Kommenttihaku
Kaikki kommentit / Hakutulokset
|
09.07.2022 09:37 | Kurt Ristniemi | ||
| Raitioteillä käytäntö oli aivan erilainen kuin rautateillä: Perävaunuja ei irrotettu ja kiinnitetty pitkin päivää. Ne kinnitettiin hallilla ennen kuin lähdettiin ajoon. | ||||
|
|
09.07.2022 09:24 | Jukka Viitala | ||
| Niin mä hain juuri sitä ideaa, että pystyikö nuo kytkemään ajamalla päin jopa mutkissa vai pitikö "köh" raitiovaununlämmittäjän vetää hanskat käteen ja käydä kytkemässä väli kiinni. Mulla on vielä muistissa lukuisat VR:n yksinajoväännöt, joissa lämmittäjä vastasi loppupeleiissä koko raideliikenteestä liiton mielestä. Samaan aikaan muualla rekkakuski ajoi yksin... | ||||
|
Kuvasarja: Tågs från sverige |
09.07.2022 06:31 | Jukka Viitala | ||
| Ruotsissa tieliikenne kääntyi oikeakätiseksi 60-luvun lopulla (heh legendojen mukaan vaiheittain), mutta raideliikenne säilyi vasurina. Onko vastaavaa ilmiötä muissa maissa? | ||||
|
09.07.2022 06:26 | Jukka Viitala | ||
| Välittyikö varhaisissa asetinlaitteissa käyttäjälle tieto siitä, että raudat olivat varmasti kääntyneet ja lukittuneet? | ||||
|
|
09.07.2022 06:22 | Kurt Ristniemi | ||
| Kytkimet olivat muistini mukaan aina tuollalailla vinossa. Suorassa ollen ne olisivat suotta ulottuneet ulommas. | ||||
|
09.07.2022 06:17 | Kurt Ristniemi | ||
| Kuva on Knackstedt & Nätherin postikortti nro 579, mahdollisesti vuodelta 1904. Veturit ovat sarjaa A6, alkuperäisiä Lankkihattuja. Kuvaajaksi merkitsisin joko 'Tuntematon' tai 'Knackstedt & Näther'. |
||||
|
09.07.2022 06:15 | Jukka Viitala | ||
| Neuvostoliiton vaunuille ei tapahtunut onnettomuuksia tai ainakaan vaunuissa ei ollut vikoja kultaisina vuosina. Ratapenkalle pudonneet hehkuvat laakeripesät olivat vihamielistä propagandaa ja vahvistetut akselit eivät koskaan katkenneet. Kotpuolessa Tikkamäen hupsis selitettiin kiskon katkeamisella, olihan niitä poikki sadan metrin matkalta joo ja jokeen valunut öljykin oli harmitonta, muistaakseni se poltettiin paikan päällä. Poitsilan kaboom johtui kaiketi sähköveturin kipinästä, itte kävelin rataa pitkin paikalle ja kaasukondensaattia oli metrinen vana jo kilsan päässä, ryssyköissä oli valurautaklossit jarruissa ja juna syttyi tulovaihteella... joka ikinen tutkintaraportti selitti asiat niin, ettei vanjoissa koskaan ollut vikaa. Todellisuudessa koko helkkarin rata Vainikkalasta Kotkaan ja Haminaan löyhkäsi karmeelta vaunujen läikyteltyä koko matkan alleen. |
||||
|
|
09.07.2022 05:55 | Jukka Viitala | ||
| Huikea ero akselivälillä ja korin pituudella, onko tuo kytkintanko ollut irrallaan vai kääntynyt kaarresäteen mukaan eli onko se aina kytkeytynyt ajamalla kiinni? Miten Stadissa on määritelty kuormanulottuma, jos 2-akselisten korit ovat huidelleet ulkokaarteen puolella ja telivaunut oikoneet sisäkaarteissa? Olin kerran taksissa, joka tarttui ratikan kylkeen ja tottakai ratikka kiilasi pyhää Avensista, taksikuskithan ajavat aina oikein... |
||||
|
09.07.2022 05:16 | Timo Salo | ||
