Kommenttihaku
Kaikki kommentit / Hakutulokset
|
02.05.2023 10:35 | Timo Salo | ||
| Simo: Sehän tämän kuvan tarkoitus onkin! | ||||
|
02.05.2023 10:27 | Kari Haapakangas | ||
| 1/ kohdan koneet luovutettin Suomessa aluksi tiedustelulaivueille (yhteistoimintalaivueet), jotka olivat ihastuksissaan saadessaan käyttöön (lähes) täysiverisen hävittäjäkoneen. Melkoisen pian koneet siirrettiin hävittäjälaivueelle ja tiedustelulaivueet saivat tilalle "sodankäyneitä" Fokkereita. Melkoinen isku tiedustelulaivueiden moraalille muuten. | ||||
|
|
02.05.2023 10:07 | Erkki Nuutio | ||
| Lisäys : Koska jo tehdyt Brewsterit eivät kelvanneet US Navylle, sai Suomi ostaa niitä tehtaan ylijääminä 44 kpl 12.1939. Koneet merkittiin "vanhentuneiksi", jonka perusteella ne voitiin myydä tukialusvarusteistaan ja aseistaan riisuttuina. Netissä on IPMS-lentokonemallien tekijän Scott Krutzen aiheeseen sopiva kysymyslista: 1/ What US Army fighter went down to bloody defeat at Pearl Harbour, the Philippines, and elsewhere, but Finland did quite well with? 2/ What US naval fighter went down to bloody defeat at Midway and elsewhere, but Finland did quite well with? 3/ What Dutch fighter went down to bloody defeat in May 1940, but Finland did quite well with? 5/ What Italian fighter went down to bloody defeat over North Africa, but Finland did quite well with? Tiputin neljännen koneen (ranskalainen Morane Saulnier) listasta. Osannette nimetä muut koneet. F.D.R. Rooseveltin hallinnon tekojen hintaa maksamme edelleen esimerkiksi Ukrainassa toimintakyvyttömän YK:n muodossa (=veto-oikeus Turvallisuusneuvoston pysyväisjäsenillä). Läpimädästä ja viimeisenä virkavuotenaan seniilistä Rooseveltista suositettelen kirjaa Tage Lindbom: Roosevelt och det andra värlskriget (Norma 1985, 187s.). |
||||
|
02.05.2023 10:03 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ohhoh! En tiennytkään tällaisen auran olemassa olosta, ainakaan 1970-luvulla! Aina sitä oppii uutta... Valaistus näkyy olevan "luomua"...? |
||||
|
02.05.2023 10:02 | Timo Salo | ||
| Ammattilaisen ottama taidekuva painii omassa sarjassaan...??? (Sattumana tälläinen niuhojen vihaama kuva. Huom. lukekaa kuvatekstin viimeinen lause!!!)Kannattaa katsoa Hannen muutkin kuvat!!! | ||||
|
02.05.2023 09:40 | Kari Haapakangas | ||
| Katselin tätä kuvaa, ja minulle jäi tunne, että jotain tästä rautatieympäristöstä puuttuu, mutta mitä? Siirryin karttapaikkaan tutkimaan ympäristöä tarkemmin, ja siinähän se oli! Tästä puuttuu radan kulkua seuraava huoltotie! Rautatiematkailuni on tainnut keskittyä liikaa Oulu-Helsinki -välille... |
||||
|
02.05.2023 08:58 | Teppo Niemi | ||
| Takana näyttäsi olevan osa Hdkl vaunua. Olisiko Tapsalla kuvaa tästä vaunusta? | ||||
|
|
02.05.2023 08:18 | Kari Haapakangas | ||
| Niin, kyllähän USAAF toki sai tehtaat tuhottua. Oheisvahinkona tosin meni myös kaupunki siitä ympäriltä. Toisinaan iskettiin kyllä ihan tarkoituksellakin siviileihin, kuten Tokion palopommituksessa. Edelleen on hieman vaikeuksia pitää noita pommitusilmavoimien lentäjiä sankareina... Mitä Brewstereihin tulee, kaukoidässä ne tosiaan epäonnistuivat ruhtinaallisesti. Syy ei kyllä oikeastaan ollut koneissa, vaan lentäjissä. Ensinnäkin, liittoutuneilla ei tuolla ollut tosiaankaan lentäjiensä parhaimmistoa, japanilaisilla oli. Toisekseen, liittoutuneiden lentäjät suhtautuivat aasialaisiin, japanilaiset mukaanlukien, äärimmäisen rasistisesti, ja täten aliarvioivat vihollislentäjien taidot, surullisin seurauksin. Kolmanneksi, lentäjät käyttivät Zeroja vastaan aivan väärää taktiikkaa. Ei todellakaan ollut viisasta antautua kaartotaisteluun ketterien Zerojen kanssa. Näden virheiden seurauksena suhteellisen vähäinen Brewster-määrä kului nopeasti loppuun, ja lentäjät luonnollisesti syyttivät koneitaan huonoista tuloksista, vaikka peilistä se syyllinen oikeasti löytyi. |
