Kommenttihaku
Kaikki kommentit / Hakutulokset
|
11.05.2024 15:10 | Laura Jänis | ||
| Erittäin hyvä maastoväri, onneksi joku on sentään keksinyt jättää ovet valkoisiksi, että matkustaja löytää ne. Onkos tämä nyt niitä joku aika takoperin jonkun suunnittelukilpailun yhteydessä kyseltyjä vaihtoehtoja, mitä tulee vain muutamaa vaunuun joksikin aikaan esille? | ||||
|
11.05.2024 14:51 | Jimi Lappalainen | ||
| Upea kuva suoraan sivulta :) | ||||
|
Kuvasarja: Lake Superior & Ishpeming Marquette MI USA |
11.05.2024 13:24 | Urpo Mustapää | ||
| Sukulaisia kävin itsekin tapaamassa ja tietysti katsomassa Mustapaa Roadia Iron Riverissä :-) Toki tuli testattua myös Amtrakin palveluita. | ||||
|
11.05.2024 12:33 | Kurt Ristniemi | ||
| Mahtaakohan tämä suunnitelma liittyä keisarilliseen loistojunaan, jota ilmeisesti suunniteltiin 1800-luvun lopussa. Asiasta uutisoi Inkeri 2.10.1898, nro 40, s. 2: "Keisarillinen loistojuna, joka senaatin päätöksen mukaan rakennetaan Suomen waltionrautateiden helsinkiläisessä konepajassa, kuuluu, kuten Hbl. tietää, seitsemän waunua, nimittäin yksi H. M. Keisaria, yksi H. M. Keisarinnaa ja samoin keisarillisia lapsia warten, ruokasaliwaunu, waunu seuruetta warten, bufetti- ja keittiö-waunu sekä matkatawara-waunu. Kahdessa ensinmainitussa waunussa tulee olemaan, paitsi makuu-, toaletti- ja kylpyhuonetta, myöskin tilaa palwelijoille. Bufetti- ja keittiöwaunu tulee sisältämään keittiön, kaluston säilytyssuojan, ruokawarahuoneen ja keittiöhenkilökunnan asunnon. Tawarawaunussa taas tulee olemaan paitsi matkatawara-suojaa höyrykattila, dynamokone, mukawuushuone, palwelijain asuntoja y. m. Waunut tehdään 19 m. pitkiksi. („U. S.")." |
||||
|
11.05.2024 12:17 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Aina pahempi. Sentään mäen kerrotaan maksavan aina velkansa takaisin. Samaa ei voi sanoa radan kaarteesta, jonka myös voi päätellä tilanteessa purevan. Eipä käy kateeksi muinaisdeeveripoloa. Sentään niin kaarre-, kuin nousuvastuksenkin voimakkuudet ovat jyrkästi riippuvaisia junan massasta, jota tässä tapauksessa ei paljon ole. Mutta kun erisorttisia junan vauhtien kasvamisen vastuksia alettiin luettelemaan, ei kai tässä tapauksessa voi olla mainitsematta vielä »läskipyöräefektiä». Sen suhteen on olemassa kahdenlaisia massoja ― niitä, jotka on saatava radan suuntaiseen liikkeeseen ―, sekä niitä, jotka on tämän lisäksi saatava pyörimään sitä nopeammin, mitä kovempi on junan vauhti. K14-telin pyöräkerta painaa reilun tonnin, joten tässä junassa tätä viimeksi mainittua, työläämmin liikkeelle saatavaa massaa on yli sata tonnia. Yli kuudesosa kaikesta. Kompakteimmillaan junan kokonaispaino voitaisiin pakata tumpiksi, jossa olisi viisi sadan tonnin vaunua ja keulilla lähes samanpainoinen veturi. Akseleita olisi tällöin sadan sijaan 24 tai 26, riippuen kelpuutammeko possujunan veturiksi lievästi alipainoisen, 90-tonnisen Kolmosen, vai vaadimmeko museon pölyisistä kammioista kaivettavan ulkosalle kuusiakselisen, 120-tonnisen Hurun. Joka tapauksessa tällaisessa vertailutilanteessa pyörimismäärän hitaudelle altista massaa olisi vain muutama prosentti kaikesta. |
