Kommenttihaku
Kaikki kommentit / Hakutulokset
|
08.03.2022 21:42 | John Lindroth | ||
| The transport library tuntee kuvan siellä kuvaaja on Peter Gray. | ||||
|
08.03.2022 21:36 | Esa J. Rintamäki | ||
| Lari, samat sanat, mullivainaan nuotilla. Lisäksi maininta novotsherkasskilaisvalmisteisen sähköveturin työskentelystä, itsestään ääntä pitämättä, vuodesta 1973 alkaen. Päivin ja öin. Sateessa ja paisteessa. | ||||
|
08.03.2022 21:29 | Esa J. Rintamäki | ||
| "Silleen transiitilla maailman halki...!" | ||||
|
08.03.2022 21:09 | Esa J. Rintamäki | ||
| Sakraalirakennuksia ei olekaan kovin tiheään näillä sivuilla näkynytkään. Tämä kuva on siis aluevaltaus, aluevaihteiden lomassa! Loistavaa! | ||||
|
08.03.2022 21:07 | Lari Åhman | ||
| Nämä alkavat olla ainoita junia, joissa käytetään säännöllisesti Dv12-kolminvetoja - vielä. | ||||
|
08.03.2022 21:03 | Esa J. Rintamäki | ||
| Itsekin harrastin aikoinaan säästeliästä ajotapaa. Esimerkiksi kaupunkiajossa rauhallisesti, rullaillen, kun liikennevalot edessä olivat punaisella. Kyllä ne siitä vihreiksi vaihtuivat, ei tarvinnut pysähtyä. Pakulla kun sai ajaa taksi- ja bussikaistoilla, niin tulin kyllä aiheuttaneeksi leegiolle taksikuskeja raivohepuleita. Hah hah! Keskisormia riitti ja minä vahingoniloitsin! (Että brakasiko herran hermot?) Ajoin paljon myös maaston mukaan. Esimerkiksi Jorvaksentiellä Kirkkonummen suuntaan ajettaessa: Kehä III:n sillan alituksessa nopeus 90:ään, siitä myötälettä alas rullaamalla ja niin nopeus oli juuri 60 vastaavan rajoituksen alussa Jorvaksen risteyksen kohdalla. Tavan oppi, kun tarpeeksi monta kertaa näki premium-merkkisten autojen kuljettajia istumassa poliisi-Saabin takapenkillä palkkaneuvotteluissa negatiivisen stipendin suuruuden määrittämiseksi. Tientukko, hui hai, kyllä ne kiltit perheenisät koteihinsa pääsivät, en sitä suinkaan estänyt! Ajattelin, että kylläpä herrat Kekekekekekkeruusbergit inhosivat autojaan, kun valoista lähdettäessä polkivat hermostunutta kiihdytyssikapoljentaa ja sitten paniikkijarrutuksia punavaloihin tullessa...? Halusivatko nämä "hyvät ja taitavat" kuskit rikkoa autonsa? Kuitenkin, säästin bensaa itseäni varten, kun muilla oli tarkoituksena polttaa sitä mahdollisimman paljon! Ainakin ajostressiä en ole ikinä saanut tyyliin: - liikennevaloissa neljäntenä jonossa kiroilemassa, että miksi perkele MINÄ en pääse...! Kaiken huippuna oli lehtimainoksissa "autoilijoille' myytävänä ollut rasia paristoineen kojelaudan päälle laitettavaksi. Rasiassa oli kaksi painonappia: toisesta painonapista painettaessa rasiasta lähti raskaan konekiväärin ääntä ja toisesta tykinlaukausääniä. Stressilelu...? |
||||
|
|
08.03.2022 20:57 | Lari Åhman | ||
| Tässä on kyllä elementit kohdillaan: sopivasti tekstuuria etualalla, matalalta kajastava valo, avoimen kumpuileva maisema ja taustan juna varmistettuine kulkuteineen. | ||||
|
08.03.2022 20:51 | Lari Åhman | ||
| Hieno on, kuten odottaa saattaa. | ||||
|
|
08.03.2022 20:48 | Lari Åhman | ||