||||
|
02.05.2023 08:15 | Joonas Pio | ||
| Tavarajuna on kulkenut viimeksi 24.8.2022, mutta viimeisin kulkija on Meeri 12.4.2023. | ||||
|
01.05.2023 23:26 | Jukka Ahtiainen | ||
| Kiitos. Lyhyiltä tuntuivat, mutta en ollut aivan varma nykyisestä nimityksestä. Kuvatekstiä säädetty. | ||||
|
01.05.2023 23:15 | Jukka Ahtiainen | ||
| Kiitos. Numero onkin jo lisätty. | ||||
|
01.05.2023 23:02 | Mikko Ketolainen | ||
| Vieläköhän tuolla Bostonissa on metrossa käytössä sitä mallia joka näkyi tv-sarjan Kova peliä Bostonissa tunnarissa? Muistutti rakenteeltaan Sm1:stä/Sm2:sta. | ||||
|
01.05.2023 22:59 | Jyrki Talvi | ||
| On. | ||||
|
01.05.2023 22:54 | Jorma Toivonen | ||
| Pohjoisen-/eteläisen-reitistön välillä ei näyttäisi olevan MBTA:lla junyhteyksiä? Vain metroliikennettä, mikäli tulkitsin oikein reittikarttaa. | ||||
|
|
01.05.2023 22:50 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Kari, nimenomaan englantilaisen RAF:n pommituslennoston johtajan Arthur "Bomber" Harrisin tavoitteena oli lamauttaa saksalaisten moraali yöpommituksilla, jotka olivat luonteeltaan aluepommituksia (eli ns. mattopommituksia). Tämä oikeastaan oli ainoa mahdollinen tapa jolla RAF edes jonkinlaista jälkeä alkuaikoina sai aikaan. Sen silloiset pommitusmenetelmät ja tähtäimetkään eivät vastanneet suuriin toiveisiin. Tämä vaati myös suuria konemääriä. Todisteena Kölniin toukokuussa 1942 tehty ns. Tuhannen koneen hyökkäys. Mitä yleisön mielialoihin tuli, niin RAF ei siinä lamauttamisessaan onnistunut: "Unsere Mauern brechen, unsere Herzen nicht!" (Muurimme murtuvat, sydämemme ei!) Englantilaisten harrastamiin yöpommituksiin ryhdyttiin siksi, kun syksyllä 1939 Wilhelmshavenin pommitusreissusta tuli katastrofaalinen epäonnistuminen. Siihen aikaan Luftwaffen hävittäjälennosto oli Aatun kädessä erinomaisen terävä miekka, jonka hän sitten tyhmyyttään ja osaamattomuuttaan nopeasti tylsytti. Kun USA oli julistanut sodan akselivalloille Pearl Harborin jälkeen joulukuussa 1941, alkoi koneita ja miehiä virrata Englantiin. USA:n ilmavoimien kenraali Ira Eaker käytti aikansa hyvin: - lentohenkilöstönsä kouluttamiseen. Amerikkalaisten doktriinina oli päiväpommitukset tarkasti pistemaaleihin kohdistettuna. Tässä oli apuna heidän erinomainen Norden - pommitähtäimensä. Amerikkalaisten ensimmäinen pommituskeikka tehtiin vasta elokuussa 1942 Ranskaan, Rouenin ratapihalle. Keikka onnistui, eikä Luftwaffen hävittäjätkään olleet pistämässä hanttiin. Seuraava keikka seurasi jokusen kuukauden jälkeen Wilhelmshaveniin. Siitä se sitten alkoi. Englantilaiset kovin vaativat USAAF:ia samanlaisiin yöpommituksiin kuin mitä itse tekivät. Mutta kun tuloksia alkoi tulla, niin työnjako vakiintui: - jenkit päivällä ja britit yöllä. Saksalaisten yöhävittäjätoimintakin sai sitten alkunsa. Schräge Musik ja Wilde Sau (= raskasta musiikkia ja villisikoja) sano! Amerikkalaisten valttina oli myös suuret lentomuodostelmat eli ns. "Combat Box"- systeemit. Saattohävittäjissä oli alkuun kyllä toivomisen varaa, Spitfiret eivät päässeet kuin Hollannin tasalle polttoainelisätankeista huolimatta. Sama koski suurin piirtein amerikkalaisten Republic P-47 Thunderbolteja eli Trunkenboldeja (saksalaisten käyttämä nimitys, suomeksi "juoppolalli"). Kaksimoottorisella Lockheed P-38 Lightningillakin yrittelivät, mutta sen ainoat hyvät puolet oli hirvittävässä asearsenaalissa