Kommenttihaku
Kaikki kommentit / Hakutulokset
|
08.10.2024 09:50 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Eikös maanteitten liikennöitsijöillä ole jo vuosikymmeniä ollut tapana liisata kaikki uudempi kalustonsa. Ala ei sentään ole sellainen kultakaivos, että rahaa olisi heitettäväksi ovista ja ikkunoista. Numeroauto- eli katurivuorojen johdinautoista en jaksa tähän jankuttaa, ne jutut löytyvät tuolta alusta. | ||||
|
08.10.2024 09:37 | Lasse Reunanen | ||
| Ennen Hanomagia samainen pakettiauto tunnettiin nimellä Tempo Matador. | ||||
|
|
08.10.2024 09:32 | Esa J. Rintamäki | ||
| Hanomag ja Henschel ovat kunnostautuneet erityidesti veturitehtaina. Hanomag-Henschel hävisi automarkkinoilta, kun Mersu osti sen omakseen. |
||||
|
|
08.10.2024 09:21 | Jari Välimaa | ||
| Bussit voivat jatkossa käyttää raskaan liikenteen latausasemia matkoillaan , joista ensimmät ovat jo käytössä eli mitään omaan latausinfraa ei tarvita kuin omilla varikoilla. Ja myös Onnibus on aloittanut liikenteen tällä testibussilla Oulu-Helsinki välillä. Taitaa käydä niin kuin akkujunien kanssa että liikennöitsijät eivät osta akkubusseja omikseen vaan liisaavat ne. |
||||
|
|
08.10.2024 08:58 | Lasse Reunanen | ||
| Yvtään Golfia en kuvasta löydä. Sensijaan helpohkosti tunnistettavia ovat Opel Record E, Hanomag-Henchel F20-F35/MB L206-307, Ford P7, VW Transporter/Caravelle T3 ja junan oikealla puolella Ford Escort "välikoppa" ja Tunturi Super Sport -mopedi. Escortin ja P7:n takana olevat autot on vaikeammin tunnistettavissa. Vaalean rakennuksen savupiipun takana ylhäällä jonkunlaisella siltarakenteella olevaa autoa en myöskään heti tunnista. Ensimmäisenä tulisi mieleen Morris Marina Coupe, mutta kuvassa näyttäisi hämärästi olevan C-pilarin etupuolella ohut pilari, eli auto olisi 5-ovinen ja takana sivulla olisi kolmio-ikkuna. Mikäli tuo "pilari" on joku varjo tai heijastuma, uskoisin auton olevan Morris. | ||||
|
|
08.10.2024 08:55 | Erkki Nuutio | ||
| Syytä onkin ottaa akut käyttöön ensiksi kauttaaltaan lähiliikenteen busseissa. Akkubussit ovat siihen riittävän valmiita (kylläkin merkittävästi kalliimpia) ja tarvittavan lautausinfran voi varsin edullisesti toteuttaa (toki liikennöijän omiakin investointeja siihen vaatien). Kaukoliikenteen bussien lisähinta ja akuista johtuva lisäpaino on merkittävä kustannus liikennöijälle ja sujuvan infran järjestäminen myös. Sellaisella on tarve viskoa setelinippuja ympäriinsä, kerjätä muita vaikeuksia sekä tehdä suuria lyhytkäyttöisiksi jääviä investointeja , joka vielä lähivuosina haluaa seikkailla vetykaasun kanssa. Liikennöijä olkoon liikennöijä ja seikkailijat pysyköön seikkailijona. |
||||
|
08.10.2024 08:30 | Erkki Nuutio | ||
| Ansiokas tallennus Kovjoelle, mutta ulkosäilytys taitaa jo nyt kuormittaa ulkonäköä. Käyttääkö Kovjoki vaunua erityistarkoituksiin tai liikennöintiin? Vek Nyman joutuisi nykyään tipauttamaan 56 akselista ainakin 4 pois väestön hälyyttävän keskimääräisen läskiintymisen vuoksi. |
||||
|
|
08.10.2024 06:50 | Jari Välimaa | ||