| Nyt on kyllä "pientä hajontaa" tuon erikoisen kontin sisällöstä... Ihmetyttää kuitenkin oman kokemukseni perusteella, että miksi tuossa on niin paljon "infoa" leimattuna??? Nikkeli ei oman tietoni mukaan aiheuta muutakuin allergiaa pahimmoillaan. Olisi kiva ymmärtää venäjän kieltä, mutta opintoni kielien kanssa on orientoituneet läntisiin kieliin. Huolestuttaa jos VR:n kuskitkaan ei tiedä/ymmärrä mitä kuskaavat? Onnettomuustilanteessa olisi ensiarvoisen tärkeää ymmärtää minkä kanssa on tekemisissä... (joku virallinen PDF-info olisi nyt KOVA sana) Toisaalta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Nikkeli |
||||
|
|
08.07.2022 23:29 | Tero Korkeakoski | ||
| Simo ei nyt ainakaan tiedä mistään mitään, eikä kyllä Timokaan kauheasti. (tästä kuvasta puhuttaessa siis) | ||||
|
|
08.07.2022 21:47 | Joona Kärkkäinen | ||
| Nuo vaunut tuovat juurikin Nikkelimalmia Harjavaltaan. | ||||
|
08.07.2022 21:10 | Mauri Monto | ||
| Ja Vectron kulkee sujuvasti eteenpäin, hetken ilman sähköä, kuten se on suunniteltukin tekemään tilanteissa, joissa virroitin ottaa etäisyyttä ajojohtimesta. Patokankaalla veturi voi puskea kiinni vaunuletkaan, vaikka kiinni ajaminen edellyttäisi siirtymistä ajolangan ulottumattomiin. | ||||
|
08.07.2022 19:20 | Petri Kiviniemi | ||
| Sanotaanko näin, että hyttysiä oli tarpeeksi. Kyllä siellä huidottiin. | ||||
|
|
08.07.2022 18:48 | Jarno Piltti | ||
| Käsittääkseni 3077 on ympäristölle vaarallinen aine, kiinteä, tarkemmin määrittelemätön. Eli voi olla muutakin kuin hydrokinonia, tai siis sama numero usealla eri aineella. | ||||
|
|
08.07.2022 17:54 | Simo Virtanen | ||
| Ei ole kyllä kiveä näissä konteissa. YK-numerolla 90 3077: Hydrokinoni, valkoista kiteistä makealta maistuvaa ainetta. Mahdollisesti syöpää aiheuttavaa ja perimää vaurioittavaa. Mihin lie käytetään Harjavallassa. Ainakaan tarvittavat määrät eivät ole pieniä. |
||||
|
|
08.07.2022 17:19 | Markku Naskali | ||
| Niinpä näkyy. En vain huomannut tekstistä että kuva liittyy isompaan sarjaan. Paljon romua. | ||||
|
|
08.07.2022 16:37 | Tapio Keränen | ||
| Markku, katso koko kuvasarja, niin eiköhän juhannusaaton 1971 suistuminen Pasilassa selviä! | ||||
|
|
08.07.2022 16:03 | Markku Naskali | ||
| Mistä kolarista oli kysymys? Korjattiinko naapurin vaunut vai korvattiinko? Olin aikoinaan töissä firmassa jossa tavaraa kuljetettiin Neuvostoliittolaisilla vaunuilla. Ne olivat tullessaan aina huonokuntoisia mutta takaisin ei niitä rajalta päästetty ellei oltu korjattu. Näppärää toimintaa! |
||||
|
08.07.2022 15:12 | Timo Salo | ||
| https://vaunut.org/keskustelut/index.php?topic=13713.msg106011 Ja vähemmän laadukas kone:https://vaunut.org/kuva/154179?tag0=1%7CDr20%7C |
||||
|
08.07.2022 15:10 | Kurt Ristniemi | ||