nokalla ja nopeudessa. Kaksimoottorisella ei oikein ollut kovin viisasta antautua kurvataisteluun Messerschmitt 109 ja Focke-Wulf 190:ien kanssa. Välimerellä P-38 Lightning oikeastaan oli elementissään, samoin Tyynellämerellä. Toimintasädettä sillä oli jokseenkin hyvin. Schweinfurtin kuulalaakeritehtaiden pommituksesta lokakuussa 1943 tuli jotenkuten tuloksellinen (tuotantokatkos), mutta pommikonetappiot olivat sitä luokkaa, että suuri yleisö USA:ssa alkoi kiinnittää huomiota asiaan ja vaatia parannusta. Tässä ilmataistelussa Luftwaffe ensimmäisen ja ainoan kerran onnistui hajottamaan joitakin Combat Boxeja. Parannus löytyi, amerikkalaisten saattohävittäjälentäjien käyttöön tuli todellset "seitsemän peninkulman saappaat": P-51 Mustangin muodossa, kunhan joku älypää keksi heittää sen nokalle Rolls - Royce Merlin-moottorin (samanlaisen kuin Spitfire IX:ssä). Edellisestä, Allison V-1710:stä ei irronnut tehoa riittävässä määrin korkealla, matalalla se oli kyllä hyvä. Ja se siitä sitten. P-51:llä ulottui kaakkois-Englannista aina Tsekkoslovakiaan, Brüxin öljynjalostamolle saakka ainakin ja ilmataistelukurvailujen jälkeen vielä palata takaisin. Englantilaisia auttoi huomattavasti senttimetriaalloilla toimiiva maalinhakututka, eli H2S. Amerikkalaisillakin sitä oli, tyyppimerkintänä tosin H2X. Herra Erkki, mitä Bryystereihin tulee, niin kaupat takkuilivat siksikin, kun amerikkalainen lainsäädäntö oli kieltänyt sotakaluston myymisen ulkomaille. Asia kierrettiin kepposesti, kunhan keksivät, että kaupat saa tehdä, kun myy koneet romuna! Ostajien hämmästykseksi niistä oli riisuttu aika lailla varusteita: aseet, tähtäimet ja mittarit. Niiden laittamisessa koneisiin oli oma työnsä. (Olivat luulleet saavansa koneet kokonaisina). Mitä amerikkais-Brewstereihin muuten tulee, niin se osallistui ensimmäisen ja viimeisen kerran ilmaoperaatioon Midwaylla. Siihen osallistui 21 Brewsteriä ja japanilaisten Zerot tuhosivat niistä 13, juuri marskin 75-vuotissyntymäpäivänä. Syynä oli jenkkilentäjien huono koulutustaso ja muutenkin epäedullinen taistelutilanne. Eipä silti, kyllä jaappanialaisiakin siirtyi Taivaan suureen lentokerhoon harpunsoittoa opettelemaan... Merijalkaväki oli nyreissään Brewstereidensä kehnoudesta, kun laivasto sen sijaan sai paremmat koneet: - Grumman F4F Wildcatit. Tyynellämerellä ei Brewstereillä saatu ainuttakaan ilmavoittoa! Tiedä sitten miten Hollannin Itä-Intian ilmavoimat pärjäsivät niillä...? Mutta, suomalaiset saivat F2A-1:n kevennetyn version eli B-329:n ja niin siitä tuli Taivaan Helmi ilmavoimillemme. Lentolaivue 24 saavutti sillä 460 ilmavoittoa. Neukut kuitenkin edistyivät omissa konesuunnittelutoimistoissaan, joten Taivaan helmet alkoivat tulla kovin himmeäksi. Messerschmitt 109:istä taasen oli suuresti apua, etenkin kesällä 1944 Kannaksella ja Suomenlahdella, vaikka pilottimme saivatkin tosissaan vääntää La-5FN:iä vastaan... Lopuksi, pikku hupijuttu, Englannissa amerikkalaisen laivueen Nro 56, eli kuulun Hub Zemken punanokat (P-47-koneet) olivat sijoitettuna Boxtediin. Eräs jenkkilentäjä tyypillistä saarivaltakunnan säätilaa (kaatosadetta) tarkastellessaan totesi: - "Hyvä luoja, Englanti ei ole Kalifornia!" |
||||
|
Kuvasarja: Bostonin lähiliikennettä kesällä 2022 |
01.05.2023 22:50 | John Lindroth | ||
| Hannulta hyvä yhteenveto Bostonista! | ||||
|
|
01.05.2023 22:06 | Petri Nummijoki | ||