| Länsilinjatkin ovat siirtymässä sähköbusseihin https://www.tamperelainen.fi/paikalliset/7956075 |
||||
|
|
07.10.2024 23:57 | John Lindroth | ||
| Upeeta Tapsa! Näitä muistoja,ja tuollahan oltiin!Missähän seisoo meidän kuvausauto Golf GTI 1800Mk1.Tästä ajosta on olemassa hurja Super kasi (Canon)sound autenttinen video tallennus,Risto ei ääniään säästellyt se oli valtaventtiili täysin auki ja äänimuistot on sen mukaisia!Kun Pekka/Risto näyttivät todelliset resurssinsa Spektaakkeli on edessäsi ja se kaikki siirtyy keskushermoston äänimuistoihin! Oi nuo muistot!Nämä tunteet on täyttä totta samalla kiittäen tapahtumaan osallistuneita mahtavia matkakumpaneitani Junaguruja Mikko Alamertä ja Tapio Kerästä!"Thats The Way It Shall Be"! |
||||
|
|
07.10.2024 23:31 | John Lindroth | ||
| Eli 48 akselia Hv 1-3 olisi saattanut selviytyä tuosta!Edesmennyt hyvä ystäväni vek.Eino Edmund Nyman kertoi Pasilan Hv-vuoroissa ajetun noin max.56 akselia Pasilan mäessä. | ||||
|
07.10.2024 23:00 | John Lindroth | ||
| Itse olin aikanaan Stockmannin Junakerhon jäsen ,jäsenkortti on jäljellä! | ||||
|
07.10.2024 22:53 | John Lindroth | ||
| Kris Kristofferson 22.6.1936 Brownsville Texas-28.9.24 Maui,Havaji RIP. | ||||
|
07.10.2024 22:28 | John Lindroth | ||
| Näyttävä kuva! | ||||
|
07.10.2024 22:22 | Jaakko Pehkonen | ||
| Kiitoksia! | ||||
|
07.10.2024 20:38 | Erkki Nuutio | ||
| Linnansillan kääntösiltaosuus : Valmistelupäivä 19.6.44, räjäytysaika 20.6.44 klo 16.50 . 500 kg aniittia, valmistelut 3./Pion.P26 , sytytys aikatulilangalla kaupungin puoleisesta päästä, silta tuhoutui tyydyttävästi, räjäyttäjä kersantti Virta II/Pion.K:sta apunaan kolme pioneeria. Sillan puinen jatko-osa poltettiin bensiinillä ja tervalla, silta tuhoutui välttävästi. Elfvengren - Tammi Viipuri 1944 (WSOY 2007), s. 166 - 174 |
||||
|
07.10.2024 20:21 | Pasi Seppälä | ||
| Hyvin on tiukkaan rajaukseen saatu punaista mukaan. On kyllä näyttävä syksyinen kuva. | ||||
|
07.10.2024 20:19 | Vertti Kontinen | ||
| Ei lisättävää. Huippuotos! | ||||
|
|
07.10.2024 20:19 | Pasi Seppälä | ||
| Kuvakulma on hyvin valittu. Oikein maukas on kuva. | ||||
|
07.10.2024 20:17 | Pasi Seppälä | ||
| Illan alkava hämäryys on hyvin läsnä tässä kuvassa. Oikein mukava kuva. | ||||
|
|
07.10.2024 20:16 | Pasi Seppälä | ||
| Tyylikäs on vetäjä, mutta tyylikäs on kuvauspaikkakin. Lopputuloksena huippuotos. | ||||
|
Kuvasarja: PoRhan syysretki 2024 |
07.10.2024 18:46 | Esa J. Rintamäki | ||
| Eikä uusien sylinteriputkien ja mäntienkään hankkiminen ole mitenkään ylipääsemätön paikka. Asiaa helpottaa suuresti alkuperäisistä piirustuksista otetut/saadut kopiot. Voipi mennä helpoksi, jos vain hinnasta saa keskustelua aikaiseksi. Yleensä saa. |
||||
|
07.10.2024 18:44 | Jukka P. T. Ruuskanen | ||
| Ennenkuin luin kuvatekstin loppuun niin olin jo virtuaalisesti aloittamassa heristämään sormea, että eikös sitä modernisoitu jo. Mutta sähköistys lastausraitelle toki aiheuttaa oman kommervenkkinsä. Ulottuisikohan sähköistys itävaihteiden ulkopuolelle asti? | ||||
|
