapa olla Kajaanintien vanha tasoristeys Oulussa. Taustalla kivimuurin takana Intiön hautausmaan vanhinta osaa. Nykyisin tasoristeyksen korvaa ns. pohjoinen alikulku, jossa taisi alkaa noin viikko sitten kauan odotettu saneeraus. Siksi paikka on ajakohtainen.
kuva 06.03.2017 23:19 Esa J. Rintamäki  
  Jatkoa edelliseen kirjoitelmaani. Rautatie mahdollisti myös keisarikunnan tiukemman otteen suuriruhtinaanmaasta, sillä sotilaiden kuljetus varuskuntapaikkakuntien välillä sujui sotilasjunilla. Nikolaistadin radalla liikenteen alkaessa 1883 oli laadittu myös sotilasjunaparille aikataulut. Sotilasjunien pysähdyskäyttäytyminen poikkesi normaaliliikenteestä, sillä pysähdykset oli sijoitettu vain joillekin liikennepaikoille vetureiden veden- ja puunottoa varten. Rautatien tulo oli myös alkanut muuttaa sääty-yhteiskuntaa kansalaisyhteiskunnaksi. Papiston ote ihmisten ajattelutavoista alkoi myös murtua, rautatien palveluksia käyttivät myös poliittiset agitaattorit ja lahkolaissaarnaajat. Etelä-Pohjanmaalla Oulun rautatien valmistuminen vauhditti mm. häjykulttuurin loppua. (Isoo-Antti rauhoittui vankilatuomionsa suoritettuaan ja Rannanjärvi kuoli puukkoon 1882.)
Eteläpohjalaisten toimintatarmo siirtyi mm. siirtolaisuuteen, kun rohkeimmat matkustivat junalla Hankoon ja edelleen meritse Ameriikkahan.
Rautatien alkuaikoina henkilökunta muodostui entisistä sotilaista: asemapäälliköt upseereista, konduktöörit aliupseereista ja asemamiehet miehistöstä. Tämä siksi että sotilaat olivat tottuneet ohjesääntöihin ja niiden soveltamiseen eri tilanteissa. Samoin komentoketjun rakenne oli ennestään tuttu. Suomen rautateiden ensimmäinen konduktööri Petter Wildh oli entinen aliupseeri ja virkanumeroltaan numero 1. Hän oli pitkä, kunnoitusta herättävä mies, jonka ulkomuoto rauhoitti levottomammankin matkustajan. Hänen hautansa löytyy Hietaniemen hautausmaalta, lähellä Helene Schjerfbeckin hautaa. Suomen ensimmäiset veturinkuljettajat olivat englantilaisia, nimiltään Lawson ja Trost. Ensimmäinen suomalainen veturinkuljettaja oli Gustaf Adolf Lönnberg, joka ikävä kyllä ryyppäsi virkansa. Oletettavasti rautatie vaikutti myös mittajärjestelmään, Suomessa otettiin metrijärjestelmä käyttöön 1887. Tämä merkitsi rautatielle suurta urakkaa, sillä vanhan systeemin mukaiset virstanpylväät oli siirrettävä uusiin paikkoihin kilometrejä osoittamaan. Ensimmäiset kotimaassa rakennetut veturit valmistuivat 1876, mutta niiden rakentamiseen meni aikaa ja oli niin kallista että seuraavaan yritykseen meni vuosia. Tamperelainen veturiteollisuus alkoi Tampereen Pellava- ja Rautatehtaalla heinäkuussa 1900. Tämä kaikki nuorempien harrastajien tiedoksi ja luettavaksi.
kuva 06.03.2017 22:25 Jorma Rauhala  
  Ovatko nämä Turpeisen kirjat niitä sikakalliita SRM:n kokoelmista kopsattuja piirustuksien näköispainoksia? Akateemisessa oli aikanaan vain yhdet kappaleet kustakin kirjasta näytillä ja ostettavissa. Tiesivät että menekki on nolla. Painoksen on oltava myös äärettömän vähäinen.
kuva 06.03.2017 22:18 Teemu Saukkonen  
  Malmin hautausmaan radalta?