| Brewster ei ollut vielä talvisodan aikaan huonomaineinen vaan vasta sitten, kun sitä käytettiin japanilaisia vastaan. Sen sijaan Suomeen toimitetut koneet olivat sarjan alkupäätä, jossa ei ollut yhtä tehokasta moottoria ja hyvää panssarointia, kuin Yhdysvaltojen sittemmin käyttöön ottamissa ja koneet myytiin Suomeen vanhentuneena materiaalina. Koska Suomen kokemusten perusteella kone oli erinomainen ja Yhdysvaltojen kokemusten perusteella kehno niin tämä on aiheuttanut pohdintoja, tekivätkö parannukset koneesta jotenkin kömpelömmän ja Suomeen toimitetut yksilöt olisivat sittenkin olleet parempia. Tosin epäilemättä myös Japanin ilmavoimien laatutaso oli parempi kuin Neuvostoliiton ilmavoimien. | ||||
|
|
01.05.2023 21:53 | Simo Virtanen | ||
| Kauanko rata ehti elää hiljaiseloa? | ||||
|
01.05.2023 21:40 | Rainer Silfverberg | ||
| Olenko väärässä mutta ajoiko VR vaunukuormia Venäjän liikenteessä ihan sen loppumiseen asti 2022? Jos ajoivat niin miksi ei länsiliikenteessä noudatettu samoja käytäntöjä? | ||||
|
|
01.05.2023 21:36 | Rainer Silfverberg | ||
| Laas-vaunuhan koostui kahdesta 2-akselisesta vaunusta jotka oli kiinni toisissaan jollain kiinteällä kytkimellä. Mun mielestäni akselit vaihtui aika nopeasti. Vaunupari nostettiin samanakaisesti tunkeilla ja jos en muista väärin niin laakeripesät oli kokonaisina pyöräkerrassa kiinni, joku pikalukitus on täytynyt olla. Sitten uudet pyörät alle ja vaunut alas ja lukitukset kiinni ja menox. | ||||
|
|
01.05.2023 20:29 | Lauri Kivijärvi | ||
| Osaisiko Rainer tai joku muu keskustelija kommentoida, miten kaksiakselisen vaunun pyöräkertojen vaihto vertautuu telivaunun telienvaihtoon? Kaikissa näkemissäni raideleveyden vaihto-operaatioissa vaunut ovat olleet telivaunuja. Onko pyöräkertojen vaihtaminen hitaampi toimenpide kuin telien vaihto-operaatio? Railshipillä oli aikoinaan 4-akselisia Laas-vaunuja käytössään. Ovatko tällaisten vaunujen pyöräkertojen ripustukset jollain tavalla tyypillisistä kaksiakselisten vaunujen ripustuksista poikkeavia, jotta akselit saa nopeammin vaihdettua? Esim. Hkb(a)-vaunujen sarviraudoissa on pyöräkertojen putoamisen estävät salparaudat (virallinen termi tuntematon), jotka on pultattu sarvirautoihin useilla pulteilla. Talvikeleillä moinen pulttien kanssa askartelu tuntuisi aika tympeältä tehtävältä, jos pyöräkertoja pitäisi vaihtaa toistuvasti. |
||||
|
01.05.2023 19:49 | Elmeri Lehtovirta | ||
| Puskinvaloista vain toinen palaa. Vilkkuvat kun torvea käyttää. | ||||
|
|
01.05.2023 19:18 | Erkki Nuutio | ||
| Pieni lisätäsmennys Hannulle: USA:n hallinto noudatti Talvisodan aikana vihamielistä puolueettomuutta Suomea kohtaan (vastoin Kansainliiton kaikille valtioille esittämää tukipyyntöä Suomen hyväksi) JA myötäilypolitiikkaa Neuvostoliittoa kohtaan (harkitusti rikkoen Rooseveltin hyökkäyksen vuoksi Neuvostoliitolle julistamaa Moral Embargoa). Ns. Cash and Carry -periaatetta noudattaen se myi ja toimitti Neuvostoliitolle (salauksen vuoksi ulkopuolisilta eristettyjen satamiensa kautta, öisin lastaten) Talvisotaa varten ja aikana suuren määrän lentokonebensiiniä Suomeen hyökänneille neuvostokoneille. Niinikään se myi ja toimitti Talvisodan aikana suuren määrän lentokonealumiinia käytettäväksi neuvostokoneiden lisävalmistusta varten. Lentobensiinistä ja -alumiinista oli Neuvostoliitolla suuri puute. Mitä tulee Brewstereihin (jollaisessa olen ollut 50-luvulla), niiden toimitusta valvoi Rooseveltin ministeriöiden korkeissa johtoasemissa lukuisia sielunsa (aatteesta ja/tai rahasta) Neuvostoliitolle myyneitä. Nämä viivyttelivät monilla eri tavoilla toimitusta niin, että ensimmäiset koneet ehtivät (kokoonpantuina Trollhättanissa) Suomeen vasta Talvisodan viimeisinä päivinä. NL:n kätyrit ministeriöiden johtopaikoilla paljastuivat pääosin vasta sodan päätyttyä, ja jotkut vasta varsin äskettäin ns. Venona-dekryptausten ansiosta Konetoimitus olisi luultavasti kokonaankin sabotoitu, mutta kun Brewster oli ehtinyt saada USA:ssa kaikkien aikojen huonoimman hävittäjäkoneen maineen, olettivat kätyrit että koneista ei ole suurtakaan haittaa neuvostolentäjille. |