||||
|
|
11.05.2024 12:07 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ohhoh! Aavistin kyllä että suunnittelupuolella työskennellään ahkerasti, mutta että tällainen vuonna 1901! Eikä tämä siis mikään päähänpälkähdys ole, joten neukkari-istuntoja on taatusti myös pidetty tämän tiimoilta. Korin levey näkyy olevan 3 050 mm. Mittanumeroiden fontti on jokseenkin tutun näköinen, joten... |
||||
|
11.05.2024 11:59 | Esa J. Rintamäki | ||
| Muistan oman 1982 Honda Civicin, kolmiovinen viistoperä, met.hohtopunainen vieläpä. Kaikista kätevin Hondan vakiovaruste oli kojelaudan vasemmassa päässä oleva kannellinen pieni parkkikolikkolokero. Asiaan kuului myös mystinen usko siihen, että yön aikana kolikot olisivat lisääntyneet, vaikka käytännössä kävikin päinvastoin! Ostin sen 1986 Malmivehosta, kun 99 Saappi oli osoittautunut täydelliseksi sähkövikasimulaattoriksi ja virtalukon pohjan oikosulku oli viimeinen (ja kallis) niitti saabismissa. Hondan edellinen omistaja oli nuukaillut radion hankkimisessa: halvin saatavilla ollut automaatihakuinen matolaatikko, jossa oli pikkiriikkinen mittari neuloineen kantelemassa haun onnistumisesta. Ja tulos poikkeuksetta: kaksi kohinaa ja Tallinna, kohinanvahvistimen säestyksellä! 56-kiloinen berninpaimenkoira takatilassa nukkumassa matkojen aikana, aina kun hän käänsi kylkeään, Civic (APP-218) muljahteli siihen malliin, että tiellä pysyttiin ahkeran rattityöskentelysession ansiosta! |
||||
|
11.05.2024 11:55 | Rainer Silfverberg | ||
| Hienoa että sait tuonkin ikuistettua! | ||||
|
|
11.05.2024 11:09 | Teemu Saukkonen | ||
| Tässä on pientä mäkeä pari kilometriä vähintään. | ||||
|
11.05.2024 08:34 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Täysosuma auringon suhteen ja muutenkin. Deeveritkin parhain päin ― johtoveturi pitkä nokka edellä ―, apuveturit siten, että harmonisesti vastakkain ovat aina samaa maata olevat veturinpäädyt. | ||||
|
11.05.2024 08:33 | Juha-Pekka Marttila | ||
| Tarttis varmaan saada CRC:tä nivusiin, toimiakseen;) | ||||
|
11.05.2024 08:11 | Roope Prusila | ||
| Parkanon jälkeen koneet saikin tehdä töitä, että juna liikkui järkevällä nopeudella. Kuvasin tämän hieman ennen Vahojärveä, ja kovasta tuulesta huolimatta deeverien äänet kuului kyllä hyvin ennen junan tuloa kun ne työstivät junaa ylös Pkk - Vjr välin notkosta. | ||||
|
|
11.05.2024 06:38 | Kari Haapakangas | ||