| Oli Aluttaren säilyttämisellä puolustajakini: Nimimerkki Tiitus Työ-lehdessä: Työhistorialliset muistot häwitetään. — Eikö weturi n:o 1 joutaisi säilytettäwäksi? Mainittiin tuonnottain, että weturi n:o 8 on myyty romuna Wärtsilän tehtaalle. Mainittu tehdas on ostanut kaikkiaan 9 wanhaa weturia, niiden joukossa Suomen rautateiden wanhimman palwelijan — weturin n:o 1 — Muut weturit owat n:ot 2, 5, 7, 11, 13, 14 ja 15. Kauppahinta kaikkiaan on 37,475 mk. N:o 8 on jo saanut paikkansa ostajien romuläjässä, toiset eiwät ole wielä perille saapuneet, mutta saapunewat piakkoin. Niin, romuläjään joutaa nyt wanha weturi palwelija, waikka hywällä syyllä woisi sen säilyttää tulewille polwille tekniikan kehityksen tuloksena maassammo. Säilytetäänhän niin paljon muuta kimpsua—suoraan puhuttuna rostaa, joka sietäisi kyllä häwittää. Miksei silloin woitaisi säilyttää esinettä, jota kuwaa työn tuloksia ja luonnetta? Uhrataan kyllä kymmeniä ja satoja tuhansia markkoja kaikellaisiin pylwäspyhimyksiin ja pronssisiin naamatauluihin, jotka kuwaawat yksilöllisyyttä, mutta työmiesten työn muistomerkit joutawat romuraudaksi, waikka niitä owat käyttäneet joukot ja ne owat useampien työn tuloksia. Kumpi muistoajatus lienee silloin ylewämpää? Uhratako esim. Snellmannin yksilölliseen satoja tuhansia markkoja wai säästää jälkipolwille joukkojen käyttämä työkone? Estetiikot sanowat: Snellmann-patsas on aijottu taideliomaksi, mitäs weturista n:o 1, joka on niin ränsistynyt. ei sillä ole muka taidearwoa Mutta sillä on työarwoa, ja siihen liittyy wielä harwinaisuusarwoa, joten luulisi näiden puolesta n:o 1 kelpaawan säilytettäwäksi. Sitä paitsi muualla mailmassa säilytellään tämmöisiä historiallisia koneita. Mainitkaamme esimerkiksi Yrjö Stephenssonin „The Rocket"-kone, jota Englannissa on saanut kunniapaikan rautatiemuseossa. Meillä ei tämäntapaisiin historiallisiin työ-muistoihin kiinnitetä ollenkaan huomiota, waikka niistä esim. kaswawalle polwelle olisi suurta hyötyä. Luultawasti meillä hallituksella on kowa pienen rahan punte, ja siksi joutawat romuraudaksi parista tuhannesta markasta työhistorialliset muistot. Kuwaawinta tässä jutussa on myös se, että juuri kuin Suomen rautatiet walmistautuwat wiettämään 50-wuotista juhlaansa, niin saman aikaisesti häwitetään wanhimmat muistot. Olisi niinollen ollut suotawaa, että ainakin weturi n:o 1 olisi jäänyt jälkipolwille historiallisena muistona rautateittemme perustamisajoilta. Mutta wiisikö niistä herrat wälittäwät .Tiitus. Työ, 02.03.1912, nro 52, s. 3 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1322977?page=3 |
||||
|
08.07.2022 11:12 | Kari Haapakangas | ||
| Näyttäpä muuten tuo kolmas patteristo tunnetun "Auran patteristona". Sen esikunta ja 7. patteri perustettiin Aurassa. | ||||
|
|
08.07.2022 11:01 | Petri Sallinen | ||
| Aika oli edistyksellinen, kun valtiollinen rautatielaitos myi vetureitaan ulkopuolisille. Esimerkiksi kuka tahansa museoliikenteestä kiinnostunut olisi voinut kerätä porukan kasaan ja ostaa veturin tai vetureita — rautatiemuseohan ei asiasta ollut ilmeisesti kiinnostunut. Sille riitti, että pataan päätyvistä vetureista valmistetaan pienoismalleja. Sekin on parempi kuin ei mitään. Wärtsilä osti vuonna 1912 veturin 3000 markalla. Kun kauppasuumma muunnetaan esimerkiksi vuoden 2020 arvoon, olisi veturin hinta ollut noin 12 000 euroa. | ||||
|
|
08.07.2022 09:37 | Jimi Lappalainen | ||
| Mainiota lisätietoa, Hannu. Tykinlaukausten tarkka määrä on kirsikka kakun päälle! :) | ||||