| 2014 sain työautokseni uuden R-sarjan Scanian, joka oli varustettu tällä maastontuntevalla vakkarilla ja auto antoi myös "tähtiä" jalkakaasulla ajosta. Tämä systeemi kyllä kehitti huomattavasti omia ennakointitaitoja ajossa, sekä innosti yrittämään aina vain paremmin. Jarrutuksia pystyi välttämään useammin kun keskittyi tilanteisiin ja onhan tällä suora vaikutus polttoaineenkulutukseen sekä auton kulumiseen, hermojen kestoon jne. Nuo järjestelmät ovat vaihteistojen ohella kehittyneet tähän päivään mennessä paljon ja vaihteistolla onkin iso rooli turhien vaihtojen välttämisessä. Nykyaikainen kuorma-auton moottori vääntää varsin alhaisilla pyörintänopeuksilla. Ratin ja penkin välistähän kaikki kuitenkin lähtee eli jos on asenteena, että nilkka suorana on ainoa vaihtoehto, eipä siinä enää vakkareilla ole merkitystä. | ||||
|
|
08.03.2022 20:44 | Jarno Piltti | ||
| Kirkko & juna on ehkä aliedustettu genre? Upea kuva! | ||||
|
08.03.2022 20:29 | Pasi Seppälä | ||
| Umpivaunujunat ovat olleet aina mielestäni mukavia kuvattavia. Nyt niissä alkaa olla töhryjä siihen malliin, että raakapuujuna alkaa olla jo mukavampaa kuvattavaa. Mutta kaikesta huolimatta kiva kevättalvinen kuva. | ||||
|
08.03.2022 20:18 | |||
| Nätti Santala on nykyään ja varmasti oli 80-luvullakin | ||||
|
|
08.03.2022 20:18 | Pasi Seppälä | ||
| Häikäisevän hieno on sopiva ilmaus tähän kuvaan. | ||||
|
|
08.03.2022 19:52 | Tapio Keränen | ||
| Erkki Huttunen on suunnitellut Rajamäen kiekon ja Nakkilan kirkon. | ||||
|
08.03.2022 19:51 | |||
| Hohhoijjaa, ois tuossakin voinut säästää rahaa vielä enemmän mutta silti 2010-20-luvun onnistunein seisake | ||||
|
|
08.03.2022 19:47 | Markku Naskali | ||
| Sic transit gloria mundi. | ||||
|
08.03.2022 19:31 | Tuomas Pätäri | ||
| Sattumia aina joskus tulee eteen. Katsoin että olen tuona päivänä lopettanut työt 15:34 jonka jälkeen lähdin välittömästä lenkille, joten olen juossut kuvaajan vierestä (no, on siinä parkkipaikka välissä) muutaman minuutin säteellä kuvan ottamisesta :) | ||||
|
08.03.2022 18:31 | John Lindroth | ||
| Esa,kiitokset asiantuntevasta dokumentoinnista!Juu kylläkin ne katosivat nopeasti.Nyt en muista olenko sellaisen kyydissä ollut ja en myöskään täten kykene hahmottamaan niissä ollutta äänimaailmaa Saksan kaksiakselisethan olivat lempinimeltään Donnerbuechsen (Jyrinätölkki)Saksassa olen sen jossain museojunassa äänellisesti kokenut! johtuikohan se äänielämys etenkin niiden peltisestä ulkokuoresta. |
||||
|
|
08.03.2022 17:54 | |||
| Kuvasin saman junan Haapajärvellä. | ||||
|
|
08.03.2022 16:47 | Juhana Nordlund | ||
| Hybridi- ja täyssähköautot ovat tietyiltä osin muuttaneet kuviota. Jarrua painamalla on saatavissa joissakin tilanteissa maininnan arvoinen määrä energiaa varastoon seuraavia liikkeellelähtöjä varten. Sanotaan vaikka niin, että jarrutusenergiaa hyödyntävillä ajoneuvoilla optimaaliseen ajotapaan päästään vähän eri keinoin verrattuna vain polttomoottorilla varustettuun autoon. | ||||
|
|
08.03.2022 16:34 | Juha Pokki | ||