| 80-luvulla autojen varustelu alkoi hitaasti parantua, jopa takapenkkiläisten silmin. Sinne tuli jopa turvavyöt, jota emme niinkään arvostaneet, mutta emme nyt niin valittaneetkaan. Olimmehan jo niin isoja, että autossa ei voinut enää tehdä matkaa seisten. Vuoden 83 viistoperäkadett oli ensimmäinen radiolla varustettu, vaikka emme toki olleet sitä ennenkään matkustaneet ilman musiikkia. Matkaradio kun mahtui sopivasti etuistuinten väliin. Tarjolla oli sitten joko kasettimusaa tai jompaakumpaa ylen kanavaa. Jostain syystä naistentunnin "sikasikasika"- tunnari on jäänyt mieleen, sitä ei ikinä (pakko)kuunneltu muulloin kuin näillä pitkillä taipaleilla. Mutta vaatimattomia ne parannukset vielä olivat. Vasta 90-luvulla ilmastointi, sähkötoimiset ikkunat ja vakionopeussäädin ruksattiin autokauppiaan lisävarustelistalta, |
||||
|
11.05.2024 03:16 | John Lindroth | ||
| Tämä on tunnelmallinen ja kiehtova kaupunkimilljöö dioraama ,jonka kaltaista Stockholms Modelljärnvägsklubb Ekenholmsbanan on käyttänyt HO mittakaavan kotiradallaan! | ||||
|
11.05.2024 02:18 | John Lindroth | ||
| Hyvä kuva Ojakkalan kolmosesta!Olisi aika kiva myös HOe mallina! | ||||
|
11.05.2024 01:27 | John Lindroth | ||
| Hampuri vaunun samanlainen yksilö on myös Tanskan Raitiomuseon (Skjlodenaesholm) kokoelmissa.Eli jossain osataan arvostaa ja vaalia raideliikenteen historiaa | ||||
|
11.05.2024 01:15 | John Lindroth | ||
| HO mallin metallista vaunusta valmisti aikoinaan BEC Kits(Aldershot Hants) Iso Britanniassa. Ratikka Fanina .on tullut muutama noitakin koottua. | ||||
|
|
11.05.2024 01:13 | John Lindroth | ||
| Taustalla näkyvä vaunu lienee HAWA vuodelta 1929,ex Hannover 202. | ||||
|
11.05.2024 00:29 | Vertti Kontinen | ||
| Onpas tyylikäs tunnelmakuva! | ||||
|
|
10.05.2024 23:35 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Niin, ajattele. Ne 80-luvun loppupuolen pakkastalvet, Kekkonen ja Koivisto, puhelinosakkeet, Teem- ja Smurffi -virvoitusjuomat, salmelais–kaitsus-Napakymppi ja jäänmurtajavitonen. Niin kasaria kuin vielä ysärikin paikoin oli, niin ysärin alkupuolelta on siltikin jäänyt mieleen eräs kina rinnakkaisluokalla olleen koulupojan kanssa. Hän ei sitten niin millään uskonut, että meillä ei ole autoa. Luuli tosissaan, että piloillani kiellän toistamiseen hänen väitteensä. Hän oli kerran kylänraitilla ohikulkiessaan nähnyt minun kömpivän betonielementeistä kasatun asuinkasarmimme pihamaalla ulos erään tuttavaperheemme Opel Kadett D -farkkuautosta, joten sen oli sitten hänen mielestään oltava meidän automme. Jo siihen aikaan ei tullut kuuloonkaan, että joku eläisi elämäänsä ilman autoa. Sellainen narratiivi ei vain mennyt enää läpi. |
||||
|
|
10.05.2024 22:17 | Jan Jahkola | ||