|
|
08.07.2022 09:28 | Hannu Peltola | ||
| Upea kuva! | ||||
|
|
08.07.2022 09:20 | Hannu Peltola | ||
| Jimi: III/KTR5 tarkoittaa kenttätykistörykmentti 5:n kolmatta patteristoa. | ||||
|
|
08.07.2022 09:19 | Hannu Peltola | ||
| Isäni kadettikurssikaverin, nyt jo edesmenneen Jyri Paulaharjun kirjoittama erinomainen kirja "Itsenäisen Suomen kenttätykit 1918-1995" kertoo tästä 75K17-tykistä seuraavaa: "Tykin perusratkaisut pohjautuvat alunperin Englannissa kehitettyyn 84 mm:n kentttäkanuunaan. Tykki otettiin käyttöön 30.4.1904. Ensimmäisen maailmansodan aikana USA:ssa tuotettiin tykistä versio "75 mm Gun M1917", valmistajana Betlehem Steel Corporation. Kanuuna säilyi pitkään kenttäkäytössä USA:n tykistössä. Kiistatta talvisodan suurimman tykkioston teki kenraaliluutnantti Vilho Nenosen johtama valtuuskunta Yhdysvalloissa. Pitkien ja monivaiheisten neuvottelujen jälkeen onnistuttiin saamaan USA:n hallituksen suostumus kahdensadan 75K17-tykin laivaukseen. Mukana tuli 208 898 laukausta. Tykit eivät ehtineet talvisodan rintamille." Jatkosodan alusssa tykeillä varustettiin neljä kenttätykistörykmenttiä ja yksi patteristo. Tykit olivat kenttätykistön leiriaseina aina 1990-luvun alkuun asti. Lähtönopeus 571 m/s ja kantama 10,7 km. |
||||
|
|
08.07.2022 09:17 | Jimi Lappalainen | ||
| Tästä tykkimallista näyttäisi olevan jopa Wikipedia-artikkeli: https://en.wikipedia.org/wiki/75_mm_gun_M1917 | ||||
|
|
08.07.2022 09:16 | Jimi Lappalainen | ||
| Mitä tarkoittaa tykissä lukeva joukko-osaston tunnus III / KTR 5? | ||||
|
|
08.07.2022 08:45 | Kurt Ristniemi | ||
| Tässä lisää tietoa vanhimpien vetureiden myynnistä. Yhdessä uutisessa arvellaan Wärtsilän harkinneen Aluttaren säilyttämistä. Wetureita myytäwänä. Rautatiehallitus ilmoittaa myywänsä 32 wanhaa weturia, joista ostotarjoukset woidaan jättää hallituksen reistraattorin konttoriin ennen toukok. 17 p:wää klo 12 päiwällä. Wiipuri, 22.04.1911, nro 92, s. 3 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1351805?page=3 Harwinainen huutokauppa tulee pialkoin tapahtumaan. Myydään näet huutokaupalla 9 waltiorautateiden wanhinta weturia, niiden joukossa wiimeiseen saakka palwelustaan suorittanut n:o 1. Nämä 50 wuotta maamme palweluksessa toimineet uurastajat ikuistetaan kuitenkin pienoiskoossaan säilytettäwäksi rautatiemuseoissa. Karjalatar, 25.01.1912, nro 11, s. 3 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1247552?page=3 Wanha palwelija myyty rautaromuna. T. k. 21 pnä kun tawarajuna 1201 lähti Turusta Toijalaan, oli junan perään kytketty eräs rautateittemme ensimäisiä wetureita. Weturi joka ennen puhtaana ja kiillotettuna niin monta kertaa oli uljaasti saapunut asemallemme lähti nyt jäätyneessä tilassa, kaikki koristukset pois kiskottuna ja oli saanut paikkansa junan peräpäähän toisen nuoremman wedettäwäksu. Weturi oli N:o 8, walmistettu Canada Works Birkenhead tehtaalla wuonna 1866. Se on palwellut waltiota noin 45 wuotta ja on nyt täysin palwelleena myyty rautaromuna Wärtsilän tehtaalle 3000 markan hinnasta. Uusi Aura, 23.02.1912, nro 44, s. 3 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1191170?page=3 — Useampiakin wanhoja palwelijoita myyty. Wiime lauantain n:ossa mainitsimme että weturi n:o 8 on myyty romuna Wärtsilän tehtaalle. Mainittu tehdas on ostanut kaikkiaan 9 wanhaa weturia, niiden joukossa Suonen kautateiden wanhimman palwelijan — weturin n:o 1 — Muut weturit owat n:ot 2. 