||||
|
|
01.05.2023 18:18 | Kari Haapakangas | ||
| Raskaat pommikoneet II maailmansodassa olivat kyllä näyttäviä ja hienoja, mutta häiritsevää niissä oli käyttötarkoitus. Ei tainnut toista asejärjestelmää olla, jonka päätarkoitus oli siviilien surmaaminen. Niin, toki hurskaasti puhuttiin teollisuuden ja liikenneyhteyksien tuhoamisesta, mutta käytännössä törmättiin kahteen ongelmaan: jo kaupungin kokoisen kohteen löytäminen oli hankalaa, ja kaupunkia pienempään kohteeseen vaikea osua. Jenkit kyllä kuvittelivat ennen ensimmäistä tehtävää osuvansa pikkelsipurkkiin 15000 jalasta. Saksalaiset eivät tietenkään olleet tässä yhtään parempia. Heillä ei vain riittänyt resursseja raskaan pommikoneen tuottamiseen, ja ne vähät yrityksetkin olivat "luftwaffen sytkärin" kaltaisia katastrofeja. |
||||
|
|
01.05.2023 18:11 | Hannu Peltola | ||
| Erkille pienenä täsmennyksenä, että onneksi talvisodassa Neuvostoliitto ei sotinut amerikkalaisen avun turvin. Tuolloin puolestaan me saimme ostaa amerikkalaista lentokonealumiinia neljänkymmenenneljän Brewster F2A Buffalon muodossa (nämä tosin oli tehty New Yorkin osavaltiossa ja Pennsylvaniassa eli eivät todennäköisesti olleet washingtonilaista alumiinia!). Lend-Lease -laki tuli voimaan Yhdysvalloissa 11.3.1941 ja saman vuoden lokakuussa Yhdysvallat alkoi toimittaa sotamateriaalia Neuvostoliittoon. Ilman tuota apua ei Venäjä viettäisi voiton päivää! Pelkästään Neuvostoliiton sota-aikana saamasta rautatiekalustosta 92,7% tuli Lend-Lease -apuna Yhdysvalloista. Neuvostoliittoon suuntautuneen avun kokonaismäärä on nykyrahassa käsittämättömät 180 miljardia dollaria. |
||||
|
|
01.05.2023 18:01 | Panu Breilin | ||
| Onhan se sinänsä hyvä alku, että itse telinvaihtoraide on olemassa. Esimerkiksi nostureiden järjestäminen paikalle on kuitenkin huomattavasti helpommin tehty kuin tämän raiteen rakentaminen. Rajan ylittävän liikenteen infraan on tehty isoja panostuksia 2000-luvulla, mutta liikenne on silti melkein koko ajan vähenemään päin. Suomen puolelta Ruotsiin on viime vuosina mennyt monena vuonna vain alle sata vaunua vuodessa (2000-luvun alkupuolella määrä oli vielä tuhansia) ja Ruotsin puolella taas Green Cargo lopetti viime marraskuussa vakinaisen tavaraliikenteensä Haaparantaan mikä tarkoitti isoa pudotusta Kalix-Haaparanta-välin kuljetusmääriin. Jotta telinvaihdolle olisi käyttöä enemmän kuin vain muutamia kertoja vuodessa, niin käytännössä jostain täytyisi löytyä rajan ylittävää kokojunaliikennettä. Esim. Ruotsista Kemiin kulkevista raakapuukuljetuksista kaiketi voisi saada kokojunia aikaiseksi, mutta telinvaihto taitaisi siinäkin muodostaa liian ison lisäkustannuksen jotta homma kannattaisi. Entisaikoina Etelä-Suomenkin teollisuuden tuotteita kulki jonkin verran junalla Tornion kautta vaikka kiertoreitti tätä kautta on pitkä. Mutta ongelma näissä tavaravirroissa on se, että ne ovat pienempiä eriä eli kokojunia niistä ei saisi tehtyä. |
||||
|
01.05.2023 17:46 | Lari Åhman | ||
| Pieksämäki tavaran kautta tämäkin on mennyt eli kulkusuunta ja vetovoima on vaihtunut. | ||||
|
|
01.05.2023 17:45 | Esa J. Rintamäki | ||