07.10.2024 18:06 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Mielenkiintoista juttua. Ainakin tällaiselle keittiömetallinvalajalle (uudenvuodentinaa) Esan suomu- ja pallografiittivalurautojen dynamiikan eroihin viittaava selitys kestävyyseroista tehdasvalmisteisten ja lisenssillä valettujen patojen välillä uppoaa kuin jäänmurtajavitonen. Eilen klo 21:01 katsoin v. 1972 painetusta »Dieselveturit ja moottorivaunut II» -kirjasta MGO:n painoksi 7460 kg. Siihen aikaan olivat jo tuloillaan vahvempaa tekoa olevat myllyt, ja sivulla 257 seisookin: »Moottorit numerosta 401 lähtien on varustettu vankkarakenteisella kantavalla öljypohjalla.» Nähtävästi 7,46 tonnia on alkuperäisen murikan paino, koska vuoden 2018 vaihtotyökuljettajakurssin deeveriprujuun on laitettu MGO:n painoksi n. 9000 kg. Tätähän Petri mietti eilen klo 15:11. Puolitoista tonnia olisi näiden perusteella tullut Deeveriin lisää painoa myllyn vahvemman rungon ja kantavan öljypohjan mukana. |
||||
|
07.10.2024 17:24 | Jorma Rauhala | ||
| Märkische Lokomotiv-Fabrik AG (335/1898) eli https://vaunut.org/kuva/166036 | ||||
|
|
07.10.2024 16:40 | Markku Naskali | ||
| Onko tuo ollut entisessä elämässään toimiva veturi? | ||||
|
07.10.2024 13:50 | Timo Salo | ||
| On se niin helppoa tämä digiaika... Tänäänkin olen yrittänyt tulostaa vaimolle NYSSEN "tulostettavia" aikatauluja kotimme ja Tampereen välille... No, hyvältähän se näyttää esikatselussa, MUTTA paperille tulostuu vain ajat/linjat. Miten PDF-kuvalle voi käydä näin, ettei paikat missä linjuri milloinkin on, eivät näy paperiversiossa? Helppoa kuin heinänteko tämä nyky tekniikka.. :-( | ||||
|
07.10.2024 13:07 | Eljas Pölhö | ||
| Historiaa: 60 vuotta sitten 1964 Kohtavaarasta lähti 336 vaunukuormaa (lähinnä puutavaraa) ja saapui 15 vaunukuormaa. Matkalippuja myytiin 2347 kpl. 1969 on viimeinen vuosi, jolloin Kohtavaaraan tilastoitiin tavaraliikennettä: 27 lähtevää vaunukuormaa. Saapuneita vaunukuormia ei ollut, 1968 saapui 5 vaunukuormaa ja matkalippuja myytiin 1317. 50 vuotta sitten 1974 käyttäjiä keskimäärin päivässä elokuussa 23 ja lokakuussa 6. |
||||
|
Kuvasarja: PoRhan syysretki 2024 |
07.10.2024 12:59 | Ville Hietapelto | ||
| Voin vahvistaa, että huhu loppuun ajetusta koneesta on ns. höpön pöppöä. Molempien PoRhan Dm7-kiskoautojen moottorit ovat hyvässä kunnossa. | ||||
|
|
07.10.2024 12:07 | Timo Järvi | ||
| Tästä kuvasta nykyiset päättäjät ja suunnittelijat voisivat ottaa esimerkkiä eli miten varsin vähäisillä kustannuksilla saataisiin rakennettua lisää pysähdyspaikkoja mm. kiskobussiliikenteelle ilman, että jokaista pysäkkiä varten on rakennettava kallis liityntäpysäköinti ja varaus tulevalle S-marketille... :) Keep It Simple eli KIS on usein helppo ja toimiva ratkaisu. | ||||
|
|
07.10.2024 12:00 | Eljas Pölhö | ||