| Mielenkiintoisen muutoksen tähän automaattilaatikon jonkinlaiseen kulutukselliseen kompastuskiveen tekevät nämä ennakoivat vakionopeudensäätimet, jotka hakevat mm. topografia- ja liikennetiedoista sen, mitä edessä on tulossa. Ei tietenkään aukoton järjestelmä, mutta osoittanut jo toimivuutensa ja potentiaalinsa käytännössä, ja tulee varmasti jatkossa kehittymään entisestään. Mm. Volvolla ja Scanialla on omat "maastontuntevat" vakkarinsa, ja kehittelyä on tehty verrattain pitkään: Scania esitteli omansa jo 10 vuotta sitten. | ||||
|
|
08.03.2022 16:26 | Teemu Saukkonen | ||
| Olikohan Tuulilasin palstalla aikanaan, mutta joku ammattikuski sanoi että jos maantiellä vauhdin säätöön tarvitsee jarrupoljinta, on joko tehty paha virhe, tai tullut yllätystilanne. Pääsin kerran Joensuun keskustan läpi ruuhka-aikaan koskematta jarrupolkimeen kertaakaan. Tosin oli heinäkuu. | ||||
|
|
08.03.2022 15:49 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Simpukkakuvioita olen nähnyt lähinnä Shellin yökahvioiden kassatyttöjen paidanrinnuksiin brodeerattuina. Polttoaineenkulutukseen liittyvät simpukkakuviot ovat nähdäkseni enemmän tietokonenörttien asiaa. Toki jos haluttaisiin opettaa kone ajamaan autoa tai junaa, pitäisi sen ohjelmoimisessa varmasti hyödyntää niitä. Ihminen sen sijaan ajaa tuntumalla. En ole seurannut koneajon kehitystä, mutta siinä on ‒ tai oli, jos kehitys on jo mennyt ohi niistä ‒ pari mielenkiintoista näkökulmaa. Mainitsin eo. mietinnässäni vakionopeussäätimen erinomaisuuden ihmiseen tasamaalla. Siihen kone on ollut helppo tehdä hyväksi. Mutta jo automaattivaihteisto on ainakin vanhastaan kuluttanut enemmän polttoainetta kuin manuaalivaihteistoa käyttävä kuljettaja, koska se laatikko ei ole osannut nähdä, mitä on edessä tulossa, jolloin moottorin kierrokset eivät ole aina olleet optimaaliset kuormitukseen nähden. Sokea laatikko ei ole osannut ennakoida. | ||||
|
|
08.03.2022 14:40 | Tauno Hermola | ||
| Simpukkakuvioita tutkittu? :) | ||||
|
|
08.03.2022 13:49 | Jouni Hytönen | ||
| Säästöä syntyy samoilla opeilla henkilöautollakin. Mahdollisimman paljon rullauksia ja mahdollisimman vähän jarruvalojen välähdyksiä. Hiihtolomalla juuri kokeilin matkalla Lappeenrannasta Joensuuhun, kuinka pitkälle selviän koskematta jarruun ennakoimalla liikennetilanteita ja pitämällä riittävää etäisyyttä edellä meneviin. Lappeenrannasta kun nousin 6-tien ramppia ylös, seuraavan kerran jarruvalot syttyivät käännyttäessä Kesälahden keskustaan lähes 150 kilometrin päässä. Matkan varrella täytyi ohittaa yksi hidas nosturiauto ja nopeusrajoitukset luonnollisesti vaihtelevat. | ||||
|
08.03.2022 13:12 | Tuomo Kärkkäinen | ||
| Ratalinjaus muutettiin v. 1966, jos seuraavaa lähdettä on uskominen: https://vaunut.org/kuva/25173?paik=ruukki. | ||||
|
|
08.03.2022 12:25 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ruukin uusi asematalo (kuvassa) otettiin käyttöön vuonna 1967. En valitettavasti löytänyt tarkkaa päivämäärää, asia lienee mainittu vuoden 1967 Käskylehden jossain numerossa. Käskylehti ilmestyi suunnilleen kerran viikossa. |
||||
|
|
08.03.2022 12:05 | Robert Sand | ||
| Ei voi kuin olla samaa mieltä Lannen kanssa. Junaliikenteessä voi luonnollisesti samalla ajattelutavalla/ajotyylillä säästää huomattavankin paljon energiaa. Tämän hetken kriisi on kaikin puolin ikävä mutta jos se saisi ihmiset miettimään oman energian käyttöä seuraa edes jotain hyvää tästä. | ||||