5, 7. 11, 13, 14 ja 15. Kauppahinta kaikkiaan on 37,475 mk. N:o 8 sai lauantai-iltana paikkansa ostajien romuläjässä, toiset eiwät ole wielä perille saapuneet, mutta saapunewat piakkoin. Helsingin Sanomat, 28.02.1912, nro 48, s. 5 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/818081?page=5 „Aluttaren" kohtalo. Kuten muistettanee osti Wärtsilän o. y. toista wuotta takaperin waltion rautateitten wanhoja, käytäntöön kelpaamattomia wetureja toistakymmentä kappaletta, joiden joukossa oli myöskin weturi n:o 1 „Alutar". Mainittu o. y. kaiketi aikoi säilyttää muinaismuistona tuon wanhimman höyryhewon, kun se seisoi wuosikauden „Pussinpohjan" waihteessa odottaen parempaa sateen suojaa itselleen. Nyt kewäällä kuljetettiin se maasuunin luo, jossa sen kimpussa on kolmisen wiikkokautta miesjoukko häärinyt irrottaen pala palalta wietäwäksi tehtaan rautasulattamoon, jossa tuo lähes neljänkymmenen tuhannen kg. painoinen jättiläinen wuorokaudessa sulatetaan pitkulaisiksi möhkäleiksi, jotka walssilaitos wuorostaan hienontaa erilaisiksi kappaleiksi maailman markkinoille lähetettäwäksi. Sama yhtiö kuuluu ostaneen tänä kewänä, käytettyjä wetureja kymmenisen kappaletta, joista n:o 63 on kuljetettu mainitulle tehtaalle purettawaksi. Karjalatar, 27.05.1913, nro 58, s. 3 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1247650?page=3 — Wanhoja wetureja myyty. Rautatiehallitus on myynyt Wärtsilän Osakeyhtiölle 9 kappaletta wanhoja wetureja. Hinnat waihtelewat 2,190 mkasta 4,490 mkaan, Helsingin Sanomat, 28.05.1913, nro 121, s. 3 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/882573?page=3 Halullisille ostajille ilmoitetaan, että allamaintun kahden (2) vanhan veturin ostotarjouksia voidaan jättää Rautatiehallituksen reistraattorikonttoriin tal ovat meidän hallussamme ennen k:lo 1 päivällä ensi marraskuun 21 päivänä. Tarjousten tulee olla osotettuja Rautatiehallitukselle ja varustettuja päällekirjoituksella: „Tarjous koskeva vanhoja vetureja". Veturit (N:ot 16 & 20) myydään ilman pannuja ja ilman niihin kuuluvaa varustetta. Kauppaan eivät muutoin kuulu seuraavatkaan osat, nimittäin: ilmajarrulaitteet niihin kuuluvine säiliöineen, ranoineen ja venttiileineen, höyrysoittokello tarpeineen, lubrikaattori Nathanin järjestelmää, kaikki manometrit, uudempaa lajia olevat injektorit sekä kaikki tarvekalut ja tarveaineet, joita junapalvolus vaatii. Veturit, molemmat samaa mallia, ovat nähtävinä kun ilmoitus tehdään asianomaiselle varikonpäällystö ja ovat ne: Turussa N:o 16 ja Wiipurissa N:o 20, ja voidaan ne noutaa asemapäällystön osottamalta raiteelta jollakin valtonrautateiden asemalla kun kuitti on näytetty siitä että kauppahinta on maksettu asianomaiselle kasöörille. Helsingissä, Rautatiehallituksen varastokonttorissa, 31 p. lokakuuta 1913. Toimeksi saanut: A. R. G. Stenius. Suomalainen Wirallinen Lehti, 05.11.1913, nro 256, s. 3 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1297678?page=3 |