| Vuonna 1968 ennen uusia Sv12/Sr12 hankintoja VR Ktt laati pari-kolmekymmentä kohtaa pitkän luettelon vaadittavista rakennemuutoksista. Tässä edellä keskustelluista asioista todettiin, että ei alkuperäinen eikä nk. modifioitu moottorin runko olleet kestäviä. Ensimmäinen uusi vahvistettu runko oli saatu käyttöön maaliskuussa 1968 eikä siitä vielä ollut riittävää kokemusta. [ilmeisesti oli onnistunut muutos, koska näiden moottoreiden tilaamista jatkettiin] Alkuperäiset Silentbloc FN 100-kannattamet olivat osoittautuneet toimimattomiksi. Myöskään uudempiin vetureihin asennetut FN 101 -kannattimet eivät tyydyttäneet. [tämäkin ilmeisesti ratkaistiin onnistuneesti] Kolmas suuri ongelma oli telien rungot, joissa esiintyi repeämiä telien keskipalkeissa. Toimitetuissa vetureissa keskipalkit oli jo vahvistettu jälkikäteen, mutta se oli korjausluonteinen toimenpide eikä samaa teliä enää hyväksytty. Valmet ilmoitti laatineensa muutospiirustukset, joiden mukaan telit tulivat oleellisesti entisiä tukevammiksi. VR pidättäytyi varatelien hankinnasta kunnes uudet piirustukset oli hyväksytty. |
||||
|
07.10.2024 11:55 | Esa J. Rintamäki | ||
| Liikenneosasto punainen, rataosasto vihreä. Tämän malliset kokardit otettiin käyttöön v. 1929 virkapukumääräyksissä. Kokardeista luovuttiin, kun veturimiehet kokivat ne liian sotilaallisiksi (lahtariarmeijan malliset, nimitys aikansa kuvana). |
||||
|
|
07.10.2024 11:51 | Timo Järvi | ||
| Onnistunut kuva lätästä hienossa luontomaisemassa, hyvää taustakuva-ainesta. | ||||
|
|
07.10.2024 11:50 | Esa J. Rintamäki | ||
| 17.6.1985: Ei 22325 iltapäivän ruuhkajunassa Helsingistä. Yht. 12 vaunua ja veturina Sr1 3074. | ||||
|
|
07.10.2024 11:40 | Rainer Silfverberg | ||
| Veturimiehillä oli sinivalkoinen, muilla muun värisiä. Ilmeisesti rautatievirkalakkien kokardit olivat peräisin jo ennen itsenäistymistä? | ||||
|
07.10.2024 11:38 | Rainer Silfverberg | ||
| Tuli sattumakuvana, ja täytyy kehua että onnistuneesti on sateisen lokakuun illan tunnelma saatu vangittua! | ||||
|
|
07.10.2024 11:36 | Reijo Salminen | ||
| Asjallinen kokardi. Oliko tuo sinivalkoinen ihan virallisesti kokardina myös rautateillä? Harmaissahan se tuli tutuksi. | ||||
|
|
07.10.2024 11:34 | Timo Järvi | ||
| Voin kysyä kaverilta, löytyykö näitä kuvia lisää. | ||||
|
|
07.10.2024 11:32 | Timo Järvi | ||
| Osuipa tästä kuvasta silmiin tuo katossa roikkuva kuulopuhelin. Nähtävästi näissä vetureissa on ollut käytössä jo VHF-radiot? Onko tietoa, minkä merkkisiä radioita näissä käytettiin? Olivatko Valtion sähköpajan tekeleitä vai jonkun muun? | ||||
|
|
07.10.2024 11:31 | Reijo Salminen | ||
| Nämä on ajankohdaltaan ja sijainniltaan mielenkiintoisia kuvia, onko näitä lisää? | ||||
|
07.10.2024 11:30 | Timo Järvi | ||
| Jep, omalla tavallaan mukavan näköinen veturi tämä. | ||||
|
|
07.10.2024 11:28 | Esa J. Rintamäki | ||
| Pienemmät lapset mahtuvatkin sitten pesuluukusta kattilan sisälle! Heko heko! | ||||
|
|
07.10.2024 11:25 | Esa J. Rintamäki | ||
| Voi - voi, kun kivan näköinen rekkules! Äänimaailmaltaankin! | ||||
|
|
07.10.2024 11:23 | Esa J. Rintamäki | ||
| Virkalakki komeasti kallellaan. | ||||
|
07.10.2024 11:21 | Esa J. Rintamäki | ||
| Nythän svedupettereitä onnisti, kun saavat kokea Finnjävel-VR:n erityisen korkeaa osaamista rautatieliikenteessä, voi vi**u! | ||||
|
