Kommenttihaku
Kaikki kommentit / Hakutulokset
|
11.03.2015 21:01 | Erkki Nuutio | ||
| F.A.Seyn talsii ulos keskeneräisestä Keisarin odotushuoneesta (myöhemmästä Presidentin odotushuoneesta), joka oli tilapäisesti matkatavarain ulosanto (suomeksi: matkatavarain luovutus). Vrt. kirja Helsingin rautatieasema. Seyn oli sinänsä varsin kykenevä, mutta kelvottoman keisarin ja imperialistisen valtakunnanhallinnon työrukkanen. Venäjän vallankumous vei hänet viran ja hengen. Perusteellisesti Seynistä: Pentti Luntinen F.A.Seyn 1862-1918 A Political Biography of a Tsarist Imperialist as Administraror of Finland, SHS Helsinki 1985, 343 s. |
||||
|
10.03.2015 10:15 | Erkki Nuutio | ||
| Kun ollaan kilometrin päässä Sisun tehtaasta ja pääkonttorista, on erittäin sopivaa että kuvassa näkyy nokkaSisu. | ||||
|
10.03.2015 10:11 | Erkki Nuutio | ||
| Pitää paikkansa. Nykyisen Viinikankadun kohdalla ollut, näyttelyportille vienyt tie on kuitenkin piirretty oudosti menemään Iidesjärveen. Käsittääkseni se silloinkin suuntautui Viinikanojan sillan tienoille. |
||||
|
|
09.03.2015 20:10 | Erkki Nuutio | ||
| Tarkentelen vielä näyttelyn paikkaa: Tampereelta -nuolella osoitettu katu on jo pitkään ollut nimeltään Viinikankatu. Kun oli tullut Vaasan radan alikulusta ja Viinikanojan sillan yli, se jatkui melko suoraan näyttelyalueelle. Myöhempi Lempääläntie tuli vasta 30-luvulla. Kalalammikot olivat likimain nykyisen Pahalammin reunalla. Länsireunan historiallinen Lempäälän tie kulki likimain Tre-Hki radan (myöhemmän) toisen linjaraiteen kohdalta ja siitä vähän poispäin. Mitään Viinikan ratapihaa ei siis ollut. Nykyinen Hatanpään puistokuja jatkui tasoristyksestä näyttelyalueelle, kuten nuoli Hatanpäälle näyttää. Kartan ruutu näyttäisi vastaavan 50 metriä. Siten alue päättyi jossakin myöhemmän Aga:n kiinteistön vaiheilla. Lokomon silloinen alue päättyi Hatanpään puistokujaan, toisella puolella oli jo silloin Tuomisen Nahkatehdas (nykyisen Auto-Laakkosen paikalla). Tilausjunista olisi mukava löytää lisätietoa ja kuvia - löytyisikö maatalousjärjestöiltä? Kun Presidentti K.J.Ståhlberg saapui vihkimään näyttelyn (tilausjunalla kaiketi), soitti Valkoisen Kaartin soittokunta A.Apostolin johdolla Porilaisten marssin. |
||||
|
|
07.03.2015 21:18 | Erkki Nuutio | ||
| Näyttelypaikkaa selventää kartassa oleva viitta Hatanpäälle vievälle kadulle. Tämä katu jatkui silloin yksiraiteisen Tampere-Helsinki radan ylitettyään Hatanpään kartanoon, eli myöhempään sairaalaan. Kadun jälkimmäinen osa, nykyinen Hatanpään puistokuja on jäljellä ja nykykartoissa. Viinikan ratapiha puuttui kokonaan, eli näyttely sijaitsi heti sen ainoan raiteen ja silloisen Lempäälään ja Pirkkalaan johtavan maantien jälkeen. Toiselta reunaltaan näyttely päättyi jossakin aiemman Ajokin kiinteistön vaiheilla. Maantie kulki Vaasan radan alikulkusillalta Viinikanojan sillan yli ja sitten kääntyi etoikealle peltoja pitkin näyttelykartassa näkyvään kohtaan. Sen jälkeen eteni, ylitti Vihiojan ja rautatien ja kulki Rantaperkiön mäelle nykyisen Hatanpään valtatien päätepisteeseen. Lempäälään mentiin Rukkamäen kautta. Silloiseksikin tie oli surkea, eli junakyyti maistui. Näyttelyluettelossa (570 sivua) mainitaan Lokomon osastosta, että siellä oli 2/2 -kytkyinen höryveturi 600 mm raidevälille, paino 5 t. Lisäksi oli lokomobiili, murskauslaitos, kaatovaunuja ja paljon muuta. Suoraa viittausta näyttelyosaston paikkaan ei luettelossa ole, mutta kirjassa Lokomo 70 vuotta on sivulla 53 kuva osastosta ja siinä näkyy veturikin (kulki raiteellaan edestakaisin ja vihelteli kulkeissan). |