| Auttaisikohan lisätä joitakin pikku knoppeja Boeing B-17 Fortressista ja B-29 Superfortressista: Boeing B-17 Fortress: - Pituus: 22,7 m ja siipien kärkiväli n. 31,6 m. Paino tyhjänä: n. 13,5 tonnia, eli likipitäen saman verran kuin EFiab - liitevaunu! Pommilasti noin 8 tonnia. Boeing B-29 Superfortress: - Pituus n. 30,2 m ja siipien kärkiväli n. 43,1 m. Paino tyhjänä: n. 33,8 tonnia, eli likimain ennen sotaa valmistuneen 100-paikkaisen puukorisen Ei:n verran ellei peräti Dm8-9 Porkkanan välivaunun luokkaa! Pommilasti noin 9 tonnia. Kummastakin väsättiin myös matkustajakoneversiot. B-17:n siivet, peräsimet, laskutelineet ja moottorit uuteen runkoon: tuloksena Boeing 307 Stratoliner. B-29:n komponentteja käytettiin duunatessa Boeing 377 Stratocruiseria. Jälkimmäisestä tehtiin myös ilmatankkeriversio KC-97. B-17 Fortressia valmistui noin 12 730 konetta. Isot pojat ovat kertoneet, että Fortress oli aika helppo lentää, vertasivat koulukoneeseen, jopa DeHavilland Mothiin! Se myös kesti Luftwaffen Jagdfliegereiden harrastamaa röykytystä hyvin. Aikamoisen risoiksi ammutuilla Fortresseilla jenkkilentäjät palasivat kotikentilleen kaakkois-Englannissa, palatessaan viemästä asevaikutusta kulloinkin määrättyyn kohteeseen (Target for today: Berlin). - Vaikka moni ei tosin palannutkaan ---. Yhteen Superfortressiin käytetyllä alumiinimäärällä olisi saanut aikaiseksi laivueellisen (16 kpl!) P-51 Mustangeja! |
||||
|
|
01.05.2023 16:17 | Erkki Nuutio | ||
| Riitti alumiinia toimitettavaksi Setä Joelle operaatioon 30.11.39-13.3.40 suomalaishyökkääjiä vastaan ja 22.6.41 lähtien aivan ilmaiseksi ja lähes rajattomasti tämän kahinaan siihenastista sotilas- ja talousliittolaistaan, Suur-Saksaa vastaan. | ||||
|
|
01.05.2023 16:15 | Teemu Saukkonen | ||
| Hyvä kun otit kuvat, köhän takia en jaksanut lähteä. | ||||
|
01.05.2023 16:06 | Erkki Nuutio | ||
| Mukavaa nähdä rakennuksen edustalla olevia sähkökaappeja, joissa ei ole kirottuja spraytöhryjä. | ||||
|
|
01.05.2023 15:47 | Hannu Peltola | ||
| Kiitoksia Esa, mielenkiintoisia tietoja! Yhdysvaltojen teollinen potentiaali toisen maailmansodan aikana tulee hyvin esille juuri B-29:n kohdalla: koneita valmistui neljällä päätehtaalla 3970 kappaletta ja koneiden suunnittelu ja valmistus maksoivat veronmaksajille pöyristyttävät 3 miljardia dollaria (nykyrahassa 45 miljardia)! Koneen suunnittelu ja koelennot tapahtuivat Seattlen Boeing Fieldiltä muutama kilometri Seattlen keskustasta etelään. Valmistus tapahtui kahdella Boeingin tehtaalla, toinen Wichitassa Kansasissa ja toinen 18 kilometrin päässä Seattlesta Rentonissa. Kaksi muuta tehdasta olivat Bellin tehdas Mariettassa Georgiassa ja Martinin tehdas Omahassa Nebraskassa. Pelkästään näiden koneiden valmistus on vaatinut aika monta junalastillista washingtonilaista alumiinia! Rosie the Riveter on aitoa amerikkalaista kulttuuriperintöä: https://www.britannica.com/topic/Rosie-the-Riveter EDIT vielä: Ei Yhdysvaltojen teollisuus ole vieläkään täysin kuollut! Netistä löytyi mielenkiintoinen knoppi: Rentonin tehdas perustettiin nimenomaan B-29-pommikoneiden valmistukseen, mutta sodan jälkeen se muutettiin siviikonetehtaaksi. Vuonna 2001 maailman matkustajakoneista 40% oli valmistunut Rentonissa! |
||||
|
|
01.05.2023 15:15 | Joonas Pio | ||
| 106 on veturina. | ||||
|
|