07.10.2024 11:11 | Jimi Lappalainen | ||
| Ja nyt on taas kolmivaunuisia runkoja. Sr2 + Edfs + CEd + Edo. | ||||
|
|
07.10.2024 10:54 | Esa J. Rintamäki | ||
| Moottori II:n mukaan MGO V16:n puristussuhde on 14:1, eli jokseenkin aikamoinen lukema. Edelleen sivulta 257: "Moottorin runko on valettu erikoisvaluraudasta yhtenä kappaleena. Erikoisvaluraudasta valmistetut ns märät sylinterinputket on asennettu..." Voidaan päätellä että moottorin rakenteisiin kohdistuu sykkivää rasitusta, käynnin aikana. Valuraudoissa on kahta päätyyppiä. Vanhempi ja perinteinen on ns suomugrafiittivalurauta. Grafiitti valuraudassa toimii - sanoisinko - "liukarina", eli eräässä mielessä se sopii hyvin paikkoihin, joissa liukuominaisuudet on tarpeen (sylinterinputket). Jos ajatellaan kiderakenteita, niihin voidaan vaikuttaa erityisellä lämpökäsittelyllä. Valuraudan karkaisu onnistuu hyvin. Esimerkiksi liekkikarkaisumenetelmällä saadaan kovaa ja kulutusta kestävää pintaa (sylinterinputkissa!). Mikäli mietitään valurautaklönttiin kohdistuvia voimia, niin ajattelemalla "voimaviivojen" kulkua, grafiittisuomut niin sanoakseni "katkovat" voimaviivojen kulkua. Toisena valuraudan päätyyppinä on pallografiittivalurauta. Siinä grafiitti on pallomaisessa muodossa kiderakenteen sisällä, kuten nimityksestä voi päätellä. Edelleen: - nyt voimaviivat eivät "pätki" vaan kiertävät grafiittipallot juoheasti. (Valuraudoilla on lisäksi se miellyttävä ominaisuus, että ne vaimentavat värinää. Siten ne sopivat oikein hyvin koneiden runkorakenteisiin.) Joten, pallografiittivaluraudan lujuusominaisuudet ovat parempia kuin suomugrafiittivaluraudalla. Tästä menisin vetämään omat johtopäätökseni suomalaisvalmisteisten MGO-moottoreiden runkojen kestävyysongelmasta ranskalaisiin verrattuna. Huom. Siis OMAT, jolla ei välttämättä ole tekemistä todellisuuden kanssa, MGO:ssa käytetyn valuraudan ominaisuuksista minulla kun ei tarkempaa tietoa ole. Valimoteknisesti seostus ja valaminen - ei niissä kovin suurta eroa ollut. Pallografiittivalussa voitiin seinämänpaksuuksissa käyttää ohuempia seinämiä. Omakohtaisena muistona minulla pallografiittivaluraudasta oli se, kun Mäntän G. A. Serlachius -pumpputehtaalla modernisoitiin keskipakopumppujen tyyppiä 1980-luvun alussa. Pallografiittivalulla voitiin spiraalipesien seinämistä tosiaan tehdä ohuempia. Pumpunpesän sisäisen paineenkeston takia alkuun esiintyi joitakin pikku vaikeuksia, mutta suunnittelu ainakin (nähdäkseni) oli mennyt oikealle tielle. Lähinnä kyse oli valimon tietotaidosta ja sen päivittämisestä. Ongelmien ratkaisemisen jälkeen DE-tyypin keskipakopumppuja meni kaupaksi hyvin. Aikaisempi päätyyppi, DC-tyyppi oli raskastekoisempi ja painavampi. Ikäkin alkoi sillä jo painaa. Katse taulukkokirjaan (E. Valtanen: Koneenrakentajan taulukkokirja [1996]): Vertailu suomugrafiittivaluraudan ja pallografiittivalurauden kesken: (GRS 200, yleisessä käytössä olevana ja GRP 370). Muitakin laatuja on ja lukuarvo ilmoittaa vetomurtolujuusluokan. Vetomurtolujuus: [GRS 200]: 200 ... 290 N/mm2 ja [GRP 370]: 370 ... 