| A-P:n takapenkillä (ja etupenkillä) kasvamisilmiöön voisi kevyesti lisätä myös lapsena mm usean Volvon ja Saabin kyydissä koettua (ei eletty vielä ihan jokaperheen kännykkäaikaa) mm jossain kesälomamatkalla hajonneen bensapumpun ja yksiovisessa auton automaattipesussa pois lentäneen Saabin tuulilasinpyyhkijän ja öljymontun keskustan huoltoasemalla ja lyijyttömän bensan mainostuksen ja varabensakanisterin johon oli kirjoitettu 92 okt ja käsiryypyn ja päiväkotiajoilta muistan että etsittiin kotiin lähtiessä konepellin avauskahvaa ja yleisen savuisuuden ja öljyn käryn ja trasselitukot konepellin alla ja hienouden jos autossa oli lisävarusteena esim ohjaustehostin tai keskuslukitus ja Kesoilin höyrymakkara-Hessu Hopo-limpparit ja autotarvikeliikkeen punaiset tarvikesivupeilit jotka ei olleet ihan auton värin sävyiset mutta hyvin kelpasivat ja upeuden jos jonkun auton perässä luki Turbo tai GLT tai GLE. Junissa matkustaminen olikin toisaalta jo silloin mukavaa vaihtelua. |
||||
|
10.05.2024 21:01 | Esa J. Rintamäki | ||
| "Ahrast ja piukka kui maalimaan tulles." | ||||
|
10.05.2024 20:37 | Eljas Pölhö | ||
| Kuvatekstiin pieni korjaus: Moottori on 12-567D1 (vain Mx 1001-1020 oli 12-567C). Tehoa oli 20 heppaa enemmän (1425 vs 1445). Vetureiden suurin nopeus Tanskassa oli 133 km/h. Jossain kysyttiin valmistuslaattaa: näissä yleensä luki ylärivillä NOHAB-GM, toisella rivillä pienemmällä NYDQVIST & HOLM AB, kolmannella TROLLHÄTTAN, neljännellä SWEDEN ja vasemmalla kulmassa pienellä NOHAB ja sen alla Nr (esim 2461) keskellä samalla korkeudella vuosi (esim 1961)ja vasemmassa alakulmassa oli vielä joku logo tms. Tanskaan toimitetut saivat myös Frichsin valmistusnumerot, mutta en muista ilmenikö se numero mistään laatasta. Tällä se oli n:o 678. | ||||
|
10.05.2024 20:31 | John Lindroth | ||
| Hyvä kuva Rendsburger Brueckeltä. Kannattaa oikeassa kulmassa huomioida kanavan väliä yli kulkeva riippulossi eli"Schwebefähre. Tällä oli vuonna 2016 vakava onnettomuus rahtialuksen siihen törmätessä ja se oli pitkään poissa käytöstä kun se jouduttiin rakentamaan melko kokonaan uusiksi! |
||||
|
|
10.05.2024 18:59 | Markku Naskali | ||
| Lätällä pääsi vaikka läpi harmaan kiven ? | ||||
|
|
10.05.2024 18:44 | Seppo Rahja | ||
| Tässä pari kuvaa samaisesta rautatiesillasta vähän kauempaa. https://vaunut.org/sarja/4536 | ||||
|
|
10.05.2024 18:24 | Johannes Erra | ||
| Kiitokset jälleen hienosta kuvasta. Svensk Tågkraft AB onkin ainoa, jolla on ajokuntoisia tuon sarjan vetureita vielä hallussaan Ruotsissa, osa niistä tosin vuokrattuna toisille. Tanskan pikkuoperaattoreilla on noita toki jonkin verran. | ||||
|
10.05.2024 17:53 | Vertti Kontinen | ||
| Olen katsovinani, että veturi olisi DSB:n Vectron. Olisiko kyseessä hieman myöhässä kulkeva EC 398 Hampuri-Kööpenhamina (lähtö Padborgista klo 10:59) | ||||
|
|
10.05.2024 17:15 | Teppo Niemi | ||
| Joo. Niin näkyi käyvän Täytyy toinen vaihtaa maanantaina.... | ||||
|
|
10.05.2024 16:44 | Hannu Peltola | ||
| Nyt on Teppo kyllä käynyt mielenkiintoisessa rautatiekohteessa! | ||||
|
|
10.05.2024 16:44 | Hannu Peltola | ||
| Mielenkiintoinen vaunu! Sama kuva taisi tulla tuplana? | ||||
|
Kuvasarja: Kyproksen rautatiet |
10.05.2024 16:43 | Hannu Peltola | ||
| Kiitos Urpo! | ||||
|
|
10.05.2024 16:39 | Markku Naskali | ||