|
08.03.2022 11:21 | Aki Ranta | ||
| Mukavaa, että asiantuntijat osasivat vastata, kyseessä valopetroolilamppu. Imatran Voiman Hikiän muuntoasema rakennettiin asemaa vastapäätä 1926-27. Muuntoasema rakennettiin Imatralta Turkuun menevän linjan haaroituspaikaksi Helsinkiä varten. Aikoinaan muuntoasemalla olikin kytkin, jolla voitiin katkaista kaikki virta Helsinkiin. Sota-aikana muuntosema oli naamioitu puun latvoilla ja katolla oli ilmatorjuntakonekivääri. |
||||
|
08.03.2022 10:39 | Olli Keski-Rahkonen | ||
| Tämä ei toki ole sarjatunnukselta M oleva vaunu, vaan jonkin vaunun irtonainen kuormatila. | ||||
|
|
08.03.2022 08:45 | Jimi Lappalainen | ||
| Milloin Ruukin rataoikaisu otettiin käyttöön? Onko tiedossa tarkkaa päivämäärää? | ||||
|
|
08.03.2022 08:35 | Matti Melamies | ||
| Olikohan tuolla jotain yksittäisiä voikukkia soralaanilla ja niitä eliminoitiin ruohonleikkurilla. | ||||
|
|
08.03.2022 08:21 | Reijo Salminen | ||
| Erkki muisti tuon kuvan (kuvat), etsin sitä itsekin mutten millään keksinyt mitään hakusanaa millä etsiä. Taaksepäin kuvien kelaaminen olisi ollut aikamoinen savotta. Eiköhän tuossa juuri samanlainen valaisin liene kyseessä? | ||||
|
|
08.03.2022 03:41 | Esa J. Rintamäki | ||
| Hei, John! Vanhemman sarjan Ek:t (juuri ne joissa torpedoventtiilit olivat kahdessa rivissä) poistettiin aika lailla kertaheitolla vuonna 1965. Näitä pistettiin runsain määrin virkatarvevaunuiksi ja toinen ex-Ek-ryhmä käsitti kaksiakselisia autovaunuja. Tuoreempi ryhmä, siis sodan jälkeen valmistuneet Ek:t poistuivat siinä vuoden 1968 tienoilla, voisi sanoa että kertarysäyksellä. Samanlaisella kohtalolla, eli virkatarve- ja autovaunuiksi. Ja kuten tunnettua, autovaunuista tuli sittemmin Fh-koppivaunuja. Taitajassa 1/1965 olleen Ek-pienoismalliartikkelin mukaan vaunussa 936 oli ollut kuusi torpedoventtiiliä katolla, keskilinjassa. Asiaa lienee vaikea tarkistaa, koska 936 muutettiin Haa-autovaunuksi 105'942 vuonna 1964 tapahtuneen hylkäyksen jälkeen. Haa muutettiin sittemmin Fh 3334:ksi. Älä sure, John, tuo Ek kyllä käy eräänlaisesta dokumentista, sikäli kuin olen pienoismallien olemassa olemista nyt oikein ymmärtänyt...? |
||||
|
08.03.2022 00:25 | Juhani Pirttilahti | ||
| Ja tämä kaikki tapahtuu täysin perustelematta. | ||||
|
|
07.03.2022 23:57 | Petri P. Pentikäinen | ||
| Ilahduttavaa lukea viisaasti työnsä tekevän ammattilaisen huolellista kuvausta hyvästä ajotavasta. Kaikki eivät sitä oivalla, mutta taloudellinen ajotapa säästää myös kuljettajaa itseään ja tuottaa osaavalle ammattilaiselle hyvää mieltä. | ||||
|
|
07.03.2022 23:53 | Vertti Kontinen | ||
| Kiitoksia! Lisään tunnisteisiin | ||||
|
|
07.03.2022 23:53 | Petri P. Pentikäinen | ||
| Ei huvita enää ajatella ruokalaa. Iltalehden jatkuva seuranta kertoo, että barbaarit ovat vanginneet henkilökunnan voimalaan ja rajoittavat heidän unta sekä ravintoa. Siviilien kidutus on sotarikos, mutta tämähän onkin vain erikoisoperaatio. | ||||
|
|
07.03.2022 23:37 | Jonne Seppänen | ||
| 3205 | ||||
|