440 N/mm2 (N/mm2 = newtonia poikkipinta-alan neliömillimetrille). Newton likipitäen on 10 vanhaa pondia, elikkä kymmentä grammaa. Newton siitä tulee, kun "pondi" kerrotaan maan vetovoiman aiheuttamalla kiihtyvyysarvolla: 9,81 m/sekunti2. Newton on siis SI - yksikkö. Pondi ennenvanhaan oli helpommin ymmärrettävä yksikkö. Äkkinäisiähän tuo newton alkuun pisti raapimaan päätä. Puristusmurtolujuus vastaavasti: 590 ... 830 N/mm2 versus 690 ... 880 N/mm2. Vääntömurtolujuus: 240 ... 370 N/mm2 versus 370 ... 440 N/mm2. Tärkeänä arvona - murtovenymä (prosentteina pituudesta). Tämä tulee silloin, kun kuormitus tulee liian suureksi ja kappale särkyy. Tärkeä arvo siis. GRS 200: noin 0,7 prosenttia (napsahtaa, ei juuri anna periksi). GRP 370: n. 20 ... 30 prosenttia (on edellistä sitkeämpää). Kovuudesta: Brinell-arvona (Brinell on kovuuden yhden mittausmenetelmän nimi). Menetelmiä on erilaisia, eri materiaaleille. 140 ... 200 yksikköä versus 130 ... 160. Ei siis isoa eroa tässä. Vaikka pallografiittivaluraudat ovat 20 ... 40 Brinelliä kovempia kuin samanmatriisiset (kiderakennemuoto!) suomugrafiittivaluraudat ja noin 50 Brinelliä kovempia kuin teräkset, on niiden työstettävyys (lastuava työstö) kautta linjan parempi. Seinämänpaksuuksista valukappaleilla: GRS 200:lla paras käyttöalue on 5 ... 25 mm ja käyttöön soveltuvana 25 ... 50 mm. Ellei vaatimuksia ole, niin saa olla max 20 mm asti. GRP yleisesti: - jos valun päämitta on 500 mm asti, saa seinämänpaksuus olla 5 mm. Päämitta-alueella 500 ... 1 000 mm: seinämänpaksuus 8 mm. Edelleen GRP 370: lämpökäsiteltynä seinämänpaksuus vähintään 5 mm. Avasin tällä kommentilla hiukan sitä, mitä tuotesuunnittelun tulee tietää. Erityisesti tämä kommentti on nimenomaan Eljakselle tiedoksi. Siis häivähdys suunnittelukonttorin arkipäivästä, kautta koko maailman. Koko maailmasta: GRS 200: (Emme ole yksin maailmassa!) Suomen standardi = SFS 4855. ISO-standardi = ISO/DR185: Grade 200. Ruotsin standardi = MNC 705: 01 20. Saksan standardi = DIN 1691: GG 20. Englannin standardi = BS 1452: Grade 220. Ranskan standardi = NF A 32-101: Ft 20 D. Espanjan standardi = UNE 36111: FG 20. Japanin standardi = JIS G 5501: FC 20. USA:n standardi = ASTM A 48 - 76: No 30 B. Kaikilla näillä valurautalaatu on sama. |
||||
|
|
07.10.2024 10:30 | Lasse Holopainen | ||
| Jalkaanmenevyys! On tyylekäs ja hieno kuva! | ||||
|
Kuvasarja: PoRhan syysretki 2024 |
07.10.2024 09:37 | Lasse Holopainen | ||
| Joo, toki keveällä kädellä ajaminen ei taida olla meikäläisen erityisosaamisalueella millään ajoneuvolla, mutta kyllähän siitä hyötyä on kun niin tekee. | ||||
|
Kuvasarja: PoRhan syysretki 2024 |
07.10.2024 09:27 | Esa J. Rintamäki | ||
| Niinpä, herra Lasse. Ja kun ohjastaa vielä keveällä kädellä. | ||||
|
|
07.10.2024 09:24 | Esa J. Rintamäki | ||
| "Sunday morning coming down" / Kris Kristofferson. | ||||
|
07.10.2024 09:23 | Esa J. Rintamäki | ||
| Aivan loistava kuva! Tätä jäin katsomaan ja kelaamaan omia muistojani... Muistuma siitä, kun lättiä ajettiin päivin ja öin, vuodesta vuoteen. |
||||