| Minähän en mikään oikea alan harrastaja ole. Satunnainen tarkkailija vaan, mutta muistan nuo punaharmaat vaunut. Ilmeisesti olivat silloin kun jo oli kiitojunarunkoja, eli ei tuo pyrkimys ulkonäöllä mielikuvaan vaikuttamiseen ihan tämän päivän asia ole. | ||||
|
10.05.2024 15:26 | Jarno Piltti | ||
| Olenko pahasti väärässä jos arvaan että Tka7 on taloudellinen menopeli museojunassa? | ||||
|
|
10.05.2024 15:24 | Leevi Halonen | ||
| Hannu, et ole väärä henkilö kommentoimaan Nohabin tehdashistoriaa päin vastoin. :) Hyvin olet tiivistänyt tehtaan historian. | ||||
|
10.05.2024 15:23 | Niko Padatsu | ||
| Sillan löytää mm. Googlen katunäkymästä. Onneksi tuolla Ruskon seudulla noita siltoja vaativia rapakoita pahemmin ole läpikäytäviksi. |
||||
|
|
10.05.2024 15:21 | Rainer Silfverberg | ||
| Olympiavaunut (72-paikkaiset) olivat perinteisiä tummanruskeita. Moottoripikajunia varten maalattiin joitakin tavallisia puuvaunuja punaharmaiksi mutta se jäi muutaman vaunun kokeiluksi ja jossain vaiheessa perinteinen maalaus palautettiin. Ne vaunut taas eivät olleet Olympia -sarjaa. |
||||
|
|
10.05.2024 15:19 | Jarno Piltti | ||
| Nimitykset elää omaa elämäänsä, postikorttikuvassa kiitojuna ja korttiin kirjoitettu "tällaisella lättähatulla matkustettiin". Tämän kuvan vaunu on varsin piristävä poikkeus. Olen haukkunut nykyisen vihreän värityskaavion pystyyn, lähinnä siksi että se on surkea variaatio punavalkoisesta IC-värityksestä. Tässä on sentään jotain uutta. | ||||
|
|
10.05.2024 15:14 | Jarno Piltti | ||
| Hyvä että tapahtumia osataan järjestää! Tässäkin on ihminen hyvin mittakaavana. Löytyykö sattumalta sivukuvaa kolmosesta? | ||||
|
10.05.2024 15:12 | Jarno Piltti | ||
| Tämä on muuten perin tyylikäs lättäkuva, komea asema taustalla ja lippukin salossa. | ||||
|
|
10.05.2024 14:06 | Hannu Peltola | ||
| Tästä kuvasta tuli mieleen lapsuusmuistoja: https://vaunut.org/kuva/77958?s=1 | ||||
|
10.05.2024 13:57 | Hannu Peltola | ||
| Sano Jarno muuta! Tämä kuva tuli minullekin sattumakuvana ja on hieno otos! Luulin pikkukuvasta, että kuva olisi esimerkiksi Espanjasta. | ||||
|
|
10.05.2024 13:34 | Markku Naskali | ||
| Ehkä nimenomaan niitä moottorivaunuja, mutta kyllä nimitystä käytettiin pitkään olympiavuoden jälkeenkin. Minkä värisiä nuo olympia-vaunut olivat? Minulla on mielikuva että joitain puuvaunuja maalattiin samantyylisiksi kuin Dm4. | ||||
|
Kuvasarja: Lake Superior & Ishpeming Marquette MI USA |
10.05.2024 12:11 | Hannu Peltola | ||
| Omista sukulaisistani äitini eno Vehkalahdelta muutti nimenomaan tänne Michiganin Upper Peninsulaan 1910-luvun lopulla. | ||||
|
Kuvasarja: Lake Superior & Ishpeming Marquette MI USA |
10.05.2024 11:55 | Hannu Peltola | ||