||||
|
|
06.03.2015 20:05 | Erkki Nuutio | ||
| Näyttelyvieraita oli kaikkiaan 135000, joista enimmät varmaan saapuivat näyttelyjunilla Tampereen asemalta. En tunne näyttelyjunan aikatauluja tai sitä kuuluiko tämä osuus näyttelylipun hintaan. |
||||
|
02.03.2015 10:50 | Erkki Nuutio | ||
| Kirja Tampereen kaupungin sähkölaitos 1888-1988 kertoo vuonna 1920 valmistuneesta Ratinan höyryvoimalaitoksesta: s.122: Alue valittiin mm. koska sinne oli helppo vetää pistoraide rautatieltä. s.134: Kun Hatanpään valtatie syksyllä 1922 rakennettiin, pistorata kuitenkin purettiin. Laitoksen hallituksen mielestä radasta ei ollut niin paljon hyötyä, että sitä varten olisi rakennettu kallis ylikulkusilta. Poltettavaa puutahan voitiin tuoda myös vesitse. Kun hiili syksyllä 1925 oli jo halpaa, sitä hankittiin vaunukuormina ja alettiin kärrätä Sorinahteesta laitokselle. Moniste Muistitietoa sähkölaitokselta 1900-1950 (1976) kertoo: Erkanaho: ... vuonna 1922 tuotiin puut Ratinaan rautateitse. Sorinahteelta oli pistoraide voimalaitoksen yläpuolelle (= Ratinan niemelle) . Pistoraiteelta oli kaksi lankuista tehtyä ruuhta alas laitosalueelle. Vaunut purettiin ruuhiin ja alapäässä miehet pinosivat tai ottivat (rilli)vaunuihin ja veivät kattilahuoneeseen. Kun Hatanpään valtatie puhkaistiin, loppui (suora) rautatiekuljetus ja siirryttiin pääasiassa hevoskuljetuksiin. 1/ Kaavion (Sorinahteelta lähtevä) ylös kaareutuva raide jatkui siis välillä 1919...1922 Ratinan niemelle. Maanpinta oli 5...10 nykyistä ylempänä, joten penkerettä tarvittiin korkeintaan loppuosuudella. En ole nähnyt valokuvia tai kaavioita raiteesta, mutta arkistoista voi löytyä. Onko tämä ainoa erilaisuus aseman raiteissa, verrattuna kaavioon Tampere-Kangasala (myös 1923) ? 2/ On varsin mahdollista, että raidemateriaali siirrettiin sivuraiteeksi Lokomon kohdilta Hatanpään pellolle (entisen Ajokin kiinteistön vaiheille). Sinne tehtiin henkilöasema sivuutusraiteineen XII Yleistä Maatalousnäyttelyä (21.-30.6.1922) varten. Junat kuljettivät yleisöä Tampereen ja Hatanpään aseman välillä, samoin ennen ja jälkeen näyttelyesineitä (kuten Lokomon pikkuveturin) ja satoja eläimiä jne. Aluepiirros raiteineen löytyy. 3/ Hatanpään valtatietä päästiin tekemään kun sen alkupisteen asuinkortteli paloi vuoden 1918 taistoissa, purettiin ja uhrattiin maantieksi. Osa sitä edeltäneestä tiestä etelään (Pirkkala, Lempäälä) näkyy kaaviossa kaksoiskatkoviivana: Ryssänkirkolta 200 m Sorinkatua, TVH:n tiilisen korjaamon (purettu) jälkeen vasemmalle ja vartioidusta tasoristeyksestä etelän radan yli, vartioimattomasta tasoristeyksestä pohjoisen radan yli kohti alikulkusiltaa ja siitä etelään Hatanpään peltoja pitkin ja yhtä vaikeasti eteenpäin. |
||||