||||
|
|
08.07.2022 08:30 | Kari Haapakangas | ||
| Näitähän saatiin melkoinen määrä välirauhan aikana, Yhdysvalloista. | ||||
|
|
08.07.2022 07:29 | Kurt Ristniemi | ||
| Toukokuussa 1913 Helsingin Sanomat kirjoitti Aluttaren ym. kohtalosta: — „Aluttaren" kohtalo. Kuten muistettaneen, osti Wärtsilän o.y. toista wuotta takaperin waltionrautateitten wanhoja, käytäntöön kelpaamattomia wetureja toistakymmentä kappaletta, joiden joukossa oli myöskin weturi n:o 1 „Alutar“. Nyt kewäällä kuljetettiin „Alutar" maasuunin luo, jossa sen kimpussa on kolmisen wiikkokautta miesjoukko häärinyt irrottaen siitä palan palalta wietäwäksi tehtaan rautasulattamoon, jossa tuo lähes neljänkymmenen tuhannen kg. painoinen jättiläinen wuorokaudessa sulatetaan pitkulaisiksi möhkäleiksi, jotka walssilaitos wuorostaan hienontaa erilaisiksi kappaleiksi maailman markkinoille lähetettäwäksi. — K:tar. Helsingin Sanomat, 29.05.1913, nro 122, s. 6 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/882638?page=6 |
||||
|
|
08.07.2022 06:39 | Timo Salo | ||
| Aivan uskomattoman hienoja kuvia upeista maisemista! Lapin kuume senkun nousee näitten kuvien myötä... Useampikin junaharrastaja näyttää vierailleen tuolla alkukesän aikana. Oman kokemukseni perusteella vaan tuo elokuu olisi ehkä parasta aikaa visiittiin "moskiitto-ongelman" takia! | ||||
|
08.07.2022 01:40 | Eljas Pölhö | ||
| Eikö tuossa 1967-68 aikataulussa tehty muutoksia kesken aikataulukauden vaihdon? Siitä on niin kauan, että muisti voi pettää, mutta juhlapyhien liikenteen ulkopuolellakin oli erilaista käytäntöä Pieksämäen ympärillä. Jos olen todennäköisessti väärässä, niin selvinnee kun kun Toijalan veturimuseon arkistovaunu on tutkijoiden ja muiden kiinnostuneiden käytössä. En jaksa enää kaivaa lähteviä pakkauksia auki. Juhlapyhinä sekä Pieksämäellä että Joensuussa ajettiin melko iso määrä paikallisjunia höyryvedolla poikkeusliikenteen aikataulusuunnitelman mukaan, joten joku muu Hj on tietysti mahdollinen. | ||||
|
|
08.07.2022 01:03 | Eljas Pölhö | ||
| Miksei näitä voi kysyä vaikka minulta, joka tietää edes jotakin (ennenkuin julkaista ihan höpöjä juttuja). Jos veturi on numero 1, niin sen sen viimeinen työpäivä oli 31.10.1911, jolloin se oli Lahdessa päivystäjänä ja veturimiehet olivat Engström/Olkkonen. | ||||
|
|
07.07.2022 23:53 | Petri Kiviniemi | ||
| Juu, ratavartijan tupa. Puolen kilometrin päässä myös tupa, jota junan peräpää ei siten varmaankaan ole ohittanut. | ||||
|
07.07.2022 23:34 | Jarno Piltti | ||
| Esim https://vaunut.org/kuva/4498 | ||||
|
|
07.07.2022 23:30 | Jarno Piltti | ||
| Radiomäeltä sai Launeen kirkon (Lahden vanhin kirkko!) hyvin junakuvaan ainakin ennen. En tiedä nykytilannetta, onko puustoa tai rakennuksia edessä. | ||||
|
07.07.2022 23:20 | Jarno Piltti | ||