01.05.2023 15:14 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kiitos, Hannu-serkku! Tuli vaan mieleen mainitsemastasi Boeing B-29 Superfortressista (kuuluisa Enola Gay oli juuri B-29), että esimerkiksi Messerschmitt Bf 109 E maksoi vuonna 1941 85 970 Saksan valtakunnanmarkkaa. Spitfire vuodelta 1943 (oletettavasti Mk. IX) maksoi noin 180 000 RM, eli 2,1 kertaa sen mitä E-Mersu. P-51 Mustang maksoi taas 2,7 kertaa E-Mersun hinnan. En ole varma, onko kyseessä Allison-Mustang vaiko hyväksi osoittautunut Merlin-Mustang. Boeing B-17 Lentävä Linnoitus oli 12 kertaa Messerschmittiä kalliimpi, ja B-29 se vasta hintava oli: 41,6 kertaa Bf 109 E. Tosin sen laitteisto oli valtaisampi Bf109:ään verrattuna, etenkin mitä tulee elektroniikkaan. Niin ja siinähän oli kauko-ohjatut konekivääriampumotkin. Tämä vertailu kertonee jotain kapasiteetista ja resursseista 2. maailmansodan osapuolilla. Elikkä, Everett oli aika lailla niskan päällä siinä, missä saksalaisten toiminta oli lähinnä hätäistä räpiköintiä. Työtuntimääristä ja oppimisista puhuttaessa saksalaiset olivat liittoutuneita huonompia. Niittaaja - Rosie työtoverittarineen päihitti kirkkaasti motivaatioltaan ja työteholtaan esim. Obertraublingissa (etelä-Saksassa) piiskaamalla motivoidut keskitysleiri- ja sotavangit (näitä käytettiin Messerschmittien kokoonpanotöissä). Eikä Svetlana sorvin ääressä Uralin takana myöskään hidastellut kranaatinkuorituotantonormin täytössä, kun miehensä oli kohdannut matkansa pään Stalingradin helvetissä... Tiedot peräisin KSIM-kirjoista "Lento-osasto Kuhlmey" sekä "Bf109 ja Saksan sotatalous", molemmat kirjoittanut H. Valtonen. |
||||
|
01.05.2023 14:47 | John Lindroth | ||
| John selvisi ilman flunssaa ,kiitokset veturimiehille jotka ystävällisesti antoivat nuo halot.Tietenkin vielä räntäsade yllätti keskellä matkaa. | ||||
|
01.05.2023 14:47 | Timo Salminen | ||
| Kiitokset Hannulle kommentista! Kaikenlaisia kuvia sitä näkyy täälläkin liikkuvan, ja tämä tosiaan yhdessä kolmen kotimaisen kuvan kanssa. | ||||
|
|
01.05.2023 13:38 | Hannu Peltola | ||
| Kyllä veturi pikaisen vertailun perusteella voisi olla New Havenin EP-2. Ikkunajako täsmää ja korin keskellä on paineilmasäiliö. Veturi oli mielenkiintoisella pyöräjärjestyksellä 1-C-1+1-C-1 ja niitä valmistui New Havenille Baldwin-Westinghousella 1919-1927 27 kappaletta. Veturi oli kaksineuvoinen, veturissa oli virroitin 11 kV AC -sähköjärjestelmällä New Havenin pääradalla liikkumiseen ja virtakenkä 660 V DC -järjestelmällä virtakiskoa varten, jota käytettiin New York Centralin radoilla. Kuvasta ei erotu, onko virroitin ylhäällä, mutta ajolankapylväät erottuvat, eikä radalla näy kolmatta virtakiskoa. Kuva on siis New Havenin omalta radalta New Havenin ja Bronxin väliltä. Vahva 1930-luvun tunnelma kuvassa on! Junarunko on aika tyypillinen lähijunarunko, 5 kappaletta 1910-luvun Heavyweight-vaunuja, joista ensimmäinen on yhdistetty konduktööri- ja toisen luokan vaunu, Combine. Kuvassa näyttäisi olevan neliraiteinen päärata, jossa lähijunat käyttävät ulommaisia raiteita. Radan ylitys on oikeaoppisesti estetty aidalla, mikä on todella tarpeen: EP-2:n vetämä lähijuna voi kuitenkin lähestyä huimaa 70 mph (110 km/h) vauhtia! |
||||
|
|
01.05.2023 12:51 | Teemu Sirkiä | ||
| Ehkä vähän yllättävää, mutta (Kv)-(Pm) -välillä Mikkeli on ainoa paikka, jossa on pitkät vaihteet. Pitkät vaihteet tunnistaa esim. Julian kartalta https://juliadata.fi/map/view?mode=diagram#17.53/61.684144/27.27403 nopeasti keltaisista rinkuloista, joissa on oranssi reunaviiva. | ||||
|
|
01.05.2023 12:27 | Vertti Kontinen | ||
| Mainittakoon myös, että Everettin tehdas rakennettiin nimenomaan 747:n valmistusta varten. Myöhemmin sitä on toki laajennettu muiden sarjojen myötä ja nykyään Seattlessa ei tietääkseni valmisteta 737:n (siviili- ja sotilasversiot) lisäksi muita koneita | ||||
|
|
01.05.2023 12:08 | Hannu Peltola | ||