07.03.2022 23:36 | Johannes Erra | ||
| Ensinnä, kiitos taas hienosta kuvasta Tapiolle. Hannun kommenttiin sanoisin, että kyllä nämä veturit selvästi olivat isonkin harrastajien mielenkiinnon kohteena, mutta totta kai vain omalla kotiseudullaan, joka oli varsin pieni. Levinneisyysaluekysymys varmasti on keskeinen syy myös siihen, miksi sarja on ollut pienoismallina niin aliedustettu. Vähänkin merkittävämmässä laajuudessa sarjan loppu tuli itse asiassa jo vuonna 1978. Silloin kaikki jäljellä olleet veturit poistettiin, paitsi numero 116 009, joka pysyi muodollisesti rekisterissä tammikuuhun 1980 (ja aktiivisena korkeintaan kesään 1979 saakka). | ||||
|
07.03.2022 22:15 | Panu Breilin | ||
| Kymmenisen vuotta sitten tänne oli vilkasta junaliikennettä, kun varastoitua polttoainetta ilmeisesti vaihdettiin rikittömään. Sen jälkeen junia ei ole juuri kulkenut, joten voisi kuvitella varaston olevan yhä täynnä polttoainetta. | ||||
|
|
07.03.2022 22:09 | John Lindroth | ||
| Jukka ajatuksena olisi ihan hieno. | ||||
|
|
07.03.2022 21:39 | Vertti Kontinen | ||
| Ei lisättävää edellisiin kommentteihin. Rajaus etenkin on varsin onnistunut! | ||||
|
|
07.03.2022 21:32 | Rainer Silfverberg | ||
| Miten mahdettiin estää ettei ne huojunut tuulessa päin pylvästä? | ||||
|
|
07.03.2022 21:30 | John Lindroth | ||
| Esa aivan oikein tarkka havainto,tein sarjan EK vaunuja aikoinaan sopiviksi 50-60 luvunmalliin Pr1 veturin perään. Koska viimeiset kaksiriviset oli käytössä?Itse asiassa rakentajalle tulee useinkin yhteesopivuus ongelmia eri aikakausien kanssa! | ||||
|
07.03.2022 21:01 | Tuomas Pätäri | ||
| Tämä selvensi, kiitoksia! | ||||
|
07.03.2022 20:58 | Tuomas Pätäri | ||
| Oli jo aikakin! Ja heti on mallikkaasti käyty "uusi maisema" ikuistamassa, auringon valaistessa pääkohteen kylkeä juuri sopivasti. | ||||
|
|
07.03.2022 20:57 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Teboilista puheen ollen, kun aloitin v. 2008 työni linja-autonkuljettajana, sain liikennöitsijän konttorilta rahastusreppuun pohjakassan sekä kolikkorengin ja muiden linjalla tarvittavien tarvikkeiden ohella Teboilin ja Nesteen D-kortit. Monilla työkavereilla oli tapana tankata Ysikutteri vuoron päätteeksi Teboililla, vaikka vieressä oli Nesteenkin kylmäasema. Kuulemma Teboilille oli helpompi ajaa. En tähän päivään mennessä ole oivaltanut, mikä teki Teboilille ajamisesta helpompaa. Toki tiesin, että suurin osa Nesteenkin käyttämästä raaka-aineesta on rikoksella ja vääryydellä pumpattua siperialaista tököttiä ( https://www.vaunut.org/kuva/106377 ), mutta edes hieman suurempi osa siitä saatavasta työstä ja toimeentulosta jäisi kotimaahamme. Valitsin kahdesta huonosta sen vähemmän huonon. Kuvanottoaikoihin meidän Turunkin linja-autovarikolle saatiin oma polttoainesäiliö, johon tavara toimitettiin Nesteen jalostamolta bulkkina. Eräs työkaveri kertoi kohta varikon tankkauspaikan käyttöönoton jälkeen saaneensa eräältä Oulun-matkalta Turkuun palattuaan puhelun kartalla liikkuvaa GPS-pistettä ruudultaan seuranneelta korjaamopäälliköltä ‒, yöauton seisoessa liki Turun sataman Nestettä. ‒ Eikö ole