| Käsitin asian niin, että aikojen alussa junan mentyä ohi opastin pantiin seis-asentoon tietyksi aikaa aina sen mukaan, millaiset merkit junassa on. Tästä käytännöstä luovuttiin, mutta merkit jäivät. | ||||
|
|
07.07.2022 23:14 | Jarno Piltti | ||
| Olishan tän voinu rautatiemuseolle säästää vaikka asua onkin muutettu. Kellään mitään ideaa missä kohtaa Lahtea tämä tarkasti ottaen on? | ||||
|
|
07.07.2022 23:11 | Jarno Piltti | ||
| Ja vaunun tyyppi 13-1258-01 merkitty harrastajaystävällisesti kylkeen. Uutisten mukaan Harjavaltaan tulee (tai tuli) Venäjältä nikkelikiveä junalla vajaa 5000 konttia vuodessa. | ||||
|
|
07.07.2022 22:53 | John Lindroth | ||
| Komeeta on ! | ||||
|
|
07.07.2022 22:45 | Panu Breilin | ||
| Etualalla näkyvä rakennus on ratavartijan tupa: https://banvakt.se/kiruna-vassijaure-riksgransen/544-fjalltjarn/ | ||||
|
|
07.07.2022 22:42 | Jimi Lappalainen | ||
| Vaunun kotiasema näyttäisi olevan Тучково: https://tinyurl.com/35tpbu5s | ||||
|
07.07.2022 22:01 | John Lindroth | ||
| Tämä on tunnelmallinen kuva! Pekka 1002 jota myös tietojen mukaa Elleniksi(Svinhufvud)kutsuttiin oliko se Pasilan oma sisäinen juttu?Tiedettyhän on että tietyt veturit sai omia paikallisia lempinimiä! | ||||
|
07.07.2022 21:58 | John Lindroth | ||
| Tuon mainoksen jälkeen voi vielä laajentaa näkökulmaa ja todeta"kaikki kuuluu kiskoille". | ||||
|
|
07.07.2022 21:53 | John Lindroth | ||
| Hienoa että kuva saatiin tänne tästä on mallinrakentajallekin paljon infoa! | ||||
|
07.07.2022 21:38 | John Lindroth | ||
| Torinossa toimi aikoinaan legendaarinen Pocher pienoisrautatietehdas joka teki laadukkaita Ho malleja ja automalleja sen perusti Arnaldo Pocher vuonna 1966 se toimi vuoteen 2000 Vuodesta,2013.sen omistaa Hornby yhtiö.Yksi Pocherin kerätyistä supermalleista on messinkimalli" Bayard"veturista.Myös SNCF suurnopeusveturi CC7107 on Pocherin tuotantoa samoin Metropolitanille tehty TEE Gottardo. | ||||
|
07.07.2022 21:23 | Oula Ahlholm | ||
| Tänään tämmöinen veturi oli Kiirunasta hieman Jällivaaraan päin liikkeessä, perässä keikkui kymmenkunta malmivaunua. | ||||
|
|
07.07.2022 21:19 | Erkki Nuutio | ||
| Poistettu käytöstä vuonna 1911 ja romutettu Wärtsilän rautatehtaalla vuonna 1912. Samoihin aikoihin romutettiin kaikki A1- ja A2-veturit. Siisti kuva. Kuvausvuodeksi 1909-1910 saattaisi osua oikeaan. |
||||
|
07.07.2022 21:04 | Erkki Nuutio | ||
| Tapahtumia Raudun asemalla (Suvannon seutu 1917-1921, Suvannon seudun paikallishistorian työryhmä, 2015, 336 s.) : - Marraskuun alussa 1917 tapahtui Raudun rautatie- ja tulliasemalla [venäläisten] sotilaiden ja [suomalaisten] tullimiesten välinen kahakka. Asemalle oli tullut kaksi vaunulastia viljaa ja karjaa. Niiden oli määrä jatkaa rajan yli Venäjälle. Tullimiehet määräsivät vaunut käännytettäviksi takaisin [viljan- ja karjan vientikielto Suomesta Venäjälle]. Tuli vielä kolmaskin vaunu, jossa 6 nautaa ja elintarvikkeita. Tullimiehet määräsivät tämänkin vaunun palautettavaksi takaisin. Venäläissotilaat ilmoittivat tästä heti Raasulin asemalle (Venäjän puolella heti rajan takana). Pian