| Esa, Kyllä, tämä Anacortesin tehdas käyttää raaka-aineena Itä-Washingtonista louhittua bauksiittia ja Washintonissa tarjolla olevan runsaan vesivoimalla tuotetun sähkön ( https://vaunut.org/kuva/136099?s=1 ) avulla se jalostetaan alumiiniksi. Tehdas itsessään sisältää murskaamon, rikastamon, sulattamon ja valssaamon. Lopputuotteina syntyy harkkoja ja alumiinilevyä. Alumiinlevylle Boeing on suuri asiakas. Boeingin tehtaat syntyivät aikanaan Seattleen, koska alumiinia oli helposti saatavilla. Seattlen tehdas rakensi ennen kaikkea Super Fortress -pommikoneita. Everettiin Mukilteoon valmistui sotien jälkeen tehdas siviilikoneille, jonka kuuluisin tuote on Boeing 747. |
||||
|
|
01.05.2023 12:08 | Timo Salo | ||
| On nuo masentavassa kunnossa! Kaikki on asennettu "kuhan siinä on"-periaatteella. Toisaalta Pietarin esikaupungissa katselimme (1998) kerrostaloa josta parvekkeen lattiat puuttuivat melkein puolesta asunnoista ja lopuille ei uskaltanut varmaankaan mennä muuten vaan... | ||||
|
|
01.05.2023 11:10 | Rainer Silfverberg | ||
| On voinut olla kylmää kyytiä, toivottavasti John selvisi ilman flunssaa! | ||||
|
|
01.05.2023 11:08 | Rainer Silfverberg | ||
| Tätä telinvaihtoraidetta on mediassa kehuttu merkittäväksi parannukseksi Suomen huoltovarmuudelle. Millä tavalla se lisää huoltovarmuutta jos ei yhtäkään tavaravaunua saada siirrettyä suomalaisen ja eurooppalaisen raideleveyden rataverkkojen välillä ilman että paikalle tilataan Pekkaniska? Olin kuvitellut että tänne rakennetaan telinvaihtolinjasto, sellainen kuten aikonaan oli Railshipilla ja Searaililla ja Kiinan ja Venäjän välillä tai entisten NL:n maiden ja 1435 mm maiden välisillä raja-asemilla. Sellaisella pystyy kolmelle täyspitkälle vaunulle vaihtaa telit 10 minuutissa, olen itse nähnyt Railshioillä aikoinaan miten se tapahtuu. Se että junalauttaliikenne loppui yli 10 vuotta sitten ei johtunut siitä että telinvaihto olisi ollut pullonkaula vaan että junalauttoja operoivat varustamot oli vaihtanut omistajaa ja halusi satsata vain kumipyöräliikenteeseen. Vaunujen kuljettaminen pitkiä matkoja merten yli ilman että aina oli kuormaa päällä aiheutti kanssa tyhjäkäyntiä. Olisi kuvitellut että VR, Green Cargo ja yksityiset rautatieyhtiöt pystyisivät hoitamaan teollisuuden kuljetuksia Suomen ja lännen välillä Tornion kautta, nyt kun Ruotsikin on uusinut Boden-Haaparanta radan kokonaan, ja kunhan saadaan asianmukaiset telinvaihtolaitteet ja konttinosturit mutta johtavien teollisuus- ja kuljetusmiesten mukaan Suomi on vain saari vaikka se ei sitä ole. |
||||
|
|
01.05.2023 10:12 | Pasi Seppälä | ||
| Komea kolmikko vetohommissa, joista havaittavuuden puolesta parhaiten erottuva sopivasti keulilla. Tämä olisi kyllä mukava lisä eteläiselle savonradalle. Pieksämäellä tähän tosin taitaa vaihtua sähköveto, mutta silti. | ||||
|
01.05.2023 09:49 | Pasi Seppälä | ||
| Hienoa, että kävit kuvaamassa. Hyvä juttu hiljentyneelle rataosuudelle, että edes jotain kulkee. Varmasti veturinkuljettajalla jännät paikat kymmenien vartioimattomien tasoristeysten kanssa, kun autoilijat ovat tottuneet muutaman kuukauden ajelemaan ilman junaliikenteen varomista. | ||||
|
|
01.05.2023 09:46 | Jouni Hytönen | ||
| Hillosensalmella on lyhyet vaihteet, voi poistaa kysymysmerkit. | ||||
|
Kuvasarja: Kesä alkaa |
01.05.2023 09:39 | Pasi Seppälä | ||
| Mukava kuvasatsi kevään ensimmäisestä pysähdyksestä ja päivästä Hillosensalmella. Komea päiväkin sattunut kohdalle. | ||||
|
|
01.05.2023 09:15 | Jarno Piltti | ||
| Oi että, rapujuna kuvassa koko pituudeltaan. Olisin veikannut pylväitä, mutta hyvä näinkin. | ||||
|
01.05.2023 09:12 | Jarno Piltti | ||
| Erittäin asiallinen verrokkikuva, arvostan. | ||||
|
01.05.2023 09:11 | Jarno Piltti | ||
| Siunatussa tilassa & köpöukko. | ||||
|
01.05.2023 08:25 | Tuomas Pätäri | ||
| Onpahan maisema! | ||||