| Kiitoksia kiitoksista Urpo! Suomalaisia muutti Yhdysvaltoihin noin 320000 henkilöä ja Kanadaan noin 44000 henkilöä vuosien 1870 ja 1930 välillä. Erityisesti lähtijöitä oli Pohjanmaalta, varsinkin ruotsinkieliseltä alueelta. Suomalaiset hakeutuivat sankkojen metsien ja hyisen ilmaston osavaltioihin ilmeisesti muistona kylmästä kotimaastaan! Michiganin Upper Peninsula on ollut yksi suomalaisten siirtolaisten pääkohteista Yhdysvalloissa. Muita olivat mm. Minnesotan, Massachusettsin, Wisconsinin, New Yorkin, Washingtonin, Oregonin ja Kalifornian osavaltiot. Michiganista ja Washingtonista löytyy vieläkin kyliä, joiden asukkaat ovat suurelta osin suomalaisperäisiä. Tapasin esimerkiksi kesällä 2023 Port Angelesissa Washingtonissa vanhan mummon, joka muisteli isoäitinsä muuttaneen Suomesta 1910-luvulla Olympian niemimaalle. |
||||
|
|
10.05.2024 11:34 | Petri Sallinen | ||
| Jernbanen 7/2004 on Nohab 50-vuotisjuhlanumero. Lehti käsittelee hyvin veturin synnyn ja historian eri maiden osalta — myös Suomen osalta. https://danskjernbaneklub.dk/index.php/jernbanen-indholdsoversigt/argang-2005-af-jernbanen-2 |
||||
|
|
10.05.2024 11:02 | Hannu Peltola | ||
| Mietin, että tässä Nohabin maalauskaaviossa on jotain tuttua. Olisikohan Svensk Tågkraft nähnyt kuvan Bangor & Aroostookin F-yksiköstä? Vertailukuva: https://vaunut.org/kuva/157287?s=1 | ||||
|
10.05.2024 10:50 | Jukka-Pekka Manninen | ||
| Jos luen suunnitelmakarttoja oikein, niin tuossa tehdään uutta jätevesiviemäriä radan ali. Tietysti hyvä aika kaivaa, kun on muutenkin liikennekatkoja tiedossa. | ||||
|
|
10.05.2024 10:43 | Hannu Peltola | ||
| Olen varmaan väärä henkilö kommentoimaan Nohabin tehdashistoriaa, mutta voin kyllä referoida netistä löytämiäni tietoja: - Trollhättans Mekaniska Verkstad perustettiin Trollhättanissa vuonna 1847. Perustajia olivat Johan Henrik Antenor Nydqvist, Carl Olof Holm ja Johan Magnus Lidström. - konepaja aloitti 9 hengen voimin ja ensimmäisen tilauksen konepaja sai vuonna 1848. Aluksi toiminta-ajatuksena oli tuottaa vesiturbiineita - Lindqvist kuoli vuonna 1850 ja konepajan toiminta ajatkoivat Nydqvist ja Holm - yhtiö alkoi tuottaa höyrykoneita 1850-luvulla ja ensimmäisen höyryveturitilauksen yhtiö sai 1865 Uddevalla-Vänersborg-Herrljunga Järnvägiltä - Bergslagernas järnväg rakensi ratalinjan Trollhättaniin 1877 ja tämä helpotti konepajan kuljetuksia sekä mahdollisti laajentamisen - vuonna 1878 yhtiö toimitti sadannen höyryveturinsa Varberg-Borås Järnvägille ja samana vuonna yhtiö sai Pariisin maailmannäyttelyssä hopeamitalin höyryvetureistaan - toiminta kasvoi 1880-luvulla ja yhtiö rakensi 200 veturia vuosien 1884-1894 välillä - vuonna 1897 valmistui 500. yhtiön valmistama veturi ja työntekijämäärä oli 600 työntekijää - vuonna 1904 yhtiölle valmistui oma teräsvalimo ja työntekijämäärä ylitti 1000 henkilöä - 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä yhtiö valmisti mm. 236 "ruuvia" Panaman kanavaan. Ruuvi tarkoitti tässä tapauksessa 8 m pitkää ja halkaisijaltaan 150-millistä 910 kiloa painavaa