sanottu, että tankataan varikon säiliöstä? kysyi nuukuudestaan tunnettu korjaamopäällikkö. ‒ En ole tankkaamassa. Tyhjennän auton paskahuussia, oikaisi kuljettaja. ‒ Ai, onko siellä vessantyhjennyspaikkakin? ihmetteli läänin toiselta puolelta soittava korjaamopäällikkö. ‒ Täällä vasta onkin! hehkutti kuljettaja. Sataman yleisellä kemiallisten käymälöiden tyhjennyspaikalla oli iso ritilä, jonka päälle sihtaaminen ei ollut niin jämptiä, kun taas varikon pihalla oli katukaivo, jonka rautakansi piti tarkemman sihtaamisen lisäksi aina kammeta pois paikoiltaan jätesäiliön tyhjennyksen ajaksi. Oulun yöpikavuorossa ‒ maailman tylsimmäksi sanottua valtatietä päästä päähän edestakaisin sukkuloidessa ‒ ei aina öiseen aikaan ‒ maantiehypnoosissa ja ajokoomassa ‒ ollut juuri muitakaan harrastuksia, kun kilvoitella itsensä kanssa pyrkien kohti yhä polttoainetaloudellisempia ajosuorituksia. Kolmiakselinen yöpikavuoroauto oli huomattavine rahtikuormineen suhteellisen raskas, joten sillä oli helppo saada ajotyylillä aikaan suuria eroja polttoaineenkulutuksiin. Reitin profiilin sisäistettyäni poltin yöpikavuorossa tavallisesti 22…23 litraa satasella, kun verrokkikuljettajilla kului ‒ auton kulutusmittarista ja ajopäiväkirjasta luntaten ‒ jopa yli 30 litraa satasella. Sain toki kuulla tästä työyhteisössä. Jotkut arvelivat, että rullaan alamäet ja menen ylämäessä itse työntämään. Kaukana totuudesta ei sekään ollut. Kyselijöille tyydyin usein vastaamaan lyhyesti: »Saat ajaa vaikka satasta, kunhan et paina yhtään kaasua!» Toisin sanoen taloudellisessa ajossa surffaillaan maastonmuotoja myötäillen, pyrkien kääntämään auton massa ja maantien mäkisyys ennemmin hyödyksi kuin tappioksi. Ajoin ylämäet pintakaasulla, päästäen nopeuden laskemaan kohtuudella. Annoin massan vetää. Ylämäkeä seuraavassa alamäessä sitten lepuutin kaasujalkaa ja annoin potentiaalienergian muuttua »painovoimaisesti» takaisin liike-energiaksi. Tasamaalla käytin vakionopeussäädintä, koska ihminen ei pysty ajamaan niin tasaisesti ‒ ei edes legendaarinen lanteis-arska. Nopeuden pienikin soutaminen tasamaalla söisi tarpeettomasti polttoainetta. Enkä ajanut tarpeettoman lujaa. Isossa autossa on ilmanvastuksena suuri keulan pinta-ala. Öiseen aikaan ei ollut perässäroikkujia hoputtamassa. Aikataulussa pysymiseen ei mitenkään vaikuttanut, ajoiko asemien välillä kasivitosta vai ysivitosta. Enemmän vaikutti se, suoriutuiko asemien rahdinkäsittelysulkeisista ripeästi vai aikaillen. Jos taloudelliseen ajoon onnistuttaisiin kiinnittämään ammattikuljettajien keskuudessa entistäkin enemmän huomiota, saataisiin aikaan valtavia säästöjä. Tuhansia ja satojatuhansia tynnyreitä. Suurin säästö tietenkin on, jos jättää turhat ajot kokonaan ajamatta. Kuvanottoaikaan minulla oli suuntaansa kymmenen kilometrin työmatka, jonka linttasin kesät talvet polkupyörällä. Vielä tähänkään päivään mennessä en ole joutunut ostamaan omaa autoa. Ei huonosti nelikymppiseltä vanhalta pierulta? Vaimo hankki itselleen käytetyn auton kaksi vuotta sitten, kun meille oli tulossa perheenlisäystä. Myönnän että olen itsekin sortunut ajamaan sillä joitain