saapui Raasulista Rautuun junalla nelisenkymmentä aseistettua sotilasta. Nämä ilmoittivat vievänsä viimeksi mainitun vaunun Venäjän puolelle. Tullimiehet eivät pystyneet estämään. - 21.2.18 saapui Pietarista Raasuliin juna hyökätäkseen Raudusta pidemmälle Kannakselle valkoisten selustaan. Junassa oli 52 vaunua ja viisi veturia: yksi kulki edellä, kaksi veti ja yksi työnsi junaa ja yksi kulki jäljessä. Kyydissä oli mm. 700 sotilasta, 9 tykkiä, 36 konekivääriä ja paljon ampumatarvikkeita. Samana päivänä venäläiset ja punaiset ryöstelivät elintarvikkeita rajakylistä Suomen puolelta. Juna eteni rajalta noin viiden kilometrin päässä olevaan Rautuun. Vähäinen puolustus ei paljonkaan pystynyt tätä hidastamaan. Venäläiset ja punaiset linnoittautuivat asema-alueelle. Valkoiset räjäyttivät pohjoisempana Kiviniemen sillan noin 27.2. He olivat jättäneet yhden veturin ja vaunun käytettäväksi kuljetuksiaan varten Kiviniemen ja Raudun aseman pohjoispuolisen Mäkrän kylän välillä. Venäläiset ja punaiset eivät kuitenkaan kyenneet juurikaan etenemään Raudusta. Puolustus vähitellen vahvistui asema-alueen ympärillä. Vaurioita korjaillen pystyttiin aluksi pitämään rata Venäjälle avoimena sotilas- ja tarvikekuljetuksille. Brest-Litovskin rauha 3.3.18 Saksan ja Neuvosto-Venäjän välillä kielsi Venäjältä sotimisen Suomessa. Kieltoa kierrettiin, mutta suppeammin vapaaehtoisten venäläisten avulla. Valkoiset katkaisivat ratayhteyden 25.3. räjäyttämällä Venäjän puolella Saha- ja Viisjoen rautatiesillat ja 29.3. räjäyttämällä jyrkän ratapenkereen 3 km Raudusta Raasuliin päin. Juuri edellä oli juna tuonut Rautuun Venäjältä täydennysmiehiä ja aseita. Asemalle jäi kaksi veturia, joista toinen oli viallinen. Yöllä 1.4. valkoiset valtasivat Raasulista Rautua kohti lähteneen 9-vaunuisen panssarijunan, ja saivat 5 konekivääriä, ampumatarvikkeita ja elintarvikkeita, mm. 30 teurastettua lehmää. Myöhemmin uusien apujoukkojen tulo Raasulista kahdella junalla torjuttiin. Jatkuvat taistelut olivat nyt saartaneet venäläiset ja punaiset Raudun asema-alueelle. Epätoivoinen ulosmurtautuminen tapahtui 5.4. Valkoiset saivat pakotien varrelle, myöhemmin Kuolemanlaaksoksi nimetylle alueelle konekivääreitä. Seurauksena oli teurastus. Antautua sekasortoisen ammuskelun keskellä ei voi. Paikalle haudattiin taistelujen jälkeen noin 800 paennutta sekä asemalla aiemmin kuollutta venäläistä ja punaista. Pienehkö osa pääsi pakenemaan rajan taakse. Punaisia jäi vangeiksi 670...800. Heistäkin varmaan moni tuomittiin myöhemmin kuolemaan Myös valkoisten tappiot Raudun taisteluista olivat suuret. Hengissä selviytynyt punakaartilainen S.Vanhanen muisteli vanhoilla päivillään: "Toivon ettei Suomen kansa milloinkaan tekisi samanlaista erehdystä. Meitä on niin vähän ja me kaikki tarvitsemme toinen toisiamme, niin herrat työläiset kuin talonpojatkin. Harvaan asutussa maassamme on kyllin tilaa kaikille." |
||||
|
07.07.2022 20:31 | Rainer Silfverberg | ||
| Tarkoitin sitä aikaa kun tämäntyyppiset veturit olivat vakiona pitkissä matkustajajunissa pohjois-Ruotsissa. | ||||