terästuotetta. - yhtiön 1000. veturi valmistui 1912. Samana vuonna yhtiö valmisti mm. pelastusveneiden taavetteja M/S Titaniciin - vuonna 1914 yhtiön johto siirtyi Herman Nydqvistin vastuulle tämän isän Antenor Nydqvistin kuollessa 97-vuotiaana - vuonna 1916 yhtiö muutettiin osakeyhtiöksi Nydqvist & Holm AB (Nohab) ja SKF:stä tuli osakeyhtiön suuri osakas. - yhtiö valmisti Olidan voimalaitoksen turbiinit vuonna 1916 - yhtiö sai vuonna 1920 suuren 1000 veturin tilauksen Venäjältä. Tilaus tosin puolittui poliittisista syistä 1922 500 veturiin. Alkuperäinen 230 miljoonan kruunun tilaus oli siihen mennessä suurin ruotsalainen vientikauppa. Maksu tapahtui 56 tonnilla puhdasta kultaa! - Nohabin työntekijämäärä saavutti suurimman määränsä 2641 vuonna 1922 - Venäjän tilauksen jälkeen yhtiö oli taloudellisessa kriisissä ja työntekijämäärä tippui 397 työntekijään vuonna 1927 - vuonna 1927 yhtiö sai 100 veturin ja 1500 vaunun tilauksen Turkista - dieselmoottorien valmistus alkoi vuonna 1926 - Taloudellisen kriisin seurauksena Bofors lopulta osti Nohabin vuonna 1935. - vuonna 1936 yhtiö valmisti 2000. veturinsa - sota-aikana yhtiön tuotanto keskittyi aseisiin, mutta vuonna 1943 yhtiö sai Hollannin pakolaishallitukselta myös tilauksen 50 veturista - viimeinen höyryveturi valmistui 1953 ja tuolloin yhtiö oli valmistanut n. 2300 höyry- ja sähköveturia - päätuote 1950-luvulla ja 1960-luvun alussa oli GM:n lisenssillä tehty dieselveturi (eli juurikin tämä kuvan veturi!) - 1960-luvulla yhtiö rakensi aseiden osia, portaalinostureita, voimalaitosten osia ja ydinvoimaloiden komponentteja - Yhtiöllä oli ongelmia kannattavuuden kanssa 1960-luvulta lähtien ja lopulta vuonna 1978 Oy Wärtsilä Ab osti 51% Nohabin osakekannasta ja 1979 perustettiin Nohab Diesel Ab, jonka pääomistaja oli Wärtsilä - vuonna 1981 turbiinivalmistus siirtyi ensin Tampella Oy:lle ja edelleen norjalaiselle Kvaerner-konsernille.Veturivalmistus siirtyi uudelle yhtiölle Kalmar Nohab Ab:lle - vuonna 1985 Bofors-Nohabin ja Nohab Dieselin omistus siirtyi kokonaan Wärtsilälle ja yhtiö nimettiin Wärtsilä Diesel AB:ksi. - Vuonna 1986 AB Bofors-Nohab lopetettiin lopullisesti |
||||
|
|
10.05.2024 10:43 | Petri Nummijoki | ||
| Kutsuttiinko nimenomaan kiitojunaa Olympia-junaksi vai kiitojunan vetovaunua? Ensimmäiset Dm4-vaunut valmistuivat 1952 mutta kiitojunaliikenne aloitettiin vasta kahta vuotta myöhemmin eli 1954. Sen sijaan 72-paikkaisia Ei-vaunuja on kutsuttu Olympia-vaunuiksi ja niistä ensimmäiset otetiin käyttöön juuri 1952. Niissä oli pehmustetut istuimet, korkeat selkänojat sekä 2+2-penkitys aikaisempien Ei-vaunujen 3+2-penkityksen sijaan, joten olivat kolmannen luokan vanuissa huomattava tasonnousu aikaisempaan verrattuna. | ||||
|
Kuvasarja: Kyproksen rautatiet |
10.05.2024 09:40 | Urpo Mustapää | ||
| Kiitos Hannulle, mielenkiintoinen esitys tunnetun lomasaaren historiasta. | ||||