ajoja. Kuitenkin vaimon autoa tankatessani olen suosinut St1:tä, jonka värit näkyvät kuvassa. Se tunnetaan innokkaana uusiutuvien polttonesteiden kehittäjänä: https://www.st1.fi/puhtaan-energian-tekijaksi . Ja mitä erityisesti näinä turvallisuuspoliittisina aikoina yleisesti arvostetaan, sen fossiilisetkin ainekset ovat pääosin Pohjanmeren pohjasta pumpattuja: https://www.neot.fi/toimitusketju/hankinta/jalostamot/ Toiset näkevät sähköauton autoilun vapahtajana. Itse kuulun niihin, jotka katsovat, että sähkö sopii paremmin rautateille. Junat liikkuvat selviä ratojaan, jotka on tarkoituksenmukaista varustaa ajolangoin. Autoihin ‒ silloin kun niitä on välttämätöntä käyttää ‒ laittaisin mieluummin uusiutuvaa polttonestettä, kunhan sitä ei tuoteta tehomaataloudessa fossiilisella (vety maakaasusta) ammoniakilla ja mineraalisella fosforilla. Autoilun polttoaineiden ei missään tapauksessa tule kilpailla ihmisten elintarvikkeiden kanssa peltopinta-alasta. Sähkökin on tuotettava jostain, ja sille on ilman autojakin miljoona sopivampaakin käyttökohdetta. Ratkaisematta ovat edelleen monet akkuihin liittyvät ongelmat. Kirjoitan tätä kotonani, josta on linnuntietä kymmenen kilometriä lähimpään ydinvoimalaan. Beetasoihdut luovat kyllä talvi-iltaisin mukavaa tunnelmaa ‒ sitä ei voi kieltää ‒, mutta vastaavasti lääkekaapissa on hyvä pitää joditabletteja. ― Kaiken varalta. |
||||
|
07.03.2022 20:46 | Timo Humalisto | ||
| Tämä tuli kuva-arvonnassa. Lainaus Liikenneviraston selvityksestä (yhteenveto, ks. linkki Lauri Kivijärven viestistä): --- Mallinnukset osoittivat, että kokonaismassojen kasvaminen lisää erityisesti tieraken- teen alaosaan sekä pohjamaahan kohdistuvia rasituksia sekä kasvattaa tierakenteen pystysuuntaista siirtymää. Ku ormitusvaikutusten lisääntyminen koskettaa erityisesti ohutpäällysteisiä alemman tieverkon teitä. Kokonaismassojen kasvamisen arvioitiin lisäävän erityisesti pehmeikö ille perustettujen, kokonaispaksuuksiltaan ohuiden sekä esimerkiksi kevytsoralla kevennettyjen rakenteiden vaurioitumista. Myös väsymisvau- riot tulevat todennäköisesti lisääntymään suurempien kokonaismassojen myötä. --- Joku tierakennuksessa vaikuttanut henkilö on todennut, että Suomen (valta)tiet on tkavuosina pohjustettu enintään 30 tonnin ajoneuvoille ... |
||||
|
|
07.03.2022 20:06 | Erkki Nuutio | ||
| Jotain tällaista roikkuu: https://vaunut.org/kuva/151126?a=1 | ||||
|
07.03.2022 19:57 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Tarkkaan on Petri syönyt karoteeninsa. Kimmo Pyrhönen, Porkkana ‒ Kiitojunan tarina, s. 44: »…Yksi moottoreissa ilmennyt ongelma liittyi Suomen talviolosuhteisiin sekä huoltotilojen puutteeseen. Bredat oli nimittäin suunniteltu niin, että jäähdytys toimii pelkällä vedellä. Joulukuun alussa 1964 päättivät herrat Vuokko, Mattila ja Partanen käytännön pakon edessä, että Bredan lausuntoa moottoreiden pakkasnestekysymyksessä ei voida odottaa, vaan koneisiin laitetaan kotimaista pakkasnestettä. Tästä syystä esimerkiksi sylinteriputkien ja sylinterinkansien tiivisteet eivät kestäneet entiseen tapaan ja ongelmat siirtyivät sinne.» |
||||